Viimeksi kuluneet pari miljoonaa vuotta näyttäisivät kuitenkin olleen selvää alamäkeä. Arvio on sama, ajatteli asiaa ihmisen vai ympäristön kannalta.
Sellaista puoluetta ei näyttäisi olevan liikenteessä, jonka mielestä ympäristö tuhoaisi ihmistä, vaikka tuollaisessa näkökulmassa näyttäisi olevan paljonkin perää. Se että ihminen tuhoaa ympäristöä, näyttää sitä vastoin hyvin selvältä.
Kirjoitetun ja pääteltävissä olevan historian aikana heiluriliike näyttää ilmeiseltä. Edistysaskelta seuraa pian jonkinlainen romahdus. Tanssimme kaikki tangoa. Askel eteenpäin, kaksi askelta taaksepäin.
Tunnetuin esimerkki on teollistuminen eli uudenlaisten energiavarojen käyttöönotto runsaat 200 vuotta sitten. Höyry, öljyjalosteet, sähkö, ydinenergia.
Muta samalla tavalla katastrofi oli aina ylistetty renessanssi, joka alkoi näkyä ensin taiteessa ja johti saman tien muun muassa hiukan parempiin purjelaivoihin ja nämä puolestaan ennennäkemättömään joukkotuhon vahingossa löytyneellä uudella mantereella.
Noin vuonna 0 roomalaiset olivat hoitaneet melkein kaikki asiat, ja niinpä jo kymmenen sukupolven aikana sellainenkin yleinen mittari kuin lukutaito alkoi taantua entistä kovempaa vauhtia, suunnitellut rakennukset muuttua mökeiksi ja miekat korvata piirtimet viestintävälineinä.
Juuri tänään elämme aikaa, jolloin osa ihmisistä on kokenut omana aikanaan kymmenkertaisen parannuksen muun muassa elinajassa, ravinnossa ja kivun hallinnassa. Silti ei ole aivan helppo löytää sellaista täysissä järjissään olevaa ihmistä, jonka mielestä olisimme juuri nyt menossa kohti vielä parempia aikoja.
Päin vastoin aika monet myös vakiintuneen tieteen ulkopuolella tarttuvan pieneen tai vähän suurempaan lapioon ja näkevät itse, että olemme osa ympäristöämme ja valitettavasti loisia maapallon turkissa. Ehkä ystävällisempi kuvailu olisi ikään kuin luteita, joilla on tulitikut käytössään.
Palautin mieleeni Borgesin mielikuvituskertomuksen roomalaisesta, joka eksyy Afrikan aavikoilla ja löytää kummallisen kaupungin ja sieltä hyvin vanhan miehen. Käy ilmi, että tämä ymmärtää kuitenkin puhetta. Roomalainen kysyy, onko vanhus kuullut Iliaasta ja Odysseiasta. Tämä miettii ja vastaa vinkuvalla äänellä: en oikein ole varma. Siitä on niin pitkä aika, kun kirjoitin ne. Se tapahtui pian sen jälkeen, kun jumalat olivat tulleet hulluiksi ja antaneet historian alkaa…
Lukija voi perustellusti ihmetellä, miksi tässä enimmäkseen harmittomaksi tarkoitetussa blogissa nyt yllättäen viljellään ikäviä ajatuksia. Eihän olisi tarpeen erikseen korostaa, että monien korkeakulttuurien tapa arvioida itsensä kaiken tähänastisen kehityksen huipuksi ei ole ongelmaton.
Tuli vain mieleen tuoda esiin, että hyväksytty ja myös ihailtu kulttuurimme. siis nyt etenkin niin sanottu läntinen kulttuuri, Yhdysvallat mukaan luettuna, on riittämättömien tosiasioiden varassa. Välillä tuntuu, että kirjastojen roskalaatikoista löytyisi tärkeämpää tavaraa hiukan samaan tapaan kuin tämän hetken arkeologia tekee jatkuvasti hienoja löytöjä kalmistojen lisäksi tunkioilta. Viimeksi mainitut sisältävät nähtävästi parasta aineistoa esimerkiksi sen kysymyksen kuvaamiseen, miten ihmiset ja muut eläimet ovat levinneet ja taantuneet eri aikoina planeetallamme.
Vanha lentäjien keino oli kohdistaa katseensa vähän viereen nähdäkseen kohteen mahdollisimman hyvin. Jo luolamaalauksissa on runsaasti käden jälkiä, joista eräistä erottuvat jopa sormenjäljet. Niinpä voimme yrittää päätellä, olivatko nyt tiedossa olevat, taiteenakin suurenmoiset kuvat yksittäiten mestareiden työtä vai onko päinvastoin niin, että viime vuosikymmenet käden taidoissa on johdonmukaisesti taannuttu. Mielestäni se on kiinnostava kysymys. Historiassa ehkä yleisemminkin varta vasten laadittua kirjanpitoa todempia saattavat olla kiireessä väärennetyt muistiinpanot ja tositteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti