Viime kirjoituksesta meni aiottua enemmän aikaa.
Kun sitten olin itse asiassa Elisan omistamassa liikkeessä Isossa omenassa miettimässä, miten toimia puhelimen näytön mentyä rikki, panin taas merkille, etteivät fiksutkaan nuoret osaa lukea “kaunoa”.
Siinä pelattiin sähköpostiosoitteilla ynnä muilla. Kirjoitin lapulle muun ohella osoitteeni, ja osaava ja tietäväinen myyjä kysyi kolme kertaa, mitä lukee kohdassa, jossa luki osoitteeni osana “Jorvas”.
Olin kirjoittanut niin kuin tapani on, eli niin sanotulla kaunokirjoituksella. Käsialaani on luonnehdittu selväksi ja jopa kauniiksi, ja saan usein kirjoittaakseni erilaiset onnittelukortit ja kirjekuoret.
“Uusi matematiikka” aiheutti peruskoulussa metelin, ja se meteli oli aiheellinen. Erilaiset kouluneuvokset palasivat vähin äänin vanhaan matematiikkaan, ja joukko-oppi sai jäädä.
Siirtyminen kaunokirjoituksesta tekstaamiseen tapahtui lopullisesti kymmenkunta vuotta sitten, mutta ylimenokaudella voitiin käyttää enemmän tai vähemmän vapaaehtoiseti kuvasta ilmenevää kirjaimistoa. Oman oli Salervon kirjaimisto, ja kirjoittamiseen liittyi surua ja murhetta. Muste oli nimittäin opettajan isosta pullosta anostelemaa Akvilan arkistomustetta ja kynänterät metallisia eli leensä hukassa, kierossa tai ruosteessa.
Kun aloitin 1976 korkeimman oikeuden esittelijänä (määräaikainen ylimääräinen esittelijä) ilmoitustaululla oli kansliapäällikkö J. Wäreen Remington-merkkisellä kirjoituskoneella naputtama ilmoitus:”Kielletään käyttämästä niin sanottua kuivamustekynää asiakirjoille.” Diaarikirjan vieressä oli käyttökelvoton mustekynä, pullo kuivunutta mustetta ja raapevettä sekä tietysti leskari. Valtioneuvoston päätöksellä oli ilmoitettu, mitkä musteet ovat arkistointikelpoisia. Kyllä siellä tuohon aikaan oli myös kuulakynän musteita, mutta asiaa ei ollut pantu korkeimmassa oikeudessa merkille.
Oma täytekynä oli useimpien ratkaisu. Yksi kaveri, josta tuli sitten Helsingin yliopiston professori, lähti kesken työn tiehensä, koska hänen kynästään oli loppunut muste eikä hän osannut itse täyttää sitä eikä vaimo ollut kotona.
Kyselin tuttavilta, miten nykyisin tehdään kauppalistat, kun aktiivikansalaiset eivät siis aina osaa käyttää kynää ja paperia. Minua katsottiin hitaasti ja vastattiin, että tekstiviestillä.
Ainakin lukiossa koevastaukset ja aineet kirjoitetaan tietokoneella. Voisin siis palata yliopistolla luennoimaan, jos kelpaisin. Mielestäni se oli oikein hauskaa, varsinkin Porthania I:ssä, mutta tenttipaperien lukeminen oli hirvittävää. Pari sataa hirmuisen suttuisella käsialalla tuherrettua konseptipaperia.
Mieleeni juolahti yksi mahdollinen syy siihen, että etenkin USA:n sisä- ja ulkopolitiikka on mennyt sellaiseksi kuin on. Ainakin omassa tuttavapiirissäni vakioselitys on, että Mr. Trump on hullu. Olen lukenut ettei hänelle saa edes esittää yhtä liuskaa pidempää tekstiä. Hän ei lue sellaisia.
Hän ei osaa!
Jos joku ihmettele tätä ajatusta, olen valmis tässä ja nyt luettelemaan 20 - 40 hengeltään heikkoa merkkihenkilöä, jotka pääsivät pitkälle maailmassa, vaikka lukivat sanomalehdistäkin vain puoli etusivun otsikkoa. Esittelijän virka, jota olen siis harjoittanut kauan ja hartaasti, oli selittää suullisesti asiaa. Kuulijoissa oli aina joku, joka ei ollut vilkaissutkaan etukäteen jaettuja papereita - ja joitakin, jotka olivat lukeneet kaiken ja analysoineet asian paremmin kuin esittelijä.
Marsalkka Mannerheim ei tainnut olla lukumiehiä. Hänellä ei ollut oikeaa esikuntaakaan. Eri kenraalit selittivät asioita suullisesti: nyt Kannas on romahtanut jne. Valokuvissa hän tutkii karttaa tai katsoo kiikarilla. Kukahan mahtoi kirjoittaa mainion kirjan pitkästä vakoilumatkasta halki Aasian? Muistelmat kirjoittivat Henrichs ja Paasonen, molemmat kovan luokan kynämiehiä.
Useita vuosia Suomen johtava kirjoituskonekauppias oli marsalkan isä, maineensa menettänyt kreivi Robert Mannerheim, jolla oli ikävä tapa pelata kasinolla omat ja toisten rahat. Askaisten kartanokin meni konkurssissa.
Toimintaa jatkanut Systema Oy kehitti konekirjoituskurssit ja saavutti käytännössä monopolin alalla. Sotien jälkeen Hynnisten Konttorityö Oy sopi Valtion Hankintakeskuksen kanssa, että valtiolle ja kunnille sai ostaa vain Olivetti Lettera -merkkisiä kirjoituskoneita, joita paukkui parhaimmillaan sata tuhatta. Sähkökirjoituskoneiden markkinat ahamaisi sitten IBM. Minullakin oli se pallokone, jolla kirjoitin 40 liuskaa päivässä jokseenkin virheetöntä tekstiä.
Valitettavasti myös koneella kirjoittaminen on samanlaista kuin pianonsoitto. Sitä pitäisi harjoittaa joka päivä, että pysyisi iskussa. Itse lopetin 20 vuotta sitten painettavien tekstien kirjoittamisen, ja sen huomaa.
Traumaattinen kokemus oli väitöskirjan laatiminen tietokoneella, jota en oikein osannut käytttää. Olin tottunut kirjoittamaan kymmenellä sormella sokeasti eli sormiin katsomatta. Tietokoneella se ei oikein toimi. Kuten huomaatte.

Minusta käsinkirjoitettu teksti - siis kirjoitusjälki - on itsessään henkilötieto. Tämän huomaa, kun tarkastelee omia kirjoituksiaan eri vuosikymmeniltä.
VastaaPoistaEi tarvita kosketusta itseen tai toisiin, ainoastaan koneeseen.
VastaaPoistaNyt toivomme kuvan jossa on sitä kaunista käsinkirjoitusta.
VastaaPoistaSuomalainen peruskoulu on maailman ihme: Nuoriso ei osaa lukea eikä kirjoittaa, eikä joukko-oppia.
VastaaPoistaJoskus olen miettinyt että olikohan tuo joukko-oppi edesauttamassa ensimmäisen tietotekniikka sukupolven syntyä täällä Suomessa.
PoistaMonta koululaispolvea on jo mennyt ilman, että olisivat kuulleet puhuttavankaan jostain ihmeen joukko-opista. Se oli aikansa kerta-ilmiö.
PoistaJoukko-oppia käytettiin suomettumisen ajan huuhaatieteenä, jonka varjolla pyrittiin esittämään ”tieteellinen sosialismi” tulevaisuuden airueena.
PoistaPS. Sinänsä joukko-oppi on omassa lajissaan ihan ok, kuten mikä tahansa matikka, esim. eulerin nyrjähdys. Olen pari kurssia sitä suorittanut.
Olisiko joukko-opista kehitytty parviälyksi?
PoistaEi joukko-oppi ojaan kaada.
PoistaJoukko-oppi on alkeellinen teoria jolla on kovin vähän vaikutusta mihinkään. Hyvä että siitä pästiin.
PoistaSe on logiikkaa, jolla tietokoneet pyörivät.
PoistaKuuntelin aikoinaan useita silloisen apulaisprofessori Erkki Lahdeksen luentosarjoja. Lahdeshan oli myös peruskoulun opetussuunnitelmakomitean vaikutusvaltainen sihteeri, ilmeisesti R. H. Oittisen, tuon silloin jo iäkkään, hyvin äreän herran oikea käsi. (Oittinen oli 1930-luvulla melko vasemmalla, Raoul Palmgrenin asuinkaveri, mutta muutti jo tuolloin toisin kuin Palmgren pysyvästi poliittista kurssiaan. Tästä Kari Sallamaa uudessa Palmgrenin elämäkerrassa "Kosmoksen leikkaaja".) Ainakaan luentojensa perusteella ei minkään sortin "tieteellisen sosialismin" airut. Sen sijaan palasi usein tiettyyn yksittäiseen tapahtumaan ja sen aiheuttamaan ketjureaktioon: lokakuuhun 1957, jolloin Neuvostoliitto onnistui laukaisemaan Maata kiertävälle radalle ensimmäisen satelliitin, Sputnik I:n. Lahdeksen mukaan tapahtuma synnytti Yhdysvalloissa tieteellis-koulutuksellisen paniikin. (Mm. siksi, että mannertenvälisten ohjusten kehitystyö oli kummassakin silloisessa kylmän sodan supervallassa loppusuoralla.)
PoistaYhdysvalloissa aloitettiin matemaattis-luonnontieteellisen koulutuksen kuumeinen uudistustyö, joka nykyistä muotihokemaa käyttääkseni "läikkyi" perusopetukseen asti. Otettiin mm. käyttöön ns. uusi matematiikka oppiaineen tieteellistämiseksi. 1970-luvun taitteessa se sitten saavutti Suomenkin rakennustelineistään kuoriutuvan uuden pohjakoulun. En tiedä, mitä kautta uusi matematiikka Suomeen tuli; yleensähän alan silloiset uutuudet omaksuttiin meille Ruotsista, ei DDR:stä, jonka myyttisen turmiollista tartuntaa Suomen koululaitokseen moni jonne vieläkin kauhistelee.
Uusi matematiikka oli erään radio-ohjelmassa haastatellun matematiikan professorin mukaan yritys tieteellistää oppiainetta meilläkin. Muuttaa laskento matematiikaksi. Ei onnistunut. Laskentoa se meillä on tänäkin päivänä.
Koulussamme testattiin "joukko-opin" opetusta 60-luvulla vuosia ennen peruskoulun tuloa. Ajatus lienee ollut kaunis mutta ainakaan siinä kokeilussa ei onnistuttu lapsille opettamaan miten koko matematiikka johdetaan logiikan säännöistä. Voi olla että se osa olisi mennyt opettajiltakin yli hilseen.
PoistaJoukko-oppi 1: Joukon jatkona.
PoistaJoukko-oppi 2: Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Joukko-oppi 3: Joukon maine mustuvi aina.
Lopuksi Jouko köyden jatkona.
PoistaMuistan kun pikkuveljeni pyysi minua, että auttaisin häntä matematiikassa tai siis joukko-opissa. Joukko-oppi oli kyllä niin tyhmää että. Mutta sieltä Ameriikoistako se tyhmyys laajeni Ruotsin kautta Suomeen?
Poista90-luvulla Toivo Heiskanen teki kouluille uuden mallikirjaimiston joka ei tainnut tulla käyttöön ainakaan sellaisenaan. Se perustui renessanssin italialaisiin esikuviin ja edusti melkoista helpotusta ja selkeytystä Salervon malliin nähden. Yritin uudistaa sotkuiseksi mennyttä käsialaani sen pohjalta ja pääsinkin siihen että sain omasta kirjoituksestani jo lähes selvää.
VastaaPoistaKansakoulu teki käsialan ja yliopiston luennot, joilla pahimmillaan tuli viisi sivua muistiinpanoja, pilasivat sen.
VastaaPoistaJoskus oli oikein grafologeja.
Harmittaa, kun ei enää kirjoita kirjeitä. Kirjeenvaihtokaverit kuolivat pois. Kirjettä kirjoittaessa tuli pantua ajatukset järjestykseen.
Junamatkallaan outo vierustoveri ehkä kertoi tuttavansa nähneen unen tai lukeneen satua. Siinä oli hieno käsityö, mutta lampaanvillaa joten hengitys vaikeutui. Lampaiden ääni kuului kaempaa ja ykskas jossain pienen lapsen pyyntö: Hyvää puuvoo, lämmintä puuvoo teittään tuu!
VastaaPoistaOnko olemassa unikoulua, jossa oppii tulkintaa? Ilmoittautuisin, ja lieneekö pääsykoe vaikeakin. Unet helppoja ja hauskasia, tulkinta kouluttamattonille työlästä ja mahdotonta. Silti juuri se olisi avainasia ymmärrykseen.
Uni itse on tulkinta.
PoistaRupeatko toemperrää tulkkaamaan todellisuutta? Jo on!
PoistaSuurten valtakuntien sodista ja muusta on päätetty unien tulkinnan perusteella.
PoistaKaikki on tulkintaa. Jos ei kykene tulkitsemaan elämän kirjaa, mitä sitten.
PoistaItse asiassa ilmestynyt juttu ja kirja ovat vain yksi käsinkirjoitusversio. Niitä on loputtomiin.
VastaaPoistaBunkkeriukon kunto lienee rapistunut, kun häntä ei päästetä enää televisioon esiitymään. Peskov hoitaa Kremlin puheet.
VastaaPoistaNeljän vuoden takaiset räyhäkkäät uhoilut voidaan tietenkin uusia.
Ruudun edessä Kunnaksen Ilkka
Mitä se tähän kuuluu?
PoistaOnkohan käsillätehtyjä professorin kirjeitä väittelijöille kuvattaviksi asti. Löysin juuri nipun vastaväittäjäni ihastuttavia kirjeitä ajalta ennen ja jälkeen väitöksen. Harmi kun kuvaa ei voi siirtää tähän. Mutta käsittä ja koneitta tehty, linnun ja postin kuljettamatta perille ehättänyt lettera on myös erityinen, kenties paraskin. Ei Jumalakaan asu käsin tehdyssä temppelissä. Sanalla kaikki on luotu, mutta millä tehtiin sana, lihaksi ja muuksi ihmisessä.
VastaaPoistaKirjoitus on vain merkkejä tapahtuneesta, tapahtuvasta. Niitä ei voi pyyhkiä pois niitäkään, eikä oikein mitään. Kaikki jää olemaan luettavaksi.
VastaaPoistaz on väärin, siihen ei kuulu viiva. Osa pikkukirjaimista on röyhkeän näköisiä. Onneksi niitä ei enää käytetä. Käsinkirjoituksen ja käsillä tekemisen aivo- ja ihmisvaikutukset tosin ovat pelkästään hälyttäviä, mutta niin oli tarkoituskin tehdä ihmiset helpostileipoutuvaksi taikinaksi.
VastaaPoistaIhminen on kirjoitusta, on hyvä osata kieli ja sanat. Häneen kirjoitettu ei ole tatuoituja kuvia eikä keskitysleirissä ihoon poltettu numerosarja. Meidän on opittava lukemaan häntä, muuten meistä ei ole ihmisiksi. Mitä sinussa lukee? Toivon että osaat kantaa sen kunnialla ja luettavissa. Rerum summa novatur semper, et inter se mortales mutua vivunt, augescunt aliae gentes, aliae minuntur, inque brevi spatio mutantur saecla animatum et quasi cursores vitai lampada tradunt. Lucretius. Homo doctus in se divitias semper habet. Phaedrus
VastaaPoistaJos on Trumpin lukutaito huono, niin kirjoitustaitoa ei taida olla lainkaan. Oletteko nähneet televisiosta, kun hän vetää nimmarinsa asetuksen alle, jäykkää ylös-alas kynän liikuttelua.
VastaaPoistaOletteko kenelläkään muulla nähneet virallisessa asiakirjassa niin valtavaa allekirjoitusta, ja niin tökerön paksulla mustetussilla (tai mitä maalia se nyt onkaan) ? Mitähän sellainen ihmisestä kuvaa?
PoistaAntti Litmanilla kyllä.
PoistaNuorimies armeijan kasarmilta onnitteli tekstiviestillä ja vastasi, kun kysyin kuulumisia. Tuntui mukavalta. Useampia lauseita viesteissä kai oli, paha sanoa, kun sanat olivat nuorisokieltä ja kaikki pienellä, välilyönti ainoana erotinmerkkinä. Aloin tuntea itseni keskustelussa jotenkin viranomaiseksi. Vaikea saada puhekieltä luontumaan kirjoitettuna. Sisäinen oikolukijani motkottaa herkästi ja on harvoin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Emojit ja hymiöt se on kieltänyt ihan tykkänään.
VastaaPoistaKysyin tekoälyltä minkä ikäisenä se minua ylläolevan tekstin perusteella pitää. Se vastasi, että siinä 50-60 kieppeillä. Alakanttiin meni.
Ei ne nuoret aina niitä viestejään edes kirjoita vaan puhuvat kännykkään asiansa, ja siellä puhe muutetaan tekstiksi ja lähetetään.
PoistaKauno on koulun kauhuja: typistystä, yhdenmukaistusta, väkivaltaa. Sitä ovat myös nykykoulun metodit. Pakkoyhteiskunnan isoveli määrää, valvoo ja rankaisee pakonomaisesti. Surveiller et punir, jonka Suomeen suomeksi saamisessa blogistin kädenjälki näkyy tavalla jos toisellakin. Lienee karua ironiaa häneltä kaunon arvostus. Suurimmat ihmiset kirjoittavat kaikkea muuta kuin kaunoa: luovuus ei alistu pakkopaitaan.
VastaaPoistaHöpsistä. Kirjoittaminen on tapa kommunikoida. Niinpä tavoitteena on että tekstin pystyy vastaanottaja lukemaan. Tähän ei itse keksitty kirjoitusjärjestelmä pysty vaikka olisi miten "luova". Siksi jonkin sortin standardointi on tarpeen.
PoistaMielestäni kirjoituskielen on oltava yhdenmukainen. Ihmisillä tulee muutoin vaikeuksia ymmärtää ja osalta taidot katoavat kokonaan sekä kirjoittamiseen ja kirjoitetun lukemiseen. Karmeinta on lukea tökkötikkukirjaimilla kirjoitettua risuaitaa jota kirjoittaja itsekään ei lopulta käsitä.
PoistaJoka iikalla käden jälki on oma ja luonnikas. Niin kirjailijalla kuin riitelevillä ja rötöksistään toisia syyttelevillä ortodoksi- sun muilla piispoilla. Hyj då piispoille, hatunnosto kirjailijalle. Rötösherrat kuriin, ei vaan oikeus on heille toinen kuin muille rikollisille. Hyj då siis oikeuden irvikuvalle, kirjailija taas on miehenäkin lähes naisen tasoa ja ruusun ansainnut. Uskottelijasakki eli opettajat, klerikaalit, tuomitsijat, lehtimiehet ja tallirengit dantelaisia piirimiehiä, siksi hiiteen kello viiteen.
VastaaPoistaKyllä sikäli että synnyttää eikä saa palkkaa.
PoistaMikä on leskari, ehkä kumpujen yöstä nousseet kommentoijat tietävät.
VastaaPoistaLäskpapper, imupaperi. Välttämätön ennen kuulakyniä.
PoistaIlmeisesti Korkeimmassa oikeudessa oli työtä helpottu teräväkärkisellä, soikealla metallirungolla, jonka päälle oli kierretty imupaperia. Kun työnjako siellä oli ilmeisen tarkka, kiertämishomma ehkä kuului vahtimestarille.
PoistaOlen nähnyt myös "kätevän" kahvarullamaisen. Ehkä se oli sellainen.
PoistaSeuraa aikaansa, paljastaa traumansa. Minulla ei ole, edes kirjoituskoneista. Sukulaiseni piti Systema konekirjoituskoulua, en paljasta kuka, mutta iso olohuone hänen perheellään oli muutettu kouluksi ja joka pöydällä pieni kone, seinällä iso näppäimistötaulu. Vanhuksenakaan hän ei niistä luopunut ja piti kotinsa putsissa koska silloin tällöin joku entinen oppilas poikkesi.
VastaaPoistaMuutoin olen sitä mieltä, että opetushallitus on lopetettava.
VastaaPoistaMiksikö? No siksi, että jokunen aika sitten Suomi sekä omaksi että muun maailman yllätykseksi huomasi, että Suomen koulu on maailman paras: maailman parhaat Pisa-tulokset.
Tästä riemastuneena jo Pirkkalan monisteensa kanssa aikanaan kunnostautunut opetushallitus ryhtyi raivokkaati "kehittämään" opetusta ja koulua. "Suomalaisesta koulusta vientituote maailmalle."
Lähdettiin siis "korjaamaan" jotakin, mikä mitä ilmeisimmin ei ollut lainkaan rikki. Ja loppu onkin sitten historiaa: koulu tuottaa lapsia, jotka eivät osaa lukea, laskea, kirjoittaa eivätkä oikein mitään muutakaan. Opettajat voivat työssään todella pahoin.
Joten mitäs jos lopetetaan opetushallitus kuten esim. lääkintöhallitus on jo aikaa sitten lopetettu. Annetaan uuden porukan yrittää. Huonompaan ei ainakaan ole mahdollista mennä.
Lopuksi: en voi mitenkään ajatella, että lapset olisivat yhtäkkiä tyhmistyneet niin valtavasti, että lukeminen ja kertolasku olisivat tulleet heille mahdottomiksi asioiksi.
Vika on koulun kummalliseksi käännentyssä opetusfilosofiassa (ideologiassa) - vika ei ole lapsissa sen enempää kuin opettajissakaan.
Luepa Hesarista kokeneen kasvatustieteen proffan kirjoitus. Hänen mukaansa suuri virhe on ollut lakkauttaa vanha selkeä valtakunnallinen kouluhallinto ja jättää melkein kaikki kunkin kunnan plus markkinoiden hoidettavaksi. Tulokset nähdään.
PoistaIdeologisena kommentoijana Matias näkee kaiken ideologiana.
PoistaOlen lukenut se Hesarin jutun.
PoistaAikalailla se aina sama "lisää resurssia" ja lisää hallintoa, raportointia ja byrokratiaa -meininki siinäkin oli, vaikkakin havainto järjettömiin mittoihin kasvaneesta ja todellisuudesta irrallaan olevasta ylisuunnittelusta olikin kohdallaan.
En ole lainkaan varma siitä, että kaiken keskittäminen uuden Gosplanin mikromanageroinnin ja byrokratian alle olisi ratkaisu. Paremminkin itsenäisyyttä opettajille ja heille vapautus opettaa. Suomalaiset opettajat kyllä osaavat ihan itsekin. Eivät he holhousta ja byrokratiaa kaipaa.
Mutta otetaanpa pöytään yksi ohittamaton kova fakta, jos blogisti vielä sallii:
1950-luvun kouluissa kaikki oppivat lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Jopa aivan selvästi "tyhmät" ja haluttomatkin oppivat. Kaikki.
Olin nimittäin itse paikalla ja saatoin tuon todeta. Tuo päti kaikkiin kouluihin ympäri maan.
1950-luvun Suomi oli köyhä. Mistään koulukuraattoreista, erityisopettajista, henkilökohtaisista kouluavustajista, jne. jne, ei ollut puhettakaan. Yksi opettaja per luokka ja suuret, 30, jopa 40 oppilaan luokat. Ja homma toimi.
Jokin selitys tuohon paradoksiin on pakko olla.
Se ei voi olla se, että lasten älykkyys olisi nyt romahtanut. Se ei voi olla sekään, että opettajat nykyään olisivat niin paljon huonompia. Tai että vanhemmat ja kodit olisivat nykyään niin paljon huonommassa hapessa, kuin sodasta juuri ja juuri selvinneessä rutiköyhässä Suomessa sotaleskineen ja sodassa fyysisesti ja henkisesti vammautuneine isineen.
Ei ollut "resurssia", mutta kaikki oppivat ainakin nyt lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Asia, joka nykyään ei ole itsestäänselvyys, vaikka rahaa ja "resurssia" kaadetaan opetukseen useita kertaluokkia enemmän.
En ole vaatimassa 1950-lukua takaisin. Näinhän tämän moni tarkoitushakuisesti haluaa lukea.
Eihän tässä kovin paljon tarvitse ajassa taaksepäin palata, kun Suomi oli PISAn huipulla pienemmillä panostuksilla kouluun, kuin mitä sinne nyt kaadetaan.
https://sivista.fi/sivistysalalukuina/koulutuksen-rahoitus-ja-sen-kaytto/
Joten eiköhän lopeteta se opetushallitus pois sotkemasta ja anneta opettajien opettaa riittävin valtuuksin ja ilman mikromanagerointia jostakin ylhäältä, missä ei enää tiedetä reaalimaailmasta yhtään mitään.
Mitäs ideologiaa tuossa näet? Matias loogisesti perusteli kantaansa faktojen perusteella.
PoistaMissä sitä.ideologiaa ei olisi ollut?
PoistaKunhan nyt ensi alkuun kertoisi, mitä se opetusideologia siellä oikein on. Sinänsähän Matias tässä toteuttaa persujen puolueohjelmaa.
Poista"..., että Opetushallitus on lopetettava." Jokin yhteinen ylin instanssi ja opetussuunnitelma kouluilla on oltava, muutoin ne eriytyvät opettamaan mikä mitäkin ideologioita. Suunnasta on vain päästävä yksimielisyyteen. Joitakin virheitä on tehty, sitten suuntaa on korjattava.
PoistaYksi syyllinen lienee se niin sanottu ajanhenki. Ihmiset lukevat vähemmän kuin ennen tai lukevat pelkkää kännykkäänsä, vanhemmat myös. Äänikirjojen kuunteleminenkaan ei ole samaa kuin lukeminen. Keskittyminen on kaikilla heikentynyt, huomaan sen itsessänikin.
Yksi virhe kouluissa saattaa olla liika tietokoneen käyttö. Paperikirjoistakin on usein luovuttu, ja se on kai koulun tai kunnan päätettävissä. Alakoulussa ainakin pitäisi käyttää paljon kynää ja paperia ihan jo käden motoriikan harjoituksen vuoksi, ja sanotaan sen kehittävän aivojakin. Joissakin lukioissakin on palattu osaksi paperilinjalle.
Oppilasaines on erilaista kuin ennen. 60-luvulla minulla oli valtion tyttökoulussa 44-45 oppilasta luokallaan, joita yleensä oli 11. Sitä kokeiden määrää! Onneksi ne silloin olivat lyhyitä keskikoulukokeita, ja opinpahan nopeaksi. Järjestyksenpitoon ei tarvinnut kiinnittää huomiota. Nykyisin nuorilla ja lapsilla on kaikenlaista rauhattomuutta ja ongelmia kotitaustankin vuoksi. On työttömyyttä, masennusta, alkoholismia. Maahanmuuttajalasten kielitaidon kehittyminen pitää järjestää tehokkaammin ja vanhemmat päästää töihin vähemmälläkin kielitaidolla, siellähän sitä oppii. Kaikille lapsille tarpeellinen määrä perustaitojen harjoitusta. Pieni ulkolukukaan ei olisi haitaksi! Opettajathan ovat hyvin koulutettuja kuten ennenkin, ei haittaa, jos pieni osa käy ulkomailla laajentamassa näköalojaan, uralla eteneminenhän on rajoitettua.
Vähän ryhtiä tähän kaikkeen, koko yhteiskuntaan, toivoo Fossiili.
Ei se proffa lisää byrokratiaa ehdottanut, koko valtakunnan tasolla päinvastoin.
Poista"Jokin yhteinen ylin instanssi ja opetussuunnitelma kouluilla on oltava, muutoin ne eriytyvät opettamaan mikä mitäkin ideologioita."
PoistaHyvin tiivistetty Eijalta; siihenhän Matias K.:n edustama "ideologia" ja poliittiset taustaryhmät pyrkivätkin.
"..., että Opetushallitus on lopetettava." Jokin yhteinen ylin instanssi ja opetussuunnitelma kouluilla on oltava, muutoin ne eriytyvät opettamaan mikä mitäkin ideologioita. "
PoistaTottakai jokin yhteinen kevyt raami valtakunnallisesti tarvitaan. Mutta opetushallituksen näytöt ovat niin surkeat (Pisa), että eikö anneta nyt jonkin muun porukan yrittää. Ja huom. puhtaalta pöydältä.
Pieleen menneistä ideologioista mainittakoon:
1. Inkluusio, joka on pahaksi sekä heikoille että nopeasti oppiville.
2. Harhainen käsitys siitä, että jo yläasteikäiset olisivat itseohjautuvia ja kykeneviä itse tekemään valintansa siitä, mitä ja miten opiskelevat. Tähän eivät pysty kaikki yliopistovaiheen opiskelijatkaan.
3. Ajatus siitä, että opettaja ei ole auktoriteetti vaan kaveri tai oikeastaan "opintoavustaja" tyyliin: "Mitä Jani-Petteri tänään haluaisit opiskella vai etkö mitään?"
- Selkeät tavoitteet, niiden saavuttamisen valvonta ja selvät rajat ovat lahja lapselle - eivät pahan patriarkaatin ilmentymä
4. Luokkatilojen korvaaminen kaikuvilla suurhalleilla, jossa hirmuinen meteli on tauoton.
5. Yletön digi-digi, jonka edellä Eija G. jo mainitsikin.
6. Opettajilta vaadittu järjetön kaiken raportointi, loputtomien suunnitelmien ja selvitysten teko vain siksi, että siellä opetushallituksessa olisi matskua väikkäreihin.
7. Se, että opettajista on tehty samalla sosiaalityötekijöitä vanhemmille ja ADHD-hoitajia lapsille.
8. Vaatimustason pudotus - armovitoset, positiivinen syrjintä, yms.
9. En uskalla edes mainita tässä maahanmuuttajakoulujen tilannetta. Enkä tietenkään niitä melko rajuja woke-idologian oppeja, joita koulussa tarjotaan Pirkkala 2.0 hengessä.
10. Luulo siitä, että aina vain enemmän ja enemmän rahaa ja enemmän hallintoa, byrokratiaa ja mikromanagerointia on ratkaisu. Ei ole, se on juuri se ongelma.
Uhkaavasti nyt näyttää siltä, että taistelu seuraavasta/ seuraavista sukupolvista on menetetty, jos meno ei nyt muutu.
Pikkuviilaus vahoilla pasmoilla ja ideologioilla ei ole nyt ratkaisu. Ei myöskään se loputon huuto "lisää resurssia", kun seuraava hallitus pakon edessä saneeraa julkista sektoria 10 - 15 miljardia pienemmäksi.
Mutta on tämä osattu ennenkin. Osataan se vieläkin kun lakataan sekoilemasta utopioissa.
Pitkän vuodatuksen lopuksi sallittaneen pieni kevennys: "Thank you for your attention in this matter." :)
Miten nopeita muistiinpanoja jatkossa tehdään, kun laitteet ovat pimeinä?
VastaaPoistaMuisti ja panotko luotettavia mukamas. No jos näkyy tiliotteessa.
PoistaSuomen (tai "Suomen") väestön tie luku- ja kirjoitustaitoiseksi näyttäisi historiakirjallisuuden valossa olleen todella pitkä. "Järjellisen" lukutaidon omaksumisen näkökulmasta jokin Gezelius vanhemman sinänsä merkittävä "Yxi paras Lasten tavara" oli vain lähtökohta, ei ratkaisu. (Agricolan "Abckiriaa" 1500-luvulta ei edes ollut tarkoitettu kansan käsiin, vaikka varhemmin saatettiin jopa arvovaltaisissa teoksissa hurskaasti kierrättää fraasia, jonka mukaan "sen jälkeen jokainen saattoi omakohtaisesti perehtyä Raamatun sanaan " tms.).
VastaaPoistaOlen ollut huomaavinani, että eri historioitsijoiden käsitykset tuon "järjellisen tason" saavuttamisesta vaihtelevat ajallisesti suuresti. Vaikeahan sellaisesta onkin mennä mitään eksaktia sanomaan. Joka tapauksessa lienee nykykäsityksen mukaista, että lukutaidon kriteeriksi luetaan myös taito kirjoittaa. Minulla on harmaahko muistikuva, että historioitsija Kai Häggman, joka on kirjoittanut monia kiintoisia teoksia tai artikkeleita Suomen kirjahistoriasta, sijoittaa tuon tason saavuttamisen vasta suunnilleen 1800- ja 1900-luvun taitteeseen.
Niinpä ei olekaan kummastelemista siinä, että 1800-luvun alkukymmeninä (fraktuuralla) painetun tekstin lukeminen saattoi onnistua, mutta sen ajan "kaunosta" ei tavallinen kansa saanut tolkkua, vaikka kauaksi oli jo edetty varhaismodernin ajan ns. saksalaisesta tyylistä, jonka lukemista jokainen 1600- ja 1700-luvun asiakirjoista arkistossa (nyttemmin netissä) tietoa etsinyt on joutunut välillä lievästi sadatellenkin opettelemaan.
Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen ja hänen tietokirjailijamiehensä ovat tutkineet rahaväärennöksiä 1800-luvun alkupuolella. Rahaolot olivat sekavat: liikkeessä oli sekä Ruotsin että Venäjän rahaa ja niitäkin vielä eri variantteina. Niinpä taitavat väärentäjät saattoivat päälle päätteeksi harjoittaa erilaisia koirankujeita "liikkeelle laskettujen setelien" allekirjoituksissa. Eräässäkin mainitun tutkijaparin esittelemässä tapauksessa setelin toiseksi allekirjoittajaksi väärennöksen tehnyt kanalja oli ihan siistillä "esisalervolaisella" kaunolla kirjoittanut - "Haista Wittu".
Olin kansaloulupohjalta pitkään esittelijänä läänintason valtionvirastossa.
VastaaPoistaEnnen atk:ta ja sähkökirjoituskoneita tuli kerran KHO:ta pika-aikataululla tarkentava lausuntopyyntö eräästä isosta päätöksestä eikä talossa ollut ainuttakaan konekirjoittajatarta paikalla. Laadin monisivuisen selvityksen kaunolla ja päällikön sijainen päätti, että lähetetään se sellaisenaan. Asiaan tuli ratkaisu nopeasti, joten kai se kelpasi vaikkei ollut konekirjoituskoneella tehty.
Oli myös kerran aika jolloin valtionhallinnon konekirjoittajat olivat lakossa, yhdessä kaikkien muiden ei-akavalaisten kanssa.
PoistaHyvin toimi tällä kertaa Kemppi tietokoneella kirjoittaminen, ei yhtäkään virhettä! Olin terv. keskuksessa. Nuori lekuri (n.30v.) kuunteli minua, silmiin katsoen ja kirjoitti samalla käsittämättömän nopeasti? Lisäsin hökää (tahallani, kun siihen pystyn!), mutta nuoriherra pysyi mukana! Kyllä tietsikallakin pystyy, jos on ikänsä vain sitä käyttänyt. Riuskin terv. pekka s-to.
VastaaPoistaJos ei osaa kirjoittaa kirjaimia, osaako nyt sitten numeroitakaan. Ja jos osaa lukea numeroita, ei välttämättä kirjoitusta.
VastaaPoistaTulee mieleen nämä valtion budjettipäälliköt, jotka ovat leikkauslukuja väsätessään valmiit jättämään vaikkapa tieverkon rappiolle, kun eivät ole kuulleet tai lukeneet teiden merkityksestä taloudelle ja kilpailukyvylle. Tuo säästöjen ja leikkausten keksiminen taitaa ollakin Suomen helpoin homma, kun ei tarvitse tietää säästöjen haittoja ja kustannuksia edes karkeina numeroina. Eihän se numeerinen säästö useimmiten ole mikään nettosäästö. Voi käydä aivan päinvastoinkin. Mutta kaikki valta on jo kamreereilla.
Osta ranskalainen auto niin tiet muuttuvat nautittaviksi.
Poista"Osta ranskalainen...". Jos niihin haksahdat, muista hinausvakuutus kaikilla mausteilla.
Poista"Osta ranskalainen auto niin tiet muuttuvat nautittaviksi."
PoistaJa auton pito täydeksi helvetiksi. :)
Perussuomalaiset ja perinne ennakkoluulot ranskalaista autoista. No itsehän tyhmyydestänne kärsitte ajamalla epämukavilla turvattomilla vikapesillä.
PoistaEntisenä ranskisten kuskina mainitsen että aina pitää olla työkalut mukana kun lähtee sillä ajamaan. Mitä tahansa voi sattua ja sattuu. Sitikasta bensapumpun akseli putosi kadulle helteellä. Kesti aikansa kunnes tajusin ja löysin. Se ei ole oikein millään kiinni, kunhan vain lyöty pumpun läpi ja sillä siisti.
PoistaMitä autolla tekee jos sen omistamisen peruste on pelkästään ajamisen ihanuudesta hetken kestävä tunne?
PoistaMinulla ei ainakaan ennakkoluuloista johdu ranskalaisten autojen hyljeksiminen; ihan on useamman ranskalaismerkin korjaamokustannuskokemuksista laskupinoja näyttää.
Vaimonkin hyvin huolletusta Pösöstä lasahti moottori sadantuhannen kilometrin kohdalla!
T. Hinausvakuutuksen tarpeellisuudesta muistuttanut.
Sitikka hajosi vuonna 195?
PoistaJa vielä jaksat muistella. Eikö muista autoistasi oke hajonnut yhtään mitään?
Eikö niitä ole tarvinnut korjata tunneilla?
Monesti olen salakuunnella muiden muuttuja autoistaan ja niiden korjauksista ja ollut salaa tyytyväinen että minulla on hyvä ja halpa ranskalainen auto alla.
Suuren yliopiston rehtori hyväksyi pk:n, vaikka aatelinen sihteeri kirjoitti sen lyijykynällä. Inttimäinen ei pid olla.
VastaaPoistaTämä "kauno" onkin mieleniintoinen aihe. Olen ihmetellyt, millainen nuorten nimikirjoitus nykyisin on, vaikka ei niitä taida paljon tarvitakaan, kun allekirjoituksetkin voi tehdä sähköisinä. Nimikirjoitusta on pidetty jotenkin persoonallisuuden ilmentymänä. Joskus kohtaa nuoren itsensä nuoruudessa ostettujen kirjojen ensi lehdellä ja hämmästyy kirjainten lapsellista pyöreyttä. Elämän kiire on sittemmin jättänyt niihinkin jälkensä.
VastaaPoistaIso joukko lapsenlapsia on tulossa käymään, täytyykin pyytää heiltä käsialanäyte samalle paperille!
Numerot mainittu. Kyllä niistäkin oli koulussa kaunomallit. Malleja näkee nykyisin vain äänestyksen yhteydessä. Mutta koulumallit olivat vähän toisenlaisia. Sain kutsukirjeen hoito-operaatioon enkä saanut paperin tyhjään kenttään käsin kirjoitetuista päivämäärä- ja kellonaikanumeroista selvää. Piti soittaa perään.
VastaaPoistaJaa-a. Olen yrittänyt ymmärtää filosofista keskustelua kaunokirjoituksen merkityksestä. En uskalla sanoa asiasta mitään yleistä.
VastaaPoistaItse opin kirjoittamaan tekstaamalla kolmevuotiaana, ja hyvin on käytäntö toiminut kohta seitsemän vuosikymmentä.
Viisivuotiaana rupesin kirjoittamaan Adler Juniorilla, jolla tein vielä gradunikin. 80-luku meni enimmäkseen kiekko- ja pallokoneiden parissa. Muulla kuin tietokoneella en ole kirjoittanut edes kauppalistoja 35 vuoteen.
Kansakouluun mennessä kaunokirjoitus tuntui samanlaiselta komedialta kuin uskonnonopetus. Hyvin sopeuduin molempiin, kun tiesin, ettei niitä oikeassa elämässä koskaan tarvita, kun on iltapäivisin päässyt kotiin.
Virtaviivaisen nimikirjoituksen toki opettelin, koska yliopistotyö koostui lähinnä sellaisen vetäisemisestä satojen opiskelijoiden dokumentteihin.
Auta Armias, jos kirjoitus- tai laskuvihko oli tahriintunut tai mikä hirveintä unohtui kotiin tai jopa hävisi. Tukkapöllyä vaan ja karttakepistä sormille, ja lisäksi häpeärangaistus. Opettajan sisäinen sadisti tuomitsi samalla oman itsensä kuritettavaksi. Luulen hänen oman koulutuksensa tehneen hänestä hirviön. Opetus on rikos. Lapsen ei pidä alistua kaunoon. Opettajaseminaarista häipyivät parhaat kuin pieru Saharaan. Minna Cath ja Johannes Linnankoski.
VastaaPoistaNiin, lopussa päästiinkin asiaan. Sisältöhän se tärkein on eikä muoto. Nykymediat ovat täynnä sekalaista hölinää sivukaupalla, vailla mitään sisältöä. Pelkkää höttöä suurin osa, Hesari etunenässä. Yleisradion radio-ohjelmat ovat pääosin pelkkää tyhjää lässytystä ja säkätystä. Sitten perään kehnoa mitäänsanomatonta musiikkia tuntikaupalla. Aiemmin Ylekin kykeni tuottamaan laadukasta keskustelua ja faktaohjelmaa, nyt se ei tee sitä kiusaksikaan. Kyse on puhtaasti julkisesta mökötyksestä koska heidän tukirahoihinsa on koskettu. Minusta sellainen on hyvin matalamielistä ja iskee lopulta heidän omaan nilkkaansa.
VastaaPoistaKaunokirjoitusta sentään opetettiin. Toisin kuin vaikka puukäsitöitä tai laulua. Molempia kammotuksia piti osata ihan omin päin opetellen. Ja tuomio tuli "opettajalta", kun ei onnistunut.
VastaaPoistaAinakin vielä 1990-luvulla Saksassa myös matematiikan tehtävät tehtiin täytettävällä mustekynällä (oli myös mustekyniä patruunoilla). Itse omistan täytettävän mustekynän, jota käytän joka päivä. Kuivamustekynä on hirvittävä. Kapeakärkisten tussikynien jälki on kaunis, samoin lyijykynien. En käsitä, miten älypuhelimen tekstin joku pystyy lukemaan saatikka kirjoittamaan. Mutta olenkin mummuihminen ja kirjoitan kaunoa. Niitä tunteja koulussa rakastin. Se käden motoriikka on niin tärkeä.
VastaaPoista