Sisäkauppa

Otsikon sanaa ei ole olemassa. On tukku- ja vähittäiskauppaa ja ulkomailta tuontia ja vientiä,

Entä kun ei ole ulkomaita?

Antiikin kreikkalaisilla Kreikkaa ei ollut. “Polis” eli kaupunkivaltio oli. Sellainen oli esimerkiksi Ateena. Siellä oli väestöä ehkä 50 tuhatta, kaikkiaan. Tämä arvio koskee Perikleen - Platonin aikaa. Ateenasta tuli osa Roomaa, jonka pääkaupungissa oli kaksi tuhatta vuotta sitten yli miljoona asukasta. Hälyttävän suuri osa oli erilaisia siipimiehiä, ja poliittisen johdon ajoittain ylivoimainen tehtävä oli pitää heitä ravittuina ja kohtalaisen tyytyväisinä. “Leipää ja sirkushuveja” on oikein sanottu. “Sirkusta” eli happeningien tapahtumapaikkaa voi käydä edelleen itse ihmettelemässä. Tosin Colosseumia käytettiin vuosisatoja myös kätevänä kivivarastona, josta kulkeutui ainesta milloin minnekin.

Sivumennen: hetken mietin, miksi joku kommentoija kytki mainintani keskiajan katedraaleista uskontojen viheliäisyyteen. Kun katson muinaista temppeliä - tyyppiä Ateenan Akropolis - minua viiltää sen sopusuhta ja rakentajien valtava taito. Mitä siellä on milloinkin palvottu, ei tunnu kovin tärkeältä. 

Oma tulkintani on, että temppelit ja siis kirkot olivat oman aikansa tavarataloja eli kauppahalleja. Papiston tärkein tehtävä oli myynti ja markkinointi.

Uskontojen keskeinen sosiologinen tehtävä oli tuottaa puhetta ja myöhemmin kirjoitusta, joka perusteli kulloisenkin hallitsijan asemaa.

Hallitsijalla tarkoitan tässä henkilöä ja hänen ryhmäänsä, joka on saavuttanut jonkin asteisen yksinoikeuden väkivallan käyttämiseen. Jopa tarpeelliset murhat hoidetaan oman ryhmän sisällä. Edelleen hyvin tunnettujen kirjojen todistuksen mukaan esimerkiksi Rooman keisareille suurin uhka oli oma henkivartiokaarti.

Viimeksi mainitsemissani Kairon loputtoman rikkaissa dokumentissa on esimerkiksi käypiä kertomuksia, miten pienen kaupungin hallitsija kutsui etäiselle keskushallinnolle raportoimatta kaupungissa parempia oikeuksia vaatineen joukon muka juhlapäivälliselle taloonsa, ja surmautti kaikki. Asia oli sillä hoidettu. Niinpä aineistossa hyvin runsaasti edustettuna olevat juutalaiset, jotka olivat kangaskaupan harjoittajina ja kudonnan organisoijina kaikille mieluisaa väkeä, tapasivat kiertää merkkihenklöt kaukaa. Kangas, siis puuvilla ja pellava, olivat ajaneet vehnän ohi koko Egyptin ykköstuotteina. Tiukasti perässä tuli islaminuskoisten opettelema sokerinvalmistus; ruokoa tuotiin jopa Intian takaa meritse, ja voitot olivat suuria. Egyptiläinen viini oli huonoa.

Hiukan yllättäen myös silkin tuotanto oli hyvin laajaa Egyptissä ainakin 800-luvulla.

Hyvin mielenkiintoista on, että työnjako oli edennyt niin tavattoman pitkälle, että pienissäkin kylissä eli leipurin ammatilla, vaikka kaikki osaavat leipoa. Lisäksi palkkatyö, joka on edelleen tapana esittää Pohjois-Euroopan keksintönä ja kirouksena 1800-luvun alusta, oli asiakirjojen mukaan yleistä ja suosittua kautta Egyptin tuhat vuotta aikaisemmin. Käsitteen “feodalismi” sokaisemina olemme kuvitelleet, että kaikki lapion tai kuokan varressa työskennelleet olisivat olleet orjia tai maaorjia. Näin ei ollut. Merkittävä osa oli “maatyömiehiä”, jotka saivat palkkansa kupari- tai hopeakolikkoina. Taidollisesti vaativat työt, kuten kankaan värjääminen ja nahkojen parkitseminen, olivat osaajien käsissä, ja nämä järjestelivät myös tuotteittensa myynnin lähialueilla.

Aikakauden “teollisuutta” oli amforan (viiniruukku) valmistaminen eli keramiikka. Kysyntä oli loputonta, koska kaivolla tai lähteellä tarvittu vesiruukku oli sama esine, vain huonommin valmistettu. Ruukun polttaminen nestettä pitäväksi onnistuu kylän oloissa, mutta ei kotona. Puheena olevana aikana islamia tunnustavat suhtautuivat sangen välinpitämättömästi uskontonsa viinikieltoon.

Lukija on jo ymmärtänyt, että kirjoituksellani ihmeellisistä Egyptistä poimituista asiakirjoista kahden puolen vuotta 1000 ajattelen nykyhetkeä.

Egypti rakensi sääntöperäisen järjestelmän, joka oli omiaan kaupankäyntiin. Itse asiassa se hitaasti kuihtuen jatki sitä 1800-luvun loppuun asti.

Tänään puhutaan Yhdysalloisa, Venäjästä ja Kiinasta sekä lisäksi Intiasta.

Varhaisemman keskiajan kehityksen tuloksensa eli siis Kairosta käsin, keskeltä maailman luultavasti vanhinta yhtäjaksoista korkeakulttuuria eli 3 500 vuotta toiminutta Egyptiä, nousi jotain hyvin ajankohtaista. Teknisen ja taloudellisen vallan järjestelmät.

Eri puolilla maailmaa ovat nousseet altaan Temppeliherrat. Tuo vailla valtiota toiminut organisaatio oli luultavasti aikansa rikkain ja vaikutusvaltaisin, ja vasta Ranskan kuningas Filip IV  Kaunis sai sen kumoon.

Sellaisia henkilöitä kuin esimerkiksi Trump ja Putin tulee ja menee. Ihmisissä on se ongelma, että he pakkaavat vanhentumaan ja kuolemaan. Niin ei käy järjestelmien.

Näihin asti on sanottu, että pääoman ja uhkarohkean toiminnan yhdistäminen eli osakeyhtiö alkoi Hollannista, jonka Itä-Intian Kauppakomppania oli ensimmäinen suurvalta vailla omaa aluetta.

Eli tällä viikolla siirrymme Temppeliherrojen aikakauteen. (Enkä tarkoita salaliittoa enkä Dan Brownin kirjoja.)