Lorca
(Federico García Lorca, 1898 - 1936)
Empieza el llanto
de la guitarra.
Se rompen las copas
de la madrugada.
Empieza el llanto
de la guitarra.
Es inútil
callarla.
Es imposible
callarla.
Llora monótona
como llora el agua,
como llora el viento
sobre la nevada.
Es imposible
callarla.
Llora por cosas
lejanas.
Arena del Sur caliente
que pide camelias blancas.
Llora flecha sin blanco,
la tarde sin mañana,
y el primer pajaro muerto
sobre la rama.
¡Oh guitarra!
Corazón malherido
por cinco espadas.
Aloittaa laulun
kitara.
Rämähtävät sarastuksen
maljat.
Aloittaa laulun
kitara.
On turha
torjua.
On mahdotonta
torjua.
Sävytöntä parkua
kuten parkuvat tuuli ja vesi
nietoksilla.
On mahdotonta torjua.
Kirkua kaikkea joka
katosi jo.
Etelän kuumaa hiekkaa
joka himoitsee valkoista kukkaa.
Nuolelta puuttuu
maali.
Illalta puuttuu
aamu.
Ja ensimmäinen kuollut varpunen
oksan alla.
Kitara!
Murheen sydämen lävistää
viisi miekkaa.
(Kuvassa Timo Korhonen. Kuva ja suom. ./. J.K.)
