Sivun näyttöjä yhteensä

27. syyskuuta 2024

Tietosanat



Vanha historiatieteen selitys “miten se todella tapahtui” (L. Ranke) lienee ohitettu. Suhteellisuusteorian lyhyt ja virheellinen tiivistelmä saattaa päteä: riippuu havaitsijasta ja havaintopaikasta ja lisäksi havainnon kohteesta. “Kaikki on suhteellista” ei vihjaa, että kaikki on vähän sinne päin, vaan että myös havainnot ovat suhteessa moneen seikkaan. Esineen massa määrää painovoimaa mm. suhteessa muihin esineisiin. Kuun painovoima vaikuttaa maapallolla - vuorovesi.

En osaa päätellä, vaikuttiko Musta surma kirjapainotaidon keksimiseen, enkä sitä, mikä oli taudinaiheuttajien ja ilmaston merkitys muutokseen, joka meidän kirjoissamme on keskiajan päättyminen ja uuden ajan alku.

Miksi lukeminen taantuu eri puolilla maailmaa ja samanaikaisesti eräiden poliittisten suuntausten perustelut tuovat mieleen menneisyyden hurjimmat salaliittoteoriat.

Populismia olivat taisteleva sosialismi ja natsismi. Molemmat tukeutuivat innostaviin ajatuksiin, joissa ei tainnut olla perää.

Kapitalistit rikastuvat riistämällä lisäarvoa, toisteltiin. Kapitalismi ja lisäarvo jäivät epäselviksi käsitteiksi. Juuri tällä hetkellä ei näe väitettävän vastaan, etteikö tuottavuuden kasvu olisi hyvä asia. Isoisieni aikaan ajateltiin, että tuo kasvu menee vain “konnain kukkaroon”, vaikka sen on ansainnut “kansa”. 

Hyllyssäni on suomalaisia 30-luvun kirjoja, joissa kerrotaan, ettei neekereistä ole huippu-urheilijoiksi, varsinkaan pitkän matkan juoksussa, koska heidän rodulliset ominaisuutensa eivät salli sellaista. USA:n armeija ei halunnut kouluttaa 1940-1945 värillisiä upseereiksi eikä etenkään afro-amerikkalaisia lentäjiksi. Sellainen koulutus olisi aiheuttanut heille aivotulehdusta.

Itse epäilen olleeni väärässä koko ikäni. Katselen mitä tietosanakirjat maksavat antikvariaateissa. Enimmäkseen niitä ei edes oteta sinne myytäväksi. 

Kirjoitin myös Otavan suureen ensyklopediaan 100 tai kaksisataa artikkelia, joista osa oli vaikeita, tyyppiä “perintöoikeus” tai “ranskalainen chanson”. Olin julkaissut etenkin sanomalehdissä ainakin jutun viikossa vuodesta 1961, ja joskus 1990 se meni hurjaksi. En ole jaksanut edes skannata kaikkia tuon ajan juttujani, kun niitä on niin paljon. 

Pidin kiinni Orwellin ajatuksesta, joka on tietosanakirjamainen. Kirjoittaja ei saisi varsinaisesti näkyä. Asian pitäisi puhua. Kirjoituksissa pitäisi ottaa välimatkaa. Hyvä teksti olisi kuin puhtaat silmälasit. Lasi - teksti - ei näy, vaan helpottaa ja tarvittaessa suurentaa. 

Katselin pelottavan laajaa kirjaa, leksikografian historiaa. Siinä on tuhat sivua sanakirjoista Mesopotamiasta nykyaikaan. Sana- ja tietosanakirjoissa ei ollut kysymys siitä, miten joku kirjoittaja käsittää jonkin asian. Kerrottiin lyhyesti, mikä on esimerkiksi vompatti ja mitä se on englanniksi. Viimeksi tutkimani verkkoartikkeli käsittelee maailmanhistorian suurimpia rakennuksia. Haluan tietää, miten suuria todella ovat eräät pronssikauden röykkiöt, ja haluaisin ymmärtää, miksi pyramideja ja niitä suurempi Stonehenge rakennettiin. En siis hae tulkintoja, vaan niin sanottuja tosiasioita. Kysymykseni “miksi” jää ikuisesti vastaamatta.

Vierasta itse hiukan oppi- ja aatehistoriaa. Kun tässä on edelleen taustalla Klinge, nostan esiin akateemikko Eino Jutikkalan, joka ehkä oli Suomessa 1900-luvun historiantutkimuksen suurin nimi. Ei muuten kannata ottaa puheeksi sitä jatkosodan aikana tehtyä Itä-Karjala -koostetta. Olen yksi niistä aika harvoista, jolla oli tilaisuus puhua Jutikkalan itsensä kanssa asiasta. Hän leimasi omanin osuutensa armeijan antamaksi tilaustyöksi. Mutta “Suomen talonpojan historia” on suuri klassikko, joka ilmestyi jo 1942 ja jota tekijä täydeni myöhemmin. Monien muistama “Uuden ajan taloushistoria” on tenttikirja. Se on kompilaatio, mutta edes Saksassa ei ole aivan vastaavaa.

Puhuin Jutikkalan kanssa kuoleman historiasta. “Nälkä vai tautiko tappoi” oli hieno, ja sain kuulla, että akateemikko tunsi hyvin Ariès’n uraa uurtavan työn ja G. Dubyn mbet hient tutkimukset.

Arvailen mitä Jutikkala olisi ajatellut AI:n avaamista mahdollisuuksista. Tästä asiasta olen keskustellut usein Markku Kuisman kanssa. Totuus nimitäin on, että ihmisten elämää ja toimeentuloa ajatellen oleellinen asiakirja-aineisto on ehkä 95-prosenttisesti tutkimatta. Nythän meillä on työn alla myös 1800-luvun perukirjat, joista tekoäly kerään talo talolta tiedot ihmisten varoista, veloista, kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta.

Se se on jotain. Nkiin - omaa väitöskirjaani varten sain vain selville, että Kansalliskirjastossa on 1600-luvulta alkaen monikymmenosaisia kirjasarjoja riita-asioista eli siis esimerkiksi nimetyn ylioikeuden kaikki ratkaisut perintöriidoissa tai “työsopimusjutuissa” joinakin vuosikymmeninä. (Työsopimuksia ei ollut ennen 1800-luvun loppua, saneltuja työehtoja vain).

Esimerkiksi naisen tai lapsen asema esimerkiksi Suomessa tai Preussissa 1800-luvulla olisi selvitettävissä erinomaisesti. - Painettuihin kirjoihin tukeutuen tuollainen työ olisi käytännössä mahdotonta.

Tuota ja vanhempaa aineistoa käyttäen pääsisi etenemään lempionelmassani. Banhan ja niin santun roomalaisen oikeuden peruskäsite näet ei ollut omistusoikeus, vaan velvoite (obligatio). Kuten eräskin varhaisjuristi kirjoitti: velvoite on oikeuden kahle, joka pakottaa (vinculum iuris).


43 kommenttia:

  1. Vanhojen selvittämisellä on ikävät rajansa. Turun palossa 1827 tuhoutuivat lähes kaikki Turun hovioikeuden (maan ainoa silloin) asiakirjat 1600-luvulta alkaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennus: Vaasassa oli silloin jo hovioikeus.

      Poista
  2. Haluaisin tietää mutta en kysy, onko kommentaari suomalaista kansanperinnettä vai eurooppalaista kirjallisuutta 1700-luvun alusta. Kummassakin kaikki on yhteistä eikä kirjoittajalla ole väliä. Aiheet, ajatukset ja kerronta toistuvat samoina kuin antiikin myyteissä ja raamatussa. Sikäli tähän ei ole kenelläkään omistusoikeutta. Oikeuden kahleita ei ole edes sinulla.

    VastaaPoista
  3. "Miksi lukeminen taantuu eri puolilla maailmaa ja samanaikaisesti eräiden poliittisten suuntausten perustelut tuovat mieleen menneisyyden hurjimmat salaliittoteoriat.Populismia olivat taisteleva sosialismi ja natsismi. Molemmat tukeutuivat innostaviin ajatuksiin, joissa ei tainnut olla perää."

    Uuslukutaidottomuus, joka ilmenee mm. kokonaisuuksien, mittaluokkien ja vaikutussuhteiden hallinnan puutteena, tuottaa mm. nuorison ilmastopaniikkia sen äärimmäisissä muodoissa. Jos miettii miten tietty yleinen ilmapiiri, mediassakin, korostaa ilmastonmuutoksen ääri-ilmiöitä välittöminä kaiken muun jyräävinä uhkakuvina, niin eikö se kaikki ole jossakin määrin sukua sekä 30-luvulle että 70-luvulle? Silloin fokus katoaa ja huudosta ja demonstraatiosta tulee pääasia ja demokraattinen vaikuttaminen tulee toissijaiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunnalle se ei varmaankaan ole hyvä asia, koska demokraattisissa elimissä ne päätökset tehdään, ei kadulla huutoäänestyksen perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ilmastonmuutos vaan on perustavanlaatuinen ja akuutein uhka. Mukavaa tai ei, siitä kuitenkin yhä puhutaan aivan liian vähän, siitä päätellen, että Euroopassa ja muuallakin vallan kamareihin on päässyt laitaoikeisto, jonka identiteettiin ja ideologiaan kuuluu ilmastonmuutoksen vähättely ja tieteenvastaisuus. Ja jos ei Eurooppa tee tarpeeksi, eivät tee muutkaan.

      Pahalta näyttää muutenkin. Sotiminen ja sotatalous vie nekin resurssit, joita kipeästi tarvittaisiin ilmastotoimiin. Ja Amerikoissa valtaan on pääsemässä narsistinen ilmastoanalfabeetti.

      Poista
    2. Tuntuu myös aiheuttavan "ilmastokritiikkiä" ja nuorten haukkumista.

      Poista
    3. Niin, tuossa aloituskommentissanihan puolustin ja kannatin ilmastotoimia, demokraattisin keinoin.
      Mielestäni äärimmäisen ahdistunut ihminen ei ole koskaan paras tärkeän asian aktivisti. Tänään juurihan luimme Elokapinan sisäisistä kirves-fantasioista. Ilmastolle olisi hyväksi jos merkittävin luontoa puolustava puolueemme ryhtyisi, palaisi, oikeasti sellaiseksi, keskittyisi ilmastoon ensi sijaisesti ja täysipainoisesti kaiken muun woke/cancel-identiteettihömpän sijasta. Olisi heti demokraattinen vaikutusväylä auki.

      Mitä tulee asiasta puhumisen laajuuteen, niin siitä olen eri mieltä. On vaikea seurata yhtäkään päivää mediaa ilman että ilmasto olisi useissa jutuissa esillä. Ja niinhän sen tuleekin olla. Mutta myös ilmastotoimia tulee saada kritisoida ilman pelkoa leimatuksi tulemisesta. En tarkoita denialismia, mutta muuta asiallista faktapohjaista kritiikkiä. Läpinäkyvä ja avoin ilmastokeskustelu on ainoa tie oikeisiin ja aidosti vaikuttaviin ilmastopäätöksiin. Muuten ei demokratia toimi oikein.


      Poista
    4. Leimaat itse itsesi.

      Poista
  4. > Eino Jutikkala … Ei muuten kannata ottaa puheeksi sitä jatkosodan aikana tehtyä Itä-Karjala -koostetta … Hän leimasi omanin osuutensa armeijan antamaksi tilaustyöksi.

    Ja tästäkö ei kannattaisi keskustella? Kun arvostettu tutkija kirjoittaa tärkeistä asioista sontaa vain sen vuoksi, että sonta on häneltä tilattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Suomi keväällä 1941 valmistautui hyökkäyssotaan natsi-Saksan liittolaisena, alulle pantiin kaksi selvitystä. Toinen oli Jutikkalan, Väinö Auerin ja Kustaa Vilkunan laatima "Finnlands Lebensraum", jossa "osoitettiin", mikä se Suomelle kuuluva "elintila" oikein oli.

      Toisen selvityspyynnön välitti lähettiläs Kivimäki Berliinistä Rytille: Keräytä tietoja Suomen ja Venäjä/Neuvostoliiton historiallisista rajoista, suhteista yms. (edellinen tässä muistinvaraisesti). Työn tekijöiksi ehdotettiin kahta kandidaattia: Väinö Voionmaata tai Jalmari Jaakkolaa - "kumpi vain suurempi Suur-Suomen ystävä on" (sitaatti verbatim). Jaakkolaanhan valinta osui. Hänen selvitys kuontui sitten syksymmällä erittäin hyökkäyshenkiseksi kirjaksi "Die Ostfrage Finnlands", joka suomennettiinkin nimellä "Suomen idänkysymys".

      Johtopäätös : "Ostfragen" laatimiseen tarvittiin siis suuri Suur-Suomen ystävä, mutta "Lebensraum" hoitui pelkästään "viran puolesta". Olihan Jutikkala itse vuosikymmeniä myöhemmin todistajana (vähät siitä vaikkakin omassa asiassaan). Niin että enempi keskustelu asiasta tarpeetonta!

      Poista
    2. Onko näillä tehtailluilla dokumenteilla jotakin merkitystä? Ehkä joku taho haikaili jonkinlaista oikeutusta suomalaisten toimille siltä varalta että jonkun suuresta Suomesta haaveilevan unet toteutuisivat.

      Suomen todellisuus oli jotakin aivan muuta kuin näiden unennäkijöiden harhat. NL oli tiedustelun mukaan varustautumassa hyökkäykseen Suomen alueelle 1941 aikana ja siihen tarkoitukseen oli huomattavia varustautumisia tehty pitkin maamme itärajaa mukaanlukien merkittävät joukko-osastot. Heidän puolustusasemansa olivat voimakkaasti linnoitetut ja etumaastot oli syvälle murrostettu ja miinoitettu. Nämä toimet eivät olleet rauhaa varten vaan hyökkäyssotaa varten varautuen siihen että joutuvat puolustautumaan omien hyökkäystensä jälkeen. NL:n sotilasjohtajat olivat oppineet jo sen ettei Suomeen marssita vaan heidän etenemisensä tänne olisi raskaiden uhrausten ja kovien taistelujen takana. Suomalaiset poliitikot ja diplomaatit olivat intensiivisesti pyrkineet hankkimaan tukea kautta maailman syksystä 1940 alkaen. Yksikään valtio ei ollut halukas Suomea auttamaan sotilaallisesti. Vasta keväällä 1941 alkoi Saksa myöntyä auttamaan maatamme. Tilanne alkoi olla maassamme katastrofaalinen useilla tavoilla jo ennen sodan alkua, ruokapulasta ja asepulasta energiapulaan.

      Tilanne realisoitui Saksan hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 ja NL hyökkäsi Suomea vastaan laajoilla suurimpien kaupunkien pommituksilla. Suomi joutui suurvaltojen jalkoihin eikä vaihtoehtoja ollut. Niin joutui moni muukin Euroopan valtio. Hyvänä vertailukohtana on vaikkapa Romania. Sen vain kävi paljon huonommin sodan loputtua, samoin sen johtajien.

      Poista
    3. > Suomen todellisuus oli jotakin aivan muuta kuin näiden unennäkijöiden harhat.

      Et sitten kuitenkaan malttanut perehtyä historiaan. Aku Ankka on jännittävä, mutta ei se korvaa historian opuksia.

      Poista
    4. #Et sitten.."

      Totuus sattuu

      Poista
    5. “Totuus sattuu”

      Totuus on tämä: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.”

      Totuuteen uskotaan.

      Tieto on tämä: ”Alkuräjähdys on kosmologiassa maailmankaikkeuden syntymää ja kehittymistä käsittelevä vallitseva teoria.”

      Tietoa on se, mitä tutkimukset ja havainnot tai asiakirjat tuovat esiin; kriittisesti tarkasteltuna.

      Poista
  5. Paul Nurse kirjoittaa kirjassaan Mitä on elämä, että hiivalla ja ihmisellä on samantapainen solujen jakautumista ohjaava systeemi, vaikka hiivan ja ihmisen sukulainen löytyy vasta noin 1 miljardin vuoden takaa. On se luonnonvalinta ja evoluutio raju.

    VastaaPoista
  6. Sosialismi ja natsismi köyttivät laajasti kansankiihottajia saadakseen kannatusta ja valtaa.

    Nykyiset aktivistit, Klimakleberit ja ympristö- ja ilmastovouhottajat toimivat samoin. Totuus ei kuulu heidän työkalupakkiinsa vaan kaikki väitteet kuorrutetaan eriasteisilla valheilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaha, ilmastonmuutos on siis sitten valehdeltua tietoa. No, pitäähän se uskoa kun anonyymi lauantailta kerran niin sanoo. Hohhoijaa!

      Poista
    2. Anonyymi puhui ”ilmastovouhottajista”, ei hän itse muutosta kiistänyt.

      Muutos on tietysti fakta, juurihan selvisimme jääkaudesta (10 000 v) ja lämpeneminen jatkuu. Mutta mitä se oikeasti aiheuttaa, siitä sopii kyllä keskustella.

      Ihan fiksut ja oppineet ihmiset puolustivat sosialismiakin.

      Poista
    3. Sanoiko anonyymi todella niin?

      On huvittavaa seurata elokapinan joukkojen itsekiihotusta ja itseprovosointia väkivallan liepeille asti. Mitähän seuraavaksi. He ovat hyvä esimerkki kansankiihottajista mutta eivät he tule koskaan saamaan poliittista asemaa täällä.

      Poista
    4. Kouriintuntuvasta turpeesta oli tämänkertaisessa, värikkäässä ja eduskuntatalon suunnittelijan lapsenlapsenkin kehumassa mielenosoituksessa kyse.

      Konkretiaa turpeen "hyödyntämisen" haitallisuudesta voi kaikki hakea oikeaa tietoa erilaisista tutkimuksista ja raporteista jne., ja jos ei sekään vakuuta, käykää lukemassa takavuosien uutisointeja Suomen entisen valtionvarainministerin Iiro Viinasen (kok) kampanjasta turpeenkäytön lopettamiseksi arvokkailla soillamme. Hän ei lähtenyt kaduille istumaan, eikä protestivärejä rakenteisiin tägäämään vaan toimi muuten, mutta oliko sitä mitään konkreettista hyötyä kun turvetta on senki jälkeen nostettu kestämättömät määrät.

      Siksi edes aktivismi!

      VEK

      Poista
    5. Huvittavampaa on seurata teidän ilmastööyhöttäjien itsekiihotusta. Oli uutinen mikä tahansa niin aina yksi teistä on paikalla.

      Poista
    6. ...vai öyhöttäjät? Pitäisi viimein uskoa ja alkaa hyödyntämään öljy-yhtiöiden jo 50/60-luvun tutkimusten tuloksia asioiden polttamisen vaikutuksista.

      Poista
    7. Kunpa ilmastonmuutoksen torjunnasta puhuttaisiin edes sen verran kuin eduskuntatalon pylväistä!

      Poista
    8. "On huvittavaa seurata elokapinan joukkojen itsekiihotusta ja itseprovosointia väkivallan liepeille asti. Mitähän seuraavaksi. He ovat hyvä esimerkki kansankiihottajista mutta eivät he tule koskaan saamaan poliittista asemaa täällä."

      Nii'in. Mitähän todellakin seuraavaksi? Esimerkisi sodat makeasta vedestä muusta ruuantuotannon ongelmista ja kansainvaelluksista puhumattakaan. Ja ne sodat eivät sitten mitään terrorismintorjuntanäpertelyjä olekaan.

      Poista
    9. Turpeen polttaminen on epäedullinen energiantuotantomuoto verrattaessa 140 miljoonan kuution vuotuiseen metsien puuvarannon hyödyntämättömyyteen mutta - ihan pieni ja sievä mutta ettei koko sellutehtaijasukulaislauma pasko yhtä aikaa pöksyihinsä - perustuslaissa ikävästi törröttävä yksiyisomaisuuden pyhä suoja on esteenä järkevämmälle toiminnalle.

      Sydämen kyllyydestä paha pappi saarnaa, tässä tapauksessa tunnen kuinka leuan alla liperit sauhuaa.

      Poista
  7. Niin,Viittaus "Nythän meillä on työn alla myös 1800-luvun perukirjat, joista tekoäly kerään talo talolta tiedot ihmisten varoista, veloista, kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta" Viittaus loppuu: Vanhoja lehtiä selatessa mielenkiintoisia ovat kalunkirjoitukset. Lienivät pakollisia kuin perunkirjoitukset mutta irtaimistokin piti luetella ja jopa hinnoitella julkisessa huutokaupassa. Äitini isänisän kalunkirjoituksessa oli kaikki takit ja jalkineet , padat, pannut, viinapannua myöten ja myös liinavaatteet kaikkien muiden eläinten lisäksi. Nykyään se olisi vaikeampaa kun myös pilvessä on tavaraa ja immmateriaalioikeuksia.

    VastaaPoista
  8. Otavan suuri ensyklopedia oli mielenkiintoinen hanke. Se on artikkelitietosanakirjana aivan selvästi Diderot'n perillinen, mutta sen ongelma on vaikeustaso. Jotta kirjasta voisi nauttia, on oltava lukiosivistys kunnolla hallussa. Matemaattisissa artikkeleissa sekään ei tahdo riittää. Esimerkiksi artikkelin "Mekaniikka" sisällön ymmärsin vasta kolmen vuoden yliopisto-opintojen jälkeen. Vielä yläasteelaisena humanistisetkin artikkelit olivat useimmiten lähinnä turhauttavia, eikä kirjasta kannattanut etsiä knoppitietoja vaan syvällistä kokonaisnäkemystä artikkelin aiheesta.

    Sinänsä tämän teoksen digitoiminen ja julkaiseminen verkossa olisi loistava palvelus suomalaiselle kulttuurille. Suurin osa artikkeleista on aiheista, jotka eivät varsinaisesti vanhene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punnitsin 1970-luvulla pitkään, kumman sarjan, Otavan suuren ensyklopedian vai Wsoy:n Spectrumin, hankkisin - jos hankkisin. Kalliita olivat. Lopulta päädyin mielessäni Otavan sarjan kannalle. Ratkaisevan punnus oli HS:ssa julkaistu laaja juttu, jossa rinnakkaisia sarjoja vertailtiin ja jossa Otavan sarjaa kiiteltiin humanistispainotteisiksi. - Sen sitten ostinkin, tosin vasta 1980-luvun alkuvuosina suuresti alennettuun hintaan "pimeästi", kirjaedustajan itselleen saamana mutta käyttämättömänä sarjana.

      Valintani oli aivan väärä. Humanistis-maantieteellisetkin artikkelit havaitsi pian kankealla, monimutkaisella "tiedetyylillä" kirjoitetuiksi, "liian vaikeiksi" jos niin halutaan. - Siinä se on seissyt ylähyllyllä hyvin vähin kosketuksin kaikki nämä vuosikymmenet. Eihän kovalla mainospauhulla markkinoidun "suuren yleisön" ensyklopedian tällainen pitänyt olla! - Jäljellä on vielä vakava hävittämisongelma, sitten kun se tulee ajankohtaiseksi.

      Poista
    2. Richard Feynman taisi rakastaa nuorena vanhaa Ensyclopedia Britannicaa:

      "Our Britannica was the thirteenth edition - the same as the eleventh, but made after the war - which was a famous edition that had good articles by very famous men, and when I got older I read the various articles. They were quite advanced, so there were different degrees of difficulty that I struggled with. There were some articles I never succeeded in understanding - one was on group theory, the other was on gyroscopes.

      The articles in the Britannica were written by such high-class people that they expalained everything; the only problem was that there was so much, but everything was there if you worked at it."

      Ja sisar Joan Feynman:

      "We had the Encyclopedia Britannica when I was a kid, and when I married, the Encyclopedia Britannica was Richard's wedding present to me - a house without Britannica just didn't seem right to him."

      Minula on Otavan ensyklopedia, aikoinaan Flemmingkadun Lukutoukka divarista. Britannica löytyy viimeisenä(?) paperiversiona vuodelta 1997 kun oli Akateemisesta tarjouksessa. Spectrumia ei vielä ole. Sitten on joitakn vanhempia. Ensyklopedia vaatii aika paljon käsivoimia kun sitä lukee illalla viimeienä sängyssä. On hyvä olla voimistellut sitä ennen. Pöydän ääressä en oikein osaa lukea. Britannica on toteutettu fyysisesti mukavan kevyeksi mutta siinäkin on kovakantisen terävähköt kulmat. Spectrumkin taitaa olla fyysisesti raskasta sarjaa. Aika harvoin minä näihin tartun ja luen jotakin melko satunnaista artikkelia. En kuitenkaan luopuisi näistä helpolla siitäkin huolimatta, että eivät ole edes fyysisesti näkyvillä. Jotakin ne säteilevät kaapinkin läpi.

      Poista
  9. Lineaarinen pykälikkö ei voi antaa parasta yleiskuvaa historiasta, ei edes nykyhetkestä. Tosiasioiden joukko ei järjesty mielekkäästi ennalta laaditun numeroinnin perusteella. Elokuvallinen montaasi on eräs keino jäljitellä kokemustamme maailmasta, todellisuudesta. Se on kauan ollut myös kirjallisuuden, runouden käytössä.

    Jotkin maailman tosiasioiden osajoukot on ilmaistava lineaarisesti, mutta nämä joukot ovat kaukana elämästä. Lakikirjasta ei voi lukea millaisia tosiasioita ihminen havaitsee, tai miten hän ne järjestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvapa sellaista lakikirjasta hakeekaan.

      Poista
    2. Ei lakikirjoista sellaista ole tarkoituskaan lukea.

      Poista
  10. Vuoden parhaita elokuvia on The White House Effect (ohjaus Bonni Cohen, Jon Shenk ja Pedro Cos). Se kiteyttää Yhdysvaltain ilmastopolitiikan historiaa.

    Ilmastomuutoksen olemme Pohjoismaissa tiedostaneet 1800-luvulta alkaen (Svante Arrhenius, sittemmin Väinö Auer, jota tuskin leimaamme vihervassariksi).

    The White House Effectin kiinnostuksen kohteena on George H. W. Bush, maailman ensimmäinen valtiojohtaja, joka valittiin virkaansa ympäristöpresidenttinä. Maapallon kuumeneminen ja kasvihuoneilmiö olivat kaikkien huulilla vuonna 1988. Se oli kuumin vuosi maailmanhistoriassa, ja vallitsi yksimielisyys siitä, että on tehtävä jotakin. Bush: "Voidaan tehdä. Meidän on tehtävä". "Ne, jotka luulevat, että olemme kyvyttömiä tekemään mitään kasvihuoneilmiölle, unohtavat Valkoinen talo -ilmiön". Bush nimesi (republikaani) William K. Reillyn ympäristöministeriksi. Reilly matkusti Bushin kanssa Pariisin taloushuippukokoukseen ensimmäisenä ympäristöministerinä, joka oli valtionpäämiehen mukana tuossa kokouksessa. John H. Sununu, Valkoisen talon henkilökunnan päällikkö, veti mattoa Reillyn jalkojen alta. Hän esti Bushia allekirjoittamasta hiilidioksidipäästöjen jäädyttämistä koskevan sitoumuksen. Bushin presidenttikauden alussa vallitsi republikaanien ja demokraattien välinen yhteisymmärrys suurista kysymyksistä. Käänne tapahtui, kun öljy-yhtiöt puuttuivat asioiden kulkuun.

    Jo Eisenhowerin hallinto (1953-1961) kohtasi periaatteessa samat totuudet, jotka tunnemme nykyään. Miksi mitään ei tapahtunut? Koska ei voinut voittaa vaaleja kertomalla totuuden ympäristömuutoksesta ja mitä sen kääntäminen vaatii.

    ...
    Haikailemme blogin palstoilla aika ajoin tsaarinaikaisten työväenlaulujen perään. Uusia voitaisiin kirjoittaa päivän uutisista. Olemme kuulleet verimineraaleista, orjaleireistä ja lapsityövoimasta, joita käytetään härveleidemme valmistusprosessissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapitamme liikaa jenkkejä ja pyllistämme samalla muulle maailmalle.

      Poista
  11. Omaishoitajien palkattoman, palkkiottoman ja korvauksettoman työn verotusta on kiristettävä ankarasti. Nyt he maksavat veron vain terveydellään ja hengellään, mutta rahallakin täytyisi, koska heidän terveytensä ja henkensä eivät ole minkään arvoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Met vaatimme että omaisista saatavaan tapporahaan on tultava korotus... kansan on tultava omillaan toimeen.

      Poista
  12. Ilmastoaktivisteilla on mittakaava täysin hukassa.

    Lainaan Matias K:n kirjoituksesta pätkän muutama blogi sitten päivämäärällä14.8.2024:

    ..."Suomen osuus globaalista kokoanaisenergian kulutuksesta oli siis vuonna 2023 0,23 prosenttia. Ja edellisen logiikan mukaan Suomen osuus globaalista fossiilin poltosta, jos turvekin luetaan fossiiliseksi, oli vuonna 2023 hurjat 0,08 prosenttia, koska meillä ei fossiili roihua niin, kun valtaosin muualla. Ja vuonna 2024 Suomen luvut ovat taas paremmat, kun taas globaalit päästöt ovat mitä ilmeisimmin entistä suuremmat."...

    Suomen ilmastopäästöt eivät ole mikään ongelma. Ongelmamaat ovat aivan muualla. Ilmastoaktivisteilla ainakin täällä Suomessa pääasia taitaa olla pelkkä riehuminen tekosyynä ilmastoasiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vouhkaajat ja Klimakleberit haluavat valtaa, ihan entiseen taistolaiseen tapaan.

      Poista
    2. Suomalaiset kyllä urakoivat osansa ja ylikin maailman päästöistä. Suomalaisten osuus maailman väestöstä on 0,07 prosenttia eli tasan jaettuun energiankulutukseen verrattuna kolminkertainen. Hiilidioksidia päästämme ilmaan henkeä päälle kaksinkertaisen määrän maailman keskivertoon verrattuna. Näillä lukemilla on ihan turha lähteä saarnaamaan "ongelmamaille" ja väittämään että "ei se koske meitä".

      Poista
    3. Juu just noin se lasketaan, ja laskentamallissa Suomi on Välimeren rannalla.

      Poista
    4. Kun pilkot ihmiskunnan tarpeeksi pieniksi paloiksi saat aina tulokseksi yksiköitä joiden päästöt ovat muka "häviävän pienet" "eivätkä mikään ongelma". Näistä paloista ne päästöt kuitenkin koostuvat.

      Poista
    5. Aktiivinen ihminen tuottaa hiilidioksidia hengittäessään noin 1.000 kg vuodessa.

      Maailman väkiluku on jo ylittänyt 8 miljardia ihmistä. Pelkästään tämä porukka tuottaa hengittäessään yli 8 miljardia tonnia hiilidioksidia vuodessa.

      Mitäs tähän sanotaan?

      Poista
    6. Nuo luvut eivät ole muuttujia. Missä et olekaan opetellut matematiikkaa, viime aikoina?

      Poista