Otsikko viittaa kuningas Herootekseen, joka tuli murjaanien maalle.
Aihe on kehaista, että Heikki Halilan jykevä elämäkertateos professori Toivo Mikael Kivimäestä sai näkyvän ja hyvän vastaanoton HS:ssä lauantaina.
Raukkamaisuudessani paljastan, mitä minä tässä hykertelen.
Kun tein kauan sitten itse väitöskirjaa ja keräsin tiedot kaikista Suomen virkatuomareista 1890-1990, petyin. Tässäkö se nyt oli? Ruotsissakaan ei ollut julkaistu juuri mitään tuomareista eikä lakitieteen professoreista.
Kysykää, oi lukijat, keneltä tahansa suomalaiselta lakimieheltä. Kysymyksessä on uskollinen ammattikunta, joka on uurastanut, enimmäkseen riittämättömästi palkattuna, isänmaan hyväksi omaa etuaan koskaan edes vilkaisematta. Perinne on jatkunut.
Sitä perinnettä Halila nyt hiukan murjoo ketomalla kollegansa siviilioikeuden professorin vaiheista. Kirjassa hän ei kerro, miksi edistyspuolueen Erkko ja Cajander nostettiin ministereiksi siihen hallituksen, joka aiheutti Talvisodan.
Huomatkaa täysin sopimaton ironiani. Se oli Paasikivi, joka nimitteli päiväkirjoissaan Talvisotaa “Erkon sodaksi”, ja ne olivat rintamamiehiä, jotka keksivät herjan “malli Cajander”, kun armeijalla ei ollut aluksi antaa heille muuta kuin kokardi lippalakkiin, eikä esimerkiksi johtimia kenttäpuhelimiin ollut muistettu hankkia, eikä tietenkään kranaatteja tykkeihin. Cajander oli metsätieteilijä. Kuulemani luonnehdinnan mukaan hyvin pienen edistyspuolueen ongelmana olivat liian suuret egot. Cajander ja Kivimäki eivät mahtuneet samaan huoneeseen. Sanomalehdenomistaja Eljas Erkko ei mahtunut juuri kenenkään kanssa edes siihen isoon kulmahuoneeseensa, jota voi edelleen silmäillä Erottajankadun ja Ludviginkadun kulmassa, toinen kerros. Ja Suomen Pankissa oli saman puolueen Ryti, joka ei puhunut juuri kenenkään kanssa ja joka veti Gerda Rytin elämäkerrasta (Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo) päätellen julkisuudessa roolia. Kirjeiden ja kuvien mukaan hän ei ollut “piinkova liikemies”, vaan hätkähdyttävän lahjakas, lämmin ja tunteva ihminen, jolla oli myös hyvät ja hyödylliset verkostot.
Gerda Rytin isä muuten oli siviilioikeuden professori Julian Serlachius kuten Kivimäki ja Ylöstalo ja Heikki Halila. Setä Allan Serlachius taas oli rikosoikeuden professori, joka oli kirjoitellut “tulenpalavia puheenvuoroja köyhien puolesta ja soimasi koroillaaneläjiä ihmiskunnan loiseläimiksi ja veronmaksajia valintoineen syypäiksi rikollisuuteen” (Kansallisbiografia). Myöhemmin Allan ryhtyi Särkilahdeksi ja keräili tosissaan WSOY:n osakkeita, kun taas yksi hänen sisaristaan oli Otavan professori Heikki A. Reenpään äiti…
Siinä oli ikä kunniassa, kun lakitieteen (“molempain oikeuksien”) tohtorit J.K. Paasikivi ja K.J. Ståhlberg istuivat Kulosaaressa 1945-1950 pohtimassa ihmeellistä aikaa. Lakitieteen tohtori U.K. Kekkonen oli ahkerasti valtioneuvostossa ellei ollut Tehtaankadulla käymässä mielenkiintoisia keskusteluja.
Otava lyhensi ja paranteli Hans Metzgerin muistelmateoksia, joita ilmestyi 1980-luvulla kaksi nidettä. Kirjoittaja oli puoliksi suomalainen Hitlerin Sakssan lähetystösihteeri Helsingissä, lukuisien suomalaisten läheinen ja lämmin ytävä, Mercedes- ja BMW-autojen omistaja ynnä muuta, ynnä muuta.
Otavan kakistelu johtui siitä, että Metzger veteli esiin etenkin nimimerkillä kirjoitettuja Jatkosodan aikaisia tekstejä, joiden laatija oli hänen mukaansa tämä samainen Kekkonen. Metzgerin sanottiin olleen Gestapon ja Sicherheitsdienstin leivissä, ja hän piti hyvin yhteyttä esimieheensä von Blücheriin, joka piti hyvin yhteyttä päämajassa Saksaa edustaneeseen W. Erfurthiin.
Metzgerin mukaan ainakin kaksi maalaisliittolaista ministeriä kipaisi suoraan Suomen hallituksen salaisista istunnoista selittämään Metzgerille Pörssiklubilla, mitä nytkin oli puhuttu, ja Eduskunnasta tietoja toimitti muiden ohella kokoomuksen J.O. Ikola.
Tämä liittyy Kivimäkeen siten, että Saksassa toimivana Suomen edustajana hän tiesi arvioittensa päätyvän suoraan - saksalaisille. Sama ongelma koski Suomen harjoittamaa sotilasvakoilua luultavasti avustanutta Paavo Talvelaa, joka poistui 1944 papereineen maasta niin että todelliset tietomme aikakauden tapahtumista ovat vajaat. Muodollisesti tiedustelusta vastuussa ollut Aladar Paasonen huolehti siitä, ettei hänen itse julkaisemiinsa eikä toimittamiinsa Mannerheimin muistelmiin jäänyt “sopimattomia” tietoja.
Ja niinpä tiedämme vain, että kumman paljon Naton piirissä oli suomalaisia - ja ruotsalaisia - tiedemiehiä ja liikemiehiä jo 1950-luvulla.
Tämäpä se onkin juuri se ydinkysymys ja suuren kiinnostuksen kohde jatkosodan tapahtumien kulusta kun asiakirjoja on hävitetty tai viety ulkomaille sodan lopussa. Lisäksi asianomaiset pitivät suunsa kiinni melko tiukasti eikä salaisuuksia juuri vuodet. On melkoinen määrä detaljeja joihin olisi hyvä saada valaistusta. Osaksi joudutaan päättelemään ja osaksi odotellaan että jotakin tiedon sirpaleita löytyisi eri lähteistä, odottamatta.
VastaaPoistaJa entäs sitten? Mitä niistä "tiedon sirpaleista" kostuisimme? Mitään emme ainakaan niistä oppisi sen enempää kuin tähänastisistakaan. Jahkaaminen tapahtumainkulusta vain jatkuisi vaikka maailma päälle on kaatumassa.
PoistaNeanterdetalinaaraan kasvokuvan rekonstruoiminen tuhansien vuosien takaa oletetuksi sukulaiseksi näköisyytensäkin puolesta on paljon mielenkiintoisempi ja merkityksellisempi yritys selittää lajimme menneisyyttä kuin eräs pieni ison sodan oheiskahakka Pohjolassa.
Emme niistäkään tiedoista varsinaisesti laajassa mitassa "opi", mutta argeologisten tiedonmurusten äärellä mielikuvitus meillä muutamallakin vilkkaammin laukkaa kun konetuliaseet aivät alati korvanjuuressa papata.
juu kyll se on vaan niin
Poistakuinka helppoa on liimata sirpaloitunut pysäkkikatoksen lasi ja saako siitä edes läpinäkyvää aikaan en tiiä mutta
heh sillä valmiilla rouheella voipi täytellä kolonnin ja valmistaa miettimisvettä kun pesaisee sen vaan ettei tule liiaksi sivumakuja siis sen rouheen ei sitä pysäkkikatosta jossa ei ole sitä nimenomaista lasia jossa on heikkous joka ei kestä katukiven iskua juuri montaakaan kertaa jos lyö oikein eikä kuin tiskiharjalla
siis liikaa eri sivistysmakuja eiku sivumakuisia eiku siis ei liimaa pannuun
Ihmeellinen Höpöttäjä iski taas.
PoistaNykyään tuollaiset kasaamiset tehdään virtuaalisesti tietokoneella. Palat pysyvät yksinkin "ilmassa" oikealla paikallaan ja liimaantuvat tarvittaessa "täydellisesti" yhteen.
PoistaJaa niin että koneilla kasataan virtuaalisesti jokin paskanen ja äärimmäinen ja ihmisyydelle vieras? Juujoo ja justiinsa, koneillapa vainkin, pitäähän niitä kokeilla että mihin niistä todella on ja paljonko niillä pääsee inhimillisyyttä karkuun.
PoistaVielä jokunen aika sitten Lakimiesliitto julkaisi muutamien vuosien väliajoin tuhtia lakimiesmatrikkelia. Uran ja julkaisujen ja harrastusten lisäksi sieltä löytyi tiedot myös kunkin vanhemmista, entisistä ja nykyisistä puolisoista sekä lapsista, ynnä muuta. Kallis opushan se oli, ja lopulta siirtyi ohennettuna nettiin, mutta liekö enää sielläkään. Tietosuoja on tehnyt hankalaksi monet sellaiset asiat, jotka ennen olivat ongelmattomia. Myös monet keskinäiset sukulaisuudet ja työtoveruudet avautuivat sieltä, ainakin jos näki vähän vaivaa.
VastaaPoistaJos jostain vielä löytyy vanhoja painoksia, niin useimmista noista Kemppisen mainitsemista on siellä perusteelliset tiedot, toki aina henkilön itsensä ilmoittamin tavoin.
Lukija koki elämänsä järkytyksen: noinko paljon tuomareita on ollut ja noinko köyhiä. Ei kunnon palkkaa tai ei lainkaan palkkaa. Ja kaikki tyynni noin isänmaallisia. Olivatkohan juuri samat miehet jakamassa tuomioita 1918?
VastaaPoistaYhtä suuri järkytys oli varhaisessa lapsuudessa. Sisaruksella oli savinen, makaava, maalattu joulupukki tai oikeastaan tonttu, ja kuopus ei kun pudotti sen säpäleiksi. Äidin nuhtelujen pelottamana hän tunnusti koulusta palaavalle sisarukselle: Mää rikoin sun pukkis. Sainko rikkoo?
Sisaruksen sai tuo armon anelija kysymyksellään nauramaan, mutta se ei ole varsinainen tuomio. On mahdotonta edes aavistaa, millainen rangaistusasteikko oikeilla tuomareilla on tällaiseen.
Vaikka kuinka monta kertaa lukisin, Kemppinen ei sano yhtään mitään tuomareiden lukumääristä, ei myöskään muiden lakimiesten. Vai luulitko vuosilukuja lukumääriksi?
PoistaTuomarit jakavat oikeutta, eivät rankaise. Hyvät äidit kasvattavat lapsissa synnintuntoa, katumusta ja itsesyytöstä.
PoistaSaako kysyä jotakin tärkeästä ajankohtaisesta asiasta, vai lilluvatko vanhukset ja huumetyypit suossa johon ovat astuneet?
VastaaPoistaMerkittävä ilmiö on sosialidemokraatteihin kohdistuva nyt jo kansainvälinen väkivalta-aalto. Siitä olisi kirjoitettava. Mutta olette näköjään niin tottuneet demarien murskaamiseen netissä, somessa ja mediassa, että se ei hetkauta. Tappouhkaukset, jokapäiväinen herja ja hävyttömyydet ovat ainoa palaute demarille ihan muiltakin kuin demareilta - kuoliaaksi vaikenemisen ohessa.
Ketä kiinnostaa kansaa hevosilla ja ratsuilla murskanneitten keskustaoikeistolaisten nimien alituinen esiinnosto? Ihan en nyt käy ketään loukkaamaan kertomalla, mistä ilmiö on osoitus, sen verran happamalta se lemahtaa.
Niin tai näin, A. K. Cajanderin toistasataa vuotta sitten ideoima metsätyyppien luokittelu on - pikkuisen päivitettynä - yhä varsin käypäinen työkalu. Syystä tai toisesta sitä vaan ei ole kelpuutettu Venäjällä, eikä kai oikein Ruotsissakaan. Naapurit haluavat vissiin luokitella omat metsänsä omilla tavoillaan.
PoistaKun lukee kommentteja vähänkään pitemmälti, Kemppinen on sekä demari että demareiden murskaaja, kaiken muun ohella.
VastaaPoistaLuuleeko joku kaikkien teiden johtavan Kemppiseen. Hulluutta on monenlaista.
PoistaLuettelepa ne, aluksi vaikka viitisen lajia, ole hyvä.
PoistaBlogin innoittamana valitsin iltalukemiseksi Hans Metzgerin muistelmat, käsillä tosin vain I osa Kolmannen valtakunnan edustajana talvisodan Suomessa. Muistot ovat valikoituja, silti kiinnostavia. Lopullisesta ratkaisusta Metzger ei ollut kuulemma tietoinen. Hän kertoo neuvoneensa juutalaisia muuttamaan Saksasta, mutta muut maat eivät ottaneet heitä vastaan. - Ribbentrop-Molotov -sopimuksen aikana molemmat osapuolet harrastivat tekopeliä tietoisina siitä, mihin oltiin menossa. Kun Metzger juopotteli Neuvostoliiton suurlähetystössä Jartsevin ja Zotovin kanssa, nämä sanoivat hänelle pikkutunneilla jäähyväisiksi: "Auf Wiedersehen in Berlin!" - Kiinnostavia sivuja ovat ne, joissa kerrotaan miten Metzger kuuli Helsingissä radiosta 21.6.1941 klo 4.30 Saksan sodanjulistuksen, jonka avasi juhlafanfaari Straussin Also sprach Zarathustrasta (sama kuin 2001 Avaruusseikkailussa?). Ilmaisu "liitossa suomalaisten divisioonien kanssa" hätkähdytti ja käännettiin ulkoministeriössä "kylki kyljessä suomalaisten divisioonien kanssa". - Opetusministeri Antti Kukkonen piti loppuun asti varmana, että Saksan ja Suomen päämajojen välillä oli salainen sopimus.
VastaaPoistaSiitä, miten turvapaikanhakijaa ei oteta vastaan, tulee mieleen Anna Reidin kertomus, että Romanovit hakivat turvapaikkaa Englannin kuningashuoneelta, mutta heidän kirjeeseensä ei milloinkaan vastattu. Kylmän sodan aikana tästä ei voinut kertoa. Onko tämä uutta tietoa?
PoistaHyökkäys itään alkoi 22. kesäkuuta 1941 kello 03.15. Onko tuossa edellä päivämäärävirhe?
PoistaAntti Alanen ja kaikki kiinnostuneet: tieto turvapaikasta Romanoveille on uskottava. Itse Saksan Ville-keisari lähetti Tanskan välityksellä viestin Britanniaan, jotta alus voi noutaa tsaariperheen turvaan, ja sille taataan esteetön kulku. Hanke kaatui kuitenkin tiettävästi Britannian hallitukseen, joka ei halunnut rasittaa suhteita Venäjään. Kuningashuoneen asenne lienee ollut vähintään neutraali, luultavimmin suopea. - Tämä luettu ja opittu lähimenneisyydessä. Teosta ja tekijää en muista juuri nyt; joka tapauksessa seriöösi tutkimus.
PoistaMinäkin ihmettelin ajankohtaa. Metzger kertoo miten hän kuuli Goebbelsin lukeman sodanjulistuksen silloin ja oli välikädessä kun Suomen julistettiin olevan liitossa eikä sellaisesta ollut virallisesti sovittu. Hän tiesi odottaa puhetta, nauhoitti sen ja teetti transkription. Metzgerin mukaan asia oli Suomessa periaatteessa tiedossa joulukuusta alkaen. Hän sanoo, että Suomen valtiovalta ei tehnyt sanamuodosta huomautusta. Sanamuodon tarkoitus oli saattaa Suomi ja Neuvostoliitto tapahtuneen tosiasian eteen.
PoistaPäivämäärävirhe oli minun. Hans Metzger kuunteli julistuksen 22.6.1941 klo 4.30. Tuota päivämäärää ei mainita, vaan "Sain illalla 21.6.1941 Berliinistä viestin, jossa minua neuvottiin kuuntelemaan Deutschlandsenderiä - Saksan Euroopassa parhaiten kuultavissa olevaa radioasemaa - seuraavana aamuna puoli viideltä".
PoistaSuomessa oli kuultu huhuja syksystä 1940 alkaen että Saksa saattaa ryhtyä hyökkäämään Neuvostoliittoon, riippumatta vastasovitusta hyökkäämättömyyssopimuksesta. Hitler oli luovuttanut Suomen NL:n kynsiin tällä sopimuksella. Suomi ei mitenkään kuulunut mukaan Saksan operaatioihin useammasta syystä ja koska Hitler ei ollut suomalaisista ja Suomesta kiinnostunut. Niinmuodoin ei ollut mitään sotilasliittoa Saksan kanssa eikä joulukuussa 1940 ole voitu tietää yhtikäs mitään Saksan hyökkäyksen ajankohdasta ja suunnitelmista.
PoistaVasta keväällä 1940 alkoivat suhteet Saksaan lämpenemään kun Suomi tarmokkaasti pyysi apua kaikilta Euroopan suuremmilta valtioilta sekä USA:lta. Yksikään valtio ei ilmaissut halukkuutta turvata Suomea NL:n hyökkäystä vastaan eikä aseitakaan luvattu mistään. Aseita saatiin hajanaisesti sieltä täältä isolla rahalla yksityisiltä toimittajilta. Euroopassa alkoi jo jylistä laajeneva maailmansota Saksan tehtyä valloituksia pieniin maihin, siksi oli vallalla ynseys tarjota mitään puolustustarvikkeita ulospäin.
Saksa jäi siis jäljelle ja eri tasojen delegaatit kävivät siellä puhumassa Suomen puolesta jotta aseita, ruokaa ja polttoaineita saataisiin maahan. Suomessa oli uhkaamassa vakava elintarvikepula kesällä 1941 ja kuljetusliikenne oli huonolla tolalla polttoaineiden puuttumisen takia. Jonkun verran käytettiin häkäpönttöautoja mutta se ei riittänyt.
Lopulta Saksa myöntyi antamaan yllämainittuja tarvikkeita maahamme. Hyökkäyssuunnitelmia oli hiukan vuodettu suomalaisille mutta ajankohta pidettiin tiukasti salassa.
En ole asiantuntija, mutta Hans Metzger kertoo Franz Halderin, Saksan armeijan yleisesikuntapäällikön, kysyneen asekauppa-asioissa Berliinissä matkustavalta Paavo Talvelalta 16.12.1940, paljonko aikaa Suomi tarvitsisi täydelliseen liikekannallepanoon. Halder uudisti kysymyksen tammi-helmikuun vaihteessa 1941 Erik Heinrichisille tämän pitäessä Berliinissä esitelmän Suomen talvisodasta. Tällaisia keskusteluja tuskin käydään teoreettisesta mielenkiinnosta. Saksan Norjan armeijakunnan esikuntapäällikkö, eversti Erich Buschhagen, tapasi Helsingissä helmikuun lopussa 1941 Heinrichsin, Airon ja Tapolan, puhui tulevasta sodasta Neuvostoliittoa vastaan ja kysyi Suomen tavoitteista siinä. Varovainen Mannerheim oli delegoinut keskustelun heille.
PoistaHitler antoi Barbarossan keskeiselle toteuttajalle Halderille potkut 1942 ja pian pisti keskitysleiriin. Sieltä tämä ihmeellisesti selvisi hengissä ja eli läntisessä Saksassa korkeaan ikään.
PoistaNiin, helmi- maaliskuussa 1941 alkoi olla jo tietoja sodan kehittymisestä. Oli vaarana että Suomi taas jää isojen valtojen jalkoihin kun ryske alkaa. Myös NL siirteli joukkojaan Suomen rajoille ja tiedettiin että varustautuminen ja linnoittautuminen siellä on merkittävää, etenkin Suomen kannalta. NL:lla oli tuhansia hävittäjiä, tuhansia panssarivaunuja ja siinä vaiheessa jo lähes 150 divisioonaa sotilaita aseissa, suomessa mahdollisesti 16 vajaata ja heikko aseistus. Tilanne näytti todella uhkaavalta ja myös oli sitä kuten muutaman kuukauden kuluttua jouduttiin havaitsemaan.
PoistaKun sota alkoi raja takana oli paikoin enemmän vihollisia kuin osattiin arvata, toisin paikoin vähemmän. Vastus oli siellä kovaa ja vihollinen oli kaivautunut ja linnoittautunut lujasti syvyyteen ja lähestymisalueet olivat täynnä piikkilankaesteitä ja miinakenttiä. Omien alueiden palauttaminen ei totisesti ollut mikään puistokeikka.
Sain eilen kirjastosta varaamani Kivimäen elämäkerran. Ei ollut aikomuskaan ruveta lukemaan kirjaa, vaan ajattelin silmäilemällä saada käsityksen siitä, missä hengessä ja minkälaisesta näkökulmasta teos on kirjoitettu.
VastaaPoistaEnsiksi sattui silmään kuvaus Turun tapahtumista 1917 - 1918, joihin Kivimäki ei itse osallistunut lukuun ottamatta ns. joulukuun ryöstöjen jälkiselvittelyä. Saamani käsitys ei ollut hyvä vaan aivan päinvastainen. Petiitillä painettu tapahtumakuvaus oli lainattu tai referoitu historioitsijalta, jonka itse miellän jopa meidänkin oloissamme erittäin ideologiseksi kirjoittajaksi. (Kohdan muut kirjallisuuslähteet lähes samaa luokka.) Jo puheena olevan kuvauksen avaus: "Turku oli Suomen hulluna vuotena 1917 väkivaltaisten tapahtumien polttopisteessä", on käsitykseni mukaan aivan paikkansapitämätön, jos tarkoitetaan fyysistä väkivaltaa. Lyhyessä tapahtumakuvauksessa on myös karkea ajoitusvirhe, joka sekoittaa koko tapahtumien seuraannon, lisäksi ilmeisesti tarkoitushakuista terminologiaa ("punakaarti") jne. Pahinta on kuitenkin se, että näkökulma on täysin valkoisten; 1917-aihepiirin parhaiden auktoriteettien Haapalan ja Alapuron käsitysten soveltamisesta Turun tilanteeseen ei näy pienintäkään merkkiä.
Seuraavaksi vilkaisin, mitä kirjassa sanotaan teemasta "Molotov Berliinissä 12. - 13.11.1940". Kirjassa tosin todetaan, että "[u]udet dokumentit ovat antaneet aihetta tarkistaa vallinneita käsityksiä", mutta sitä seuraa heti varaus: "toiselta puolen dokumentit eivät kerro neuvotteluasetelmasta kaikkea". Ja, edelliseen liittyen, rakennetaan erään spekulaation päälle uusi spekulaatio: " Uudenkaan tiedon [Visuri & Murtorinne 2019] varassa ei ole liioiteltua sanoa, että Suomen olemassaolo itsenäisenä valtiona olisi ollut vaarassa, jos neuvottelut olisivat saaneet toisen kulun.) Itse olen tottunut tekemään johtopäätöksiä lukemastani poliittisesta historiasta ja asiakirjoista, joihin kuvaus perustuu, "behavioristisesti": mitä tekoja tehtiin? Jos lukee läpi Stalinin eksplikoidut ohjeet Molotoville ennen matkaa, itse neuvottelumuistiinpanot ja, ennen muuta, sen jälkeisen tapahtumainkulun talvella 1940 - 1941, en lainkaan ymmärrä, mihin elämäkerrassa esitetty näkemys perustuu.
Kolmanneksi vielä kesä ja Karjalan armeijan perustaminen ensi tavoitteenaan Syväri: se on kirjassa esitetty perinteiseen tapaan, kuten jo Polvinen jolloinkin 1964, jonain mystisenä "kädenlyöntinä" - siinä kaikki ainakin nopeasti silmäillen. Suomen osallistuminen Leningradin piiritykseen ymmärtääkseni kiistetään.
Tuohon lopetin. Edellä sanottu on minulle riittävän "edustava otos" kuvaamaan kirjan näkökulmaa yleisemminkin. Tämä kirja ei siis edusta itselleni sellaista historiankirjoitusta: kriittistä ja "kansallisesta katseesta" ym. katsomuksellisista tekijöistä vapaata, johon rupeaisin varta vasten perehtymään.
Edellä sanotun on siis minun vilpitön mielipiteeni tavallisena lukijana. Sellaiseen minulla on nähdäkseni vielä nyky-Suomessakin oikeus. Jos sitten ns. arvovaltaiselta taholta rupeaa niskaan satamaan verbaalista tulikiveä, en sitäkään kavahda.
Miksi kukaan tulikiviä niskaasi viskoisi kun osaat hyvin asiallisesti argumentoida ja keskustella asioista joista emme vielä kaikkea tiedä? Spekulaaioita esitetään turhankin paljon vailla pohjaa mutta aikaa myöten pieniä osasia ilmaantuu ja kuva tarkentuu.
PoistaJotkut varannevat aikaa virheiden, epäasiallisuuksien ja plagiaattien listaamiseksi ja laajaksi julkistamiseksi. Näin toimien on saatu haittakirjoja pois markkinoilta.
PoistaTäytyy ottaa myös huomioon, että löytyykö dokumentit kaikesta mitä oikeasti on tehty?
PoistaLöytyykö esim. sellainen, jossa venäläiset suunnittelevat lupaavansa Suomelle ja Baltian maille kaikkea kivaa yhteistyöstä 1939, ja jossa kerrotaan että sen jälkeen lupaukset petetään ja miehitetään maat ja valehdellaan niiden liittyneen vapaaehtoisesti?
Käsittääkseni kaikki dokumentit jotka NL:sta on lähetetty tänne, ovat tarkasti tallessa ja itsekin olen niitä nähnyt.
PoistaLukijat näkevät kirjoittajan, peilittömän projisointimestarin.
PoistaAladar Paasosen elämäntarina, tavattoman monimuotoinen.
VastaaPoistaKyll' oli hyvä sotimaan monimuotosotaa, oikke'! Maksoi mielenterveydellään ja kotimaan jättämisellä, oikea supersoldier.
PoistaOn se kumma ettei Hollywood osaa paljon mitään keksiä.
Katson teitä,
VastaaPoistanäen Kristuksen
valossa.
Siinä kaikki, hänessä.
Siihen on varaa.
Ei muuhun.
Joka tulee viimeisenä läpikäyvänä mustalla ratsulla pysähtyen ompi Kuolema arvoineen kuolleine wer reitet so spet durch alles. Loppu hyvin kaikki.
PoistaÄlä tee pahalle vastarintaa. Ota ämpäriin ja vie kauas metsään. Heillä on kuvio selässä. Se on synnynnäistä sanoi Haavikko, jonka näin metsässä palaamassa ämpärinsä jo tyhjänä uutta sisältöä hakemassa tanssilattiana vuorella. En ole väittänyt vastaan.
PoistaVainovalkeat palavat. Tanssilattiat täyttyvät ja jenkka soi.
PoistaNäen teidät, susilauma.
PoistaLuimukorvilla kuule susien vahakabinetissa vahaan upotettujen röyhkeät äänet.
PoistaOlen kärsinyt enemmän kuin Jeesus, sanoi mamma, isoäiti. Millä Porvoon mitalla mittaat, mahdut siihen.
PoistaKokoomuksen vai kristillisten vaalilause?
PoistaMihinkään ei ole varaa, paitsi mielikuvitusolentoihin.
Runoilija teki kuolemaa, Haavikko. Kun se oli valmis, astui hän teokseensa, haavikkoon.
PoistaSiitä on vaaraa, että he luulevat itseään vapahtajiksi, vangitsijat.
PoistaKesäeksorkismia joka blogiin
PoistaÄlä peitä, älä heitä
ämpäreitä pitkin teitä.
Kauas kanna, metsän anna
toimeenpanna hoosianna.
Kun kyy on käärmeissään
Poistasitä ei kannata yksikään
Jota se pisti myrkyllään
Metsän ukko hallaparta
Poistase ei laula
hoosianna
kun vien sille
kuorman kyisen. Laskettaa se
taian hyisen
jolla sitoo
vallat pahat.
Virtaa uutta metsän voimaa
ennen käärmeen
kammitsoimaa.
Elo rientää
enempään
voiman, virran
elämään
kun mana manaa
menneitään.
Miten menee saunaan satu.
PoistaKäärme tuli aika patu
suihkukopin lattiaan
kovisteli raivoaan
syöksähdellen
ämpärissä
jouduttuaan sinne.
Sellin seinää kolistaen
häntää raivoin
heiluttaen.
Miettii satu saunaan mennä
hikeänsä huuhtomaan
siinä iso pulma.
Eri tulokulma
oli käärmeellä
kun se kutoi päärmeellä
tietä keittiössä.
Kenen olo.
Käärmekolo
vaiko ihmisasumus.
Ämmä äijä valkopäinen
Poistatietää loitsun
tepsiväisen.
Voima tulee
korkealta
mutta käärme
matalalta.
Sinun on se voitettava
sanoillasi sidottava.
Tietää vanha
karjalainen
ämmä äijä
suomalainen
mistä löytää
avustajan
jolta neuvo
ikisanan.
Tulen veden
käärmeen vallat
sanoilla on
sidottavat
jos on mahti
suomen kielen
iskuvoima
Suomen mielen.
Tahto tullut
Korkeimmalta
ota, käytä
viisaimmin
rauhaan,
älä sotihin.
Muista sana
alkuperän,
viisauden
enenevän.
Sitä suotta
tumma kyy
lähestyy
ja väheksyy.
Suojaa
sanan voimalla
koteja ja linnoja.
Kutsu saatu
taivahilta,
vaan ei soilta
alavilta.
Ikivoima vallitsee.
Valo korkein palkitsee.
Onko runoilijoita yksi (1), kaksi (2) vai kolme (3)?
PoistaViekö joku tosiaan kyyn ämpärissä kannetta? Viikko sitten kun meiltä kyy vietiin, se poukkoili ämpärissä niin että hurjat liikkeet näkyivät muoviastian läpi ja napse kuului selvästi. Onko joku viskannut sellaisen tielle?
PoistaOnko 1, 2 vai 3. Joo ei on.
PoistaPois käärme ui vesikirpun vatsassa, veikeä.
PoistaNakujen runoilijoiden seuran päätäntävaltaisen kokouksen vähimmäisjäsenmäärän lisääminen 33 ja 1/3n jäsenen läsnäoloon ei muuten tule asialistalle, ettäs tiedätte. No talvella voi tulla vähän, jos ei se avanto pysy auki muuten. Rysän koko on seuraavana listalla, onko ehdotuksia?
PoistaBlogi on taantunut keskustaoikeistolaista fasismia henkilöivien professorien ja lakimiesten vahakabinetiksi ja vankileiriksi. Muutos lienee sekä aivopohjainen että opportunistinen lähteen saastuttua ja ehdyttyä. Fasistit arvioivat järjestelmäänsa maailman parhaaksi ja siirtävät sitä uusina versioina nykyaikaan. Niin ikävää kuin se onkin, vitsakimput viuhuvat fasismiblogeissa lukeneiston ja virkavallan käsissä. Vääryys myy hyvin. Kiinalainen juttu, ihmisoikeudettomuus.
VastaaPoistaMistä tallainen näkemys kumpuaa? Kerro ihan omin sanoin
PoistaBlogi on tullut kuolemaan
VastaaPoistaKun yritin juottaa heitä unohdin: vahakabinettilaisille ei pidä ojentaa juomista.
VastaaPoistaHevosetkin nauravat tullessaan niikseen.
VastaaPoistaHullujen kanssa pitää olla kuin heidän maailmassaan. Yritin sitä psykiatrin kanssa mutta hän oli kuin olikin siihen liian hullu, maailmaansa.
VastaaPoistaNäin se vain menee :)
VastaaPoista