Ruovedellä kävin viimeksi Vinhan kirjakaupassa joitakin vuosia sitten ja sanoin, että se oli sitten siinä. Suomen viimeinen kirjakauppa.
Tänään lehtiuutinen sytkäytti. Kirja-alalta tuntemani Mikko Vartiainen ja Otavan Pasi Laine, jota en tunne mutta epäilen Helsingin Vainion kirjakaupan pojaksi, ovat kunnostaneet vanhan rakennuksen ja aloittavat verkkokaupan oikean kirjakauppatoiminnan paikalla.
Vihje lukijoille: vanhanaikainen automatkailu Suomessa on erikoisen hyvä ajatus nyt. Tamperelta kannattaa lähteä väärään suuntaan eli Kangasalle ja katsoa kirkonkylä, esimerkiksi vanha Jalmari Finnen rakennus, jossa ainakin hiljan oli täyshoitola, ja Keisarinharju, keikkua oksalla ylimmällä ja kipata kahvit Vehoniemellä. Sen jälkeen takaisin pohjoiseen Orivelelle (Orivesi), jonka tunnetumpi nimi on Tape Koiviston srajakuvien ansiosta Mämmilä. Mukavaa tietä suuntaan Jäminkipohja - Ruovesi ajaessa on Kallenaution kestikievari, oikeastaan museo, ja tien varressa pienempiä lapsia ihanasti hirvittävä ryövärinkuoppa, josta ilmi elävät maantierosvot muinoin ryntäsivät ryöstelemään ohikulkijoita.
Ruoveden kironkylä valittiin Radiokuuntelija-lehden yleisöäänestyksessä Suomen kauneimmaksi 50-luvun puolivälissä, ja sitä se on edelleen. Auton voi työntää parkkiin kirjakaupan luona. Jalan voi käydä kauniisti katselemassa Runebergin lähdettä. Runeberg oli kotiopettajana paikkakunnalla.
Ennen kirkolle tuloa on syytä jarruttaa Kautun kanavalla Ruhalassa. Vaikka Silanpäällä oli mielessä hiukan etelämpänä oleva Murolen kanava, elokuva ”Elokuu” kuvattiin Kautussa. Paikkakunnan kahta kartanoa isännöivät Aminohvit. Metsässä oli ennen ”Aulikin aukio”. Laulajatar Aulikki Rautavaara oli von Essenin rouvana ja lienee halunnut milloin yhtä, milloin toista mukavaa, kun metsääkin meni. Ja sitä ennen asiaan kuuluu Juicen ”Jäminkipohja blues”, joka on kyllä murheellinen; muistan kun Korppoon Pohjan saha kukoisti, kunnes lakkasi kukoistamasta.
Tutustuin kirjakauppaan ja sen omistajaan Vinhaan kesällä 1965. Minut esitteli paikkakunnalta ollut kunnanlääkärin tytär Aili Palmén. Sain jopa nähdä Lapuan liikkeen muistona säilytetyn kangastilkun, joka oli revitty punaupseeri Niemisen housuista Vaasan torilla vuonna 1930.
Vinhan, joka oli Mäntän Serlachiusten kaveri, oli kiivaan isänmaallinen mies, samoin kuin vapaaherra, kunnanlääkäri Einar Palmén, jonka isä oli E.G., jonka isä oli J.Ph. Yliopiston rehtori Ernst P., joka oli perkeleen kova kiroilemaan, oli juuri samaa sukua.
Pohjoisempana on jalkamatkaa vaativa Helvetinkolu. Koveron seutu on maisemallisesti huimaa. Ja sitten tulee Virrat, jonka asukkaita santaan virtoilaisiksi, ja muun muassa Torisevan pystyjyrkät kalliot.
Kaikkea tätä katsellessa on hyvä olla eväänä keitettyjä munia ja pullossa maitoa.
Paluumatka Tampereelle on mukava tehdä vanhaa tietä Teiskon kautta. Siellä on Paarlahdessa kummasti autoa hypähdyttävä Aunessilta, joka on ikuistettu eräästä muusta asiasta muistettuun Hannu Salaman romaaniin ”Juannustanssit”. Salama oli Teiskosta ja tuolta sillalta bussi ajaa romaanissa Näsijärveen kohtalokkain seurauksin.
Kirjakauppiaat liittänevät listaani esimerkiksi kirjailijat Heikki Asunnan, joka kuulemani mukaan tapasi huutaa kuin junan pilli höyrylaiva Tarjanteen tai Pohjolan kabinetissa, hänkin ihan isänmaallisuuttaan. Laiva lähti Tampereen Mustalahdesta (huvipuiston vierestä), kohdalta jossa leijailee Väinö Linnan henki ja Kalle Päätalonkin, hän kun tuli timpuriksi ja käymään Tekua heti sodan jälkeen.
Voi yhden kerran!
"Lapuan liikkeen muistona säilytetyn kangastilkun"
VastaaPoistaEhkäpä kohtapuoliin meillä taas syntyy vereksiäkin vastaavia dokumentteja (à la "Asseri autohon"), lastenlapsille uusien laulujen aiheita. Meinaan kun taas on päästy turvallisen sateenvarjon alle kuin silloin ennen. Tai rauhan satamaan onnellisen matkan jälkeen, suojaan Hebridien ärjyviltä tyrskyiltä.
Viimeksi tänään erinäiset muka rauhanasiaa ajaneet järjestöt saivat kunnon löylytyksen. Ja se lienee ollut vasta lyhyt alkusoitto, noin ylisummaan ottaen. Myös ns. jatkosodan (joka ei muuten ollut "jatko" millekään) aika merkitsi Suomessa historiakirjallisuuden mukaan jyrkkää oikeistolaistumista, joten eiköhän analogia nykyiseen kuplivaan euforiaan kutakuinkin pelaa.
Voi yhren kerran. Tätä se mun uneni tiesi!
En pääse jyvälle. Eihän muilutusvuosina todellakaan oltu minkään sateenvarjon alla.
PoistaNooh, niitä sateenvarjojakin on niin monensorttisia.
PoistaJatkahan vain, kyllä se jyvä vielä löytyy.
Jatkosota oli suoraa jatkoa Talvisodalle koska Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli vain välirauha jonka tavattoman kovat ehdot olivat tyrmääviä maallemme. NL varustautui koko ajan kiihkeästi sotaan Saksan kanssa ja suunnitelmat olivat käydä uudestaan myös Suomen kimppuun. Se oli saatu selville syksyllä 1940 ja oli todella kiireinen aikataulu saada jostain aseita ja liittolaisia jottei meitä aivan murskattaisi. Se osoittautui erittäin vaikeaksi kuten hyvin tiedetään ja lopulta vain Saksa suostui jotakin apua antamaan.
PoistaStenlund: "suunnitelmat olivat käydä uudestaan myös Suomen kimppuun. Se oli saatu selville syksyllä 1940"
PoistaSinulla on varmaan antaa tästä jokin luotettava, uusimpaan tutkimukseen perustuva kirjallisuusviite? Vai vetoatko jälleen "tilastoihin" tms., kuten olet varhemmin tehnyt?
En ole ennekään vedonnut mihinkään tilastoihin. Sanomani on fakta joka löytyy monista kirjoista.
PoistaEnsin Neuvostoliitto hyökkäsi ja anasti Suomelta Karjalan. Pian sen jälkeen Suomi hyökkäsi ja otti Karjalan takaisin.
PoistaMitään yhteistähän noilla tapauksilla ei tietenkään ole.
"Mitään yhteistähän noilla tapauksilla ei tietenkään ole."
PoistaProfessori Olli Vehviläinen, Suomi toisessa maailmansodassa -hankkeen tieteellinen johtaja, kirjoitti tuon hankkeen tulokset yhteen nivonneessa kirjasarjassa vuonna 1989:
"Suomen joutuminen jatkosotaan Neuvostoliittoa vastaan kesäkuun 25. päivänä 1941 ei ole selitettävissä ottamatta huomioon Saksan hyökkäyssuunnitelmia ja erityisesti sen pohjoisen sivustan etenemiselle asetettuja operatiivisia tavoitteita. Mutta Suomen johto ei mennyt uuteen sotaan silmät ummessa vaan tietäen mistä oli kysymys. Kansalle hallitus ja sen sisäpiiri ONNISTUIVAT ANTAMAAN [korostus lisätty tässä] sen kuvan, että uusi sota oli talvisodan jatkoa - jonkinlainen toinen erä, jossa Suomi saisi täyden hyvityksen."
Tietääkseni kukaan varteenotettava, puolueettomaan näkemykseen pyrkivä historioitsija ei ole sanoutunut irti Vehviläisen edellä siteeratusta kirjoituksesta.
Ainoastaan verkon historiapalstoilla melskaavilla kommentoijilla tuntuu olevan tästäkin asiasta parempaa tietoa - ihan oman päänpyörityksen ja jonkin isiltä perityn "Suomen sinivalkoisen kirjan" ansiosta.
Tuossa ei kerrota, MIKSI pieni Suomi ylipäätään lähti suuren Saksan kelkkaan. Ihan silkkaa pahuuttaanko vai ehkä hakemaan omiaan pois?
PoistaEiköhän fakta ole se, ettei ilman Talvisotaa olisi tullut Jatkosotaakaan - ihan riippumatta siitä millä nimellä sitä halutaan kutsua. Kun katsoo Venäjän touhuja nyt, niin ymmärtää ehkä paremmin Suomen silloisia ratkaisuja.
Jos on halua ymmärtää. Siitä tässä lienee kyse.
Osaltani en ole esittänyt väitteitä jotka olisivat sanomaasi vastaan. Mainitsin sen seikan että syksyllä 1940 aloimme saada tietoja jotka viittaavat NL:n hyökkäykseen Suomea vastaan, "tilit selviksi" mallia Molotov. Asia vahvistui seuraavina kuukausina kun saksalaiset asiasta kertoivat. Tämä seikka on tuotu monien aikalaisten kirjoituksissa esille.
PoistaJoten mikähän sinun pointtisi oikeastaan olikaan?
Stenlund: "Mainitsin sen seikan että syksyllä 1940 aloimme saada tietoja jotka viittaavat NL:n hyökkäykseen Suomea vastaan, "tilit selviksi" mallia Molotov. Asia vahvistui seuraavina kuukausina kun saksalaiset asiasta kertoivat. Tämä seikka on tuotu monien aikalaisten kirjoituksissa esille."
PoistaVaikutat pudonneen pahasti kelkasta. Luepa nyt, kun kerran tällaista asioista pyrit väittelemään, ensin professorien Pekka Visuri ja Eino Murtorinne merkittävä tutkimus, jolle on annettu kovin harhaanjohtava nimi "Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939 - 1940" (Docendo 2019), erittäinkin sivut 188 - 217. Teoksen liitteenä ovat alkuperäiset dokumentit, mukaana luettuina "Stalinin ohjeet Molotoville 9.11.1940 Berliinin neuvotteluja varten". Niitä on paha mennä kiistämäänkään - vai?
Historiaa muuten tutkitaan juuri siten, että alkuperäisasiakirjat, eivät "aikalaisten kirjoitukset", ovat historiallisen tiedon primäärilähteinä ohittamattomia.
Niin että: mikähän sinun pointtisi siis oikein olikaan?
Kaikenlaiset ajopuuspekulaatiot ovat turhia. Jos Suomi ei olisi lähtenyt jatkosotaan, Saksa olisi pyyhkinyt voimalla päältämme itään. Sotaa sinänsä emme olisi voineet välttää. Mutta sodan jälkeen kohtalomme vallattuna neuvostotasavaltana olisi ollut surkea.
PoistaLuettu on Visuri-Murtorinne. En muista mitä Stalin ohjeissaan kirjoitti, mutta ainakin Berliinissä Molotov väitti Hitlerille, että Neuvostoliitto halusi ratkaista lopullisesti Suomen kysymyksen, sillä tuore Molotov-Ribbentrop-sopimus luovutti Suomen Venäjälle yksiselitteisesti.
Poista"ainakin Berliinissä Molotov väitti Hitlerille, että Neuvostoliitto halusi ratkaista lopullisesti Suomen kysymyksen"
PoistaIlmeisesti meillä kahdella on kirjasta erilainen versio. Tai sitten et yksinkertaisesti ymmärrä lukemaasi.
Mutta tämähän selviää, kun annat sivunumeron.
En väittänyt, että tuo oli kyseisestä kirjasta. Vetosin aitoihin dokumentteihin Molotovin ja Hitlerin keskusteluista. Kehotan tutustumaan niihin.
PoistaOlen tietoinen siitä, että Visurin mukaan Stalin neuvotteli Suomen kanssa tosissaan, eli kohteli Suomea erillään Baltian maista (jotka siis petti härskisti).
PoistaSe on mahdollista, mutta silti se on toistaiseksi vain suuresti arvostamani Visurin näkemys, perusteltu toki, mutta ei fakta. Totuutta emme saa tietää ehkä koskaan, ellei sitten salatuissa venäläisissä arkistoissa ole jotain.
Mutta viimeistään kesällä 1940 olisimme olleet kusessa. Tästä ei liene erimielisyyttä?
Ne aidot dokumentit, joihin "kehotit tutustumaan" mutta jotka aivan ilmeisesti sinulle itsellesi ovat aivan tuntemattomia, on siis julkaistu Visurin - Murtorinteen teoksen (2019) liiteosassa, alkaen sivullta 262 ja päätyen sivulle 283.
PoistaSieltä ne ovat luettavissa ensimmäistä kertaa saksan- ja venäjänkielisistä alkuperäisasiakirjoista suomeksi käännettyinä in extenso. Näihin asiakirjoihin kuuluu mm. "Stalinin ohjeet Molotoville 9.11.1940 Berliinin neuvotteluja varten" (s. 267 - 270) sekä itse "Hitlerin ja Molotovin keskustelut Suomesta Berliinissä 12. - 13.11.1940" (s. 271 - 280).
Näiden asiakirjojen valossa vuosikymmenestä toiseen kierrätetty väite, johon sinäkin viittaat: "Berliinissä Molotov väitti Hitlerille, että Neuvostoliitto halusi ratkaista lopullisesti Suomen kysymyksen", on perätön, mikäli sillä tarkoitetaan , niin kuin perinteisesti on haluttu väittää, että Neuvostoliitto halusi tuolloin "likvidoida Suomen" ja "päättää tilinsä sen kanssa". Siis vielä kerran: yksinkertaisesti perätön.
Eri asia on, että Visurin ja Murtorinteen lähdevarainen tulkinta on aivan ilmeisesti herättänyt pahaa verta jopa suomalaisessa ns. tiedeyhteisössä. Näin voi päätellä siitä, että Historiallisessa Aikakauskirjassa (vertaisarvioitu lehti!) julkaistiin viime vuoden lopulla kirja-arvostelun muodossa karkeasanainen, perusteiltaan aivan heppoinen hyökkäys Visurin - Murtorinteen teosta vastaan. Parasta antaa puheenvuoro professoreille Visuri ja Murtorinne itselleen heidän kyseiseen "arvioon" laatimassaan vastineessa:
"Tosiasia on, että kyseinen nootti tai Berliinin keskusteluista laadittu muistio eivät sisältäneet uhkauksia 'Molotovin vaatimasta Suomen likvidoinnista', joita Hitler apureineen suomalaisille viestitti. Historiallisten lähteiden tarkoituksellista peittelyä ja karsimista omien näkemystensä ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi voi pitää todellisena valkopesuna, vieläpä hakaristillä vahvistettuna." (HAik 1/2022).
Nyt olen nähnyt kyllin vaivaa vuoksesi, "keskustelukumppanini". Enemmät inttämisesi eivät enää mene tietämättömyyden piikkiin vaan ovat jo selvää trollausta (jollaista tähänkin asti on ollut syytä epäillä).
Tämä yksi kommentoija koettaa näköjään muuttaa historiaa itsepäisesti. Molotovin ja Hitlerin neuvottelut syksyllä 1940 sisälsivät osion jossa Molotov vaati vapaita käsiä hoitaa Suomen asia loppuun joka siis tarkoitti Suomen miehittämistä tai täydellistä tuhoamista. Molemmat vaihtoehdot olisivat olleet kansan kannalta aika sama lopputulokseltaan eli suuret joukot viranomaisia, sotilaita, päättäjiä ja kansalaisia olisi heti teloitettu ja loput oli tarkoitus siirtää kauas Suomesta. Menettely olisi ollut täsmälleen sama minkä NL suoritti Baltian maissa ja Puolassa, mutta varmasti kovennetulla tavalla koska Suomi oli osoittanut Molotovin mielestä suurta uppiniskaisuutta kun ei ollut taipunut hänen tahtoonsa 1939-1940.
PoistaSiellä Pietarissa ja Moskovassakin on arkistoja joissa on tätä koskevia dokumentteja. Niihin ei vaan taida nyt enää päästä käsiksi. Asiaa on käsitelty lukemattomissa kirjoissa ja muistelmissa joissa kirjoittajat ovat itse olleet asioiden kanssa tekemisissä eli ovat todistajia. Luotettavimmat todistukset tulevat saksalaisilta jotka olivat lähellä asian käsittelyä.
"Tämä yksi kommentoija koettaa näköjään muuttaa historiaa itsepäisesti."
PoistaJuu, "itsepäisestihän" tässä koetetaan. Onneksi olen sentään hyvässä seurassa: peesailemassa (eli referoimassa) professorien Visuri ja Murtorinne merkittävää tutkimusta. josta kirjoitin mielestäni perustellisesti edellä, ennen sinun ns. puheenvuoroasi.
Ehkä sinulla siis, kuitenkin kaikitenkin, on tästä Molotov Berliinissä -keissistä vielä tuoreempaa tietoa ja paremmat dokumentit? Mielelläni kuulisin, etenkin siitä mainitsemastasi "osiosta" - luotettavasti lähteytettynä tietenkin.
Henkilökohtaisia muisteluja - Asunta-nimeen liittyvät varhaisimmat muistikuvani: vietimme lapsuudenperheeni kanssa osan koleasta ja sateisesta kesästä teltassa Asunnanjärven saaressa Keuruulla 50-luvun puolivälissä. Se oli lapsille sekä mieleenjäänyt luontokokemus suopursun ja kanervan tuoksuineen että kärsimys hyttysenpuremineen. Järvessä oli kyllä hienot hiesurannat, jossa polskuttelimme
VastaaPoistavelipojan ja serkkutyttöjen kanssa autonrenkailla, joten sikäli oli hauskaakin.
Muutama vuosi myöhemmin matkustin nuoren opettajaisäni Jupiter-mopon takapenkillä isovanhempieni luokse Keuruulle. Se matka ei sujunut ongelmitta. Mopon moottorissa oli ilmeisesti jokin valmistusvika. Istuskelimme isäni kanssa siksi Virtain Herraskosken kanavalla juhannuksen aikoihin vähän ennen keskiyötä. Sieltä isäni taisi jatkaa matkaa osaksi mopoa polkemalla, ja minä nuokuin takapenkillä, kunnes pääsimme lopulta Haapamäelle isovanhempien luokse aamuyön tunteina.
Voi olla, että mopo olikin Solifer, jonka magneetto ei kestänyt vajaan parin sadan kilometrin ajoa? Muistan, että pysähdyimme jonkin kaupan viereen tankataksemme, mutta talossa oli silloin "naisten ilta" sikäli kuin näimme takaikkunasta (taisi olla niitä Holmströmin aikoja). . He eivät uskaltaneet avata takaovea, koska portailla oli kirves. Siispä
Poistajatkoimme matkaamme jopa polkemalla. Perille Keuruulle kuitenkin pääsimme.
Mielenkiintoista kuultavaa, että 50-luvulla äänestettiin Suomen kauneinta kirkonkylää ja että sellainenkin on vielä olemassa jossain. Pitäisköhän lähteä ihmettelemään sitä ihmettä.
VastaaPoistaRuoveden keskusta on kyllä kaunis. Merkittävimpänä syynä se, että Kantatie 66 vedettiin suoraan ohi keskustan, ja uudempi teollisuusrakentaminen sen toiselle puolen. Vanha keskusta raitin varrelle jäi osin aika hyvin vanhaan asuunsa. Tosin löytyy niitä uudempia kauppamarketteja sieltäkin.
PoistaRuoveden valinnan muistan. Myöhemmin, 1960-luvulla, joissakin äänestyksissä (olisivatkohan ollet suurilevikkisten aikakauslehtien järjestämiä) ovat vuorollaan menestyneet Heinäveden ja Kangasniemen kirkonkylät.
PoistaMeijän koeran nimi on Vinha, ja erään ulukoseinämualinkin Tikkurila on sillä nimellä kastanut. Vinha merkkisen moottorikelekankin aikoinaan "tunsin", ja mitähän vielä mieleen assosioituisi jos joutaisi miettimään... "Onpa siinä vinhan oloinen tyyppi..."
VastaaPoistaSukunimenä Vinha on kuitenkin yhtä harvinainen kuin kirjakaupat pian: VRK:n mukaan yhteensä kuolleineen päivineen 106 Vinhaa.
Boogie se on, ei blues, sointukierroltaan ja nimeltään, se Juicen Jäminkipohja.
VastaaPoista”Kukkii finnejä naama, I can get no kicks, en muuten panna voi kuin ranttaliks.” Jne.
PoistaSointukierto on nimenomaan blues, kuten boogiessa yleensäkin. Nimi boogie woogie tuli 20-luvun lopulla pianoblueskompista.
PoistaTäällä kevyen musiikin osastolla voikin muistuttaa Jussi Raittisen vuoden 1975 julkaisusta Valtatie (oik.kantatie) 66, jossa mainitaan myös blogissa esiintyneitä paikkakuntia ja jonka varhaisempia, ulkomaankielisiä versioita on esittänyt yksi jos toinenkin nimekäs taho.
PoistaKategoria on iskelmämusiikki, kappaleet joissa kyse on paikkakuntien nimistä. Terhakan version erikoismies J. Cash on tunnettu tulkintakyvystään, I've been everywhere on kappale ja kysymys on: montako paikkakunnan nimeä tulee esiin? (Kappale alkaa soida)
PoistaMinusta olisi hyvä ajatus kulkea julkisilla niin kuin ennenkin, menomatka. Tulomatkalla sitten Virroilta Tarjanteeseen ja Tampereen Mustalahden satamaan.
VastaaPoistaPikkupoikana ( 12 -v) ajoin isän ja isoveljeni kanssa polkupyörällä Forssasta Virroille, ja sieltä tulimme Tarjanteella Tampereelle. Kiva matka.Yövyimme isän tuttujen kansakoulunopettajaystävien luona. Niitä kun oli siellä sun täällä.
PoistaSiilinjärvi äänestettiin Suomen rumimmaksi kunnaksi 1980-luvulla. Eikä se titteli harhaan osuisi vieläkään on sen infra niin omituisen sekasotkuinen edelleen muutaman kilometrin päässä kohoavine Yaran (ent. Kemira) kipsijätekasoineen.
VastaaPoistaSiilinjärven valinta suomen rumimmaksi oli niitä peruja, kun koko kylän keskusta roikkui valtavan sorakuopan reunalla, ja vielä uusimmat laatikkotalot eniten näkyvillä viitostien varressa, Nyttemmin, maisemointitöiden jälkeen ei sanottavasti poikkea tappiokseen muista aluekeskusten liepeiden kylistä.
Poista70-luvulla Kemiran liepeillä oli metsät pystyyn kuolleita karahkoita, ilmeisesti päästöt olivat lajinsa nykyisiä tujumpaa tavaraa, nyt siellä jo kasvaa vihreääkin. Kipsijätekasat ovat laajuudeltaan vain kasvaneet, ja kasvavat koko ajan, mutta niiden korkeutta kun on rajoitettu, ne eivät 75-tieltä näy sen isompina.
Kemiran - Yaran alueista saa muuten hyvän kuvan vaikka google mapsista, jättikokoisia kipsikasoja vastaavasti kallioon on louhittu vastaavan kokoinen avolouhos, ja neliökilometrien laajuiset, kuun maisemaa muistuttavat tummat prosessista jäljelle jääneen hiekan läjitysalueet.
Ilmeisesti myrkkyjen, saasteiden ja ravinteiden pääsy vesistöihin on nyt siellä kohtalaisesti hallinnassa.
Oma juttunsa oli jonkun puuhamiehen yrittelemä Tahkon korotushanke toista vuosikymmentä sitten, Siilinjärven tehtaan jäteaineita olisi kuskattu naapurikuntaan Tahkomäen huipulle. Siitä saatu mäelle jokunen sata metriä lisää korkeutta ja olympialaiset ja ties mitä vielä. Hanke taisi kaatua lopullisesti ympäristöviranomaisten huomioon, että ei nyt Natura-alueelle tuollaista. Ne Tahkomäen päällä olevat pienet kirkasvetiset lammet ovat kyllä hienoja. Lapsuudessani käytiin marjastamassa siellä, sankokaupalla mustikoita ja puolukoita kannettiin mäen laelta alas. Poimiminen oli melkein pienempi homma.
Juuri niin, "hiekkakeisareiden" aikaansaannosta Siilinjärven "rumuus" silloin eikä moottoritiellä tuettunakaan se sitä ainakaan kaunistanut.
PoistaKylän keskustan ikävä ilme surkeine toreineen on sitten ihan omaa luokkaansa. Voiko sitä rumaksi sanoa, on eri asia, mutta viihtyisästä ainakin kaukana.
Ne Yaran kipsirinteet kyllä siintävät hyvin Iisalameen päin mentäessä ennen Pöljää ja jos ajelee Varpaisjärven tietä, niin kauan ne vierellä sinnekkin päin siintävät.
Asuin itse Siilinjärvellä 1973-1976.
Korjaan: S.järvellä asuinvuoteni olivat 1973-1986.
PoistaPari Kemiralla töissä ollutta tuttavaani kuoli syöpään alta viisikymppisenä. Ehkä se oli sattumas.
PoistaEdelläoleva vuotuinen kommentti - hienovaraisesti sääntöjen mukaan - on tällä kertaa yllättävän jyrkkä tyhjentävyydessään.
PoistaKaikenlaisen leivän järsijät ovat tähän mennessä kuolleet.
PoistaEiköhän niin ole käynyt ja yhä käy, että kaikenlaisissa työpaikoissakin työskennelleet ovat kuolleet ja tulevat kuolemaan edelleenkin.
Myrkkytehtaissa yms. työskentelevien joukoissa viikatemies voipi vierailla ehkä aiemmin, mutta onko se loppujen lopuksi ns. suuressa kuvassa edes ihmettelyn aihe?
Moskovan Saatanalta sitä ei ainakaan kannata kysyä. Vert. Azovan tehtaan tuhoaminen.
Olin muuten Kemiran kyseisellä kaivoksella töissä 1979-1981.
T. Tämän ketjun aloittanut anonyymi
Terveydestään ei saa olla huolehtimatta! Terveys on yhteistä, kustannuksia on karsittava koska ne voidaan osoittaa johtuviksi pahoista tavoista ja sen vuoksi omansa vaarantavat ovat tuomittav- syyllistettävissä.
PoistaSikiön tupakointi vaarantaa äitisi terveyden.
Sixteen tons, Tennessee Ernie Ford.
Työ tappaa ja elämään kuolee, sillä-tällä välillä ei kuinkaan mielialaa kohota kaikemmaalimman nenillehyppijät ja hintojen kiristäjät.
Asiallisesti tämä on helppo seikka, heikkouksien kimppuun siinä käydään. Vaan entäpä jos kehittäisi koronaarisen persoonallisuushäiriön?
- Voi-voi kun kävi kenkusti.. tänään tulen vähän myöhemmin, sanotaanko puolilta päivin kun en löytänyt sikarilaatikoitten valikoimaa lähimyymälästä ja jouduin satamaterminaalin kulmalta noutamaan nuuskaa.. muutta olo on nyt jo paranemaan päin, että tulossa ollaan - vaikka vieläkin ottaa rinnasta.
Olipahan mukavan kiehtova kulttuuri- ja historiamatka, tämän luettuaan ei itse tarvitse lähteäkään, kiitos!
VastaaPoistaMonissa paikoissa törmäsi tuttuihin, esimerkiksi Pohjan sahaa olin itsekin varustamassa, ja mainittiinpa nykyinen naapurin poikakin. Murolesta tulivat mieleeni myös Viita ja Meriluoto, Jäminkipohjasta Lauriloiden urotyöt ja surmat, etenkin kun ovat äitini puolelta kaukaista sukuakin.
Kaiken kruunaa ensikommentoija, viimeisiä uskollisia tiedostavan kulttuurijoukon aikoinaan laajasta yhteisrintamasta! Venäjää vastaan ei pidä liittoutua, se tie on mieron tie!
"Kaiken kruunaa ensikommentoija"
PoistaKruunaamisesta en tiedä, mutta sinä se olet näilläkin palstoilla munannut itsesi nimenomaan historian ultra-asenteellisella "tiedostamisella" siihen mittaan, että sinuna harrastaisin välillä kovasti itsetutkistelua - sikäli kuin Vilppulan vaiheiden jälkilämmöltä kerkiät.
Annapa nyt pari esimerkkiä historian väärästä tiedostamisestani.
PoistaTai annankin itse: ensimmäinen on se, etten sisäistä Neuvostoliiton olleen aina vain rauhan asialla, ja toinen se, etten tiedosta Venäjän olevan nyt rauhan asialla. Kolmas on se, etten tiedosta Naton olevan tämän päivän natsi-Saksa.
Myönnän auliisti syyllisyyteni noihin munauksiin.
Miksi hakkaat linnunpelätintä?
Poista"Tai annankin itse: ensimmäinen on se, etten sisäistä Neuvostoliiton olleen aina vain rauhan asialla, ja toinen se, etten tiedosta Venäjän olevan nyt rauhan asialla. Kolmas on se, etten tiedosta Naton olevan tämän päivän natsi-Saksa."
PoistaMuuten oikein hyvä, mutta en ymmärrä mitä nuo asiat tähän kuuluvat. Kuka tuollaisia on väittänyt? Tunnut käyvän outoa donquijotemaista taistelua itse rakentamiasi tuulimyllyjä vastaan.
Sitten siitä historian "tiedostamisesta": Minusta on kovin paljastavaa, jos joku keksii leimata itselleen epämieluisan historiantutkimuksen olevan lähtöisin "Putinin trollitehtaasta". Tai väittää NKP:n politbyroon hermeettisen suljetussa kokouksessa 1939 laatiman paperin olleen tarkoitettu harhauttamaan jälkimaailmaa... - Jos tuo tuollainen ei ole korkeimman asteen asenteellisuutta, niin mikä sitten.
Viittasin siis "Putinin trollitehtaalla" Antti Hietalahden kirjaan, josta kirjoittamasi selostus antoi niin älyttömän kuvan, että pidin koko kirjaa propagandana. Sori siitä taas kerran.
PoistaMyöhemmin luin kirjan. Siitä 90 % on tarkkaa, asiallista ja syventävää historian tutkimusta – mutta kirjaan ympätty teoria Rytin ja kumppaneiden salaisesta sopimuksesta 30-luvulla Hitlerin koplan kanssa Petsamon nikkelin luovuttamiseksi natseille, on edellään aivan älytön. Tätä kantaani en pyydä anteeksi.
Teorian mukaan Suomi ja natsi-Saksa provosoivat Neuvostoliiton sytyttämään talvisodan - jonka aikana natsi-Saksa hämäyksen vuoksi tuki Neuvostoliittoa kaikin tavoin - jotta sitten myöhemmin olisi hyvä syy luovuttaa Petsamo natsi-Saksalle.
Tämä teoria on niin älytön huti, ettei se ole edes väärä.
En ole huomannut kenenkään muun kuin sinun sitä kannattavan?
Niin, mihin NKP:n salaiseen paperiin vuodelta 1939 viittaat? Ei tule muuta nyt mieleen kuin Molotov-Ribbentrop-sopimus – joka tietysti tukee minun kantaani.
PoistaAnnan sinulle yhden ohjeen, arvoisa Tapsa: Jos haluat välttää tällaisia pitkiä, turhanaikaisia vuoropuheluita menneisyyden tulkinnoista, joista et tunnu ymmärtävän oikein mitään muuta kuin sen, mikä sopii oikeistolaisiin uskonkappaleisiisi, niin siinä tapauksessa älä kommenteissasi nimittele poliittisluonteisesti tai muutenkaan ketään yhtään miksikään. Älä siinäkään tapauksessa, että ns. harmituksesi olisi hyvin voimakas - kuten se hyvin usein tuntuu olevan, jos jonkinlaiseen asiantuntemukseeni (sinuun verraten) perustuvat historiakommenttini käyvät pahasti pitämyksiäsi vastaan.
PoistaItse en moista nimittelyä ole koskaan pannut alulle, mutta vastaan kyllä samalla mitalla, mikäli aihetta on. Voimme kyllä jatkaakin rähinöintiä, jos pidät sitä parempana ja blogin omistaja sellaista jatkuvasti sietää.
Lisätäänpä nyt vielä tämäkin:
PoistaNimimerkki Tapsa kirjoitti minulle siis vastineeksi mm. seuraavaa.
"Viittasin siis "Putinin trollitehtaalla" Antti Hietalahden kirjaan, josta kirjoittamasi selostus antoi niin älyttömän kuvan, että pidin koko kirjaa propagandana. Sori siitä taas kerran."
Antti Hietalahden kirjaa "Talvisodan salainen strategia kommentoisiin Kemppisen 27. syyskuuta 2017 julkaistun blogitekstin kommenteissa. Sen sisällöstä kirjoitti synopsiksen Eero Raunio -niminen henkilö. En ole Eero Raunio. En liioin ole kirjoittanut Hietalahden kirjasta mitään Tapsan mainitsemaa "selostusta".
Tarkoitatko, Tapsa, siis, että tuon minulle tuntemattoman Eero Raunion teksti onkin sinun mielestäsi "älytön"? Minusta se on oikein asiallinen.
Tuossa yhteydessä, vuonna 2017, Tapsamme sitten antoi painavan arvolauseensa Antti Hietalahden tutkimuksesta:
Tapsa 2017: "Epäilen että tämänkin teorian juuret johtavat Putinin trollitehtaaseen."
Tästä voimmekin siis päätellä, että Tapsallamme on tapana ryydittää historiannäkemyksiään myös suoranaisella valehtelulla.
Nyt sitten halukkaat voivatkin jäädä odottamaan Tapsan seuraavaa meriselitystä siitä, kuinka kaikki hänen sanomisensa oikeastaan ovatkin parhain päin selitettävissä, kun ne vain oikein oivaltaa...
Pidätpä tarkkaa kirjanpitoa, en tiennytkään olevani noin tärkeä mielipidevaikuttaja.
PoistaTämä turhanpäiväinen väittely ei minuakaan kiinnosta, vaikka sitä on näköjään jatkunut jo 5 vuotta.
Tosin luulisi 5 vuodessa tämän sota-ajan historiamme mullistaneen teorian saaneen suurta huomiota, mutta näköjään se on vaiettu kuoliaaksi? Kemppinenkään, joka on tämän alan miehiä, ei ole siitä hiiskahtanutkaan.
Annapa vaikka pari linkkiä tästä teoriasta kirjoitettuihin asiantuntijoiden kommentaareihin, niin tutustun niihin. Itse en ole löytänyt.
PS. Minulle tämä on vain keskustelua historiasta, mutta pahoin alan pelätä, että sinulle tässä on jotain henkilökohtaista.
Miten te viitsitte, vanhat miehet?
PoistaJyväskylästä Ruovedelle mielenkiintoisin reitti kulkee Keuruun kautta Haapamäelle... joka aikoinaan oli yksi keskeisimpiä rautateiden risteysasemia. Nyt täysin syrjäytynyt pikkukylä, täynnä suureleistä mutta upeaa ”rappioromantiikkaa. - Ja höyryveturipuistossa on mm. Ukko Pekkoja ja Risto Rytejä ja myös pienempiä höyrypäitä, kuten Kana, Ankka ja Kukko. Yöpyäkin voi junan makuuvaunussa, jos on yö.
VastaaPoistaHaapamäeltä Ruovedelle johtaa tie 3481, jonka moottoripyöräilijät (tuskin kumminkaan Helvetin Enkelit?) ovat määritelleet yhdeksi Suomen "makeimmaksi tieksi"... ja onhan siinä mutkia mutkien perään. Pikkuautollakin on niitä kiva "leikata".
Ps. Mutta ei ole Ruovesikään enää ole niin kuin ennen... Joskus 1960 -luvulla kun viimeksi siellä kävin, oli se kauneudessaan maineensa veroinen. Nyt sitä miljöötä oli raiskattu 3-kerroksisilla elementtikerrostaloilla, ja laivasatama oli murjottu iso P-alue. Ja siivottomassa kunnossa oli myös tuo ”Sua lähde kaunis katselen...” ympäristö. Kun yritin päästä siellä ’runebergiläisiin tunnelmiin’, niin kaksi fasaania alkoivat rääkyä minulle niin karmeilla äänillään, että pois sieltä oli lähdettävä.
Linnut, linnut!
Pientä strösseliä radan varresta: Halavatun Papat on ehtaa kotimaista kansallisromantiikkaa. Eräs pehmeään ääneen pyrkinyt koneratsukko oli OHO -palkintoehdokkaana. Velmuus oli esikammiodieseliksi muunnetun ekomopon polttoainevoi. Suolaton voi. Hiukan bensaa että käynnistyi, sitten mentiin hyttysiä hampaanväleissä.
PoistaRulla-pekka kulkee yhä, idean on huomattu olevan todella kunnianhimoinen. Koko komeus on mitä melkoisin teelmä, high-tec. Tampellan teräsmiesten taito oli ylivertaista.
Syntyperäisenä tamperelaisena pitää muuten asiantuntevaa ja leppoisaa blogitekstiä oikaista sen verran, että Tampereella Mustalahti taipuu pääsäännöstä poikkeavasti. Lähdetään Mustastalahdesta ja palataan Mustaanlahteen. Onpa Amurissa kadunnimenäkin Mustanlahdenkatu.
VastaaPoistaJa Elokuun kanavakuvat ovat Murolesta pääosin ja pääosin paikat ovat edelleen tunnistettavissakin.
PoistaEllei Runebergin lähdettä ole aivan viime vuosina kunnostettu (onko?), on se kyllä kauniisti sanottuna vähemmän runollinen näky. Vastaavanlaisessa alennustilassa on myös Runebergin polku, joka sijaitsee Saarijärvellä, missä poeetta niin ikään ehti toimia kotiopettajana ennen suurmieheksi rupeamistaan.
PoistaVirroilla asuu muuten virto-, ei virtoilaisia.
Itse asiassa Tikkurilan kirjakauppa taisi lopettaa pari vuotta sitten (2020), omistajan Lea Virneksen tultua lopettamis-ikään. Joutui sanomaan sisareni irti myyjän paikalta -- eikä hänkään neitonen enää ollut. Kävijöitä olisi ollut, siinä aseman vieressä.
VastaaPoistaVanhempani jaksoivat sodassa kun isä luki siellä Jukka Kemppisen kirjoja äidille. Jos olisivat olleet kirjakauppiaita, eivät olisi malttaneet myydä niitä.
VastaaPoistaIllanistujaisten oiva knoppikysymys on, että kuka on kirjoittanut Eino Leinon juomalaulun?
VastaaPoistaTästä olen väitellyt nuoruuteni soittoruokaloissa useat kerrat, sillä moni ei suostu uskomaan, ettei kirjoittaja ei Leino, vaan isänmaallinen monitaituri Heikki Asunta:
Monta päivää juotuaan
pessimisti tuskissaan
tuumi: jo on, jukoliste,
saavutettu päätepiste.
Nuoranpätkä kourassaan
hiipi nurkkaan kuolemaan.
Mutta toiset nähtyään
yhden poissa pöydästään,
sydämissään syvä hätä
alkoi etsiskellä tätä.
Löytyi poika nuorastaan,
vainajana suorastaan.
Mutta saatuansa spriitä
virkistyi hän siitä.
Kohottaen lasiaan
virkkoi: "Veljet - asiaan".