Naapurukset tiesivät, että tästä ei enää selvitä hengissä. Toisella oli pikakivääri ja toisella kasapanos. Kasapanosmies jätti jäähyväiset:” Sitten mennään ja haista sinä kuule paska.” Toinen vastasi:” Äitisi leikkasi sinulle tosi paksu pullansiivun ja sinä panit siihenkin vielä päälle voita.”
Pikakivääri on kai mutkalla jonkun politrukin seinällä, ja henkiin virkoamistaan sen käyttäjä ei käsittänyt vielä seuraavankaan sodan aikana lajitellessaan tuntolevyjä katuneiden evakuointikeskuksessa. Ruumiin palasilla olisi ollut lyhyt matka Lappeen kirkon vierestä hotelliin. Siinä on nyt lähellä sekä Cumulus että Patria.
Eräässä sankarihaudassa kuuluu olevan henkselin solki, ja sekin kieroksi vääntynyt. Tunsin erään, joka oli ollut purkamassa kuormia, joista jäätyneitä taivuteltiin monttuun sopiviksi armeijan käyttöön otetussa saunassa. Erikoinen työ 19-vuotiaalle naiselle.
Hän lisäsi, että Taipaleelta ja Vuosalmelta tulli enimmäkseen tuttuja, sikäli kuin hän ehti erottaa. Ja talvi oli 1940.
Mielessäni kääntyilevät Klimovin kauhistuttava (hienoudessaan ja kaameudessaan) elokuva Venäjästä sodassa ”Tule ja katso”, Rostotskin ”Ja ilta oli rauhaisa”, jonka nimi ei tietenkään vastaa tapahtumia, ja Grossmanin monimutkaisesti sensuroitu, lyhennetty ja lisäilty ”Elämä ja kohtalo”, josta näkyisi ilmestyneen parempi painos englanniksi viime vuonna.
Kurskin panssaritaistelua kuvaavan elokuvan nimeä en muista. Mielestäni näin sen Capitolissa Mannerheimintiellä, ja siinä oli joissakin kohtauksissa kummenen tuhatta avustajaa ja sata palavaa tankkia.
Venäläisen taiteen suuri teema näyttäisi olleen taistelu taistelun vuoksi, eikä isänmaa merkinnyt heille välttämättä mitään sanoina ilmaistavaa, ei edes romaanissa ”Sota ja rauha”, jossa kirjoittaja oli nero, entinen, taisteluihin osallistunut upseeri ja romaanissa kuvattujen tapahtumien tulkki, kun hellä oli kotona tuohon Napoleonin sotaan liittyvää tietoa ja papereita kaikki laatikot täynnä aineistoa. Romaanissa on yli 00 henkilöhahmoa, ja mahdollisesti keisarin Venäjää ja kukaties tätä nykyistäkään ei voi ymmärtää ilman tätä avainteosta. Tolstoin suuruus näkyy ehkä hienoimmin hänen novelleissaan, joissa hän panee henkilöhahmonsa kerran toisensa jälkeen tapahtuneiden tosiasioiden eteen ja ikään kuin enteilee Wittgensteinin lausetta: maailma on tosiasioiden kokonaisuus, ei esineiden (asioiden).
Siitä on reippaasti yli puoli vuosisataa, kun luin nämä kirjat ensimmäisen kerran. En jaksa olla lumoutumatta, vaikka molemmat ovat ”roskaa”, kuten meillä päin oli tapana kuvailla kirjallisuutta.
Tämä oli lievä johdanto mainintaan ajankohtaisesta lukemisesta. Nyt hankin (laiskuuttani e-kirjoina) englanniksi, vaikka käytettävissä olisi Vappu Orlovin henkilön tietäen varmasti erinomaisia suomennoksia, myöhempien aikojen suurkirjallisuutta.
Pääsi se verran alkuun, että uskallan sanoa: Mihail Shishkin (s. 1961, mm. ”Sinun kirjeesi”, ”Neidonhius” ja ”Kaunokirjoituksia” menee tähän samaan sarjaan. Hän on tajunnut, että Tolstoin, Tshehovin ja Gorkin keskelle jää kolmioon kohta, jonka trigonometria on tuntematon eli juuri hänelle sopiva. Mutta mistä nämä venäläiset oppivat kirjoittamaan noin, liikkuen avaruudesta toiseen avaruuteen? (Sanaleikkini on tarkoitettu viittamaan n-ulotteisiin vektoriavaruuksiin).
Sodan ja rauhan suuruus on siinä, että se kuvaa yksilöitä ajan pyörteissä. Päähenkilöt ovat aatelisia, yleensä enemmön tai vähemmän todellisuudelle vieraita. Heidän elämässään olennaista on eteneminen hovissa ja uralla, tai sitten kutsumuksen etsiminen. Ne, jotka sotivat, ovat ammattisotilaita. Heille sota on sotaa ammattina, oltiinpa sitten Austerlitzissa tai Borodinossa.
VastaaPoistaVarsinaista isänmaallista sotaintoa näkyy lähinnä sivuhenkilöillä. Tolstoi kuvaa talonpoikaista nostoväkeä valkoisissa paidoissaan ja pohtii syvällisesti sitä, mikä sai kansan nousemaan maahantunkeutujaa vastaan. Aatelin kohdalla isänmaallista intoa edustaa ennen muuta Moskovan aateliskokous. Sinne menee Pierre Bezuhov kuvitellen, että kyse olisi jonkinlaisesta parlamentista, jossa hallitus kuvaa tilanteen ja aateliset keskustelevat tavasta ratkaista se. Ei: vanhempi, jo eläkkeellä oleva aatelismies toteaa: "Me olemme täällä kuulemassa, mitä keisari vaatii meiltä!" Vain Pierre on länsimaisella tavalla isänmaallinen, ja hänen idealisminsa ei johda mihinkään järkevään. Tolstoille isänmaalisuutta on sulautuminen keisarille uskolliseen massaan, ei yksilöllisyys.
Olennainen osa Sotaa ja rauhaa on kehityskertomus parikymppisestä kolmekymppiseksi ja yleisistä näkemyksistä kohti Tolstoin historianfilosofiaa. Alussa ja Austerlitzissa kuvausta värittävät keisarit ja sankarimyytit. Nikolai Rostov vaikuttuu Alexanteri ensimmäisen uljaasta olemuksesta. Ruhtinas Andrei on lähellä saavuttaa kauniin, suorastaan Napoleonin ihannoiman kuoleman. Borodinossa ja myöhemmin sotakuvaus muuttuu aikuisemmaksi (= Tolstoin oman filosofian mukaiseksi). Tolstoin kerronta muuttuu päähenkilöiden aikuistumisen mukana.
PoistaTolstoi oli eräs niistä lääkäreistä, jofka yrittivät päästä irti mystisestä liittymällä seuraan, jonka luonne Venäjällä ja Neuvostoliitossa on aivan eri asia kuin Suomessa.
VastaaPoistaMeillä tuollaisia oli muitakin kuin Sibelius.
Niinkuin puhetta joku päivistys sitten olikin.
Eivät nykyvenäläiset missään avaruuksissa liiku, vaan silkassa sumussa ja sumutuksessa. Tänään Hesarissa hybriditutkija Smith sanoo näin: "Venäjällä on vilkastunut nyt sen tyylinen argumentaatio, että Suomi on fasistivaltio ja että meillä on toisen maailmansodan perintönä fasismia.” Totta kai kaikki tämäkin sumutus läpäisee kansan, jonka ajatteluavaruus on anastettu. Ajattelukykynsä vielä säilyttänyt pikku vähemmistö sentään tajuaa, että orwellilaisessa putinkielessä kaikki tarkoittaa vastakohtaansa. Niinkuin nyt tuo "fasismi" todellisen fasistin Putinin propagandan läpi näkemistä.
VastaaPoistaEnglantilainen tutkija, lähteenä "Disneysanomat", taidat siis itsekkin olla sumutettu.
PoistaDemokratiaa on Venäjällä nimitetty "fasismiksi" jo ainakin sata vuotta.
PoistaTutkimusjohtaja Hanna Smith on kyllä ihan suomalainen. Nämä tännekin tunkevat putintrollit ne vaan ovat kovin tietämättömiä Suomen asioista.
PoistaSanaa fasismi ei ole edes tunnettu sataa vuotta, vielä.
PoistaEikä Venäjällä kutsuta demokratiaa fasismiksi, vaan lähinnä sillä tarkoitetaan (Toisen maailmansodan ja NL peruja) "isänmaan vihollista".
Hieman samoin kuin sana "natsismi" on liedentynyt täällä lännessä yleiseksi ja liian helposti käytetyksi haukkumasanaksi kaikelle epämiellyttävälle.
Sinä ja Putin trollisi.
PoistaFasistipuolue otti Italiassa vallan sata vuotta sitten. Aika kuluu kuulkaa nopeasti.
PoistaRiippuu hieman siitä mikä määritellään vallan ottamiseksi, 1922 Mussolinista tuli "normaali" pääministeri, vaalilakeja muutettiin 1924 ja muut puolueet kiellettiin 1926.
PoistaNo fasismi on tunnettu sanana siis pyöreästi satavuotta, niin se aika tosiaan kuluu...
Toivoa soppii, että loppulitviikki Moskovan Saatanalla kätyreineen on sama kuin Mussoliinilla.
PoistaMinä kun vastustan kuolemanrangaistusta ja erityisesti lynkkausta olen eri mieltä kuin Valto Ensio. Ei ruumisnäyttelyä, kiitos. Siellä on paljon lääniä pohjoisessa, vaikkapa saaria, jonne voi järjestää vaatimattoman täysihoitopaikan kunnes luonto hoitaa.
PoistaNormaalioloissa vastustan minäkin (vastustin Natoakin), mutta Moskovan Saatana ei anna vaihtoehtoa.
PoistaTakkini kiänsin enkä häpeä.
Sanonpa itäystävävaltakuntamme myöhemmän ajan kirjantaitajien keskuudesta erään suositellakseni: Andrei Makine, ja vaikka "Tuntemattoman miehen elämä".
VastaaPoistaAnoppini kertoi, että he sulattelivat vainajia, ei saunassa vaan kun lähellä oli järvi, jokunen päivä avannossa. Narun esti ajautumisen. Myös hän oli alle 20.
VastaaPoistaMerezkovskin Kristus ja Antikristus -trilogia on myös erittäin ajankohtainen vaikkei kuulukaan venäläisen kirjallisuuden suurimpiin huippuihin. Se kertoo paljon Venäjän asennoitumisesta läntisiin arvoihin. Tietysti myös Pushkinin Vaskiratsastaja ja sen pariksi Belyin Peterburg kuuluvat vakisuosituksiin. Miksei myös Tsernysevskin Mitä on tehtävä ja Bulkakovin Saatana saapuu Moskovaan.
VastaaPoistaNuorena Tolstoi perusti koulun kartanonsa maille ja tyrmistyi nähdessään alustalaistensa likaiset ja riutuneet lapset siellä. Mitä heidän hyväkseen voisi tehdä? Hän opiskeli edistyksellistä pedagogiikkaa Euroopassa ja kirjoitti oppikirjoja, joita käännettiin monille kielille. Niillä on sanottu olleen vaikutusta jopa Summerhilliin. Lähimmäisenrakkaus ja totuus olivat Tolstoin ohjenuorina silloin, - ei ehkä ihan perivenäläisiä, ainakaan putinilaisia arvoja tällä hetkellä?
VastaaPoista"Sota ja rauha" oli ensimmäinen kirja, jonka jätin kesken, lukiolaisena se valtava henkilögalleria oli liikaa, mutta myöhemmin luin ne sotakuvauksetkin, vaikkakaan en niistä erityisesti nauttien, kaikesta muusta kyllä. Sen sijaan lyhytromaani "Hadzi Murat" oli kiehtova taisteluineenkin, kaukasialainen heimopäällikkö, jota Tolstoi kuvasi ihaillen. Tämä villi sankari sai lopulta surmansa jossain Tshetshenian vuorilla, mutta sota venäläisiä valtaajia vastaan leimahtaa aina silloin tällöin, viimeksi vuoden 2000 paikkeilla. Kirja julkaistiin postuumisti, ensin Saksassa sen epäisänmaallisuuden vuoksi.
"Anna Kareninassa" Tolstoi asetti vastakkain tuhoon vievän romanttisen rakkauden ja kukoistavan "perherakkauden", ja loistava kirja se onkin monenlaisine ihmistyyppeineen, monine näkökohtineen ja tapahtumineen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHeti, kun Suomi on päässyt NATOn täysivaltaiseksi jäseneksi, niin vaadimme aikoinaan luovutettuja alueita Venäjältä taikaisin.
VastaaPoistaNiinpä, NATO jäsenyys on sotahullujen hommaa...
PoistaEi Nato kyllä semmoiseen mukaan lähtisi.
Poista"Heti, kun Suomi on päässyt NATOn täysivaltaiseksi jäseneksi, niin vaadimme aikoinaan luovutettuja alueita Venäjältä taikaisin."
PoistaMitähän huumorin lajia tämä mahtaa edustaa?
Erittäin huonoa sellaista joka tapauksessa.
Voi teitä amatöörejä.
PoistaJos me oikeasti osaisimme pelata näitä pelejä, niin samanaikaisesti Natoon liittymisen kanssa me neuvottelisimme Venäjän kanssa siitä mitä se tarjoaa jotta emme liittyisi.
Siinä voisi Karjalankin koivut tuuhettua ja käki kukkua kivasti, Viipuri olisi pelkkä suupala. Putinhan ymmärtää kansallishenkisen öyhöttämisen päälle, suurmestari siinä kun on.
On ihan mahdollista, että tällaiset tekstit ovat tietoisia provokaatioita. Täällä on ennenkin kirjoitellut aika selviä venäläisiä trolleja, ja tällainen viesti palvelee Venäjän tarkoitusperää esittää naapurinsa sotaa lietsovina ja fasistisina. Heidän kannaltaan paras vaihtoehto olisi, jos täällä joku hölmö innostuisi ja kirjoittaisi myönteisesti samansuuntaisia kommentteja.
PoistaTosiasiassahan suurin osa suomalaisista ei ottaisi Karjalaa edes ilmaiseksi.
Onneksi tänne tihkuva alkeellinen itätrollaus aliarvioi lukijakunnan älykkyyden.
PoistaNato on puolustusliitto - ei sotahullujen natsionalistien temmellyskenttä.
PoistaJuuri noinhan Venäjän on oletettukin toimivan. Kehitellään kaiken maailman turvallisuusuhkia, jotka muka kohdistuvat heidän alueeseensa. Millään logiikalla ei silloin ole väliä. Aina joku tietämätön jossain menee halpaan.
PoistaAinoastaan NATO kollien kaiken itselleen epämiellyttävän leimaaminen itätrollaukseksi on alkeellista.
PoistaHelppoja ennustuksia:
PoistaVenäjän Karjalan suomenkielen ja -kielisten (myös -sukuisten) poishäivyttäminen alkaa välittömästi kun Suomen jäsenhakemus Natoon postitetaan.
Kaikki muukin Suomea muistuttava jyrätään Moskovan Saatanan ja kätyreiden toimesta luovutetuilta alueilta unholaan.
Karhumäen Sandarmohin männikköön kolistelevat catepillarit tasoittelemaan kummut ja montut puineen päivineen ja paikalle rakennetaan Venäjän armeijan voitoista muistuttamaan valtavat monumentit joita muovikukin koristellaan kaikkien "voittojen" päivinä.
Ainoa suomenkielinen lehti, Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat lakkautetaan luultavasti jo lähiviikkoina. Toisaalta se on ollut Moskovan rahoittama nytkin, ettei se ole uskaltanut kaikista Suomea koskevista asioista uutisoida milloinkaan. Mm. Sandarmohia koskevat jutut ja oikeudenkäynnit se on unohtanut kategorisesti alusta lähtien.
Samassa toimistorakennuksessa sijaitsevan venäjämielisen Armaksen luotsaama Carelia muuttuu venäjänkieliseksi propagandalehdeksi.
Kalevalakylätkin ylempänä Uhtualla ja ympäristössä voivat jo unohtaa olemassaolonsa. Suomalaisten kanssa ei enää veljeillä millään tasolla, kuuluu ankara komento.
Ketkähän ne sinne NATO-hommiin hakeutuvat, jollei nimenomaan sotahullut?
PoistaNykymaailman sotahullut kyllä keskittyvät erittäin vahvasti Venäjälle. Euroopasta ei löydy mitään siihen etäisestikään vertautuvaa.
PoistaHeti kun sana Nato kajahtaa, ilmestyvät nämä Pietarin trollitehtaan stahanovilaiset kirjoittelemaan päättömyyksiä. Palkkaahan siitä maksetaan tietenkin, kukas sitä muuten. Ovat kommenteillaan kovin alkeellisen tasoisia ja luulevat tällä hybridivaikuttamisella jotakin saavan aikaan.
PoistaSaavat kyllä mutta eivät sitä mitä luulivat. Kaikki käy lopulta Putinia ja heitä vastaan.
Sittenhän nimenomaan Venäjän pitäisi olla Natossa, jos noin olisi.
PoistaHeti kun joku sanoo jotain vähänkin arvostelevaa NATOsta, ryntäävät nämä kiimaiset natokollit mouruamaan venäjän trolleilta yms.
PoistaMelkoista hybridivaikuttamista :-)
"Heti kun.."
Poistatämä oli tyylipuhdas trollaus jossa asiat käännetään ylösalaisin ja herjataan muita kommentoijia ja kaikki tehdään alkeellusen aggression voimalla.
Käänsin taas itse asiat väärinpäin l. tyylipuhdas trollaus natokollilta
PoistaEI sinun tarvitse koko ajan todistaa olevasi trolli, kyllä me sen vähemmälläkin tiedämme todeksi. Voisit lakata kirjoittelemasta tänne ja katsoa mitä siellä Venäjällä tapahtuu juuri nyt. Ei näytä hyvältä sinun tulevaisuuttasi ajatellen.
PoistaTrollijahtisi on naurettavaa, mutta jos sinulla ei ole asiaperusteita etkä viitsi ajatella,niin onhan se yksi tapa välttyä viisastumiselta.
Poista"Tolstoin suuruus näkyy ehkä hienoimmin hänen novelleissaan, joissa hän panee henkilöhahmonsa kerran toisensa jälkeen tapahtuneiden tosiasioiden eteen ja ikään kuin enteilee Wittgensteinin lausetta: maailma on tosiasioiden kokonaisuus, ei esineiden (asioiden)." (Kemppinen)
VastaaPoistaMaailma on Wittgensteinilla turvallisessa paketissa, mutta entä nämä ihmiset, jotka ovat kuitenkin kertomusten ydin ja sydän? S Albert Kivinen kirjoitti Aristoteleen kategorioista maailman rakenteina ja päätyi viittamaan myös Wittgensteiniin. Kirjoituksen lopussa päästään maailman rajaan ja niihin asioihin (entiteetteihin), joista ei voi puhua. Eräät niistä ovat subjekteja:
"Voidaan sanoa, että jos tällaisia entiteettejä on oletettava, ne eivät ole maailmassa. Wittgenstein sanoo subjektista, että se ei ole maailmassa vaan maailman raja (Tractatus 5.632, 5. 641). Myös arvot ovat Tractatuksen mukaan maailman ulkopuolella (6.41). Ehkäpä me jätämme nämä asiat säädylliseen puolihämärään."
(Kivisen kirjoitus "Olioiden vai tosiasioiden maailma" on SoPhin vuonna 2012 julkaisemassa kokoelmassa "Maailma". ISBN 978-951-39-4280-9 (pdf)