Syksyn tullen siat ja työläiset teurastetaan.
Tätä taloudellista mallia noudattivat vielä hunnit 400-luvulla ja Stalin 1900-luvulla.
Orjataloudesta on kirjotettu paljon pahaa, ja täysin aiheettomasti. Kuka on kenenkin orja? Pappi on jumalan orja, satraappi kuninkaan, ja sekä jumalan että kuninkaan on otettava joka käänteessä huomioon sotaväki.
Jos Hitler olisi tehnyt liittokohtaiset sopimukset kenraalien ja jättiläisinflaation valmiiksi pehmentämien alamaisten kanssa, hän olisi voittanut väkivallalla Neuvostoliiton ja Englannin.
Lukijat olivat mahdottoman hienosti jyvällä. Demokratia on taloudellinen ratkaisu. Puheet tasa-arvosta ovat usein luvallisia mutta aina harhauttavia. Ja tässä on mielen takana sopiminen työehdoista, näiden päivien puheenaihe.
Sopiminen eli kaupan tekeminen ja työvoiman palkkaaminen ei saa maksaa niin paljon, että itse toiminta alkaa halvaantua. Tähän viittasin mainitsemalla transaktiokulut.
Jos tyydymme viimeisiin pariin vuosituhanteen, muun muassa ranskalaisen Pardessus’n kauan sitten julkaisemat kaupalliset säännöt etenkin Barcelonan seudulta 1200-luvulta kertovat aivan yksityiskohtaisesti, miten yritystoiminta kehittyi Euroopassa. Organisaatiomalli oli ritarikunta, sellainen kuin esimerkiksi Temppeliherrat. Kirkon yritykset eli luostarit kuuluivat kukin johonkin sääntökuntaan, ja monissa tapauksissa onnistuttiin vuosisatoja tuottamaan myyntiin asti esimerkiksi juustoa tai viiniä.
Yleissitovien sopimusten syntypaikka oli Englannin parlamentti, johon Edward III taiten ja niin menestyen, että samaan aikaan kuin Ranska, Italia ja Espanja pirstoutuvat, Englanti vakiintui ja vaurastui.
Asiasta on silminnäkijän kertomus, joka sattuu myös olemaan maailman parasta kirjallisuutta. Geoffrey Chaucer oli kuninkaan ja tämän pojan Mustan Prinssin luottomies, virkamies ja salainen agentti, joka matkusteli ympäri Eurooppaa ja tutustui jopa italialaisiin kirjailijoihin henkilökohtaisesti ja heidän teoksiinsa alkukielellä. ”Canterburyn tarinoita” oli ensimmäisiä englanniksi (Middle-English) painettuja kirjoja ja vakiinnutti kirjallisen kielen.
Tällä hovimieheksi nousseella viinikauppiaan pojalla lienee ollut suurikin vaikutus, kun espanjalainen Cervantes keksijä kehitti science-fictionin eli kuvitellun ja koetun todellisuuden yhdistelmän, joka on edelleen suosittu.
Todellinen kehityssysäys oli niin sanottu pieni jääkausi, joka alkoi loppua 1700-luvun alussa. Englannin ja Alankomaiden bravuuri oli tekstiiliteollisuus ja värjäys.
Onnistunut yritys kirjoittaa laki mahdollisimman vähin sopimuksin oli Yhdysvaltain perutuslaki. Samaan aikaan syntynyt Napoleonin laki, Code Civil, sisälsi kuitenkin niin paljon menneisyyden jäänteitä, että sitä ylläpitämään tarvittiin notaari eli ammattilainen huolehtimaan nimenomaan sopimussekamelskasta kauppakirjoista jälkisäädöksiin.
Caucerin modernista mielestä on muuten uusi elämäkerta, kirjoittajana Marion Turner . Chaucer – A European Life.
Kemppinen on mielestäni parhaimmillaan kirjoittaessaan huomioita ei niin ilmeisistä yhteyksistä, kuten nyt vaikka Cervantes ja scifi.
VastaaPoistaRaivostuttavimmillaan hän on silloin, kun hän kirjoittaa samoja huomioita asioista, joita hän ei tunne.
Kumpaankohan kastiin tämänpäiväinen "Hevospaska" menee?
PoistaJoka tapauksessa suorastaan nautin lukea sitä, vaikken tietysti ihan kaiken tarkoitusta käsittänyt, lieko kirjoittaja itsekään?
Chaucer oli monella alalla menestynyt 1300-luvun suuri runoilija, jonka ironia ja huumori uppoavat vaivattomasti nykypäivänkin lukijaan, myös englannin kielen isä ja monen vieraan kielen taitaja. Uskomaton ura, kun oli vielä diplomaattikin, hovimies, virkamies ja poliitikkokin, parlamentin jäsen.
VastaaPoistaLisäänpä tähän vielä sellaisen seikan, että Chauser sai kuninkaan suosikkina häneltä kaikenlaisia lahjoja, mm. lupauksen gallonasta viiniä päivittäin elämänsä loppuun asti. Eli hän silti noin 70-vuotiaaksi.
PoistaErittäin mielenkiintoinen artikkeli ja sekä onneksi, että valitettavasti totta.
VastaaPoistaVenetsia oli myös kaupunki ja kauppamahti jota ei saa vähätellä. Pahat kielet foliohattuineen väittävät että Venetsialaiset olisivat luoneet "kaksinkertaisen kirjanpidon".
Eli taisi oikeasti olla niin että muuttivat vanhoja käytäntöjä niin, että vaivoin voitiin tulkita että oltiin luotu jotain "uutta".
+
Koko historia on talouden historiaa - tai toisin päin: talouden kautta tai sen kanssa on helpompi ymmärtää valtakuntien historiaa.
+
Paperirahan historia on aina ollut surullinen, niin oli Kiinan versio, kuin Ranskalaisen version kanssa.
Andrew Dickson White on yksi Ranskan paperirahan historian kertojista.
Voltairelta löytyy lause tyyliin: 'lopulta paperirahan arvoksi tulee sen luonnollinen arvo, nolla' - ei sanatarkka lainaus.
Tai toisinpäin: "Vain kulta on rahaa, kaikki muu on velkaa"
- John Pierpont Morgan
Bretton Woodsin näennäisen kultakannan päättymisen jälkeen olemme olleet luottamuksen ja mielikuvituksen varassa.
Nyt mielikuvitus on julistettu vaaralliseksi ja luottamus on hyvin heikko, pelkkää mielikuvitusta.
Eli ei mene hyvin. Eikä tämä pääty hyvin.
Hiukan voisi kyseenalaistaa, miten Chaucer olisi voinut olla "salainen agentti" missään järkevässä mielessä. Hän oli englantilainen virkamies, ja matkusti osana Englannin kuninkaan virallista lähetystöä. Hän varmasti toteutti virkansa osana salaisiakin tehtäviä, mutta tämä on osa diplomaatin työtä. (Sinänsä Chaucerin tehtävä, lähetystön kakkosmies, on klassinen residentin virka.) Varsinainen salainen asiamies olisi sellainen, jonka valtuudet eivät ole julkisia.
VastaaPoista