Katkaisu

 

Taloudellinen kasvu tuntuu niin väistämättömältä. Kun tulee suuri romahdus, kuten vajaat sata vuotta sitten, eräät hyppäävät suin päin ikkunasta, mutta enin osa arvelee, että kasvua kuvaavat luvut kääntyvät joskus taas nousuun.

 

Tunnusluvulla voi olla etumerkki, miinus. Jo vuosituhansia sitten kirjoitettiin, että menneisyyden kulta-ajasta on tultu alaspäin, eikä alamäelle näy loppua. Esimerkiksi Länsi-Rooman menetettyä mahtinsa tämä ajatustapa oli järkevä. Vajaat tuhat vuotta siitä uteliaat herrat olivat vilpittömästi ihmeissään kuopiessaan maasta kaikenlaista, mikä todisti, että kerran oli ollut etevä aika. Aikakauden mainosmiehet alkoivat puhua uudelleen syntymisestä eli renessanssista.

 

Juuri nyt jotkut arvioivat, että ankarat ajat kestävät runsaan vuoden vielä, ja toiset sanovat että kaksi tai kolmekin. Sitten pandemia on kukistettu ja verraton taloudellinen kasvu kuittaa velat, sillä kun kaikki ovat velkaa toisilleen, kukaan ei oikeastaan ollut velkaa kenellekään.

 

Menneisyyden pullonkauloista on paljon kirjallisuutta ja vähän tietoa. Siitä on merkkejä, että Afrikassa päiväntasaajasta etelään sinniteltiin sata tuhatta vuotta vain muutaman tuhannen ihmisen voimin. Sellaistakin puhetta on, että esi-isiemme kulkeutuessa nykyiseen Eurooppaan oltiin tosi tiukoilla. Ja tietysti pullonkaulan vaihtoehto on sukupuutto. Kuoliko Neanderthalin väki kokonaan, vai todistavatko löytyneet yhteiset perintötekijät, että sulauduttiin samaksi porukaksi?

 

Jospa muodikkaimmat pelon aiheet eli ilmasto ja ympäristö ovat todella merkkejä jostain jääkautta pahemmasta? Tällainen luulo ei ole hulluutta, koska sen tiedämme, että emme tiedä juuri mitään biosfäärin eli elonkehän asioista. Ilman apuvälineitä näkemämme ja tuntemamme on joka tapauksessa paljon alle puolet elävistä olioista, kiloissa mitattuna. Arkkibakteereilla ja bakteereilla riittää syömistä toisissaan. Eivät ne tarvitse meitä ja moottoriteitämme.

 

Toisin sanoen viisaiden ihmisten ajatus, että ellei ydinaseista päästä, seuraava suuri sota käydään kivillä ja kepeillä, voi hyvinkin olla liian optimistinen. 

 

Kasvu, joka on ollut kaiken tiedollisen ja taidollisen tausta-ajatus yli kaksisataa vuotta, ei ole luonnonvakio.

 

Kirjoittajalla ei taida olla paljon keinoja käytettävissään näin isossa asiassa. Mutta: ihmisten yhteinen elämä sisältää keskeisesti kilpailun vallasta. Nyt sanotaan, että kieltämättä ikään kuin ennätyksiä rikkova Trump olisi aikamme ilmiö. Tiedämme ettei esimerkiksi kiinalaisten ja Venäjän valtaa pitävien puheisiin parane uskoa.

 

Valta on kilpailua totuudesta. Meidän totuutemme vai teidän totuutenne?

 

Uskonto teki yllättävän paluun islamin aatteina. Sangen monet uskonnot sisältävät opinkappaleita, joita olisi pidettävä totena, vaikka ne sisältäisivät sangen ihmeellisiäkin asioita. Uskonnon kaltaisia tiedoksi väitettyjä asioita sisälsi Neuvostoliiton valtiollinen ajatusmaailma ja Saksan rotuoppi ja ”puhtaaseen vereen” sisältyvä tunnustus. Yhdysvaltojen ulkopolitiikka tuntuu harrastavan aivan erikoisesti etelästä, idästä tai sisältä uhkaavaan vääräksi väitettyyn ihonväriin. Elämä ymmärretään niin, että tuskin alkunsa saaneen sikiön henki on suurempi asia kuin omin jaloin tai rollaattorilla kulkevan kansalaisen.

 

En tiedä, mitä tämä merkitsee. Siis toivon että en tiedä.