Keskustapuolueen parasta ennen -päivä voi olla ohi. Joku (Jäppinen, luulen) oli tämän blogin kommentissaan kerran sitä mieltä, että maastossa harhailevan kepulaisen saa hävittää. Katsoin metsästyslaista, mutta en löytänyt tällaista sääntöä.
Puolue sai huiman aseman, kun vanhat sosialistit olivat hävinneet 1918 sotansa ja niin sanotut pääomapiirit olivat käsittäneet työvoiman tarpeen jatkuvan ja lisääntyvän. Perinteinen oikeisto oli Paasikiven ja Svinhufvudin johdolla munannut itsensä saksalaisten kanssa kuningasseikkailuissa. Alkiolainen maalaisliitto oli pitänyt kiinni tasavallasta, jossa oli suorastaan kansanvallan piirteitä, ja harrasti muutenkin hyviä asioita.
Ministereiksi istutettiin alan professoreita, ja sitten saatiin Kekkonen, joka ennen pitkää työnsi oppi-isänsä ja auttajansa Juho Niukkasen parrasvaloista.
Se on epätietoista, rakensiko Kekkonen omin päin suhteita Neuvostoliittoon jo ennen Talvisotaa, välirauhan aikana vai vasta Jatkosodan loppuvaiheessa. Kun sitten tarvittiin Paasikivelle kaveriksi Stalinin mieleinen mies, Kekkonen ilmoittautui ja hyväksyttiin kiitoksella.
Keskustan asema kesti tukijalan menetyksen, kun Neuvostoliitto romahti. Perinteisen maa- ja metsätalouden harjoittajien ryhmä väheni ja sen merkitys työnantajankin hupeni. Keskustasta olisi pitänyt tulla eurooppalainen kristillis-demokraattinen puolue liberalismin hengessä.
Nyt uusi puheenjohtaja tähtää entiseen kannatukseen tai ainakin äänestäjien määrän kaksinkertaistumiseen. Ihmiset ja raha valuvat kaupunkeihin. Keskusta ei ole päässyt kaupungeissa asemiin. Tulos voi siis olla päinvastainen. On meiltä näivettynyt ennenkin puolueita, kuten Ståhlbergin, Rytin ja Erkon liberaali edistyspuolue.
Ehkä samanaikaisesti köyhtyvässä ja rikastuvassa Suomessa itsensä eri syistä sivuun sysätyiksi tuntevat äänestävät yhä sankemmin joukoin perussuomalaisia, joka on jo maan suurin puolue. Ehkä seuraava tasavallan presidentti on Halla-aho, jolla tuntuisi olevan sen suuntaisia ajatuksia. Ehkä se kanto, johon keskustan reki kaatuu, on Vihreät. Keskustalla ei ole oikein ajatuksia eikä aatetta, mutta vihreillä tuntuu olevan.
Vihreiden täytyisi rikkoa välinsä romantiikkaan löytääkseen Haaviston jälkeen seuraavat karismaatikot. En olisi itse ikinä arvannut Sauli Niinistön uraa, koska pidin häntä tuntematta ja pohtimatta toisen luokan kykynä, samoin kuin muuten Halosta, jonka tunsin. Miten pahasti voi erehtyä!
Vihreillä olisi hihassaan veljenpoika-Niinistö ja ties mitä tulossa. Karismaatikkoja tarvitaan, että saadaan ääniä yli puoluerajojen. Kokoomus jo tietää, etteivät Katainen ja Stubb olleet sellaisia, ja kepu koeponnisti sinänsä pätevän Esko Ahon. Demareilla ehkä olisi sopivia. Antti Rinteestäkin ajattelin, ettei tuosta miehestä ole sisätöihin. Ja jälleen erehdyin.
Pohdintojeni taustalla on 1900-luvun historia ja yritykseni ymmärtää, miten Neuvostoliitossa valtaan nousi kaikkein lahjattomin ja osaamattomin bolsevikkiporukan jäsen, Stalin. Ja Saksassa Hitler, jolla ilmeisesti ei ollut ulkopolitiikkaa ennen vuotta 1941, mutta sen sijaan armoitetun junapelurin lahjat. Edessä on Suomen brexit eli koko poliittisen järjestelmän takuuaika on loppunut. Mikä neuvoksi? Minä en tiedä.
"Ståhlbergin, Rytin ja Erkon liberaali edistyspuolue"
VastaaPoistaTässä nyt niputetaan kovin tarkoitushakuisen tuntuisesti. Ståhlberg kyllä suurena (ja vihattuna) kansanvallan puolustajana. Mutta että Ryti ja Erkko! Vieläkään ei ole kunnolla selvitetty, mitä oikein merkitsi vuoden 1940 natsisävyinen Nouseva Suomi -hanke, jonka piiristä mm. Rytin suosikki ja tahdoton bulvaani J. W. Rangell nostettiin tammikuussa 1941 pääministeriksi hyökkäyssotaa Hitlerin kanssa juonivassa Suomessa.
Kenen muun kanssa sitä hyökkäyssotaa olisi voinut juonia?
PoistaJos Ruotsi olisi ollut Yhdysvallat tai edes Iso-Britannia, varsin monien ilmeisen suurella tyydytyksellä - koska osoittavathan ne silloisten suurmiesten ja vähän pienempienkin viheliäisyyden ja löytäjän heihin verrattuna korkean moraalisen tason ja avaramman reaalipoliittisenkin näkemyksen - löytämiä natsisävyjä joutuisi ehkä etsimään niiden kuuluisien kissojen ja koirien kanssa?
Trollilla on jäänyt vanha levy päälle. Moista retoriikkaa kuultiin moskovamielisiltä 50-luvulla, mutta nyt se kuulostaa juuri niin naurettavalta kuin se onkin. "Khi khi ...hyökkäyssotaa Hitlerin kanssa juonivassa pienessä urheassa Suomessa... khi khi khii", sanoisi Vanhanen.
PoistaArvoisa Kirjuhin: tarkennapa nyt kuitenkin, mikä viestissäni on virheellistä tai valheellista tietoa. Vaikka toisaalta ymmärrän senkin, että kaltaiseltasi idiootilta on turha edes odottaa mitään järkiperäistä.
PoistaAsiakirjoihin ja dokumentteihin jonkin verran perehtyneenä voin mainita ettei Suomella ollut sotilaallisia mahdollisuuksia pärjätä hyökkäyssodassa Neuvostoliittoa vastaan jonka asevoimat olivat lähes 100-kertaiset. Toki oli Suomessa joitakin henkilöitä jotka sellaisesta unta näkivät 1940 - 1941 mutta se ei todellakaan ollut Suomen reaalipolitiikkaa. Sensijaan tiedettiin keväällä 1941 varmasti että uusi sota oli tulossa Suomea vastaan koska oli saatu tieto saksalaisten taholta NL:n suuresta halusta tehdä loppu Suomesta. NL varustautui rajan takana ja teki joukkojen siirtoja. Tämä siksi että Molotov (ennenkaikkea) ja Stalin olivat joutuneet Talvisodassa nöyryytetyiksi kun Suomi ei luhistunut eikä antautunut eikä sitä voitu suunnattomista ponnisteluista ja miljoonan sotilaan uhrauksesta huolimatta miehittää. Molotov oli raivoissaan tästä. Siksi Suomelle oli välttämätöntä varustautua sotaan jotta saataisiin tappelun jälkeen rauha. Ilman varustautumista olisi Suomelle tullut loppu joka tarkoittaa asevoimien teloitusta ja väestönsiirtoja Siperiaan sekä Suomen asuttamista venäläisväestöllä. Nämä olivat venäläisten todelliset suunnitelmat silloin. Nämä käytännöt toteutuivat Virossa, Liettuassa ja Latviassa sekä Puolassa. Ei liene tarpeellista mennä niihin yksityiskohtaisemmin.
PoistaAsioista tietämättömien kannattaa tutustua asiallisiin dokumentteihin jotka on aikanaan laadittu sekä siellä että täällä 1940-luvulla. Niitä on kymmeniä hyllykilometrejä.
Enpä sinuna puhuisi mitään "asioista tietämättömistä". Pitkän viestisi sisältö voidaan tiivistää yhteen (eufemistiseen) sanaan: potaskaa! - Jotta edes hieman pääsisit kärryille, luepa nyt ensi alkuun vaikkapa Visurin - Murtorinteen uusi kirja. Sieltä löydät niitä todellisia "asiallisia dokumentteja".
PoistaHenrik S vastasi jo asiapuoleen vakuuttavasti, joten keskityn semantiikkaan, joka minua Trollin kaapuun verhoutuneen Anonyymin alkuperäisessä kommentissa huvittikin.
PoistaSuomi ei todellakaan "juoninut" hyökkäyssotaa Hitlerin kanssa, vaan oli Neuvostoliiton raa'an hyökkäyksen jälkeen joutunut tilanteeseen, jossa sen olemassaolo oli vakavasti vaarassa. Eli Hitler kehitti juonensa ihan Suomelta kysymättä. Suomi asetettiin tosiasioiden eteen - Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon - jonka kanssa piti yrittää taiteilla parhaansa mukaan.
Esimerksi kenraali Erfurthin ja suurlähetteliäs von Blücherin päiväkirjoista käy vakuuttavasti ilmi, kuinka Suomi keplotteli ja venkoili kahden tulen välissä. Ihan alussa toki uskottiin Saksan voittoon, mutta se toive karisi jo talvella 1942.
Jos Suomi olisi 1940 saanut turvatakuut Iso-Britannialta ja USA:lta, emme olisi lähteneet sotaan. Tosin silloin edessä olisi ehkä ollut Saksan miehitys tai sellaisen yritys - jolloin Saksan silloinen veriveli Neuvostoliitto olisi tullut kipin kapin osille, ihan kuten Puolassakin.
Summa summarum: ne juonijat löytyvät ihan toisaalta - Saksasta ja Neuvostoliitosta.
Arvoisan Kirjuhinin mukaan Henrik Stenlund "vastasi jo asiapuoleen vakuuttavasti". Tähän asti selvää. Pyytäisin kuitenkin, että Stenlund nyt esittelisi jonkin niistä hämärästi viittailemistaan "dokumenteista". Vaikkapa sen, jonka perusteella "tiedettiin keväällä 1941 varmasti että uusi sota oli tulossa Suomea vastaan koska oli saatu tieto saksalaisten taholta NL:n suuresta halusta tehdä loppu Suomesta". Tähänastisesta tutkimuskirjallisuudesta kun käy ilmi vain se, että Neuvostoliitto keväällä 1941 yritti kuumeisesti liennyttää myös Suomen suuntaan. Jään siis odottamaan "dokumenttia" suurella mielenkiinnolla.
PoistaSitten itse Kirjuhin, joka katsoo asiakseen jatkaa nimittelyä. Siispä jatketaan samassa rekisterissä. Vaikutat tyypilliseltä "Isänmaalliselta" Valkopesijältä, jolle tutkimuksen viime vuosikymmeninä esiin nostamat tosiasiat eivät merkitse mitään omien uskonkappaleiden rinnalla. (Huomautus: Panen "isänmaallisen" lainausmerkkeihin silloin, kun kyse on historian karkeasta vääristelystä, sillä sellainen ei todellakaan edusta mitään isänmaallisuutta.)
Kirjuhin tuntuu selvänäkijän varmuudella "tietävän", mitä olisi tapahtunut, jos, jos ja jos... ad infinitum. Kirjuhinilla sodan poliittinen taustahistoria kulkee kuin juna raiteillaan: Kaikki kävi, niin kuin Caesar (lue: Kirjuhin) oli arvellutkin käyvän. Kirjuhin siis kannattaa yhäkin ns. ajopuuteoriaa (aivan ilmeisesti Jokipiin Jatkosodan synty hänelle täysin tuntematon). Joka tapauksessa hän edustaa hengenheimolaisineen käsitystä, jota muistaakseni Seppo Hentilä joskus menneisyydessä kutsui ajopuuteorian kakkosversioksi tms.: Kaikkia Suomen johdon päätöksiä ohjasi rautainen PAKKO. Kirjuhin aivan ilmeisesti rakentaa "tietopohjansa" sellaisiin "lähteisiin" kuin Rytin 25.6.1941 pitämäradiopuhe, Suomen sinivalkoinen kirja, Jalannin Suomi puristuksessa ja vastaavat.
Visurin kääntämistä Erfurthin päiväkirjoista ei todellakaan "käy vakuuttavasti ilmi, kuinka Suomi keplotteli ja venkoili kahden tulen välissä". Päinvastoin: niistä käy ilmi, kuinka koordinoidusti ja täydellisessä liittolaishengessä kaikki oikein tapahtui. Esimerkkinä vaikkapa Erfurthin tuoma toivomus Karjalan Armeijan ensi-iskun suuntaamisesta Syvärille sulkemaan Leningradin ulompaa piiritysrengasta. Ja Suomihan meni.
Kirjuhin viittaa myös von Blücherin päiväkirjoihin "vakuuttavana" todistuskappaleena. Niin, ne ovat vain KA:ssa saksankielisinä mikrofilmeinä. Ehkäpä Kirjuhin haluaa juuri tästä nimenomaisesta lähteestä esittää meille tietämättömille jonkin makupalan Suomen "venkoilusta kahden tulen välissä". Vai ovatko Kirjuhinilla menneet muistelmat ja päiväkirjat sekaisin? Sumeaan ajatteluun viittaisi sekin pikkujuttu, että Kirjuhin panee Tuntemattomassa sotilaassa kihittelemään "Vanhasen" - liekö siis tarkoittanut eduskunnan nykyistä puhemiestä?
Kaikkiaan voisi siis Kirjuhinista ja hänen "asiapuolen" tukimiehestään todeta: Kaikkea se paljonpuhuttu "kognitiivinen dissonanssi" teettääkin.
Demokratia toimii ainoastaan silloin kun sen osapuolilla on valmius kompromisseihin ja lehmänkauppoihin. Siksi Maalaisliitto/Keskusta on ollut Suomelle niin tärkeä. Polarisoituneessa kommarit vastaan natsit-tilanteessa johon useampi paikkaseutu näyttää olevan menossa syntyy helpommin sotia kuin sopimuksia.
VastaaPoistaHitlerin junapelurin lahjat eivät olleet kummoiset. Junapelurit eivät harrasta "va banque"-strategiaa koska se tuottaa vääjäämättä häviön kun taas Aatulle se oli ainoa. Stalin taas saattoi olla tyhmä muttei ottanut ainoatakaan sellaista riskiä joka olisi voinut koitua kohtalokkaaksi. Hänen strategiansa oli henkilökohtaisella tasolla kestävä, mutta johti valtiotasolla järjestelmän kaatumiseen muutamaa pelikierrosta myöhemmin. Kiinassa on taas käynnössä testi siitä voiko olla olemassa toimiva totalitarismin strategia. Tähän mennessä se on johtanut katastrofeihin aina dynastioiden vanhetessa.
Kaksi viimeistä virkettä naulan kantaan. Kiinassa vuosikymmenen asuneena en voisi olla enemmän samaa mieltä. Koska valistuneemmat (ja varakkaammat) kiinalaiset, ml. Puolueen jäsenet, hankkivat kiireellä asuntoja, oleskelulupia ja passeja Amerikasta, Euroopasta, Australiasta jne. on heidän tulkintansa ilmeisesti että katastrofi siintää pikemmin lähi- kuin etäisessä tulevaisuudessa.
PoistaKepun ongelma on se, ettei sillä oikein enää ole merkitystä. Olennaiset poliittiset kysymykset ovat ihan muuta kuin ne, joihin keskustapuolueella on ollut selkeä näkökulma.
VastaaPoistaMaatalous on erikoistunutta yritystoimintaa, suurta maatilojen massaa ei enää ole. Metsänomistajat ovat suurelta osin kaupunkilaisia, joille metsä ei ole samanlainen toimeentulon lähde kuin perinteisille maanviljelijöille.
Maakunnista vähenevät asukkaat, eikä niiden jäljellejäävienkään usko vanhaan valtapuolueeseen ole vahvoilla.
Itse kaipaisin liberaalia keskustalaista puoluetta, lähinnä suomenkielistä RKP:tä. Vasemmistoa en äänestä, enkä kokoomusta. Vihreät ovat käytännön politiikassa lähinnä vahingollisia hörhöjä.
Taidan olla aika lailla vähemmistössä odotuksineni.
Taidat olla pihalla maailman menosta. Liian erinomainen?
PoistaEt ole totisesti yksin. Todella onnetonta, että poliittiseksi keskikentäksi nyt mielletty taho on pikemminkin monilonkeroinen etujärjestöklusteri, josta moni minun laillani haluaa pysyä kaukana.
PoistaElämme selvästi suurten muutosten aikaa, entinen pysähtyneisyys on jo kaukana. Brittien brexit on vain etäinen jymy meille mutta olisi syytä pitää silmät auki joka suuntaan. Politiikka etenkin tulee painottumaan aivan toisenlaisena lähivuosina ja uudet junapelurit istahtavat pöydän äreen. Saatamme vielä yllättyä nimistä.
VastaaPoistaSille ei voi mitään, että Vihreät ovat stalinistien perinnejärjestö.
VastaaPoistaKun viherstalinistit menevät oikeaoppisesti hoidettuun talousmetsään, niin raukat ahdistuvat ja kysyvät, että kuka tulisi selostamaan mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.
Siis viherstalinistit ja fillarikommunistit? Ja mitä niitä muita älyllisyyden pohjanoteerauksia olikaan?
PoistaTalousmetsillà ei taida olla juuri mitààn tekemistà metsien kanssa. Talousmetsissà eivàt viihdy muut kuin motot jamotojen hallitsijat. Kaikki luonnollinen pitàà poistaa kehityksen tieltà. Ohimennen luin jostain maininnan talousmetsien puun laadusta joka on tosiaan nopeasti kasvatettua polttopuuta joka kày hyvin myòs paperin tekoon mutta rakentamisesta tulee tenkkapoo. Vanhojen metsien hàvittàminen palvelee talousmetsià mutta luonto hàviàà.
PoistaMistä Kannaksen juoksuhaudoista näitä nousee. Tuon tyyliset jankkaukset on niin väsyneitä.
PoistaEnkä ole ollut mikään sortin sosialisti, vaikka tämän kommenttini kirjoitinkin.
t. Lana
Tai kokoomuksen puisto-osasto, miten vain. Mutta mitään kovin älytöntä vihreiden suunnalta en ole aikoihin kuullut muualta kyllä.
PoistaKun päivän jutun kuvassa nyt on Santeri Alkio, niin on hyvä palauttaa mieleen Alkion päiväkirjat. Nuo kolme kirjaa - Profeetta 1914 - 1918, Valtiomies 1919 - 1921 ja Patriarkka 1921 - 1930 - kattavat autonomian loppuvuodet, itsenäistymisen vaiheet ja tasavallan liikkeellelähdön 20-luvulla. Niissä on aikakausi läsnä päiväkohtaisten tekemisten, ajatusten ja ihmisten myötä. Päiväkirjat antavat elävän kuvan ristiriitojen täyttämästä tasavallan alkutaipaleesta ja yhden aatteen miehen
VastaaPoistatoiminnasta.
Punakaartien otettua vallan Helsingissä tammikuun lopulla 1918 Alkio piileskeli kaupungissa aina huhtikuun loppuun saakka. Tällöin hän pääsi palaamaan Laihialle. Kotimatkan tunnoista vappuna -18 rauhan mies Alkio kirjaa mm.:
”Minulla on kivääri mukanani. Sain sen aamulla Helsingin esikunnasta, Vincester No. 317118. Kannan sitä tehdäkseni kunniaa isänmaan vapauttajille. Tahdon opetella sitä käyttämään. Minun täytyy oppia edes itseäni puollustamaan ja omiani ja kotiani. Ikuisen rauhanaate oli tällä kertaa liian kaukainen unelma. Parhain keino sen takaamiseksi Suomelle vastaisuudessakin on - kivääri.”
Lukija Laihialta
En tiedà tàllà hetkellà jatkuvatko ulkomaankiertueeni vai jààkò Italia viimeiseksi, jos ei niin listalleni tulee toive jotteivàt suomalaiset alemmuudentunteens ajamana mene ja myy maatansa ulkomaisille korkeimman hinnan tarjoajille. Minà voin tyydyttàvàsti jatkaa kiertokouluani kotimaan ulkopuolella. Italiassa voin mainiosti, Ruotsi oli ensiluokkainen vierasisàntà vuotens enkà nàe paluuta miksikààn mahdottomuudeksi. Koko Eurooppahan on kàymistilassa, joka maallahan on omat persunsa jotka kaikki uskovat pàrjààvànsà paremmin ilman Eurooppaa. Jossain vàlissà vielà ne jotka laskevat Putinin ja omalta osaltaan Trumpin varaan. Kummankaan varaan en tulevaisuuttani laskisi, noiden herrojen kanssa ei marjaan kannata mennà jos haluaa marjansa pitàà. Myòs Italialla on omat marjastajansa. Uskoisin jostain làhimaastoista lòytyvàn suomalaisillekin ne tarpeelliset leikkikaverit sopivan kokoisista hiekkalaatikoista joiden halut omia kaikki lelut ovat helpommin hallittavissa?
VastaaPoistaVoihan olla ettei alkuvaiheen peukuttamista kehitetä ja enempää tulla tarvitsemaan, kuitenkin on valistunutta huomioida että edustajien aika tullaan johonkin määrään ohittamaan ja koittaa välivaiheessa suoran nappulatekniikan demokratia. Edelleen jatkettaessa algoritmiperustainen optimointi tasaa hyvinvointia ja muutama personoitu keinoälytaho huolehtii koko maapallon biosfääristä.
VastaaPoistaHolkerin hallitus ja euroon liittyminen ovat epäjatkuvuuskohtia Suomen poliittisessa elämässä, jotka ovat jääneet kaivelemaan. Hampaaton poliittisia ristiriitoja karkuun lähtenyt reissumies kertoi äänestäneensä ensimmäisessä jytkyssä persuja. Viesti "omat ensin" oli purrut. Jännää, että molemmissa epäjatkuvuuskohdissa demari uhrasi duunarin globalismille. Nyt persut kokoavat suomalaisuuden rippeitä yksityisyrittäjästä vaivaiseen saman katon alle. Aho Presidenttinä, Halla-Aho pääministerinä. Jeesus mitä sieltä tulee.
VastaaPoistaHmmm... kuningasseikkailu? Ettei olisi perspektiiviharha?
VastaaPoistaVuonna 1918 Suomi oli kuulunut kuningaskuntaan 600 vuotta ja keisarikuntaan 100 vuotta ja tasavaltana se oli ollut noin nolla vuotta. Tasavalta ei siis suinkaan ollut sellainen normaalitila, jollaisena me sen nyt koemme.
Suomen kuningaskunta oli seikkailu ehkä siinä mielessä, että Saksa sattui häviämään sodan. Se ei ollut mitenkään selvää vielä itsenäistymisen aikoihin, pikemminkin päinvastoin.
Juuri näin. Kuinka monta tasavaltaa löydätte Euroopan kartalta vuonna 1914? Melkein kaikki valtiot olivat joko tyrannien vallassa tai jonkun sortin tsaartin, keisarin tai kuninkaan alla.
PoistaKeskustan virhe on ollut lähteä "liberalismin" kelkkaan. Nyt voi todeta lähes varmasti, että jos oltaisiin oltu edes lähellä persujen linjaa, niin kannatus olisi parempi. Jos maanviljelijäkin vaihtaa kepusta persuihin, niin jotain on pahasti pielessä. Siis kepun kannalta. Ja nyt voi olla jo liian läpinäkyvää mennä kuokkimaan persujen pelloille.
VastaaPoistaVanhana demarina en voi nauramatta kuunnella Kulmunien ja muiden höpinää, kuinka Kepu on aina ollut kaikkein heikompien puolella... Niin kauas kuin minun muistini kantaa, niin isojen isäntien puolue se oli.
PoistaKepu näyttää nyt unohtaneen sen opin, jonka sille antoi Suomen Pientalonpoikien Puolue, se josta myöhemmin sikisi SMP - ja vielä myöhemmin Persu.
Eli totta haastat, anonyymi.