Tiili päähän

Ihmettelin kun asiantuntija ei vastannut yksinkertaisesti kysymykseen, mitä oli ennen alkuräjähdystä, Big Bangia. Vastaukseksi tarjottiin singulariteettia, samaa kuin muun muassa mustiin aukkoihin. Sana tarkoittaa erikoisuutta. Emme tiedä, suomeksi.

Koska teorian mukaan tuo oli alku, siitä alkoi myös aika, jota sanotaan nykyisin aika-avaruudeksi.

Sitten tulee vaikeuksia. Ennen ajan alkua ei ollut mitään, mutta ’ei-mitään’ (nothingness) siis oli, joten jotain oli olemassa. Paradoksi.

Oman tulkintani mukaan olemassaolo ja oleminen eli eksistenssi ja essenssi ovat operaattoreita. Operaattoreiksi sanotaan matematiikassa ja logiikassa mm. merkkejä + ja - . Myös ”ei” on operaattori ja samoin ”ja”. Eli tässä mielessä olen kunnioittavasti eri mieltä kuin Aristoteles. Operaattori on merkki.

Sanoin että tieteen mukaan ehkä mitään ei ole olemassa. Anteeksi. Ei ihme, että joku kommentoija ilmaisi ihmettelynsä. En taaskaan muistanut, että kvanttimekaniikka ei kuulu lukionkaan kurssiin ja sen periaatteet ovat siis laajalti tuntemattomia vielä nyt, lähes 100 vuotta käyttöön tulonsa jälkeen. 

Ettei kenenkään tarvitsisi epäillä hedelmätöntä hiusten halkomista, kvanttiteoriaan perustuvat paljon muun ohella transistori, matkapuhelin, ledi, ja siihen tukeudutaan jokseenkin kaikissa sähkölaitteissa. Matkapuhelinta ei olisi ilman suhteellisuusteoriaa ja kvanttimekaniikkaa.

Noita kahta ei ole onnistuttu yhdistämään, vaikka töitä on tehty. Painovoima on edelleen arvoitus, ja tutkijoita häiritsevät suuresti pimeä aine ja pimeä energia, joita maailmankaikkeus näyttäisi olevan täynnä. Mutta tämän hetken käsityksen mukaan periaatteessa saman ilmiön eli ”aineen” ja ”energian” takana tai alla on kvanttipuuroa, eikä muuta sitten olekaan, paitsi informaatiota. Ja kvanttialueella joudutaan sopeutumaan järjenvastaisiin ajatuksiin, kuten hiukkasiin, jotka välillä ovat olemassa ja välillä eivät, ja siihen, että hiukkanen (eli aalto) voi olla samanaikaisesti kahdessa eri paikassa.

Hiukkanen tai sitä muistuttava on siis kvarkki, ja kvantti tarkoittaa, että sekä aine että energia ilmenevät paketteina (diskreetteinä yksikköinä), eikä alkeishiukkasten tasolla voi selvittää sekä hiukkasen vauhtia (momenttia) että paikkaa. Jäljelle jää vain todennäköisyys. Syy: mittaaminen vie energiaa ja vaikuttaa siis mittaustulokseen.

Harmillista, eikö vain.

Mutta jos joku heittää minua tiiliskivellä päähän, en epäile olemassaoloa vaan hieroskelen kuhmua päässäni. Tilanne on sama kuin zenin (”zen-buddhalaisuuden”) mestareilla, jotka vastaukseksi perimmäisiin kysymyksiin saattoivat iskeä kysyjää kepillä päähän. Oma mittakaavamme määrää aistimuksiamme. Jos kuvittelemme peukaloisen, kai se näkee ja kuulee, tuntee ja maistaa toisin kuin me. Jos pienennämme peukaloistamme tarpeeksi, se kävellä läpsyttää tiiliskiven läpi iloisesti. Jos pienennämme edelleen, huomaamme että Hyry oli väärässä kuvatessaan novellissaan atomeja myllyiksi. Kvanttimekaniikan mukaan ne eivät ole myllyjä, vaan enimmäkseen tyhjää tilaa, eivätkä elektronit ole koskaan missään tietyssä paikassa. Ja silti sähkö on elektronien liikettä. 

”Ajattelen – siis olen olemassa”, sanoi entinen poika. Huono ajatus. Ehkä puutkin ajattelevat kaikessa vihreydessään. Emme vain ymmärrä