Sivun näyttöjä yhteensä

22. tammikuuta 2018

Vankeinhoidosta



Koska Hitler oli keksinyt Paasikiven linjan, Ruotsista tuli vankiloiden mallimaa.

Foucaultinsa lukeneet tietävät, että jo varhain kaavailtiin mukana kannettavaa vankilaa, joka voisi olla esimerkiksi siihen tarkoitukseen soveltuva häkki. Vanki toimisi siten itse omana vartijanaan, hankkisi toivottavasti ravintonsa ja voisi osallistua hyödyllisiin töihin.

Ajatus on loistava. Yksilöiden tasolla sitä ei kai ole kokeiltu.

Ennen kuin arvasikaan, Ruotsi oli Suomen Talvisodan politiikastaan huolimatta tai kukaties sen johdosta kaikista ilmansuunnista saarrettu eli kirjaimellisesti vankilassa. Göteborgin seudulle jäänyt väylä oli sekä Saksan että Englannin tiukasti vartioima.

En ole kuullut asiasta enkä nähnyt paperia, mutta Talvisodan alkaessa Saksan yleisesikunnalla oli varmasti tarkatkin suunnitelmat Ruotsin tai sen osan miehittämisestä. Maailma muuttuu, joten Saksa valloittikin Tanskan ja Norjan nopeasti alkaen 9.4.1940 (Operaatio Weserübung).

Ruotsilla ei olisi ollut käytännössä yhtään mitään panna Saksan hyökkäystä vastaan. Saksa halusi malminsa. Koko sodan ajan noin puolet Saksan tarvitsemasta malmista tuli Ruotsista eli asia oli erittäin tärkeä.

Saksalla oli Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimus, jonka salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Suomi oli siirtynyt Neuvostoliiton etupiiriin. Saksa piti sopimuksesta kiinni niin tiukasti, ettei mitään apua tänne herunut. Päinvastoin muualta ostettuja aselähetyksiä pysäytettiinkin.

Kaikki tiesivät. Hitler ja Stalin tiesivät erittäin varmasti, että maiden välillä syttyy sota. Ajankohta oli avoin.

Neuvostoliiton vaatimukset Suomelle 1939 tähtäsivät nimenomaan ja vain Saksan Leningradiin kohdistaman hyökkäyksen torjuntaan. Siksi neuvotteluissa sanottiin, että tarkoituksena on torjua Englannin ja Ranskan hyökkäys.

En voi ymmärtää, miksi Saksa ei hyökännyt joulukuussa 1939 Karjalan kannaksen kautta. Neuvostoliitto olisi ollut sotilaallisesti hukkakauraa. Barbarossa-suunnitelman eli Venäjälle hyökkäämisen sanotaan historiankirjoissa alkaneen Ranskan kukistamisen jälkeen eli loppukesästä 1940. Se ei tietenkään ole totta.

Ehkä selitys on Hitlerin hulluuskohtaus. Hänellä oli niitä usein. Osatavoite eli Leningrad olisi hyvin voinut johtaa Moskovaan asti. Suomalaisten mieltä ei olisi tietenkään kysytty; voi olla, että Suomi olisi lähtenyt suorastaan mukaan, mutta tuskin yksimielisenä. Ja hyökkäys Ukrainan kautta olisi voinut odottaa sopivaa kesäkeliä. Barbarossastahan eräät näkivät alkumenestyksen jälkeen, että pala on liian suuri ja kansantalous ei kestä. Ainakin Speer väittää ymmärtäneensä.


Ruotsin tilanne oli siis: toimitatte malmia tai itkette ja toimitatte malmia. Sotilaallinen väliintulo Talvisodassa Suomen avuksi olisi ollut mielettömyyttä, minkä ruotsalaiset ymmärsivät hyvin. Jatkosodan aikana Saksan täysin ylimitoitettu Norjan miehitys oli tietenkin Ruotsille osoitettu uhka. Mutta ruotsalaiset onnistuivat ja alkoivat osoittaa 1943 jo rehvakkuuden merkkejä.

23 kommenttia:

  1. Tuo Ruotsin asema toisessa maailmansodassa on mielenkiintoinen. Olen kuullut ihan vakavasti otettavia näkemyksiä, että Suomelle sotaakäymätön (ei siis puolueeton) Ruotsi oli jopa parempi vaihtoehto kuin Suomen kanssa samalla puilella virallisesti ollut.

    Talvisodassa Ruotsin lähettämä "vapaaehtoisista" koostunut apu oli suunnilleen niin suuri kuin Ruotsi olisi voinut lähettää meille suorana liittolaisena. Toisaalta Ruotsin satamat pysyivät turvassa pommituksilta, mikä oli Suomenkin taloudelle hyödyksi. Jatkosodassa tilanne oli vielä ilmeisempi. Puolueeton, länsiorientoitunut ja Suomelle myötämielinen Ruotsi oli maallemme henkireikänä paljon arvokkaampi kuin Ruotsin armeija olisi ollut sotilaallisena tukena.

    Sama kannattaa huomata nytkin. Me emme jää mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä yksin edes Naton ulkopuolella, jos voimme omalla toiminnallamme vakuuttaa muut tukemisemme hyödyllisyydestä. Tämä tarkoittaa sitä, että vihollinen on pysäytettävä aluksi omin voimin. On saatava aikaan oma Tolvajärven voitto. Sitten, kun on demonstroitu oma puolustuskyky ja -tahto, voi saada apuakin. Ei kukaan anna meille apua, jos pelkää asejärjestelmien päätyvän kumminkin viholliselle.

    Tätä luottamusta ja uutta Tolvajärveä voidaan rakentaa jo rauhan aikana. Tästäkin syystä yhteisharjoitukset ovat tärkeitä. Niissä mahdolliset avunantajat pääsevät näkemään, että meillä on puolustuskykyä ja -tahtoa, mikä helpottaa avun saantia ja laskee sen saantiin vaadittavan "ihmeen" kokoa.

    VastaaPoista
  2. Ruotsin puolustus on "aina" (minun tapauksessani se tarkoittaa 1980-luvulta alkaen) kiinnostanut minua paljon, erityisesti Ruotsin armeija ja puolustus toisen maailmansodan aikana ja kylmän sodan aikana.

    Sitä en tiedä, millaisia suunnitelmia Saksalla mahdollisesti oli Ruotsin osalta talvisodan alkaessa tai sen aikana, mutta vuoden 1943 osalta on viime vuosina saatu tarkkojakin tietoja.

    Alla oleva teksti on pääosin minun käännöstäni netissä saatavista olevista lähteistä, erityisesti tämä Per-Anders Lundströmin kirjoitus: http://www.krigsmyter.nu/artikel-tyskinvasionsplan-a.php

    Herman Lindqvistin Ruotsin historiaa käsittelevän sarjan osassa "Drömmar och verklighet" (2000) on myös kerrottu Saksan vuoden 1943 hyökkäyssuunnitelmasta. Minulla ei itselläni ole sitä, enkä muista yksityiskohtia riittävän tarkasti, mutta käyn kirjastossa katsomassa, ja jos siinä on jotain erityisen mielenkiintoista lisättävää, niin raportoin toki tänne.

    Helmi-maaliskuussa 1943 antoi Saksan asevoimien operaatiopäällikölle Alfred Jodl:ille käskyn valmistella suunnitelma salamahyökkäyksestä Ruotsiin. Jodl delegoi tehtävän kenraalimajuri Rudolf Bamler:ille, Norjassa olevan Saksan 21. armeijan esikuntapäällikölle. Tämä valmisteli nopeasti invaasiosuunnitelman yhdessä kenreelimajuri Adolf von Schell:in kanssa-

    Anders Johanssonin kirjan “Den glömda armén” mukaan (en ole kylläkään itse sitä lukenut), oli Saksan invaasio Ruotsiin määrä aloittaa 1.7.1943 klo 2 aamuyöllä. Hitlerin määräys hyökkäyksen peruuttamisesta olisi tullut vain muutama tunti ennen H-hetkeä.

    Hyökkäys alkaisi massivisilla ilmahyökkäyksillä.

    Suurimmat maavoimien joukot hyökkäisivät aluksi pohjoisessa Norlannissa, jonka Boden:in linnoitukseen tukeutuva ruotsalainen puolustus saarrettaisiin ja neutralisoitaisiin. Hyökkäys tulisi pääosin Norjasta, mutta myös Suomen puolelta Haaparannan kohdalla. Hyökkäykseen liittyisi maihinnousu Örnsköldsvik:iin. Östersund olisi ollut hyökkäyksen tärkein tavoite.
    Etelä-Ruotsissa olisi tavoite ollut Göteborgin saartaminen Etelä Norjasta tulevalla hyökkyksella.

    Luftwaffen laskettiin lyövän Ruotsin vanhentuneet ilmavoimat jo ensimmäisen päivän aikana. Sen jälkeen ilmavoimat olisivat iskeneet tärkeisiin liikenneyhteyksiin ja solmukohtiin. Näin estettäisiin tai ainakin hidastettaisiin Ruotsin joukkojen keskityksiä.

    Jos Ruotsi ei antautuisi heti ensi-iskujen jälkeen, olisi Saksan armeija hyökännyt kohti Tukholmaa kolmesta suunnasta. Ratkaisutaistelu Ruotsin armeijan lyömiseksi käytäisiin avoimessa maastossa jossain Västeråsin ja Uppsalan välillä, ehkä Enköpingin alueella.

    Saksan suunnitelma perustui yllätykseen, nopeisiin saarrostusliikkeisiin, ja massiivisiin ilmaiskuihin. Saksalaiset laskivat, että nopeat ja röyhkeät panssarijoukkojen hyökkäykset jokilaaksojen ja teiden suunnissa romahduttaisivat nopeasti Ruotsin puolustuksen.

    Saksan 25. panssaridivisioona olisi ollut hyökkäyksen kärjessä, ja sen sotapöytäkirjoissa näkyy intensiivisiä hyökkäysvalmisteluja touko- kesäkuussa 1943.

    Saksalaisten arvio jonka mukaan 70% Ruotsin upseeristosta olisi kansallissosialistis-mielisiä, oli luultavasti yläkanttiin, jonkun verran. Tämä oli ilmeisesti otettu huomioon arvioitaessa ruotsalaisten taistelutahtoa, jonka siis laskettiin olevan heikohko ja nopeasti murtuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palautan mieliin myös saksalaisten vakavat hankkeet miehittää Ahvenanmaa ja ottaa Pohjois-Suomi itselleen. Suomessa tämä aavistettiin ja Ahvenanmaalle sijoitettiin joukko-osastoja turvaksi sekä laivaliikenne otettiin tiukkaan kontrolliin Pohjanlahden suuntaan. Pohjois-Suomi oli vaikeampi koska juuri alkoi Jatko-sota 1941 ja saksalaiset osoittivat suurta halua osallistua Pohjois-Suomen kautta tapahtuvaan toimintaan. Heitä kiinnnosti virallisesti Petsamo ja Muurmannin radan katkaisu. Näin olikin mutta perimmäinen taka-ajatus olikin ottaa koko Pohjois-Suomi Saksan alueeksi. Suomi joutui äärimmäisen tiukkaan sotilaalliseen ja poliittiseen tilanteeseen, joka puolella oli vain uhkia ja merkittäviä auttajia ei oikeastaan sitten ollutkaan.

      Poista
  3. Taas tällainen virkistävä näkökulma, jossa oman navan kaivaminen jää kokonaan sivuun. Suomi oli kuin lastu lainehilla ja siinä oli sitten kyettävä purjehtimaan ja pysymään pinnalla.

    VastaaPoista
  4. Setä voisi korjata tekstiin, että kysymys oli Ruotsin rautamalmista. Pelkkä malmi on epätarkka ilmaisu. Saksa oli myös riippuvainen suomalaisesta molybdeenimalmista. Molybdeeni on keskeinen aine parempien teräksien valmistamisessa.

    VastaaPoista
  5. Siin'on ny yks seikka, natsien kanssa tuohon huumehöyryiseen jatkosotaan mentiin soitellen, yhden lähteen, toista ei ole vielä tänäpänäkään, kertomusten todenperäisyydestä vakuuttuneena.
    Aatu se on sellainen totuudentorvi.
    Harmi että liittoutuneita johtanut Stalin ei vienyt sotasyyllisyystuomioistuntoa Moskovaan. Se olis ollu sillä selvä. Marskia olisi ollut vaikeampi suojella, siksi, ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanner oli valmis lähtemään myös Moskovaan. Venäläisten näkökulmasta siinä olisi kyllä näytösoikeudenkäynti paistanut läpi liian selvästi.

      Muutenkin tuomiot piti tietysti jakaa Helsingissä, sillä muuten niiltä olisi kadonnut sekin pieni uskottavuus, joka niillä ehkä joidenkin mielestä vielä on.

      Mannerheim sen sijaan osasi kyllä suojella itseään, olihan hän palvellut 30 vuotta Venäjän armeijassa. Ei häntä Moskovaan olisi saatu.

      Poista
    2. Rautatieaseman pronssivalukyltis lukoo presidentistä notta. Käyrähän siä ja kattotaan. Sitte otettaas kopsut ja takasi kotio.
      Ei oo paljo tarpeeks eikä vähä tunnu.

      Poista
  6. En minä nyt noista sotajutuista, mutta Pohjankirjan hinta mua rupesi harmittamaan. 50-60 euroa on eläkeukolle paljon. Viime viikolla ostin Ylikankaan Heikin uuden eteläpohjalaisuutta käsittelevän Aina jokin naula vetää. 42 euroa!
    On maharotoonta meininkiä.

    VastaaPoista
  7. Ei asian kanssa mitààn temistà mutta tarttui tàkàlàisestà kirjastosta kàteeni moinen bosonista: Guido Tonelli, La nascita imperfetta delle cose. La grande corsa alla particella di dio e la nuova fisica che cambierà il mondo.

    VastaaPoista
  8. Hitlerin toistuvat hulluuskohtaukset kuulostavat uskottavilta. Vaan kenellä nykymaailman johtajista on taipumusta samaan? Vai olisiko tuo Trump pysyvästi hullu? Käytän sanaa luonnollisesti kansankielisenä, en lääketieteellisenä terminä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Ruotsin kuningas ainakin on tervejärkinen.

      Poista
    2. Niin mutta Ruotsi on aivan hullu.

      Poista
  9. Ruotsin vankiloista puheenollen. Näyttelijä Jarmo Mäkinen koitti jossain keskustelussa nostaa esiin Ruotsin julman vankien kohtelun (kamalan pitkät tuomiot) mutta haastattelijaa ei kiinnostanut ja siirtyivät toiseen aiheeseen. Tämä jäi vaivaamaan. Onko siellä kovat tuomiot vs pohjoismaat/Suomi? Odottamatonta tuo olisi ihmisoikeuksista huolehtivalle valtiolle.

    M

    VastaaPoista
  10. Ja taas åuuhataan puolustusliittoa Ruotsin kanssa.Siis maan, joka lakkautti armeijansa jo vuosia sitten. Talvisodan jälkeen yritettiin jopa valtioliittoa, mutta onneksi Saksa ja Neuvostoliitto estivät sen.

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=589&start=60

    Huvittava juttu sikäli, että Suomi olisi luopunut laukaustakaan ampumatta siitä, mitä se ankarasti puolusti 105 päivää menettäen liki 25 000 sotilasta kaatuneina, n. 50 000 haavottuneina ja 10% pinta-alastaan, eli siis ITSENÄISYYDESTÄÄN!
    Pääkaupunki olisi ollut Tukholma ja Ruotsi olisi hoitanut ulkopolitiikan.

    Ruotsi olisi samoin laukaustakaan ampumatta kuitannut 1808-1809 rökäletappionsa, jossa se menetti Venäjälle satoja vuosia kuppaamansa Itämaan. Ahnevanmaakin olisi tullut samalla kertaa ja osaltaan tasoittanut kirvelevää Kansainliiton tuomiota, jossa se määrättiin 1921 Suomeen kuuluvaksi.


    Kun katselee lehtien kirjoittamia juttua Ruotsin puolustusvoimien viime vuosien tilasta ja vastaavasti viime vuosien toimia Suomen puolustuksen suhteen, tulee Kanervan kaavailemasta "puolustusliitosta" mieleen sanonta, että lopputulos olisi "kuin sokea rampaa taluttaisi". Kumpi sitten olisi kumpi ja kumpi kampi?

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoinen kirjoitus. Taas vähän sivujuonteena aikalaisten kokemuksia Norjasta. Luin juuri Carina Wolf-Brandtin haastattelukirjan "Strandsatta" yhdestätoista Viron, Suomen, Ruotsin ja Norjan rannikoilla asuvasta 1913 - 1933 syntyneestä kalastajanleskestä, ja hämmästytti saksalaissotilaiden suuri läsnäolo ja vaikutus Norjassa. He ottivat heti maan haltuunsa, perukatkin vähitellen. Suomalaissyntyisten kveenien Pykeia pohjoisessa säästyi ja samoin pikku kylä Storfjellin huipulla Lofooteilla, mutta esimerkiksi Telavåg Bergenin lähellä tuhottiin täydellisesti Hitlerin käskystä, asukkaiden silmien edessä. Syyllisiksi todetut ammuttiin heti, 16 - 65 vuotiaat miehet vietiin keskitysleiriin, Sachsenhauseniin, muu väestö siirrettiin pohjoiseen. Saksasta osa pääsi hengissä takaisin kolmen vuoden helvetin jälkeen kurjassa kunnossa. Vastarintaliike oli kukoistanut seudulla ja monet laivurit olivat järjestäneet pakomatkoja Englantiin ja tuoneet tullessaan ammuslasteja, siitä rangaistus. Joku norjalainen oli ilmiantanut. Eräs haastateltava totesi, että oltiin ylpeitä, kun kuningas ja kruununprinssikin olivat päässeet pakenemaan turvaan.

    Tanskalaisten vihamielisistä, kiihkeistä reaktioista saksalaisiin nähden minulla on kokemuksia 70-luvulta. Se vähän hämmästytti silloin, mutta olen tajunnut, että meiltä puuttuu se henkisesti alentava miehityskokemus, onneksi, vaikka sota sinänsä oli raskaampi mutta ei kunniaton. EG

    VastaaPoista
  12. Kauttakulkujen Suomi ja Ruotsi välirauhan aikana -niminen historiateos on kirjoittamatta.

    Miten päätöksenteollisesti vaikuttivat mahdollisesti toisiinsa
    - Saksan ja Norjan välinen kauttakulku Ruotsin kautta
    - Saksan ja Norjan välinen kauttakulku Suomen kautta
    - NL:n liikenne Hankoon rautateitse, järjestelyjen vaiheet
    - Ruotsin liikenne Haaparannan ja Liinahamarin välillä

    Mikä oli kauttakulkujen huoltovarmuus- ja muu kansantaloudellinen arvo ja sotilaallinen merkitys Suomelle ja Ruotsille ja Saksalle sekä Neuvostoliitolle? – JR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen kulki junat ajallaan, natsit junissa, kyllä oli paremmin ennen, natsijunat ajallaan tulivat, ei ole nykyjunien aikatauluissa samaa...

      Höyryllä kulkivat junat, veti höyryveturi junissa natseja, natsihöyryä käyttivät junat, aina ajoissa tulivat...

      Kymmenen viisasta natsijunavitsiä kertoo enemmän kuin tyhmä ehtii nauraa. Eiks vaan?

      Poista
  13. Paasikivi sanoo erehtyneensä politiikassa vain kerran. Se kerta oli 1918. Kuningaskuntaa ajaessaan hänestä ei olisi tullut presidenttiä... :-D

    Oikesti Paasikivi olikin todellinen opportunisti ja politiikan hyrrä. Tuo Suomen ruotsalainen "helvetinkivi" os. Hellsten oli pakkoruotsittaja pahimmasta päästä ja juuri hän ajoi Maanhankintalakiin kielipykälän $ 92 jolla rantahurrrien "pyhä ruotsalainen maa" säästyi "rysssiltä", kuten rantahurrrit evakoita yleisesti nimittelivät.

    Realistisena Vanhasuomalaisena myöntyväisyysmiehenä
    J.K.Paasikivi ehti elämänsä aikana kannattaa Tsaarin Venäjää, ( Bobrikov nimitti J.K.P.:n Suuriruhtinaskunnan ylitaloustirehtööriksikin )

    Keisarin Saksaa, ( kuningashanke, joka samalla olisi merkinnyt kaksikamarista eduskuntaa )

    Hitlerin Saksaa ( mm. Leningradin valtauspuhe )
    ja Stalinin Neuvostoliittoa ( suomalaiset ovat tyhmää kansaa, eivät ymmärrä )

    VastaaPoista
  14. Paasikiven englanti on kuulemisen väärti juttu:

    http://m.youtube.com/results?q=paasikivi puhuu englantia&sm=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totisen toimen taitajan tyylinäyte, itsekö on kirjoittanut vai saiko apua kings englishin osaajalta? Vaikeahkon proteesiongelman aikaansaama puheentuoton lievä vaikeus mutta täysin ymmärrettävästi saa asiansa esitetyksi.

      Kuulemisem väärtipä hyvinkin, harvaltapa tuo onnistuisi nykyään, you know, I mean like, you know like nowadays.

      Poista
    2. Jahas, taasko pakkoenglannin osaamisen taso määrittää suomalaisen ihmisarvon?

      Poista
  15. Katsoin 10 min 10 sek mittaisen haastattelun uudelleen.

    Kevään koitoksiin valmistautumiseen voimaa ja intoa toivottaen,

    T. Kiinnostuksensa tasoa ymmärtämätön lukijatyyppinen henkilö.

    VastaaPoista