Sivun näyttöjä yhteensä

10. tammikuuta 2018

Korkokanta



Eräässä historiablogissa näytettiin, miten ennen käveltiin päkiä edellä hissuttaen. Tunnen tyylin. Pohjoisessa kaikki paikalliset kävelevät juuri noin.

Saadun vihjeen turvin olin juuri tutustunut australialaisen John Cadoganin videoblogiin. ”Jos haluat laatikollisen paskaa tuplahintaan Mazdaan tai Kiaan verrattuna, osta sitten Mersu…” Hän on autokauppias ja selostaa yksityiskohtaiseseti myös miten ja missä autokauppias jytkäyttää.

Varsin hyödyllinen on katsaus eri tyyppisiin vaihdelaatikkoihin kuvauksin, miten sellainen rikotaan ja paljonko korjaaminen maksaa.

Ennen jopa kuorma-autoilijat odottivat ruuhkajonossa vuoroaan kytkin pohjassa. Niillä vaihdelaatikoilla oli herrassa, saiko ykkösen nopeasti päälle. Tapa jatkui. Ei tee hyvää kytkinlevylle eikä laakereille.

Kengän korko keksittiin jalustimen keksimisen jälkeen. Vuosi oli noin 750 jKr. Antiikki ei tuntenut jalustimia Euroopassa, ei Intiassa eikä Aasiassa. Paimentolaiskansa avaarit oli kehittänyt sen. He olivat harjoitelleet, miten jalustimilla seisten ammutaan vihollinen täydestä laukasta.

Kuvista päätellen keskiajalla käytettiin kengissä ja saappaissa korkoa, mutta harvoin ja vähän.

Olen itse nähnyt tukkilaisen paikkaamassa lapikkaitaan uiton aikaan. Päätalo – kuka muu – esittää yksityiskohtaiset ohjeet maininnoin, ettei muilla kuin sileäpohjaisilla jalkineilla pysy tukilla eikä juokse sumalla. Se oli pieni riesa, että kengät olivat viikosta toiseen märät.

Saamelaisten säpäkkäät ja nutukkaat olivat tasapohjaisia ja samoin muun kansan kotikengät, joita nimitettiin esimerkiksi tallukkaiksi.

Tiedän jopa paikan, jonka nimi on Istunmäki. Kenkunakengät kannettiin kädessä, mutta siinä kohdassa ne pantiin jalkaan. Olin tyhmyyksissäni kuvitellut, että kysymyksessä on pelkkä nuukuus. Nyt käsitän, että olivatpa nahka- ja nauhakengät paikallisen suutarin tekemät tai kaupasta ostetut, niillä oli paha kävellä, etenkin sellaisen, joka oli oppinut aivan eri tekniikan ja lisäksi liikkui osan vuotta paljasjaloin.

Teollinen sensaatio oli huopatossu, eikä siinäkään ollut korkoa. Monoissa oli, nahkalapuista koottu tai myöhemmin kuminen.

Herää kysymys maatalouspiikkareista. Minulla oli itsellänikin kuiteräsaappaat. Terät Nokian ja varret nahkaa, käytännössä suutarin yhteen liittämät. Joku oli saanut Nokialla (oikeastaan Suomen Gummitehdas silloin) neronleimauksen. Kalossi oli menekkituote. Eiväthän kengät pidä vettä.

Pörssiklubin ja Kämpin eteisissä oli kalossilokerot, ja joka mies oli antanut lyödä messinkiset nimikirjaimensa kalossien sisäsivuun, että ne löytäisi, vaikka sattuisi olemaan vehnänvihne silmässä…


Nyt korot ovat taas kadonneet. Lenkkareissa ei ole, eikä liioin erilaisissa työ- ja ulkoilujalkineissa. Kantapään korotus on hoidettu sisäpohjaa muotoilemalla. Tietyissä palloilulajeissa, esimerkiksi jalkapallossa, käytetään kondomityyppisiä jalkineita, jotka imevät ihoon kiinni ja joissa on vähin mahdollinen määrä varusteita.

11 kommenttia:

  1. Talon ainoat kalossit ovat pienen lapsen kokoa, ja ne on valmistanut Russian-American India Rubber Company, St. Petersburg. Luultavasti ne hajoaisivat muruiksi jos niitä vääntelisi.

    VastaaPoista
  2. Korko kului puhki, kantapäätä jo viilataan. Keisarikunta vajosi kansojen mereen alkaen 1200-luvulta vai maantieteellisiä, kiinteistöoikeudellisia veroalueitako ne olivat, perittyjä feodaalihierarkisia sukukalleuksia kumminkin.

    Sitten on liikemiehiä. He kulkukauppiaat risteilivät halki ja poikki Euroopan, kukin etapinsa matkan osaltaan. He eivät käyttäneet rahaa. Elleivät rosvot olisi ryöstäneet, aristokraatit ainakin. Paperille pantuja sitoumuksia ja lupauksia ja velvoitteisiin suostumisia he salkuissaan veivät. Ei niistä ollut varastettaviksi. Kävivät pätemättömiksi vieraan kädessä.

    Rahaa, hopeata mitä vähän oli, sitä ei juuri käytetty. Vaihdettiin tavarakuorma toiseen. Hopeata ei saanut kasata. Sen pysäyttämistä pidettiin Paholaisen työnä, konnankoukkuna. No, Euroopan feodaalikreivien linnat esittelevät raudoitettuja sotakirsuja, kassakaappeja. Tullit ja kulkuluvat ja varastelut hopeat niihin seisahtuivat, mutta sota ainainen ne vei maksuiksi sotamiehille, muonittajille, veliritarin lunastamiseksi naapuripiirin linnantyrmästä. Kauppalopot ja soturiurhot elivät tahtomattaan symbioosissa -ja keskinäishalveksunnassa.

    Noita papereita kertyi isompiin käsiin, kauppaketjujen pääsuvuille. Valtaosin ne kumoutuivat kun itse asia eli tavara oli luovutettu.

    Isoille noita papereita kasaantui. Saamisia sieltä ja täältä -tai velkoja sinne ja tänne. Edelliset jo vakiintuneita isoja, jälkimmäiset nousevia miehiä luoton- eli luottamuksen arvoisia. Euroopanlaajoja papereita netotettiin toisiansa vastaan sovituissa kaupungeissa. Rahamarkkinat siis.

    Sopimusmaksu oli ihme ja siitähän piti ottaa kaikki irti. Setelit olivat iso harppaus joku Rikskruna varmaankin. Smk ei kelvannut kuin raukkojen rajojemme sisäpuolella. Tai sai sillä vissiin kahvia toisesta neekerimaasta brasseilta. Ei vaineskaan, Valmetin traktoreihin ne papujaan vaihtoivat.

    Financial Timesiä lojuu joka hotellin lobyssä. Senkus luet painosiistejä kappaleita. Ei edes painomuste likaa sormia, sellainenkin innnovaatio vuoden takaa. Tuskin Äänekoskelta tai muualta biovale-tekeseistä.

    Siispä numerossa 9.1.-18 Patrick Jenkins, palstallaan Inside business. Finance, kertoo mistä katastrofia odotetaan. Se olisi nousemassa juuri noista takahuonepölyistä, missä saamis- ja antamispapereita selvitetään. Hienommin clearing toiminnoista. Siellä niitä pesii tolkuttomat määrät. Lehmanin jälkeen asiaan haettiin selkeyttä perustamalla julkisempia selvityspöytiä ihan kuten keskiajalla noi rahamarkkinat tai meillä se Kemppisten Pörssiklubi.

    Noissa uusissa johdannais-deduktiivisissa lasku- eli tietokonearvoissa ei olisi mitään häikkää, mutta jos joku ei vastaakkaan asioistaan eikä pitätetyt vakuudet eivätkä Pörssin omat fyrkat riitä, mikä ketjureaktio eli dominonkaato voisikaan röpsähtää alas kaduille pilvenpiirtäjien korkeuksista ?

    Ambrose Evans-Pritshard, Telegraph ja normanni, pohjanmiesten kunnioitettua superrotua, pelkää jos valtiot vielä kerran rahankylvöllään joutuvat pelastamaan hänen kaverinsa, niin siitä eivät nykymuotoiseksi rahapelitalouttamme enää edes eläkesäätiödemarit nosta eli vipua. Loppumatti pilkistää.

    Ihan kamalia älykkäitä ajatuskulkuja, dataperusteista derivoituja vilistää establisment mediassakin. Ja usea äänestäjäkin alkaa nähdä omilla silmillään eikä maailman hesareitten.

    Moni sanoo että kun oltaisiin uskallettu panna kadunmiehille ja kotien perheille sitä QE:ta eikä vaan pukata pankit ja sen sellaiset täyteen rahaa, biljoonakaupalla (am. triljoona). Kun se ei valukaan alas vaan ylös osakkeisiin ja perimislupiin, bondeihin.

    Ensimmäinen helikopteriraha oli assignaatti. Sillä maksettiin laulusta marselialaisille ja sotamiespäivärahaa perheiden asekuntoille. Perheen päille ja äideille suotiin tilaisuus ostaa kartanon maata. Jo rupesi neula ompelemaan manttelia ja käsi takomaan kättäpidempää.

    Vihdoin ihan koneitakin vapauttamaan raatamisesta, pannaan insinöörit raatamaan ja pankit keksimään kansanrahaa. Sen tekivät.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Ilman sarvia ja hampaita voi kai sanoa että huomaa ettei Kemppinen oikeastaan kuulu niin sanottuun blogosfääriin siitä huolimatta että on pitänyt blogia jo vuodesta 2005. "Oikeat" bloggarit ymmärtävät ja muistavat aina liittää juttuunsa asiaankuuluvat linkit jotta lukijoiden ei tarvitse joskus hankalastikin etsiä niitä.

    Mainittu historiablogin video voisi olla tämä: https://www.youtube.com/watch?v=EszwYNvvCjQ ja jos haluaa kuunnella "autoeksperttiä" australiaksi, osoite on tämä: https://www.youtube.com/channel/UCKcC11ircL-HI7TieCr9XQg

    VastaaPoista
  4. Varhaisimmassa lapsuudessani taloon tuli vielä suutari, joka teki kaikille lapikkaat, jotka olivatkin oivat jalkineet maalla sen ajan pakkastalvina. Sisareni, joka osasi tehdä käsillään kaikkea, ompeli meille lipokkaat kansallispuvun kanssa käytettäväksi, mutta eipä niitä ole tullut käytetyksi sen jälkeen kun lakkasin laulamasta kuorossa, jossa kansallispuku oli esiintymisasuna, muilla punaisenkirjavat suomenruotsalaiset ruusuhuiveineen, minulla tyylikäs sinivalkoinen pohjoissavolainen. Sen koommin ei sitäkään ole tullut vedetyksi kaapista esiin.
    Kouluun päästyäni (rakastin koulua!) 6-vuotiaana ihailin sitten opettajan puupohjaisia punaisia sandaaleja, ja ensimmäinen uramalli oli syntynyt. Mitä lienevät olleet narua ne päälliset. EG

    VastaaPoista
  5. Minullakin oli kumiteräsaappaat, joiden nahkavarret painuvat helposti haitarimaisesti lysyyn. Kävellessä ne helposti hankasivat vastakkain, jolloin nahkaan tuli kulumareikä. Tästä Päätalo käyttää termiä "sipsin syömä".

    VastaaPoista
  6. Kalossit on kiva keksintö, tulee mieleen kondomit, vaikka niillä onkin toisensa poissulkeva funktio. Mielenkiintoisimmat upokkaat mielestäni silti on joutsenilla; ne kun lammen pintaan lätkähtävät, tassut harallaan, loppuu lento siihen. Eikä 15.sta päivä. - Ps. Mutta pääsee ne takaisin ilmaan onneks kun ne rupee juoksee veden päällä ja potkii niillä nahkaisilla jaloillaan... Hupsista!

    epämiellyttävä laulu, kielletty alle 62 -v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuon kestää kerran kuunnella nuorempikin. Ei se ihan kaikilla tasoilla ajateltuna ole paska esitys... Huuhaa laulaa yllättävän hyvin. Teksti voisi olla hiotumpikin.

      Poista
  7. Kalossien idean ja valmistuksen toi Suomeen Maximilian van Gilse van der Pals, hän pakeni tänne vallankumousta ja osti jo ajoissa täältä useita kartanoita. Miljoonansa hän oli tehnyt Venäjällä - tsaari myönsi hänen omistamallee firmalle "American-Russian Rubber Company yksinoikeuden valmistaa ja myydä "galosheja" koko suurella Venäjän maalla. Paon yhteydessä hän toimukanaan vielä miljoonia, joilla osti Nokian Gummitehdas Oy:n osakkeita paljon. Suku on ne aina pitänyt - ne poikivat kunnolla Jorma Ollilan aikana. Tämä Max oli suurten linjojen mies, itse kertoo kirjeissään että oli jo ostamassa lähes puolta Kuolan metsistä kun tilanne alkoi Pietarissa kiehua: Onneksi en ehtinyt maksaa hoville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuolla aiemmin kerroin, omistamastani näytteestä ilmenee, että firman nimessä oli tämä Russian ensin. Google kuvahaulla löytyy komeita painettuja osakekirjoja tms. arvopapereita ja myös ranskankielisiä autonrengasmainoksia. Jäin miettimään oliko firmalla valmistusta myös muualla kuin Venäjällä.

      Poista
  8. Muutama vuosi sitten joku metsäsuomalaisten jälkeläinen Ruotsissa sai kuningasidean kävellä Ruotsin läpi tuohivirsuissa. No ei siinä mitään. Kille kuitenkin käytti reittinä kestopäällysteisiä teitä, joita virsut eivät ole tarkoitettu käyttämään. Tuloksena jalat paskana ja täynnä rakkoja. Joskus suuri innostus korvaa puuttuvan tiedon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuteni kesät maalla avojaloin juosseena voisin hyvin vahvasti veikata, että metsäsuomalainen ei ole pidempiä matkoja kävellessään virsuja jalkaansa laittanut, jos sään puolesta ei ole tarvinnut. Miksi laittaa virsut jalkaan, kun jalkapohja on riittävän vahva muutenkin.

      Afrikan pojat juoksevat vieläkin avojaloin pitkiä matkoja. Sepelipinnalla liikkuminen ei avojaloin luonnistu, mutta luonnonpoluilla kyllä, kun on vähän aikaa hsrjoitellut.

      Poista