Sivun näyttöjä yhteensä

11. tammikuuta 2018

Kävelykeppi



Käytännössä kukaan ei tiedä nimeltä ruotsalaista vuosisadan suurmiestä, joka oli pääministeri Per Albin Hansson.

Ruotsalanen yhteiskunta oli menossa 1918 normaaliin suuntaan eli päin helvettiä. Äkillisen vallankumouksen virus raivosi kuin espanjantauti. Historia muistaa vain, että kylvääkseen sekasortoa vihollismaassaan Venäjällä Saksan keisarikunta lähetti Leninin maanpaosta Sveitsistä Ruotsin ja Suomen kautta Pietariin ja että ensimmäinen yritys meni metsään.

Historia jättää mainitsematta, että Saksa oli rahoittanut Leniniä ja bolshevikkeja 12 miljoonalla kultaruplalla, joka olisi nykyrahassa 800 miljoonaa dollaria. Tämä oli yksi Saksan toimintamalleista. Samaa mallia oli Suomen jääkäriliike asetoimituksineen. Tehtävä oli ennakoida Saksan suorittamaa valloitusta, vaikka jääkärit itse ymmärsivät asian hiukan toisin.

Puheet informaatiosodasta ja kyberhyökkäyksistä ovat ainakin 100 vuotta ajastaan jäljessä. Ja Stalin nousi asemaansa ymmärtämällä tietoliikenteen merkityksen. Sekä sisällissota että suuret puhdistukset toteutettiin hänen hallitsemansa, salaisen poliisin oman lennätinjärjestelmän turvin, joka oli salakirjoituksella tehokkaasti suojattu.

Outoa ettei hän eikä kukaan muu arvanneet ruotsalaisten saaneen korkean tason sotilastiedustelun salakirjoituksen auki jo 1940 (Arne Beurling). Suomalaiset puolestaan eivät käsittäneet 1944, että ruotsalaisilla oli sellaista poliittista informaatiota, joka meiltä puuttui.

Olen tosiaan ajatellut hankkia kävelykepin. Siinä olisi keino pitää huligaaneja kurissa. Alussa mainittu Per AbinHansson, perusdemari, oli hiukan väritön mies, mutta kun muuan toisinajattelija tuli kotiovelle asti tinttaamaan häntä turpaan, hän pieksi rotevan hyökkääjän kävelykepillä ja molempien jouduttua syytteeseen menettelystään jätti tarttumatta tuomarin tarjoamaan tilaisuuteen vedota itsepuolustukseen sanomalla, että hän löi niin että tuntui, koska oli niin vihainen. Ruotsin 1920-luvun ilmapiirissä tämä välikohtausta muutti koko nössöiksi väitetyn puolueen poliittisen imagon.

Kun Tukholmassa pidettiin suuri kansainvälinen näyttely ja esiteltiin demarien tukema funkisarkkitehtuuri eli paljon koruttomia koteja kansalle, asiantuntijat raivostuivat.

Mielenkiintoisesti tulevat fasistit eli etenkin Hitlerin ihailijat moittivat karvaimmin uusia ideoita, siis yhdenmukaisia ja edelleen yksitoikkoisilta tuntuvia kerrostaloja ja uutta keksintöä rivitaloa, jyrisemällä että tarvitaan arvojohtajuutta, maailmassa jossa ihminen on menettänyt sielunsa hillittömälle voitonkiihkolle, avoimelle väkivallalle, kylmille järjestelmille ja ryhmittymille, ja kansalaiset juoksevat pelkästään sensaatioiden perässä.

Olen pahoillani enkä oikeastaan haluaisi sanoa tätä, mutta entä jos saksalainen, täysivillainen natsismi lopulta onkin suoraan eurooppalaisen humanismin, korkeakulttuurin ja siihen liittyvien kauneusarvojen palvonnan perillinen?


Koska ruotsalaiset tiedemiehet olivat löytäneet rotubiologian laitoksellaan ”tieteelliset perusteet” ihmisten jakamiseen parempiin ja huonompiin, he käsittivät toki, miten mahtavia kauneusarvojen vaalijoita ja ikuisten totuuksien vartijoita olivat Hitler ja hänen reippaat asemiehensä.

16 kommenttia:

  1. "...mutta entä jos saksalainen, täysivillainen natsismi lopulta onkin suoraan eurooppalaisen humanismin, korkeakulttuurin ja siihen liittyvien kauneusarvojen palvonnan perillinen?"

    Pitää tuohon vielä lisätä, että myös luonnonsuojelu ja eläinten oikeudet olivat natsien sydäntä lähellä Saksassa. Vihreän liikkeen alku siis. Tämä ehkä selittää vihreiden fanaattisuutta ja ankaraa suvaitsemattomuutta vielä edelleen.

    http://www.kaltio.fi/vanhat/index8e29.html

    VastaaPoista
  2. Tietoista tai ei, mutta tupakka oli tärkeä henkilöbrändin osa. Erinomaisen hupaisaa on katsoa mm. Clement Attleen labour-kabinetin kokousta. Muistuttaa enemmän intiaanipäällikköjen kokousta kiitos monien savuavien piippujen. Churchillin sikaari oli kaiketi myös kannanotto ja amerikkalaisuuden airut. Tätä hyödynsi sittemin Ludwig Erhard. Hanssonia ei ole helppo edes valveutuneen havainnoitsijan visualisoida, seuraaja Erlander jo helpommin kiitos Kari Suomalaisen pilakuvan. Se, jossa savolaistöllin kissallakin on Tagen piirteet, kun Erlanderin kerrottiin olevan Suhosen sukua Savosta.

    Toinen vähän tunnettu seikka: Neuvostoliiton ja Saksan sotilaallinen yhteistyö aina v. 1933 saakka. Perustiedot löytyvät kyllä eri lähteistä (esim. Richard Pipes: Russia under Bolshevik regime); dokumentit lienee hävitetty aikaa sitten. Venäläiset todistajat vaikenivat iäksi 1937-39. Saksalaisia (mm. Guderian) oli elossa vielä 60-luvulla, mutta tuolloin asia oli jälleen sopimatonta, suorastaan säädytöntä muisteltavaksi.

    VastaaPoista
  3. ”Olen pahoillani enkä oikeastaan haluaisi sanoa tätä, mutta entä jos saksalainen, täysivillainen natsismi lopulta onkin suoraan eurooppalaisen humanismin, korkeakulttuurin ja siihen liittyvien kauneusarvojen palvonnan perillinen?”
    Kemppinen

    Samalta tuntuu, kun liberaalin talouspolitiikan oikeutus ja sen eettisyys perustellaan evoluutiolla. Evoluutio on kuitenkin täysin amoraalinen teoria. Sanon tämän mielelläni.

    VastaaPoista
  4. On mukava kun joku välillä muistuttaa, etteivät natsit olleet vain ja ainoastaan yksioikoisen pahoja, vaan heissä oli monimuotoisempiakin ominaisuuksia.

    Toki heidän pahat tekonsakin on silti varoittavana esimerkkinä syytä painokkaasti muistaa. Enkä nyt sentään erityisemmin heistä intoilisi humanismin perinnön vaalijoina.

    Ei olisi kävelykepistä paljon apua, jos joku huligaani kävisi minun kimppuuni, sillä en osaisi sitä tyypillisenä nössönä kovinkaan tehokkaasti käyttää.

    VastaaPoista
  5. Ei natsismi ole humanismia tai korkeakulttuuria vaan pikemminkin niiden puutetta. Kauneusarvojen palvonnan kanssakin on vähän niin ja näin, kun ihanne on lähellä sosialistisen realismin vastaavaa. Oikeastaan natsismilla korkeakulttuurin mielessä ei ole mitään aikakauden muusta koservatiivikulttuurista poikkeavaa sisältöä. Esimerkiksi meidän eduskuntatalomme kävisi yhtä hyvin natsi- kuin neuvostoarkkitehtuurista vaikka onkin demokratian tuote. Ideologia näkyy sitten paljon paljaampana populaarikulttuurissa joka on paljon avoimemmin propagandan palveluksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä nyt ole mitään merkittävää ajatusta, että havaitset natsismin niissä asioissa joista et pidä. Jotain sisältöä olisi siinä, jos tajuaisit natsismin niissä kulttuuri- ja maailmankatsomusasioissa joista pidät. Silloin sinulla olisi edes jotain mahdollisuutta kasvaa siitä pois.

      Poista
    2. Nyt luit minua väärin. Nimen omaan en erityisemmin havaitse natsismmia esim. arkkitehtuurissa. Se, että kaikki instituutiot sotien välillä harrastivat klassisoivaa muotokieltä ei tee siitä itsessään huonoa tai totalitaristista. Eduskuntatalohan on hieno! Eihän toisaalta vastapainoksi asetettu funkisarkitehtuurikaan ole kaikki hyvää, ja yksi eheimmistä ja hienoimmista funkiskokonaisuuksista on fasistipuolueen paikallispäämaja Italian Comossa.

      Poista
  6. Olen kutsunut kälyäni kestodemariksi ja hän ilahtui nimityksestä. Hän jaksaa vuodesta toiseen uskoa seuravien vaalien voittoon tai ainakin torjuntavoittoon, eivätkä häntä häiritse eri puheenjohtajien möhlinnät. Seuraavat vaalit ovat jo ovella!

    Peukkua pitää Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  7. Nyt, kun Churchillin onnistuneista arvauksista taas tehdään elokuvia, muistettakoon myös suurmiestä: Clement Attleeta. Per Albin Hanssonin ja Tage Erlanderin tavoin hän jätti järkevästi huomiotta, mitä päätoimittajat luulevat kansan haluavan; ja antoi kansalle, mitä se tarvitsee.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  8. Niinkö paljon tosiaan niitä huligaaneja herra Kemppisen kotinurkilla pyörii, että niitä pitäisi kävelykepillä häätää? -ja jos tosiaan huligaaneista on kyse, paljon parempi keino on eläkeikäisen ukon kutsua poliisit paikalle, kuin kuvitella itse kepillä hakkaamalla tilanteesta selviävänsä. Sen kepin vielä riskimpi mies katkaisee herra Kemppisen päähän huitomisesta tulistuneena.

    Jos blogisti aikoo tuossa iässä vielä huligaania vastaan itseään omin voimin puolustaa, silloin hän kyllä tarvitsisi käsiaseen. En suosittele sitäkään.

    VastaaPoista
  9. Traagisen 1900-luvun diktatuurien takana oli ainakin kaksi suurta ajatusta, vastakohtien luominen inhoamista ja ihailua varten sekä ihmisten muokkaaminen haluttuun suuntaan.

    Kun evoluution vauhti oli liian hidas, se sivuutettiin ja siirryttiin ”luomiseen”. Virkamiehistö toimi kuuliaisina luojan apulaisina.

    Samalla peitettiin näiden valtioiden pääasiallinen tarkoitus, asevarustelun rahoittaminen. Tämän seurauksena rakennettiin oma maailmansa varustelun ympärille ja tällä perusteltiin ihmisten muokkaaminen.

    Mielikuvien ja ennakkoluulojen kautta luotiin mielikuva vihollisista ja halu uskoa tähän mielikuvaan. Sota voitiin aloittaa innokkaasti ja molemmat osapuolet pystyivät jatkamaan sitä ”lopulliseen voittoon”.

    Aate natsismin ja kommunismin takana oli sama mutta kuitenkin eri. Ulkokuori estää näkemästä aatteen taakse. Aatteiden takaa löytyy aina se mitä sieltä halutaan löytyvän ja ne ihmiset joita sieltä halutaan löytyvän.

    Uhrien määrän taakse on unohtunut kysymys syystä tapahtumiin.
    Itse luotu ”evoluutio” tuotti tavoitteeseen sopivan tieteen, keinot ja lopputuloksen - syistä on muistettu olla hiljaa. ”Homo nazionalsocialismus” ja ”homo socialismus” – epäonnistuneet sekasikiöt kehittivät yhteiskuntia epävakaampaan suuntaan, kuten oli tarkoituskin.

    Uhrien määrä ja kohtelu osoitti evoluution luonteen amoraalisena pseudo-tieteenä.
    Traumien luominen uhreille ja näiden jälkeläisille, mukamas lääketieteelliset kokeet ja orjatyövoiman käyttö kertovat edelleen olemassa olevasta tavasta kohdella ihmisiä. Luokittelu on loputonta, lokerointi ja leimaaminen parasta mitä poliittinen järjestelmä nykyään voi saada aikaan.
    - - -
    Eräs näkökulmaa muokkaava tekijä on myös ajattelu, että tutkijan kansallisuus tai muu sidonnaisuus olisi merkittävämpää kuin itse tiede. Tämä on harha jota vahvistaa tiedäväen ehkä ristiriitainenkin suhtautuminen omaan taustaansa tai muihin tekijöihin.
    Rotubiologiaksi kutsuttua ajattelutapaa luotiin samaan aikaan eri puolilla maailmaa. Joissakin asioissa havaittiin samoja asioita - niitä joita haluttiin nähdä. Jotkut näkivät eri tuloksia kuin olisivat halunneet johtuen taustojen tai näkökulmien erilaisuudesta.

    Tästä keitoksesta saatiin luotua myrkyllistä ja pahaa maustamalla sitä nationalismilla, erilaisilla "tieteillä" ja lisäämällä sekä valtavirran taidenäkemystä, että erilaisten haihattelevien "elämäntaiteilijoiden" harhoja tai luuloja. Sopan ydin oli jotakin hyvin synkkää josta kiistellään edelleen. Ytimen maku ei ole niin tärkeää vaan seuraukset - edistyksellinen evolutiivinen 1900-luku. Seurausten kautta voi ehkä löytää lähteen ajattelulle. Mutta vastaus on mahdollisesti ei toivottu.

    Eräät tutkijat kirjoittivat kirjassaan:
    ”Olemme tutkineet joitakin tieteellisiä vastauksia kysymykseen, miten elämä sai alkunsa maan päällä. Mutta miksi elämää ilmaantui? Onko elämällä jokin päämäärä? Näihin kysymyksiin tiede ei pysty vastaamaan."

    Ja silti tiede väittää löytävänsä vastaukset millä hetkellä hyvänsä ja lopputuloskin olisi sitten jollakin tavoin tieteellisesti hyväksyttävä.
    Yhä tärkeämpi kysymys taitaa olla se, että riittääkö aidon - puhtaisiin päämääriin puhtailla keinoilla pyrkivän tieteen määrä ja voima kumoamaan sen vastakohdan, epäonnistuneen ja tuhoavan tieteen voiman?

    Tulosta ei voi saada tieteellisesti, se löytyy mielikuvista ja pyrkimyksistä jotka ovat mitattavan tieteen ulkopuolella.

    Tieteen ikävä puoli ovat väärät lopputulokset ja niiden tulkitseminen ja seurausten peittely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän tuossa oikein yritetään sanoa? Ei tolkkua.

      Poista
  10. Näin toinen jalka haudassa, odottelen vuotta 2045, jolloin tulee 100 vuotta 2. maailmansodan päättymisestä. Luku 100 on sillai kummallinen, että sitä juhlitaan ponnekkaasti, mutta juhlan kohde yleensä vaipuu täyteen unohdukseen sen jälkeen. Ei kukaan muistele ns. suuressä yleisössä 1. maailmansotaa tai Suomen vuoden 18 konfliktia. Väkisin muistellaan ja sitten unohtuu. On syytäkin. Vuonna 45 todennäköisesti loppuu tällä hetkellä loputtomalta tuntuva natsilätinä. Viimeksi eilen uutisiotiin miten Englannin kruununjalokivet piilotettiin "natseilta". Lapin sodassa ei ilmeisesti ollut muuta kuin kovan linjan natseja ja huoltonatsien leipurinatsit varmaan uunittivat muutakin kuin leipää.

    Bolsevikkien vallankaappausta ei pahemmin muisteltu marraskuussa. Miksköhän?

    VastaaPoista
  11. Siirtyisit vaan suoraan rollaattoriin.

    VastaaPoista
  12. Per Albin Hanssonia motannut varastomies Holmberg oli lähinnä säälittävä tapaus, sosiaalidemokraattisen hallituksen tekemän puolustusmäärärahaleikkauksen uhriksi joutunut kapiainen, joka oli jo kerran yrittänyt, mutta erehtynyt uhristaan ja saanut tuomion Per Albinin veljen, päätoimittaja, ammattiyhdistys- ja valtiopäivämies Sigfridin pahoinpitelystä. Kuten myöhemmin, vuosia oikeudenkäynnin jälkeen, kävi ilmi Holmbergille ei edes maksettu sadan kruunun palkkiota, jonka Mussolinia ihailevan fasistijärjestön pomo oli luvannut.
    Per Albinin olisikin ollut hankala vakuuttaa oikeus toimineensa pelkästään itsepuolustustarkoituksessa, sillä hyökkääjä oli jo kääntynyt pakoon ja Hansson lyönyt kepillään toisen kerran kun Holmberg oli jo nostanut kätensä antautuakseen.
    Per Albin Hansson tuomittiin viidenkymmenen kruunun sakkoihin (muttei toki korvauksiin kivusta tai särystä ja neästä vuotaneen veren likaaman puvun pesusta), Holmberg joutui viideksi kuukaudeksi pakkotyöhön.

    VastaaPoista
  13. Helvetin paskapuhetta sanoi Ruotsin pääministeri Hansson Suomen sotilaallisesta auttamisesta Talvisodassa.

    Martti Turtolan väitöskirja Torniojoelta rajajoelle antaa ehkä realistisimman kuvan Ruotsin todellisesta asenteesta Suomen avustamiseen: Mitäpä se Ruotsille kuului sillä sehän oli Suomen käymä sota.

    Suomi ja Ruotsi tekivät lähes pari vuosikymmnetä suunnitelmia ja loivat sotilaallista yhteistoimintamallia sellaisen tilanteen varalta, jossa NL hyökkää Suomen kimppuun. Kun 1939 sitten näin kävi ja helmikuussa 1940, tilanteen mentyä nopeasti huonompaa suuntaan, Suomi pyysi apua jo tosissaan. Tämä episodi tapahtui Tukholmassa 21.2.1940 ja juuri Talvisodan Mannerheim-linjan murruttua:

    Martti Turtolan väitöskirja, s. 13: "Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö, kenraali Axel Rappe ehdotti, että Per Albin Hanssonin hallituksen oli ryhdyttävä auttamaan Suomea entistä aktiivisemmin ja voimakkaammin. Esityksessään Rappe vaati, että Ruotsin oli suoritettava avoin interventio Suomen hyväksi lähettämällä sinne 80-100000 miestä käsittävä armeija. Yhteisvoimin Suomen sotavoimien kanssa se vakauttaisi murtuneen rintaman ja valtaisi takaisin menetetyn pääpuolustusaseman. Samalla ruotsalaiset joukot ottaisivat vastatakseen Ahvenanmaan puolustuksesta. Näillä toimenpiteillä saataisiin Neuvostoliitto taipumaan sovintorauhaan Suomen kanssa." Ruotsin pääministeri Hanssonin kommentti Suomen sotilaallisesta auttamisesta oli: "Helvetin paskapuhetta"!

    Turtola Martti Torniojoelta rajajoelle - Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Nevostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923-1940 - Puolustuspoliittinen vaihtoehto
    WSOY, 1984, 259 s.
    Hyvä kirja aiheesta kuinka pysyä irti sodasta:

    Suominen Tapani (toim.) Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa - Ruotsin idänpolitiikka ja Suomi vuodesta 1812 vuoteen 2002, Tammi, 2002, 289 s., 1. painos

    Ruotsin pääministeri tuolloin Talvisodan aikana oli Per Hansson.

    http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Per_Albin_Hansson

    http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_diplomatia

    On järjetöntä luottaa Ruotsiin, joka ajoi armeijansa jo alas.

    VastaaPoista