Sivun näyttöjä yhteensä

18. heinäkuuta 2017

Herra Tulppu



Lasten ja näiden lasten suunnasta kysyttiin, miksi koulussa luetaan John Steinbeckiä. Vastasin että koska hän on huono kirjailija. Sekä Ruotsin Nobel-komiteaettä pohjoismainen ja ehkä eurooppalainen yleinen mielipide kiittävät kirjoja, jotka ovat oleellisesti köyhien ihmisten pilkkaamista.

Usein opetetaan, että kirjailijan tehtävä on esittää vastalause.  Näin on tapana toimia. Vastalause sisältää usein voihkimista siitä, ettei yleisö käsitä, miten hyvä kirjailija asianomainen hyvä kirjailija on.

Siksi neuvon lukemaan Aku Ankkaa. Herra Tulppu on Akun naapuri. Tarinat ovat uskottavia. Tyypillinen teema on syrjintä. Akusta on vaikea sanoa, mutta Mikki Hiiri on neekeri. Loukkaava sana tarkoittaa tässä minstrel show –perinteen klovnihahmoa. Kasvot oli noettu ja silmät ja suu korostettu valkoisiksi. Tehtävä on olla huvittava.

Mielipiteeni Steinbeckistä varmaan harmittaa lukijoitani. Olen pahoillani. Mielipiteeni on nimittäin väärämielinen. Olisi oltava korrekti. Steinbeck oli Neuvostoliiton ja sosialistisen realismin ihailija jo ennen sotia, ja joku voi muistaa, että hän kannatti nimellään 1939 mm. Stalinin tervetullutta hyökkäystä epäkansanvaltaiseen Suomeen. Hän kannatti reaalisosialismia myös sotien jälkeen ja matkaili ahkerasti Neuvostoliitossa esitellen maan ihanuuksia.

Lisäksi hän oli kirjoittajana korkeintaan keskinkertainen verrattuna esimerkiksi Hemingwayhin, joka muuten oli hänkin ihmisenä aika rasittava. William Faulknerin tasolle hän ei pääse. Faulkner on hyvä esimerkki kirjallisuudesta. Juopon kaunaiset ja rasistiset höpinät onneksi kadonneelta, takapajuiselta kotiseudultaan voivat olla sykähdyttävää luettavaa. Matthias Grünewald ja Carravaggio olivat historian suurimpia taidemaalareita, vaikka molemmat olivat sairaalloisen kiinnostuneita haavoista ja ruhjeista. Niistä muuten musiikin puolella myös Bach todella innostui.

Se että paras taide on joskus sairaan mielen tuotetta, ei ollut uutinen, kun Freud hahmotteli päätelmiään eräistä mekanismeista, eikä kuluvalla vuosikymmenillä, kun kahden pahan mielisairauden yhteys löydettyihin geenimutaatioihin alkaa olla todistettu eli siis niin sanottu luovuus näyttää biologisesti olevan samaa kantaa kuin mielenvikaisuus. Kysymyksessä ei ole ”hopealuoti” eli tarkka ammus. Kysymyksessä on hyvin monien molekyylien hyvin monimutkainen prosessi, jonka saattaa laukaista liikkeelle myös ulkoinen tekijä, esimerkiksimyrkky tai lääke.

Tästä päädytään suoraan mielipiteiden ja arvailun puolelle. Juuri perinnöllisyystieteessä täysin katteettomat yleistykset ovat erittäin suosittuja, ja niillä on saatu aikaan paljon pahaa.

Jokin osa ”eliitin” vastaisesta poliittisesta liikehdinnästä, joka on ollut esillä nyt runsaat sata vuotta, perustuu aivan oikeaan aavistukseen. ”Todellinen kansa” epäilee, että heitä pidetään jotenkin tyhminä, kehittymättöminä tai väärin kehittyneinä. Juuri näin on, vaikka sangen monilla on kova hätä kieltää se.

Valitettavasti ilmiö on kahdensuuntainen. Esimerkiksi Ruotsissa, rotututkimuksen entisessä ihannemaassa tilanne oli pitkään se, että herra piti työmiestä tyhmän, koska tämä oli työmies, ja työmies herraa, koska tämä oli herra.

Tuossa ajattelutavassa ei ole mitään kiittämistä. Joskus tuntuu siltä, että Ruotsi selvitti tätä vyyhteä. Kirjallisuutta esimerkkinä käyttäen meillä rahvaan rappiokirjallisuutta edustivat joillekin Kivi, Haanpää ja Linna. ”Isänmaallisuuden” iskusanalla haluttiin peittää ajattelun onttous. Itse oen elänyt sen ajan, jolloin ilmoitettiin kaikuvalla äänellä, ettei joku voi olla hyvä kirjailija koska hän on maisteri (tai tohtori). Perustelu muka oli, että sellainen ihminen oli ”väärän tietoisuuden” vallassa.

Itse olen sen uskomuksen vallassa, että kirja on lähes pyhä esine ja kirjallisuus ja taide on erittäin hyväksi sekä lapsen että aikuisen hermoston toiminnalle. Perusteluja löytyy jopa arkeologiasta.



23 kommenttia:

  1. Ymmärrettäviä näkökohtia. Silti esim. "Torstai on toivoa täynnä" on minulle myötäelävän kirjoittajan tekstiä. Myönnän tunnevaltaisuuden. Samalla kriteerillä minulle ovat arvokkaita mm.Haanpään Iisakki Vähäpuheinen ja Hasekin Sveik, vaikkeivat nämä sankarinviittaa kannakkaan. jtapio

    VastaaPoista
  2. Steinbeckista olen samaa mieltä. Luin Matkan Charlien kanssa sen jälkeen kun olin matkaillut Amerikan halki suunnilleen samaa reittiä kuin isäntä ja villakoiransa Charlie. Ajattelin, että voin kerrata vaikutelmia ja verrata niitä kirjailijan kokemuksiin. Steinbeck ei ollut havainnut juuri mitään, kertoi vain jutusteluista säästä satunnaisten tuttavuuksien kanssa. Välillä täytyi korjata autoa ja hoitaa Charlien rakkovaivoja. No, New Orleansista sai vihdoin 60-luvun ajan kuvaa, mustien oikeutta samaan kouluun valkoisten kanssa.
    Vihan hedelmät on myös tylsä. Jaksoin jaaritusta puoleen väliin saakka. Steinbeckin sosialismin ihailusta en ole tiennyt. Hän on näköjään kulkenut Neuvostoliitossakin silmät kiinni. Prahassa hän kertoi jututtaneensa puliukkoja, kun lehtimieskaveri keräsi tietoja yhteiskunnasta. Steinbeck piti itseään parempana raportoijana.
    Mikki Hiiri on hieno persoona. Herrasmies kaikkia kohtaan, aina hyväntuulinen, ja vieläpä etevä salapoliisi.

    VastaaPoista
  3. No, olkoonpa jokainen, jopa blogistikin oikeutettu omiin mielipiteisiinsä. Aika erikoinen huumorin ja kirjallisuudentaju täytyy olla ihmisellä, joka onnistuu tulkitsemaan esimerkiksi "Vihan hedelmät" tai "Hiiriä ja ihmisiä" köyhien ihmisten pilkkaamiseksi. Ai että mielipide olikin 'väärämielinen'. No, otapa siitäkin sitten selvää, mikä se oikeastaan sitten oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitushakuinen ja teennäinen erikoisuuden tavoittelu on aina ollut blogistin ikioma tavaramerkki.

      Poista
  4. Repe Sorsa on neekeri. Disney-yhtiö on rasistinen, minkä takia Repeä ei Akun pihapiirissä juuri näe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repe Sorsaa ei näy Disneyn maailmassa siksi, että Repe on Warner Brosin hahmo.

      Poista
  5. Kouluissa luetaan varmaan "Punaista ponia" ja "Helmeä" siksi, että ne ovat lyhyitä ja onhan ensin mainitussa päähenkilönä nuori poika. "Of Mice and Men" oli ensimmäisiä englanniksi lukemiani kirjoja ja se oli minulle silloin sopivaa tasoa. Koin sen koskettavaksikin. Sen jälkeen lukemani Steinbeckin kirjat eivät innostaneet, ja niihin paksuihin en sitten koskenutkaan.

    Ei minusta sitä voida lukea viaksi kirjailijuudelle, jos tekijä on ihaillut sosialismia, vaikka en sitä itse ole koskaan kannattanutkaan, mutta eihän hän siinä ollut ainoa laatuaan. Siitä Neuvostomielisyydestä en tiennyt, mutta eipä tuolla enää ole väliä.

    Faulkner sen sijaan oli minusta 60-luvulla, siis nuorena, maailman paras kirjailija, ja siihen mennessä lukemistani varmaan olikin. Venäläisiin en ollut vielä tutustunut paitsi Gogoliin. Ja niitä lähes parhaita on sitten ollut monia.
    EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas Faulkner on monimutkaisesti kirjoittava kikkailija. Helppo uskoa, että hän on tyyliltään J. Tervon esikuva.
      Timo V.

      Poista
  6. Koulussa luettiin Punainen poni josta luokkakaveri kirjoitti aineeseen, että kirja oli paikoin tökerösti kirjoitettu. Opettaja ihmetteli, kun kyse on nobel palkitusta. Mutta oli siinä minustakin kummia kohtia. Pidin kuitenkin Pitkä laakso kokoelmasta, jossa ponikin löytyy.

    VastaaPoista
  7. Miksei köyhiä saisi pilkata? Rikkaitakin voi kunnioittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köyhän pilkkaaminen köyhyydestä on vain kaikin puolin niin pirun köyhää. Ja rikkaan kunnioittaminen sen rikkauden vuoksi on myöskin yhtä köyhää.

      Poista
  8. Niinno. Hyvien ihmisten juhla oli herättävä ja tunteileva, sen ymmärsi. Herttaisuuteen ei tarvitse olla tunnustettu tai pätevä, lupia ei myönnetä heikkohermoisille...

    Ihmistä tulee rakastaa.

    VastaaPoista
  9. Steinbeck sai kylmän sodan aikana kokea kovia vaikka olikin sotaveteraani, yhteistyössä CIA:n ja sen edeltäjän kanssa ja haukka Vietnamin sodassa. Ankaraa painostusta koki myös 20th Century Fox, joka uskalsi filmata Vihan hedelmät, mutta Darryl F. Zanuck piti pintansa.

    VastaaPoista
  10. Siitä on kauan kun luin Steinbeckiä, mutta minun muistikuviini on jäänyt enemmän myötätunto kuin pilkka köyhiä kohtaan. Hemingway kirjoitti epäilemättä komeammin, mutta en oikeastaan pitänyt hänen kirjoistaan sen enempää kuin Steinbeckin kirjoista. Faulkner jäi vielä vieraammaksi - ehkä juuri siksi että hän oli minulle liian hyvä kirjailija?

    Nämä kaikki ovat kuitenkin muistoja nuoruudesta. Voisi olla kiinnostavaa uudistaa tuttavuus. Kun vain ehtidi kaiken muun lukemisen ohessa.

    Carl Barksin Aku Ankka on toki aina lukemisen väärtti.

    VastaaPoista
  11. Hemingwayn novellit ja kertomukset ovat hyviä ja hänen elämänsä kuin parasta romaania, omat muistelmat ja muiden kirjoittamat elämäkerrat mielenkiintoisia. Ja olihan se "Old Man" aikoinaan vaikuttava.

    Faulknerilta lienee helpoin "Kun tein kuolemaa", "As I Lay Dying", onhan se lyhytkin, groteski ja hellä tragikoominen kertomus siitä miten ison perheen äiti viimein saatiin haudatuksi sukunsa luo. Monenlaisia vaikeuksia oli matkalla, mentiin veden ja tulenkin läpi, mutta kirjan primitiiviset ihmiset ylittivät itsensä monella tapaa moraalisesti. Lupaus pidettiin. Mukana on jo tajunnanvirtaa ja tapaukset kerrotaan eri henkilöiden näkökulmasta.
    Monilla listoilla se on "maailman sadan parhaan kirjan" joukossa.

    Se ihmetyttääkin, miten Steinbeck sai harrastaa kommunismia kylmän sodan aikaan. Muista poliittisesti orientoituneista kirjailijoista tulee mieleen Laxness, joka myös kävi Neuvostoliitossa. Islannissa se ei kai niin haitannut. Hienoja kirjoja häneltä ainakin "Maan valo" ja "Salka Valka". "Atomiasema" oli sitten suora poliittinen kannanotto.
    EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tutustuin Wiki-tietoihin, ja ymmärrän vähän enemmän: Steinbeckin aktiivinen kommunistikausi oli lähinnä ennen sotaa, ja kylmän sodan aikana häntä siis muistutettiin vanhoista synneistä.

      Islannissa kommunismi oli kai jonkinlainen ylvästelyn aihe, ainakin myöhemmin, osoitus itsenäisestä ajattelusta. Vuonna 1980 olin siellä opettajakongressissa, ja oppaamme Magnus, vai oliko se Egil, osoitti kiertoajelulla hienoa suurta huvilaa: "Ja tuolla asuu kommunisti Magnus (tai Egil...). Vaimo kulki pariisilaisluomuksissa. Vigdis asetettiin niinä päivinä virkaansa, ja häntä kritisoitiin juuri siitä, että hän oli juhlassa pukeutunut ranskalaisen muodinluojan mekkoon. Oikein häntä kuvasinkin parlamentin parvekkeella. Se oli niitä Islannin rikkauden aikoja.
      EG

      Poista
  12. Tein talvella laajan esseen Vihan hedelmistä (teksti löytyy oheisesta linkistä http://www.kiiltomato.net/john-steinbeck-vihan-hedelmat/). Omien lähteitteni mukaan Steinbeck ei ollut niin kallellaan Neuvostoliiton suuntaan, kuin blogisti antaa ymmärtää. Vihan hedelmät ei minusta ollut köyhien pilkkaamista vaan enemmän heidän puolustamistaan.

    VastaaPoista
  13. Minulle kaikkein läheisimpiä amerikkalaisia (Pohjois-) kirjalijoita ovat nämä amerikanjuutalaiset. Ja jääkööt nyt nimet mainitsematta kun tiedän että tiedätte ne muutenkin. - Steinbeckistä tiedän tasan tarkkaan hänen matkakirjoituksensa Neuvostoliitosta, olen lukenut niitä, ja hänen avoimen ihailunsa stalinistisesta tyranniasta. Sellainen panee miettimään - etenkin meidät jotka harrastamme jälkiviisutta... mutta eikös ihminen saa myös erehtyä? ja olla väärässä? - Mielestäni Steinbeckin "rennoimmat" kirjat ovat "Oikutteleva bussi" ja "Ystävyyden talo". Ja näitä keveitä tekstejä lukiessaan kyllä koko ajan on tajuavinaan hänen aidon sympatiansa ns. "tavallisia ihmisiä" kohtaan, köyhiä ja laitapuolenkulkijoita kohtaan.

    En kyllä ensimmäisenä heittäisi Steinbeckiä kivellä. Edes takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luepa näitä parempia Giovanni Guareschia, kuinka isä Camillo härnäsi komukoita niin saat hyvät naurut.

      Poista
  14. Minä en muutenkaan ymmärrä että "takkia ei saisi kääntää"; että heti syntyessään pitäisi tietää mitä puoluetta äänestää myös vähän ennen kuolemaansa. - No, ehkä Te sen tiedätte. Hyvä on. Mutta toivon että pidätte tietonne omananne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta. Onhan selvää että keskustapuolueen äänestäminen ei ole periytyvä sairaus, vaikkakin lähellä.

      - Onko Teillä suvussa periytyviä sairauksia?
      - Ei, ellei sellaiseksi lasketa psykiatriaa.
      - Niin, nähdäkseni se ei ole laskettavissa sairaudeksi...

      Poista
    2. Ps. ... ilmaisu "Te" ei ollut kohdistettu kehenkään tiettyyn ihmiseen. Vaan meihin kaikkiin.

      Poista
  15. Moro, minä en ole lukenut Steinbeckiä, Faulkneria enkä muutakaan sellaista. Sen sijaan olen lukenut mainittua Anu Ankkaa ja erikoisesti Barksilta. Jos kuka tahansa kirjailija aikoo puolustaa vähäosaisia, köyhiä ja muutoinkin raskautettuja ihmisiä koskettavammin kuin Barks tarinoissaan Tyhjälän joulusta tai vaikkapa Lumikuningattaresta niin saa kyllä yrittää ihan tosissaan.

    Barksin kirjoittamat tarinat ovat parhaimmillaan äärettömän väkeviä moraliteetteja tasa-arvosta, ihmisen vastuusta ja tasa-arvosta. Lisäksi sisältyy niihin runsaasti oivaltavaa analyysiä niistä lainalaisuuksista joiden varaan on vaikkapa talouselämä rakentunut/rakennettu. Sopii silmäillä läpi vaikkapa aloitussivu tarinasta Maailman rikkain mies. Kyllä tulee taloudellisen establismentin historiattomuus ja riippumattomuus poliittisesta koneistosta selväksi muutamalla ruudulla.

    VastaaPoista