Sivun näyttöjä yhteensä

5. heinäkuuta 2017

Kuin kuvastimessa



Jos opettaisin luovaa kirjoittamista… En aio, vaikka osaisin. En aio myöskään kertoa, mitä kaikkia kirjoja ja kirjoituksia on julkaistu kirjoittaminani, toisen henkilön nimellä. Pankaa merkille, kun luette seuraavan kerran etevästä kustannustoimittajasta. On tapana uskotella, että joka sana on kuitenkin kirjailijan oma. Se ei ole koskaan totta. Toimittajan tekemät poistot ja tekstin uudelleen järjestely tekevät kirjasta aivan toisen.

Kunnioitettu ystäväni saattoi sanoa oppilaallaan:” Nyt tämä väitöskirjasi on aivan hyvä. Poistin vain luvut 2 – 11 ja kirjoitin uudelleen ensimmäisen luvun. Kyllä tämän voi jo jättää tarkastukseen painolupaa varten.”

Paavo Haavikko oli uskomattoman hyvä toimittaja. Kun joku toi hänen kirjoituspöydälleen hiekkaisen ja haalistuneen rantalelun, hän puhalsi sen täyteen viidessä minuutissa. Lähettyvillä ehkä seisonut kirjailija saattoi pyörtyä. Tunnelma saattoi olla sama kuin Elannon makkaratehtaalla. Lihanleikkaaja ei paljon kysele.

Luovassa kirjoittamisessa huomaamaton liikehtiminen objektiivisten tosiasioiden ja subjektiivisten harhaluulojen välillä tuo tekstiin elämän. Molemmat ovat kusetusta. Objektivisa tosiasioita on lähinnä aksiomaattisissa järjestelmissä eli niillä vain toistetaan, mitä on edellä oletettu ja väitetty. Riittävän subjektiivinen ei osaa kukaan olla. Syy on selvä. Kukaan ihminen ei ole subjekti. Uskokaa mitä Shakespeare ja muut sanoivat. Elämä on huonoa teatteria eli siis jäljittelyä. Ja käsikirjoittaja on mielenvikainen, mitä Macbeth korosti. Tale told by an idiot.

Olen maahanmuuttaja. Olen venäläinen. Juuri siksi en ole koskaan käynyt Venäjällä enkä Neuvostoliitossa. En ole myöskään käynyt koskaan Tallinnassa. Ennen maan vapautumista se johtui häpeästä. Maan vapautumisen jälkeen se on johtunut häpeästä.

Kun asuin Kaliforniassa, minua luultiin usein venäläiseksi. Isäni ja isoisäni olivat kiihkeän varmoja, että venäläistä verta ei ole. Olemme Inkerinmaalla ennen asuneita suomalaisia tai sellaisten jälkeläisiä. Heidän vaivalla etsimiensä kirkonkirjojen mukaan näin näyttää olevankin. Joku esi-isä lähti 1825 nälkää ja tautia pakoon Pietarin seudulle ja suku asettui sinne.

Luulen että suvun karsaus ja etenkin isänisän äärioikeistolaisuus liittyi kommunismin vastaisuuteen. Suurin osa suvusta tapettiin jo 1920-luvun alussa tai 1931. Silti ainakin Narvassa eli vielä hiljan isäni serkku ja Pargalassa täti, joka oli käytetty kolmeen kertaan Siperiassa Vorkutassa ja Kolymassa; kuin ihmeeksi hallussani on kirje sieltä, Punaisen Ristin avulla maailman ympäri kiertänyt.

Tunsin tarvetta huomauttaa nyt käytävän pakolaiskeskustelun yhteydessä, että isänpuolinen sukuni on siis ollut 200 vuotta siirtolaisia tai pakolaisia. Isoisä kävi koulunsa Pietarissa ja osallistui maailmansotaan venäläisenä sotilaana ja salaa Suomeen siirryttyään soti valkoisena.

Vaikka nämä asiat olivat harvoin esillä ja isäni perhe muutti Helsinkiin Sörkkaan lopullisesti 1931 niin etteivät he olleet evakkoja, haluan kuitenkin tämän taustan pohjalta tuoda maahanmuuttajia koskevaan keskusteluun erään näkökohdan, jota ei muuten mainita koskaan. Siirtolaisuus eli muukalaisperäisyys ei ole parin vuoden ongelma. Se vaikuttaa ainakin sata vuotta sekä asianomaiseen että hänen ympäristöönsä.

Monissa tapauksissa se murskaa mielen ja miehen. Esimerkiksi isoisäni ei suostunut puhumaan venäjää, jota hän hallitsi täydellisesti. Minulta meni ainakin 50 vuotta käsittää tämän omituisen käyttäytymisen järkevä syy. Suomessa sujuvaa, virheetöntä venäjää puhuva henkilö on ollut näihin päiviin asti ympäristönsä silmissä epäilyttävä, pahimmassa tapauksessa vakoilija, mahdollisesti Kremlin kätyri tai sitten päinvastoin surkea emigrantti.


Ellette usko, kysykää Ruotsista. Siellä ihminen voi olla epäilyttävä ”jävel”, jos on kotoisin Ångermajoen pohjoispuolelta.

37 kommenttia:

  1. Antiikin klassikoissa muukalaisuus on ihmisen tila Troijan sodasta alkaen (Odysseus, Aineias).

    VastaaPoista
  2. Mainiota: ensin Kemppisen akan poika esittää teoreeman: "...liikehtiminen objektiivisten tosiasioiden ja subjektiivisten harhaluulojen välillä tuo tekstiin elämän. Molemmat ovat kusetusta."

    Ja heti perään hän esittää siitä esimerkin: "Olen maahanmuuttaja. Olen venäläinen."

    Hyväksi lopuksi hän haluaa tuoda "maahanmuuttajia koskevaan keskusteluun erään näkökohdan", jota ei muka "mainita koskaan" eli että sen vaikutus "ei ole parin vuoden ongelma. Se vaikuttaa ainakin sata vuotta".

    Hän ei siis muka tiedä tai ole huomannut, että juuri tämä on hänen inhoamiensa halla-aholaisten toinen perusväite: kuluista ja haitoista tulee pysyviä hamaan maailman tappiin. (Se ensimmäinen perusväite on kauheat kustannukset ja järkyttävät haitat.)


    PS. Eniten minua ihmetyttää, ettei Kemppinenkään ymmärrä, etteivät halla-aholaiset vastusta maahanmuuttoa sinänsä, vaan maahanmuuttoa keskiaikaisista muslimikulttuureista. Sokea piste viisaan miehen katsannossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muslimiyhteisöt eivät opi valkoisen miehen tavoille, kuten esimerkiksi kristityiksi? Katsotaan sadan vuoden päästä, ovatko sopeutuneet Eurooppalaiseen kulttuuriin. Eikö näille pitäisi antaa ainakin mahdollisuus? Mikä oikeus kantaeurooppalaisilla on omia tämä maanosa itselleen? Jos Afrikan-Aasian runsaskasvuinen väki tekeekin länsimaista islamilaisen etnohelvetin, eikö sekin ole vain Allahin tahto, johon meidän täytyy alistua?

      Poista
    2. Sokeana pisteenä Kirjuhinin katsannossa voisi ehkä pitää sitä, ettei hän ole huomannut varsin ison joukon halla-aholaisista vastustavan maahanmuuttoa kaikkialta mistä voi tulla erilaisuutta alkuperäistä suomalaisuuttamme pilaamaan.

      Maahanmuutto on tietysti kaikkineen hyvin monimuotoinen kysymys, lukuisine erilaisine seurauksineen. Miksiköhän jotkut, sanoisinko sivistyneet maahanmuuttokriitikot, eivät suostu näkemään miksi niin monet meistä, jotka näemme maahanmuutossa myös haasteita, kavahdamme kuitenkin halla-aholaisuutta?

      Poista
    3. Kyllä jutuista saa sen käsityksen, että Halla-aholaiset vastuvat kaikkea "ei-suomalaista". Itse en häntä kannata, koska en arvosta miehen juttuja ja argumentointia.

      Maahanmuuttajat ja turvapaikan hakijat ovat eria asia.

      Voi vastustaa nykyistä pakolaispoltiikkaa ja turvapaikkasääntöjä morkkaamatta ketään. Perusteluksi riittää se, että ei meillä ole resursseja ottaa massoja vastaan pakolaisstauksella.

      Turvapaikkaperiaatteet on kaiketi luotu poliittisin perustein aikana, jolloin Berliinin muurin yli pääsi joskus joku elävänäkin. Nykyiseen tilanteeseen ne sopivat huonosti. Ja niihin sisältyy monia hyvää tarkoittavia käytäntöjä, joita käytetään hyväksi.

      Voisin jatkaa aika pitkänkin jutun, mutta en jaksa. Se kun ei taida auttaa, koska muutaman aiemmankin jutun kommentoijan kannattaisi tarkistaa foliohattunsa maadoitus. Sen verran höperöitä spekuloiteja niissä on ollut.

      Poista
  3. Jonkin verran myös luovaa kirjoittamista harrastanut Imre Kertesz, vuoden 2002 kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittanut, keskitysleiristä selvinnyt, unkarinjuutalainen:

    "Eurooppa tulee pian tuhoutumaan ja syynä tähän on liberalismi, joka on osoittautunut lapselliseksi ja itsetuhoiseksi. Eurooppa tuotti Hitlerin ja Hitlerin jälkeen maanosa on vailla argumentteja. Sen ovet ovat auki islamille eikä enää uskalleta puhua rodusta ja uskonnosta, vaikka ainoa mitä islam tuntee, on viha vieraita rotuja ja uskontoja kohtaan. Haluaisin puhua siitä, miten muslimeja tulvii Eurooppaan, miehittäen, suoraan sanoen tuhoten sen, ja miten Eurooppa suhtautuu tähän, sen itsetuhoisesta liberalismista ja typerästä demokratiasta. Tarina päättyy aina samoin: sivilisaatio saavuttaa sellaisen kehityksen tason, jolla se ei ainoastaan ole kyvytön puolustamaan itseään, vaan jolla se täysin käsittämättömästi näyttää palvovan omaa vihollistaan."

    Mutta näitä kansain vaelluksia nyt tulee ja menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannen vuoden päästä merkit länsimaisuudesta ovat vain arkeologien löydettävissä. Niitä ei tulla löytämään, koska islam kieltää argeologian.

      Poista
    2. Kiitos Anonyymille pätevän tuntuisesta lainauksesta.

      Poista
    3. Tuleepa nyt mieleeni Israelin perustaman apartheid-systeemin.
      Mitään ei historiasta opita?

      Poista
    4. Onko kenties niin, että juutalaisilla on valmis ydinase puolustusaseena -- käytetään hädänhetkellä, viimeisenä keinona. Juutalaiset verrattavissa Prometeus - nuorukaiseen (Ajattelee etukäteen) antoi ihmiskunnaalle sivistyksen (juutalaiset ovat älykkäin rotu, joka on ehkä syy heidän ainaiseen vainoamiseen.
      Ja juutalaisten,parjattukin, taloudellinen silmä = kuin meillä kaikilla suurinpiirtein luku-ja kirjoitustaito-alueet ja puhealueet aivoissa. Juutalaiset ovat vain kyvykkäämpiä kuin me muut(Nobel-palkintojen jakaantuminen --juutalaiset hyödyttää koko ihmiskuntaa keksinnöoillään )
      Islamistiset valtiot,kuten esimerkiksi Iran, mikäli onnistuvat luomaan ydinaseen, ---käyttävät sitä surutta juutalaisiin ja tulee kysyttyä ketkä ovat sitten seuraavat. Verrattavissa Prometeuksen veljeen( nimi on Ajattelee jälkikäteen)jonka toiminta johti lopultakin maailman täystuhoon. Siinä ei ole paljon enää älyn kanssa tekemistä. Esimerkkinä mm. Syyria!

      Poista
  4. Blogistin toiseksi viimeisessä kappaleessa onkin yksi niistä syistä, joiden vuoksi en käsitä menneiden vuosikymmenten maailmaa haikailevia. Nykyään ihminen saa olla paljon vapaammin mitä haluaa. Kaikille löytyy myös samanmielistä seuraa, kun tietoa voi hakea ihan itse haluamistaan lähteistä.

    VastaaPoista
  5. Saahan sitä ihmistä epäillä. Sitten ihminen paremmin tutustuttaessa osoittaa, mikä on ihmisiään.

    VastaaPoista
  6. Minä teetin huvituspäissäni itsestäni DNA-testin, jolla selvitettiin testinantajan etnisyyttä. Ja, hör och häpna, minusta löytyi sen suomalaisuuden lisäksi joitakin samoja geenejä kuin Amerikan intiaaneilla.
    Sitä testi ei kertonut, että minkä heimon geeneistä oli kyse. The whole Indian nations living in Reservations...
    Onkohan lajitovereissa täällä muita intiaaneja?

    VastaaPoista
  7. Sitä puhutaan maahamuuttajien sopeuttamisesta suomeen, ja eikä siihen kauan kuulemma mene. Silti erään vähemmistömme sopeuttaminen on kestänyt jo ainakin sata vuotta, ja loppua ei näy. Niin että kyllä siinä voi vuosia vierähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erään toisen vähemmistömme sopeuttaminen on kestänyt jo yli 500 vuotta ja kuulemma edelleen vaan sorretaan, vaikka käytännössä yhteiskunta on nostanut kädet pystyyn ja suonut heille täyden ylläpidon omin säännöin ilman mitään velvoitteita.

      Poista
    2. Eikös rantaruottalaisia olet ollut Suomessa kauemmin kuin sata vuotta ?

      Poista
    3. Koska tämä on päässyt taas nurin kääntymään?

      Rantaruotsi on suomea. Suomi on Suomi. Ruotsi nyt on Ruotsi.

      Yrittäisitte nyt edes vähän itsekkin perehtyä syrjintään. Kuulkaa, ei se ole edes vaikeaa. Kas ensin vain ollaan hissuksiin ja sitten alotetaan ja nyreksitään ja kitistään että voi-voi kun meitä on niin vähän, kyllä pitäisi saada eräitä etuja...

      Poista
  8. Pikku korjaus: Ei Narvassa, vaan Raplassa, Tallinnasta etelään päin. Sinne serkkunsa myös haudattu muutama vuosi sitten. Olin mukana hautajaisissa.

    VastaaPoista
  9. Jukka hyvä, kuka meistä oikein on suomalainen? Minä en ainakaan, sillä olen sieltä sun täältä tulleiden ja jo ennestään sekaantuneiden sekasikiö. Ei suomalaisuus voi olla rodullista, etnistä, kielellista tai mitään muutakaan näkyvää. Ehkä se on vain menttaaline ilmiö, joka muuttaa ajan myötä ja sen mukaan mitä maailmassa tapahtuu.

    Kiitos hienosta kirjoituksestasi - taas kerra1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Just niin, tämän kun ymmärtäisimme ja muistaisimme.
      34 vuotta opetin historiaa, ja aina Oscarin sanoin tästä asiasta.
      Voi kun oppi olisi itänyt!

      Poista
    2. Tämä oli tosiaan raikas veto blogistilta, kiitos!

      Poista
  10. Kirjoita Jukka ihmeessä ne muistelmasi kun olet ollut niin monessa mukana. Akateemikko Hannu Mäkelä omissa muistelmissaan ei löytänyt sinusta mitään positiivista sanottavaa, joten ammu takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai voisiko ajatella, ettei blogistimme "ampuisikaan takaisin", vaan pysyttäytyisi sivistyneisyydessä?

      Lapsenuskoani näet järkyttää kovin, jos juuri akateemikot ja muu korkea sivistyneistö ampuu toisiaan kaikkein armottomimmin. Minulla kun on näet suuri usko sivistyneisyyden hyvää tekevään vaikutukseen.

      Poista
    2. Akateemikot on kyllä aina oikeassa.

      Poista
    3. Kuka on Hannu Mäkelä? Tavikselle olisi tympeää lukea kiistakirjoitukseksi muuttunutta irvailua henkilö X:lle, jota ei juuri tunne. Kerran olen erään proffan tämmöistä lukenut, lukijain puolesta pienen myötähäpeän vallassa.

      Poista
  11. Ellei kukaan muu tunnista, niin kerron ettei kuvastimessa ole Nietzsche, vaan Kurikan Matti, inkeriläinen utopisti, sosialisti ja teosofi.

    VastaaPoista
  12. Minua kiinnostavat erityisesti pari seikkaa:

    Miksi ei puhuta Turkista ja sen yksinvaltiaasta? Siitä on kehittynyt islamilainen, joskaan ei fundamentalistinen, sortovalta joka pyrkii hallitsemaan myös ympäröiviä valtioita ja on syössyt satojatuhansia omia kansalaisia tuhoon; siis joko vankilaan tai syrjäytetty virastaan tai toimestaan.

    Toinen hiljaisuuden ydin on Kiina, joka on tunnettu ja dokumentoitu sortovalta, jossa toisinajattelijat tuomitaan vankilaan tai tapetaan, vähäpätöisten syiden perusteella.

    Näistä ei uskalleta puhua, ken mistäkin syystä. Varmaan monet pelkäävät turkkilaisen rautalankakuristajan iskevän yöllä. Turkkilaisten kytkentä myös pakolaiskysymykseen sitoo eurooppalaisten käsiä. Onpa mielenkiintoinen sotku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman merkittävin terrorismin tukija Saudi-Arabia vasallivaltioineen vaatii nyt Qataria sulkemaan Al-Jazeeran. Tästä pitäisi jokaisen journalistin puhua.

      vuorela, tampere

      Poista
  13. Yhden miehen viisasten kerho ilman itsestään selvää minuutta. Kylällä puhuivat. Tutut toistaiseksi vain toisilleen kohteliaasti ilmoista huolestuivat. Krakovassa trumpetin soitto katkesi kesken fanfaarin, kun mongolit kyläilivät.

    VastaaPoista
  14. Maahamuuttaja? Maassamuuttaja? Eipà nàillà ole paljonkaan eroa. Viistoistavuotiaasta kotipaikkaa ainkin kerran vuodessa vaihtaneena huomaa kuinka vaikeaa on sopeutua uusiin ympyròihin. Varsinkin kun luonteenlaatu on tuollainen sisàànpàin kààntynyt, juuri kun olin saanut joitakin kavereita tuli muutto. Vanhemmiten tuli vietettyà Ruotsissa kymmenen vuotta, pidin ruotsalaisista, varsinkin pohjois-. Nyt on mennyt kaksikymmentà vuotta Italiassa, tòissàkin tuli kàytyà, mutta ulkopuolisena edelleen. Sità katselee asioita ikàànkuin peilin kautta, ei ne minua koske, en ole tàkàlàisià. Paskamainen tunne.

    VastaaPoista
  15. On sieltä Venäjältä meille tultu myöhemminkin.

    Mitä korttia olisi pitänyt Koivistolle heiluttaa?

    "Somalialaiset on syytä pysäyttää rajalle. Otetaan nimet ylös ja luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mieltä, niin sitten riidellään. Sanoin, että ellei näitä pysäytetä, miten sitten muitakaan."
    Kommentissaan 29.11.1990 sisäministeri Jarmo Rantaselle ja ministeriön kansliapäällikkö Juhani Perttuselle.
    "Tulisi määritellä raja, johon asti annetaan tulla ja sitten poikki. Jottei tulisi tarpeettomia hankaluuksia, pakolaisia ei tulisi sijoittaa paikkakunnille, joilla on tuntuvaa vastustusta."
    Muistiinpanossaan 7.1.1991[8]
    "Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla ja antaa tuomioitaan ja hyväksymistään sen mukaan. Täytyy tunnustaa, että minua aika lailla rasittaa sekin, kun sanotaan, että katsokaa muita maita ja kuinka me kehtaamme niiden edessä olla. Aivan kuin meidän historiamme, yhteiskuntamme tai saavutuksemme olisivat sellaisia, että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä."

    Jos Koiviston ohjetta olisi noudatettu olisi mm. nyt entiseen työyhteisööni kuuluvan 15 vuotia tytär hengissä.

    Hänen julmalla tavalla tehdystä murhasta IL julkaisi hiljattain kun tekijä saatiin vihdoin 19 vuoden yrityksen jälkeen karkotettua.
    Kommentti Suomen harjoittamasta pakolaispolitiikasta Ilta-Sanomien haastattelussa 10.1.1991[9]

    VastaaPoista
  16. Olen usein ihmetellyt, miten vanhempani siellä Pohjois-Savossa olivatkin niin liberaaleja, vaikka olivat maanviljelijöitä, jotka yleensä ovat konservatiivisia. Vähän eri tavalla uskovien kanssa keskusteltiin uskon asioista ja tuttu romaniperhe otettiin vastaan pari kertaa vuodessa, syötettiin ja juotettiin ja annettiin leipää ja muuta ruokaa mukaan. Lähellä asuvien evakkojen kanssa alettiin seurustella, aluksi ainoina kylässä. Ehkä se oli se, että he itsekin olivat "siirtolaisia", olivat muuttaneet naapuripitäjästä, kun äiti halusi järven rannalle asumaan ja liikkuvainen isäni toteutti sen toiveen. Hän muuten oli lapsena oppinut aika paljon ruotsia, kun naapuriin oli muuttanut lapsiperhe Ahvenanmaalta!

    Tältä pohjalta itselläni ei ole ollut tarvetta vihata mitään tai ketään tai edes tuntea ennakkoluuloa. Tai ehkä ihan vähän alussa venäläistä miniääni kohtaan, mutta hänhän on todella miellyttävä persoona, lahjakas ja energinen kuten koko perheensä. 8-vuotias veljentytär voitti juuri Mozart-pianokilpailun Pietarissa.

    Ruotsin opettajana olen vuosikymmenet tasoittanut oppilaitteni tietä kielen oppimiseen niin, että saisivat siitä hyötyä ja iloakin, ja itse olen rikastunut paljon opittuani tuntemaan toisen kulttuurin, tavat, laulut, kirjallisuuden. Täällä voittopuolisesti ruotsinkielisessä ympäristössä sen kokee miellyttävänä, että ihmiset ovat mukavia ja iloisia. Olin 35 vuotta paikallisessa Pohjola-Nordenin hallituksessa, ainoana suomenkielisenä, kunnes vihdoin maltoin jättää paikkani nuoremmille. Siellä oli niin hauskaa, naurettiin joka toinen minuutti. Mutta tietysti ihmisten kanssa pitää osata puhua, että pääsee sisälle asioihin.

    Lounasvieras toi luettavaksi Ahtisaaren muistelmat, ihan mielenkiintoista, leppoisaa tekstiä. Oulun lyseossa Ahtisaari sai ehdot ruotsissa eikä suorittanut niitä, kun halusi ikäistensä joukkoon, oli mennyt oppikouluun jo kolmannelta luokalta. YO-arvosanakin taisi jäädä approon; urheilu oli ollut kiinnostavampaa. 22-vuotiaana hän kuitenkin, oltuaan vuoden opettajana, meni Tukholmaan ja haki ennakkoluulottomasti Ruotsin rahoittamaan kehitysapuprojektiin Pakistaniin. Kotona oli kartalta etsitty, missä sellainen Pakistan on! Siellä hän oppi sitten kolmen vuoden aikana puhumaan ruotsia. Ja kansainvälinen ura jatkui. Norjalainen sukutausta ja karjalainen vilkkaus auttoivat kanssakäymisessä tuntemattomienkin kanssa.
    EG

    VastaaPoista
  17. Aavistaen Matti Rossin, teoksen suomentajan, kuoleman luen uudestaan Sadan vuoden yksinäisyyttä. "Luovassa kirjoittamisessa huomaamaton liikehtiminen objektiivisten tosiasioiden ja subjektiivisten harhaluulojen välillä tuo tekstiin elämän." Tämä ei todellakaan sovi maagiseen realismiin -- kun alkaa naurattaa, huomaa liikehtimisen. Teksti on edelleen aivan loistava ja tuo kirja ainutlaatuinen.

    VastaaPoista
  18. Ei sitä tietenkään hyvällä muistele, jos on sodan tai muiden vihollisuuksien takia joutunut jättämään kotinsa. Lähiympäristöstä olen huomannut, että ikävät muistot heijastuvat vielä kolmanteen polveen. - Mummi sanoi, että venäjää ei tarvitse osata muuta kuin "Ruki ver", totesi eräskin, tosin vähän vitsinä. Hänen mumminsa oli joutunut kahteen kertaan jättämään talonsa Kannaksella, sen uudelleen rakennetunkin, ja mies kuoli Talvisodassa.
    En ymmärrä, miten nämä nykyiset pakolaiset ollenkaan selviävät elämässään eteen päin, niin kauhean näköistä on sodan jälki.
    EG

    VastaaPoista