Sivun näyttöjä yhteensä

13. toukokuuta 2014

Tätä kirjaa et halua lukea



Hannu Lauerman uusi ”Hyvän kääntöpuoli” on kirja, jota et halua lukea. Se vaarantaa terveytesi. Luultavasti mielenterveys edellyttää vakaumuksista ja mielipiteistä eli siis harhaluuloista kiinni pitämistä. Jos ne heilahtavat, ihminen on tyhjyyden päällä.

Lauerman kirja on omiaan ravistamaan monia käsityksiä, joista lukija on varma.

Jotkut kommentoijanikin varistelevat välillä kylmää hikeä, kun vankiloissa ja ehkä muissakin laitoksissa on periaatteena paapoa pahantekijöitä. Saman aikaan kunnon ihmiset kokevat monenlaisia vastuksia.

Tuon luulo ei katoa kiistämällä. Lauerma esittää kirjassaan jokseenkin ilkeä faktan. Miesten keski-ikä (eliniänodote) on Suomessa tällä hetkellä 76 vuotta tai vähän yli. Kahdesti tai useammin vankilassa olleilla miehillä se on – 46 vuotta.

Jos edellisen lauseen vahingossa lukenut ei jo poistunut sivulta, hän varmaan keksii ajatella, että nepä ovat hirsipuulintuja, varhaiseen kuolemaan tuomittuja muutenkin. Väki valikoituu vankiloihin.

Väite kuulostaa nokkelalta. mutta ei ole tosi. Vaikka se olisi tosi, se olisi pahaenteinen. Sehän tarkoittaisi, että myös me Suomessa pidämme yllä natsien mallin mukaisia tuhoamisleirejä, joihin kootaan lyhyeen elinikään tuomittuja henkilöitä, jottei satunnaishajonta tai muu vastaava seikka pääsisi pelastamaan heitä henkiin.

Eikö olisi kuitenkin selvintä nitistää se noin 12 prosenttia väestöstä, joka aiheuttaa enimmät häiriöt ja kustannukset? Vankilassa käyneitäkin on samanaikaisesti hengissä noin 60 000.

On minulla tähän vastaus. Jos kuvitteellisesti ja tämän esimerkin törkeyden myöntäen ajattelemme että tuo joukko tunnistettaisiin ja tuhottaisiin, mitä tapahtuisi sitten?

Sen sijaan tulisi toinen 12 prosenttia, joka olisi aivan entisen kaltainen. Ja sen jälkeen kolmas.

Selityksiä on kaksi. Tämä 12 prosenttia – tai jos tartutte esimerkkiin, sanokaa te kuudesosa tai 16 prosenttia – on tilastollinen suure. Se on keskihajonnan eli kellokäyrän vasen reuna. Se on aina olemassa ja etenkin kaikissa satunnaisjoukoissa.  Koululuokassa on 12 prosenttia oppilaita, joiden menestys huolestuttaa opettajaa ja joiden luokalta pääsy on epävarmaa.

Syy on se, että keskiarvo painaa. Melkein kaikissa kouluissa ja opistoissa kouluarvosanojen keskiarvo on siinä seitsemän ja puoli. Jos piirtää tasoitetun käyrän, se on näppärämpi jakaa kuuteen kuin neljään osaan. Kumpia metsässä on enemmän, isoja puita vai pieniä puita? Molempia on yhtä paljon. Loput ovat vain parahultaisia. (Metsänarvioija voisi olla eri mieltä. Minä vain katson ikkunastani.)

Toinen selitys on, että yhteiskunta tarvitsee rupulijoukon ja pitää huolen, että sellainen aina on. Yhteiskunta on eräänlainen ”biotooppi”, jonka on välttämätöntä tyhjentää itseään. Monet näistä pudokkaista ovat kollektiivisesti kuivaksi imettyjä.

Haluan kehua kovasti Lauerman kirjaa. Kun hän on vankimielisairaalan ylilääkäri, aiheet ovat synkänpuoleisia ja asiat sellaisia, että niistä lukeminen vaatisi avointa mieltä. Nyt Lauerma on kirjoittanut kolumnin tai blogin tapaan suhteellisen lyhyitä kirjoituksia, jotka ovat samanaikaisesti helppoja ja hyödyllisiä.

Lääkäreiden, etenkin psykiatrien huono tapa piiloutua ainakin tärkeimmissä asioissa epäselvien ja mielellään vieraskielisten oppisanojen taakse, loistaa poissaolollaan. Kirjoittaja jopa uskaltaa ja osaa kertoa, millainen tapaus on ”psykopaatti”. Tällä hetkellä noita lainausmerkkejä ei tarvittaisi. Psykopaatteja on. Se ei ole Lauerman vika, että minulle tuli lukiessa mieleen, että olisikohan tuolla ajuringonnousun ilmansuunnassa yksi presidenttinä. Toisin kuin monet muut hullut psykopaatti voi olla aivan äärimmäisen hyvä manipuloimaan ihmisiä. Ellei muu auta, hän voi olla vaikka miellyttävä. Heikäläiset ovat hyviä näyttelemään. Se on välttämätöntä, koska tunteiden puuttuminen on syytä peittää.


Uutta on myös huumori. Pidän siitä suuresti. Yksi kirjan pikku teksteistä koskee oikeastaan menettelytapoja ja toimintaa psykiatrisessa vankisairaalassa. Kirjoituksen otsikko on ”Hannibal Lecter”. Viimeinen lause on oikein hyvä – turha pelätä, ”me laskemme potilaat joka päivä tarkasti”.

42 kommenttia:

  1. Tämä Lauerma on tunnetusti blogistin kaltainen tai vielä pahempi kyynikko ja pikku nokkeluuksien heittelijä! Ei mikään suurmies siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauerma on hyvä vakintuneen totuuden kyseenalaistaja.

      Kemppisen "Tuolta puolen" näkyi olevan Akateemisen kassojen vieressä, runokirjakyltin alla. Kannen ruskaväritys varasti huomion.

      Bongasin itseltäni neljä kommentia, jotka kaikki olivat eri lippalakilla raaputettu.

      Hienoa, että netti jää elämään myös paperilla. En usko, että kukaan oikeasti lukisi sataa blogikirjoitusta netin käyttöliittymästä.

      Poista
    2. Eikös niitä blogikirjoituksia pitänyt olla 3 500 kappaletta?

      Poista
    3. Tänään 3 051 julkaistua kirjoitusta ja julkaisemattomat päälle. Katso oikean reunan listaa.

      Poista
    4. Kyllä, mutta siinä kirjassa ei taida olla noin montaa. Siitä oli kysymys.

      Poista
  2. Eilen kertoivat SVT 2:ssa, että Ruotsissa korkeimmin koulutetuilla elinajanodote on noin 86 v ja matalan koulutuksen saaneilla se on noin 68 vuotta. Olen itsestänikin todennut, että kun on tyhmä on myös köyhä ja vähän sairaalloinenkin. "Köyhät kyykkyyn ja rutiköyhät kontalleen", sanovat jotkun porvarit.

    VastaaPoista
  3. Eipä tuohon juuri ole lisäämistä. Lauerma on mainio vaikean tiedon popularisoija ja tällaista tarvitaan.
    Aika on erikoista, siis tavallista. Selväpiirteiset psykoottiset kriisit, uskottavat ja tavallisen ihmisen ymmärrykssen uppoavat mielisairaudet ovat hämärtyneet näennäisesti monipolvisiksi, useita sukupolvia käsittäviksi ihmissuhdedraamoiksi ja sotkuiseksi sosiaalisten, medisiinisten ja etnis-kulttuuristen erojen muodostamaksi sotkuksi, johon sykertyvät mukaan auttajaverkostot ilmiasultaan avuttomina, vailla valtaa ja sen grandiositeettia, mutta kykenevinä uudenlaiseen herkkyyteen.
    Väitän varsin kategorisesti, ettei ero aiempaan ole häiriöissä, vaan lähestymistavan syvyydessä ja laadussa. Myönteiseen suuntaan. Nyt nähdään ja tehdään näkyväksi se, mikä aiemmin haudattiin traumaattisiin ja traumatisoiviin laitoksiin, puhutaan ääneen puhumaton, synnytetään aiemmin syntymätön dialogi.
    Kun yhtälöön lisätään riittämätön resurssointi, haavoittuvat ja ikääntyvät, joskin kokemukseltaan ja koulutukseltaan laadukkaat työryhmät, ilmipotilas saa sattumanvaraisesti loistavaa, bulkkitasoista tai keskimääräisen kohtalaista hoitoa.
    Nykyisin tiedämme, mitä vaille ne jäävät, jotka syystä tai toisesta jäävät kokonaan ilman.Se on paljon. Ja se on surullista. Onneksi vankeinhoito on hoitoala.

    VastaaPoista
  4. Pahuutta on kuitenkaan mahdotonta kieltää. Vai miten selittää tai selittäisi Lauerma yhteiskunnan, jossa vallitsee pahuus ja julmuus täysin hyväksyttynä käytöksenä? Olen lukenut Unto Parvilahden kirjaa "Berijan tarhat". Vastaavaa on ollut ja on edelleen muissakin yhteiskunnissa mutta ei samassa mittakaavassa kuin nämä vankileirien saaristot eikä nykyajan oloissa. Hymy hyytyi kirjaa lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. . . . käsittääkseni USA:ssa on kymmenen kertaa enemmän ihmisiä vankiloissa kuin EU:ssa.

      Poista
    2. Kirjoitat eri asiasta.

      Poista
  5. JK: "Kahdesti tai useammin vankilassa olleilla miehillä se on – 46 vuotta."

    Silläkin uhalla, että leimaudun vieläkin taantumuksellisemmaksi kuin ehkä olenkaan, rohkenen kysyä: montako tuollaista miestä meillä on ja mitkä ovat heidän yleisimmät kuolinsyynsä?

    Toisin sanoen vankilassaoloko heidät tappaa? Olisivatko he hengissä, jos yhteiskunta ei olisi heittänyt heitä toista kertaa vankilaan? Vai löytyykö eräs selittävä tekijä mahdollisesti jopa omista elintavoista?

    VastaaPoista
  6. Luin ensimmäisenä opiskeluvuotenani v. 1970 sosiologian approbaturia varten Inkeri Anttilan Kriminologian. Vieläkin muistan, kuinka silmiä avaava kokemus oli hänen analyysinsä siitä, kuinka rikollisuus on välttämätöntä yhteiskunnan määritellessä arvojaan. Kaikki merkitykselliset arvot saadaan määritellyksi vasta, kun poimitaan tikun nokkaan ne, jotka eivät mittoja täytä.

    VastaaPoista
  7. En kommentoi.
    I.

    P. S.

    Stefan Einhorn, Aidosti kiltti.
    Mikäli olettamukseni osuu tontilleen on hän keksinyt älykyyden osa-alueen. Minä tahdon olevaksi ekumetrian tieteenalan, ei se tee minusta ekumetrikkoa mutta toivon että Kemppinen ymmärtää kuinka tarkoitan kirkkaana mielessäni olevan toivon tuoda esiin. Tähän saakka kaikki on ollut erinomaisen helppoa ja selvää, saadaan nähdä kuinka etenemisen kanssa on.
    I. H.

    VastaaPoista
  8. Rikollisuus on kilpailtu ala, totta kai. Jos kaikki rikolliset laitettaisiin vankilaan, uusille rikollisille löytyisi tilaa. Tämä on ainoa ei-mystinen mekanismi, jonka voisi kuvitella selittävän blogistin spekulointia rikollisuuden tasosta. Kellokäyrä ei tietenkään selitä mitään. Mystinen on myös väite, että "yhteiskunnat" väistämättä määrittelevät osan porukasta rikollisiksi. Onko todellakin näin esimerkiksi luostareissa? Ei tietenkään.

    Rikollisten vangitseminen vähentää rikollisuutta radikaalisti. Esimerkiksi Singaporen tasolle. USA:ssa pari prosenttia miehistä on vankilassa. Määrä lähti rajuun nousuun 80-luvulla. Vähitellen rikollisuus on myös vähentynyt; Lontoossa joutuu nykyään todennäköisemmin ryöstetyksi kuin New Yorkissa. (Ohimennen kerrattokoon, että Helsinki on EU:n pääkaupungeista turvallisin, Bryssel muistaakseni turvattomin.)

    VastaaPoista
  9. Yleinen uskomushan on, että kerran rosmo, aina rosmo. Hataran muistini mukaan olen parisen vuotta sitten lukenut Lauerman antaman tiedon, että vain kolmannes vankilaan tuomituista palaa sinne uudestaan. Oliko kirjassa tästä asiasta mainintaa?

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  10. Minä taas uskon mielenterveyttäni ylläpitääkseni, ettei yhteiskunta juuri tarvitse rupulisakkia, sillä öykkäreissä, sairaissa ja heikkolahjaisissa heitä riittää aina. Niin suuri osa suorittavan työn tekijöistä hoitaa tehtäviaan hampaat irvessä raahautuen, että heille varmasti maistuisi vähävastuiseen syrjäytymiseen vetäytyminenkin. Katuojaan päätymisensä voi kuulemma valita, mutta esimerkiksi pää-ministeriään ei.

    Tyylillisesti maailmansyleilijän ja absoluuttisen egoistihedonistin, jotka nykyään kummatkin kannattavat avointa globaalia markkinataloutta, välimaastoon sijoittuu nationalisti, eli tietoisesti isänmaallinen ja hiljaa puurtava ihminen. Nyt kun heidän tapaansa lähestyä elämää on mollattu niin keskustelujen kuin päätöstenkin tasolla noin parin vuosikymmenen ajan, mittareissa vielä näkymätöntä tyytymättömyyttä lienee kertynyt.

    Hallintoalamaiset eivät pidä siitä, että heille syötetään disinformaatiota, sillä se on vielä haittaavampaa ja epäkunnioittavampaa kuin suora sensuuri. Ilmeisesti paras tapa vastustaa avoimuutta on myöntää tukevansa sitä auliisti ja sen lisäksi olla kuitenkaan kertomatta mistään tähdellisestä mitään keskeistä. Mitä isoiksi itsensä kokevat edellä, sitä kiperästi mallin tarpeessa olevat perässä.

    Sitä en epäile, etteikö rupulisakin suuri osuus parantaisi herrojen ja ruhtinaiden elämää muutenkin kuin tuottamalla heille suoraa mielihyvää. Yhteisöllisen vetovastuunsa unohtamiseen hyvä hetki on se, kun rupulisakin mielipiteet vaikuttavat muita viisaammilta historian ja fyysisten lainalaisuuksien valossa. Yleisesti vallitseva sääntö- ja arvokehikkohan noudattelee aina vähiten rupuleimman sakin toiveita, joten sitä on tarkasteltava jatkuvasti, väsymättä ja armotta, kuten aina hiljaisuudessa tapahtuukin. Pehmeiden tieteiden suuri ansio on se, että niillä on viime aikoina pystytty melko vakuuttavasti osoittamaan monet kirkollisen väen vanhat vaikutusvaltaiset päättömyydet juuri sellaisiksi.

    Kun oman joukkueen kooksi valitaan kansakunta, on aivan helppoa olla sotimatta ja unohtamatta hyväksi koetun sekä rakentavan ihmiselämän olevan korkein arvo. Jostain syystä lännessä on hiljan alettu teeskentelemään, että näin ei ole. Vaikka olenkin kotimikroajan lapsi, kaksinapaisen ja rauhallisen status quon huonosti perusteltu järkkyminen on mielestäni maailman epäilyttävin asia.

    Paras tapa ehkäistä tahallista sössimistä on rakentaa ja ylläpitää järjestelmää, jossa sillä ei pääse pitkälle. Tiedon leviämisen maksimointi, henkilöhistorian pitäminen tärkeänä, aggressiivisten kyynärpäämanööverien jyrkkä tuomitseminen, löylykerholaisuuden ehkäiseminen ja meritokratian vaaliminen ovat keskimäärin hyviä asioita. Vakavissani totean, että nykyään on myös internet, jonka foorumeilta sosiaalisesti epäonnistuneet, esimerkiksi tulevien rikollisten lyttäämiksi joutuneet, löytävät kyllä kylliksi mieluisaa tekemistä eliniäksi. Voivat kinastella vaikkapa piirretyistä. Elinikä jää moisillakin tietäjillä melko lyhyeksi, mutta siitä ei ilmeisesti ole pakko välittää, koska toisin kuin elämäntaparikolliset, he eivät reagoi turvautumalla väkivaltaan, haitantekoon tai kiristykseen.

    60 000 on viisimiljoonaisesta joukosta 1,2%. On mielestäni voimakkaan kyseenalaista niputtaa loput 10,8% rupulisakista samaan joukkoon heidän kanssaan. En tunne ketään, joka olisi elänyt elämäänsä tilaston alkiona, mutta olen kyllä törmännyt moniin, jotka ovat ällistyneet todelliseen maailmaan sopimattoman sokean kategorisoinnin tuhovoimaisuutta.

    Blogistin argumenttia käyttäen irvailen, että Suomessa ylläpidetään jo tuhoamisleiriä nimeltä pitkäaikaistyöttömyys. Kun suuri määrä aikaa ja energiaa menee avoimesti rähinähenkisten mustien aukkojen suitsimiseen ja miellyttämiseen, suuri joukko todellisuudessa yhteistyöhenkisiä jää heitteille. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, joten nollasummaperiaate pätee tähän. Monet asiat maailmassa on helppo nähdä suhteellisina, jos on elänyt niin helppoa, mukavaa ja turvattua elämää, että absoluuttisuuden kokemukset ovat jääneet vähiin.

    VastaaPoista
  11. Tänään Kemppisen blogikirja (Tuolta puolen, Art House, 2014) oli tullut Akateemiseen, sen sieltä sain.

    Niin mainio keksintö kuin internet onkin, ei siitä ole kirjan korvaajaksi. Kuten täällä on moni paremmin todennut ja Nicholas Carr nasevimmin kiteyttänyt, netti sopii surffailuun, kirja syventymiseen.

    Viime vuosien parhaita kirjoja on David Bordwellin Pandora's Digital Box, joka perustuu hänen blogiartikkeleihinsa. Niistä hän työsti e-kirjan, jonka voi ladata nimelliseen hintaan hänen sivultaan, ja tuokin kirja iskee täysimmällä voimallaan tulosteena vaikkapa mapissa. Siihen liittyy jotenkin se, että kirja on finiittinen mutta laaja. Sitä voi alkaa avata ja levittää ja pitää silti koko ajan hyppysissään.

    Sama pätee Kemppisen uumoiluihin, kun teemana on vaikkapa Proust, Kivi, Bach, Tuuri.

    VastaaPoista
  12. "Luultavasti mielenterveys edellyttää vakaumuksista ja mielipiteistä eli siis harhaluuloista kiinni pitämistä. Jos ne heilahtavat, ihminen on tyhjyyden päällä."

    Kiteytit muuten juuri sen, minkä olen arvellut piilevän erään uskovaisille yleisen uskomuksen takana: eettisyys on uskonnosta. Kerettiläisillä ei ole moraalia, tai ei ainakaan yhtä hyvää kuin uskovaisilla. Olen aina pitänyt tuota ajatusrakennelmaa samalla tavalla vastenmielisenä kuin tunnepohjaista homofobiaa tai tunnepohjaista rasismia. Pelko oman intuition pettämisestä saa aikaan sen, että ihminen devaluoi ne, joilta sama intuitio jostain syystä puuttuu.

    Olen lukenut, kuinka kauppatieteiden tohtori ja lääketieteeseen nojaavan menestyvän yrityksen toimitusjohtaja uskoi Suomen sodissa selvityn taivaan isän ja kotirintaman naisten ajattelun voimalla. Aviottomat miehet kuulemma muistelivat äitiään. Silloin ymmärsin lopullisesti, että korkeakaan koulutus ei välttämättä tee autuaaksi.

    Kasvava lapsi joutuu etenkin paljon kouluja käydessään toteamaan omat intuitionsa roskaksi kerta toisensa jälkeen. Intuitiivisen uskomuksen tilalle tulee tyhjiö vain siinä tapauksessa, ettei tiedä, millä sen voisi täyttää.

    Minusta usko hyvinvoinnin tekemiseen riittää. Se vain on laiskoille ajattelijoille epämieluisaa, sillä silloin ei voi apinoida auktoriteetteja eikä nauttia ideologisten kuppikuntien taloudellisesta ja poliittisesta imusta. Menneisyydessä ja monesti vieläkin on esimerkiksi niin, että ideologiset kuppikunnat pyrkivät ryöstämään seksuaalivähemmistöiltä mahdollisuuden voimaa antavan parisuhteen tavoitteluun. Jokainen koulukiusaaja tietää ja myöhemmin elämässään muistaa, ettei mikään yhdistä keksityn yhteisen vihollisen tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Jumalaa ei olisi, hänet täytyisi keksiä. Tämä jäi kerralla ytimiin. Tunneperusteisesta homofobiasta pääsin Proustin ja kaapista tulleen koulukaveri myötä; etiikan uskontokytkökseen uskon yhä.

      Lääketiede, tekniikka ja kauppatieteet ovat luullakseni viimeisiä oppialoja, joilla oppii selviämään elämästä. Maailmasta toki hyvinkin. Mitä tahansa, myös edellä mainittuja, harjoittamalla eli elämällä tietysti oppii paljon, tämän näkee juuri lääkäreistä.

      Poista
  13. "Eikö olisi kuitenkin selvintä nitistää se noin 12 prosenttia väestöstä, joka aiheuttaa enimmät häiriöt ja kustannukset"

    Tämmöisiä ajatusleikkejä pitäisi harrastaa enemmän. Ne nimittäin pakottavat meidät miettimään haluammeko sitenkään viedä tietyn logiikan loppuun saakka. Useammat osaavat tuossa vaiheessa kavahtaa sekä palata terveen järven ja humanismin vaikealle polulle.

    Lauerman kirja on hyvä. Ainoa mikä siinä kiusaa on tietty tiedeuskovaisuus sekä ei-akateemisten ihmisten mollaaminen: pitääkö ihmisellä olla välttämättä tutkinto ollakseen fiksu tai pätevä kansanparantaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tiedeuskovaisuus on minuakin häirinnyt miehen muuten mainioissa kirjoissa.

      Poista
  14. Put Putin psykopaatissa

    Tuon itäisen kuvernementin presitentin mielenterveyttä olen minäkin pohtinut.
    Siis mies joka on käytettävissään olevan vallan huipulla, miljardööri ja seurustelee, ellei peräti ole jo naimisissa, itseään huomattavasti nuoremman balettitanssijattaren kanssa, eikä tämä tunnu riittävän hänelle, vaan pitää hänen vielä hamuta jotain muuta, jota ulkopuoliset voivat vain arvailla, ei taida käydä täysillä vaan on hän monityydyttymätön rasvahappo.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksipuolista. Eikö Obama ole yhtään hullu? Syyriassakin CIA:n käynnistämä sota tappanut satatuhatta henkeä.

      Poista
  15. Mielenkiinnolla olen seurannut Hannu Lauerman esiintymisiä televisiossa. Selkeää selostusta. Vaan olipa isänsä Mattikin mainio historian opettaja ja Keravan yhteiskoulun rehtori ennen kuin rupesi professoriksi. Erityisesti jäivät mieleen kulttuurihistoriaan keskittyneet luennot, ja kylläpä historian tunneilla soivat äänilevytkin, jos vain jotenkin aiheeseen liittyivät, vaikka ML oli jo silloin sotahistorian dosenttikin.

    VastaaPoista
  16. "Psykopaatteja on. ... olisikohan tuolla ajuringonnousun ilmansuunnassa yksi presidenttinä."

    Puhumattakaan niistä, joita on meilläkin eri organisaatioiden johtopaikoilla. Uskon nimittäin, että valta-asema vetää psykopaatteja puoleensa, kuten hunaja kärpäsiä - tai ehkäpä ne eivät olekaan psykopaatteja vaan "pelkkiä" narsisteja, vaikka alaisten kannalta ei eroa paljon huomaa.

    VastaaPoista
  17. Psykopaateista...

    Minkä tahansa valtion eduskunnassa, hallituksessa ja muissa vastaavissa elimissä psykopaatit ovat reilusti yliedustettuina. Myös Suomen. Katso nyt vaikka nykyistä hallitustamme. Eikä se luultavasti mitenkään ihmeesti parane, oli seuraavana hallituksenmuodostajana mikä tahansa puolue.

    VastaaPoista
  18. Ad Omnia:

    Rikosseuraamuslaitoksen eli Risen vuoden 2012 toimintakertomuksen mukaan uuteen rikokseen syyllistyi kolmen vuoden seuranta-ajalla 46,2 prosenttia vankilasta vapautuneista, kun vastaava luku edellisvuonna oli 49,8 prosenttia.

    Vankiluku (keskiarvo) on 3 200. Sekä rikosten että vankien määrä vähenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikosten määrä ei vähene, vaan niistä tuomittavat rangaistukset lievenevät eli tuomioistuimet lieventävät tuomioitaan, sillä valtio haluaa säästää vankeihoidosta aiheutuvia kustannuksia.
      Suomessa ei ole ollut pitkin aikoihin niin paljon elinkautisvankeja kuin nykyisin, mutta tämä on eri asia.

      Poista
    2. Hm, olisko tämä "kirja, jota et halua lukea", nyt se kauan odotettu blogikirja sitten?

      Poista
    3. Lokikirjailija, kts. Loki.
      Lokikirjallisuuden uudempia kommentaattoreita kutsutaan onnettomuustutkintalautakunniksi. Julkisia asiakirjoja. Sitkeää pureksittavaa.
      :-p
      IH

      Poista
  19. http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/05/normatiivinen-biotooppi.html

    VastaaPoista
  20. Puheen iltapäivässä 26.2. Lauermaa puolen tunnin verran ja selkeästi esitettyä asiaa häneltä tulee myös suullisesti: http://areena.yle.fi/radio/2188695

    VastaaPoista
  21. Millainen prosenttiosuus ns. valkokaulusrikollisilla on tilastoissa? Onko olettamus sama kuin rupulisakkirikollisilla, että heitäkin yhteiskunta tarvitsee? Onko heitä oikeasti lakikielessä olemassa?

    Onko laintuntemus, moraali ja mielenterveys kohdallaan niillä, jotka päättävät esimerkiksi eläkerahastosijoituksista joista kymmenet miljardit eurot tälläkin hetkellä luistelevat kotimaista verottajaa karkuun samoilla paratiisisaarten salatileillä kuin jyrkästi paheksuttujen ja niistä rikoksista tuomittujenkin varallisuus?

    Olen ymmärtänyt asian niin, että kyetäkseen tekemään tolkuttomia määriä rahaa (tai haalimaan ympärilleen mitä tahansa omaisuutta tarpeettomia määriä), täytyy ihmisen omata eräänlainen tunteettomuus inhimillisiä asioita ja muita ihmisiä kohtaan. Ja sehän on lähellä psykopaatin luonnekuvaa, ja näitä valkokaulusrikollisuuden parissa liikkuu siis tuhansittain.

    Näillä ihmisillä on myös erittäin vaikea pelihimogeeni joka vaatisi heidän itsensä sijoittamisen kauaksi yhteiskuntien ja yhteisöjen yhteisistä rahoista. Mieluummin ehkä jollekin autiolle paratiisisaarelle pelaamaan kookoksilla mölökkyä; pelikavereista ei tulisi olemaan pulaa.

    Tämän luokan rikolliset ovat aloittaneet mm. Wallstreetiltä käsin jo monta maailmoja kaatavaa lamaa, ja sotaakin. Heidän "töidensä" tuloksina löytyy siis läjäpäin myös ruumiita, mutta näistä montaa syyllistä ei ole tainneet sähkötuoliin vielä sitoa, eikä yhdyskuntapalveluun tuomita kuten eräällä tavalla naurettava tapaus Berlusconi.

    Asian vierestä (?) aprikointia: Björn Wahlroos ei ole siirtämässä (siirtänyt) kirjojaan ja varallisuuttaan Tukholmaan veroja pakoon. Hän rupesi vain Ukrainan kriisin eskaloitumisen myötä pelkämään sitä, että joskus (jopa hänen eläessään) vielä syttyy sota Venäjän kanssa ja sukuun kartutetun varallisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi tällainen "verosuunnittelu" alkoi tuntua tarpeelliselta. Ja tuskin hänelle ovat paratiisisaarten käytänteetkään tuntemattomia. Ei miettinyt hänkään isänmaan etuja sen koommin kun omien etujen turvaamisesta alkoi uniin asti ängetä pahoja aavistuksia. Ehkä Kataiselle kävi samoin: Syvemmällä Euroopan sydämessä on ehkä sittenkin turvallisempaa kuin vaaralliseksi sijainniltaan käyvässä rajamaassa, Suomessa.

    VastaaPoista
  22. Pikku täsmennys:
    Suomen väkiluku on noin 5.200.000. 60.000 henkeä tästä määrästä on 1,2 %, ei 12 %,

    VastaaPoista
  23. "Tuolta puolen", jahas. Mutta minkä ihmeen "tuonpuoleisesta" on kyse? Yhtäältä ja sitten toisaalta. Onpas jo opuksen nimi melkoista saivartelua. Ehkä se sitten "myy" kirjaa paremmin.

    VastaaPoista
  24. 'Parahultainen', hmm, ei ole ainakaan tiettyyn sekstiiliin asiaa frekvenssisanastossa, kukas muu kirjoittaja se distinktoi itseään samaisella hienoudella, niin joo, nyt muistelinkin, ja löytyy aika liuta muitakin yhtymäkohtia herra tohtoriin, onneksi blogisti ei kuitenkaan ole mätämuna (enkä nyt väitä että tämä toinenkaan olisi ollut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen
      (ko jo)
      lopettanut sulkumerkkien käytön. (?)
      Vähintään voi sanoa että olen lakossa. Herttaisia ovat.

      Quelle blogistique.

      Kuinkahan se lausutaan?
      Pyydän anteeksi, tiesin väärin.

      IH

      Poista
  25. Blogistin kellokäyrään perustuva näkemys sille, miten kävisi, jos tuhottaisiin se 12 % väestöstä, joka aiheuttaa enimmät rikokset, kaipaa analyysiä.

    Jos populaatio jakaantuu jonkun ominaisuuden suhteen kellokäyrän mukaan ja siitä poistetaan vaikkapa heikoin kuudennes, uutta poistettavaa ei synny vastaavasti, jos ominaisuus mitataan objektiivisesti. Ihmisen pituus voidaan mitata melko objektiivisesti. Jos sotaväessä poistetaan ihmiskunnan muonavahvuudesta lyhin kuudennes saapumiserästä sukua jatkamasta, poistetaan tällöin tietyn senttimäärän alittava "aines" ja jätetään vähintään sen saavuttavat jäljelle eikä uutta poistettavaa synny, jos tuo pituus katsotaan riittäväksi. Heikomman kuudenneksen poiston jälkeen porukan pituus ei noudata kellokäyrää.

    Koulumaailmassa kellokäyrä on jyllänyt kokeiden avostelussa. Siitä on ainakin aiottu päästä erilleen joissakin tapauksissa. Esimerkiksi fysiikka ja pitkä matematiikka ovat lukiossa vaativia aineita ja niitä uskaltavat opiskella yleensä vain se osa oppilaista, joilla on hyvät valmiudet noihin aineisiin. Kellokäyrässä on ollut se ongelma, että vaikean aineen ylioppilaskirjoituksissa hyvin suorittanut, voi saada huonon arvosanan verrattuna vastaavan tasoisesti helpomman aineen kirjoittaneen, Vaativassa aineessa voi koko kokeeseen osallistuva joukko onnistua hyvin, jolloin kellokäyrään sovittaminen vaatii kovaa rangaistusta vähäpätöisistä virheistä. Suoritukset voidaan kuitenkin arvioida kohtalaisen objektiivisesti suhteessa helppoihin aineisiin, jolloin tulokset eivät välttämättä jakaudu kellokäyrän mukaisesti.

    Rikoslain normit eivät ole niin objektiivisia kuin pituus, mutta objektiviisuuttakin on. Jos vakaviin rikoksiin syyllistyneet eliminoitaisiin, ei se synnytä tavallisissa ihmisissä merkittävää painetta ryhtyä esim. murhaamiseen ja pankkiryöstöihin. Rikolliskiintiön täyttyminen vaatisi normien kiristämistä. Jonkin
    verran tyhjö täyttyisi, koska uusia syrjäytettyjä/syrjäytyneitä tai sellaiseksi itsensä kokevia syntyisi.

    Kommenttini on vain harrastelijamaista "tilastotieteellistä" pohdiskelua. En hvyäksy kuolemantuomiorangaistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osut asian ytimeen. Noin on, jos mitataan objektiivista ilmiötä, kuten pituutta. Jos kuvataan ihmisten rumuutta, tilanne on toinen, koska "rumuus" tahtoo olla muuhunpopulaatioon vertautuva ominaisuus. Kuudenneksen poiston jälkeen seuraavaa kuudennesta alettaisiin ennen pitkää pitää rumina.

      Koululuokassa luku- ja laskutaito ovat täysin mitattavia asioita, eikä kellokäyrälläkään olisi mieltä. Jos "käytös" ja"huolellisuus" arvioitaisiin rehellisesti 4 - 10, siellä olisi kerran toisensa jälkeen kuudennes käyrän vasemmassa reunassa.

      Katso lähemmin prof. Pertti Töttö, "Paljonko on paljon". - Tuon heittosi harrastelijamaisuudesta olisit voinut jättää poiskin. Vedimme erään lukukauden matematiikan professorin kanssa luentosarjaa todisteiden arvioinnista mm. DNA-tutkimuksista isyysprosesseissa ja aloitimme Kolomogorovista jatkaaksemme satunnaismuuttujien kautta ehdolliseen todennäköisyyteen ja Bayesin kaavaan.

      Poista
    2. Vain että todistusoikeuttakin? Kyllä tulee H.T.Klamia ikävä, hän osasi selittää nämä asiat oikein!

      Poista
    3. Sen verran vaan vielä että koulumaailmassa kello- ja muut käyrät on unohdettu jo aikoja sitten.
      Arviointi on nykyään absoluuttista, ei suhteellista. Ei pyritä mihinkään jakaumiin.

      Poista
  26. Minäkin täält Turust olen toisinaan ajatellut, että olisiko eräs tuolla auringonnousun suunnassa ihan presidenttinä.

    VastaaPoista