Sivun näyttöjä yhteensä

3. toukokuuta 2014

Skanneri

Kuva Olympus Zuiko digital 45 / 1.8


Canon 9000F Mark II. Olin näprännyt edellisellä, joka oli monitoimilaite, kunnes toimet lakkasivat toinen toisensa jälkeen. Ostin maitokaupasta tosi halvan tulostimen. Se toimii niin kuin pitääkin. Skanneri mietitytti. Se kallis dioihin tarkoitettu on tehtaalla ja palaa ehkä jouluksi.

Kuvanlukijan käyttöni on kovaa, kun on tämä digitaalihanke, joka julkistetaan 12.5. Erilaisten tyylikkäiden vaihtoehtojen jälkeen päädyin menneiden sukupolvien ratkaisuun. Parempi että tekee itse.

Petyin katkerasti. Välillä valistuneena asiakkaana olin varautunut humpuukiin. Tämä kalliimman pään vehje, joka ei kuitenkaan ole niin sanottua ammattilaistasoa, täytti nekin toiveeni, joita en uskaltanut ajatella.

Valo on ehkä nyt sitten LED. Ainakin laite käsittelee sivun selvästi alle 10 sekunnissa eli ilman lämpiämisaikaa. Tai sitten se vain on näin aamulla virkeimmillään. Myös OCR eli tekstintunnistus on hyvin nopea. Jos suosii Acrobatia, kuten minä, on siis muistettava katsoa valikosta, onko kieleksi merkitty tämä suomi.

Aion vaikuttaa sekavalta näinä aikoina. Sen näkee sitten kirjoituksista. Vaikka yrittää olla lukematta, vanha leikekirja tulee suoraan uniin. Oliko ennen tosiaan niin paljon sanomalehtiä. ”Kemppinen saanut kirkon kirjallisuuspalkinnon” 25 eri lehdessä, ja arkkipiispan puhe, jossa kuvailtiin kirjojani. Olin unohtanut.

Hesarissa oli kokosivun arvostelu Ingmar Bergmanin kahdesta kirjasta. Innostuin kohdasta, jossa sanottiin, että kirjan filmikuvat säikähdyttävät täydellisyydellään ja syvyydellään ja että Bergman kertoo löytävänsä perimistään valokuva-albumeista suurennuslasilla merkillisiä ja kauhistuttavia yksityiskohtia, sielun ja ruumiin tiloja. Olen kirjoittanut tuon arvostelun ja unohtanut kirjankin, ”Kuvasta kuvaan”.

Eräät asiat selittyivät yllättäen. Näin lopetin – tämänkin olin unohtanut – juhlaesitelmän lakimiespäivillä 1991 Finlandia-talon suuressa salissa. Nyt kun kirjoitan, muistan yhtäkkiä rivin kiukkuisesti tuijottavia oikeusneuvoksia etupenkistä.

On häpeä olla juristi.
On häpeä olla vain juristi.

Vain-juristi antaa toisten huolehtia ajattelemisesta.
Vain-juristi hoitaa vain lakiasioita,
vaikka sellaisia asioita ei ole olemassa.

Laki on hänelle luonnonlaki tai historian laki
tai rakenteen laki.

Luonnon laki on yleinen. Se koskee tiettyä maailmaa.
Se koskee.

Joku löytää ihmisten painovoiman, joku keksii lapsille lämpöopin,
joku tiedostaa yleisön tarpeet.


Kukaan ei tiedä, mikä on rajanopeus rikosoikeudessa tai
magneettivuo avioliittolaissa.

Lakimies käyttää käytettyä kieltä ja uneksuu kielen vuoteessa,
joka  on mahdottoman pitkä tai liian lyhyt.

Hän kuvaa kirjaimilla maailmaa ja tekee maailmasta  kirjoitusta.
Hän ei opi kieltä, todellisuutta, ihmisiä eikä vankiloita. Raskaat koneet
jyskyttävät puheen metsässä.

Maailma kuviteltuna on kultainen lakikirja, täsmällinen tietoja ohje,
mikä on matojen tie ja mistä lintujen täytyy tulla ja, sen vuoksi ja kun, mihin suuntaan sade ja  ihminen lankeavat.

Kultaisen lain lukenut käsittää, mille maalle mennä ja mistä
maailmasta pyrkiä pois. Orava pyrkii metsästä metsään
moottoritien lakia rikkomalla.

Herra opeta meitä että me ymmärtäväisiksi tulisimme ja
että elämällä on loppu ja tarkoitus ja maali
ja kuolema on karhu,

yhä harvinainen ja pelottava ja karhu käy yön uniin. Konekivääri
tyhjentää vyön vyöltä Taivaaseenastumisen kirkon seinältä, Katajanokalta
Kauppatorin yli Smolnan suuntaan.


10 kommenttia:

  1. Vuonna 1991 JK oli jo muutenkin voinut havaita ettei hänestä ole kunnon tuomariksi.

    VastaaPoista

  2. Hyppään silmille täältä somepiilostani.Olin naputellut nämä ennen JK:n tämänpäiväistä kaunista ja viisasta runoa.Voit hyvin jättää kitkerän tekstini ihanalta psalmipäivältäsi pois. Palaan kuitenkin omillani myöhemmin.

    Mitähän amerikaksi tarkoittaa "generic law". Wikipediassa yhdistettiin jotenkin naturaan elikkä kai luonnolliseen lakiin. Sen vastakohta olisi pulmakohdassani "special company-specific laws" noiden US asuntoAravien Fannie ja Freddie kohdilla. Tämä kirja Fragile by Design jäljittää kongressia ja senaattia post-Roosevelt ja Bush Jr. asti amerikkalaisen unelman täyttymisessä omakotiomistuksen osalta, huokea rakentaa, ostaa ja rasittamaton mitä kiinnelainaan tulee.

    Politologian,paikallisaktivismin ja Wall Streetin innovaationerouden jännäri. Se pursuaa ideoita ja käytänteitä jollaisia lakikirjojen ulkopuolelta ja omahyväisen status quon yläpuolelle kohoten, sosieteetin herrat olisivat meilläkin voineet toimeenpanna 90-luvun alussa ja nytkin. Mutta toisia nyt tietysti kuin mitkä innoittavuudessaan tepsiviä olisivat olleet kaksikymmentä vuotta sitten.

    Kun tässä muutama blogi sitten lähdettiin siitä Koiviston konklaavista mutta juututtiin lähtökuoppiin, niin pamautanpa starttipyssyä uudelleen. Mikä Suomen suisti ojaan ? Kekkonen piti TV puhuttelun eduskuntajohtajille -77 hätätilassa, Koivisto veti linnaan tuomiovallan toteuttajia -92.

    Ratkaisut toukokuulla 1992 toivat hallan ja synkän ajan. Ehkei feodaalisuomessa muunlaista, kesää ja vuodentuloa lupaavaa johtamista oltaisi voitu toteuttaa vaikka järjestä ja kyvystä luoda elävöittävää ei asia olisikaan kiinni ollut. Vaikka taisi se tietämättömyydestä ja mielen rajoittuneisuudestakin kiinni jäädä.

    Tuo Fragile by Design -hauraaksi aiottu- rahasysteemi jota kun lypsetään ja ehtyy, niin Valtio pelastaa, panee äkkiä leikittelemään suomiversiolla. Rahavolyymit olivat kasvaneet 30 prosenttia per vuosi 80-luvun alkupuolelta alkaen ja tahti jatkui ulkomaisten pääomaliikkeiden vapautuessa, mutta ei siis kiihtynyt. Ja kuitenkin koko katastrofi on kuitattu ulkomaisen rahan tulvaksi,eli niiden moka jotka sitä ottivat -nyt konkurssiin kaadettavat- ja jota valuuttaa ahneet ulkomaalaiset pankit olivat tuputtaneet vilpittömille suomipojille.

    Mitä tästä voisi sanoa toisin? Joku vaihtoehtoselitys.Joku hypoteesi. Ihan äkkiä. Metsäfeodaalit tietysti keinottelivat kuten aina devalvaatioiden eteen. Mutta tällä kertaa se oli massiivista. KOP ja SYP olivat haaroittuneet Cityyn ja New Yorkiin (ja pikkulimpun PSP:kin!) Tilanne tarjosi ainutlaatuisen vetopaikan. Omiinhan ne vaparit kiersivät -oliko joku kantapääkikka vai mikä.

    Ihan vaan kauhun dynamiikka ja kaaos kentällä.Katsomo istui typertyneenä,vailla käsiä ja käsitteitä,luottaen herroihin kun ei mitään saattanut ymmärtää. Eivät siis käsittäneet lainoppineet, eivät taloustieteilijät.Jälkimmäiset uskoivat sodanjälkeiseen jumalhahmoon Keynesiin ja edelliset sortokauden legalisteihin, ei piiruakaan pyhästä kirjoituksesta pois. Auktoriteettitulkinta kävi ankarammaksi sitä tahtia kun meriitti tolkun voitti.Lyötiin köysiin,kun olisi pitänyt nostaa vyyhden päälle.

    Niin siis. KOP oli Lontoossa ja SYP jo Skotlanissakin paperinteossa. Pankkihommasta ei tullut mitään. Sitten leikkasi. Jätetään punnat Lontoon uusiin konttoreihimme ja ja swapataan ne Suomeen markkoina ! Ei tarvitse kotiuttaa puntia keskuspankkiin.Sitten liikepankeista antolainataan markat valuuttaswap ehdolla ja eletään onnellista kasinotaloutta puoli vuosikymmentä. Vihdoin vähäinen jarrutus -Liikanen valtiovarainministerinä- avaa puomit alamäkispiraaliin.

    Palkkankorotusjuhlaa vietettiin niin ikään. Valuuttoja tuli, mutta mikään ei piisannut kotipesän kiukaalla. Antti Tanskanen avasi devalvaatiosuunsa ja Ehrnrooth jatkoi. Seurasi nöyryyttävä käynti SP:ssä Puntilan puheilla. Aikaa saattaen Ehrnrooth erosi EK:n puheenjohdosta ja Puntila SP:n johtokunnasta. Ehrnrooth sulatti klaanit UPM:ään ja muuti työnteon Boliviaan Indonesiaan ja Kiinaan.Suomeen alkoi syntyä uudelleen kaunista kartanoelämää.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Liikaa sanoja minulla. Asiaa niukemmalti? Ajoin yllä yhtä ajatusta ja faktojen / datojen kytkemisestä yhteiskuntaprosessin etenemiseen ja sen mahdollistumiseen koetusti, faktuaalisesti. Ja vihdoin siis se ajatus: Että meidät romautti suomalaisten vientifirmojen oma myyntituloraha 90-luvun kriisiin. Ne rikkoivat koko itsenäisyyden ajan vallinnutta yhteiskuntasopimusta, että valuutat kotiutetaan poliittisyhteiseen käyttöön Snellmaninkadulle. Minulta ainakaan eivät kysyneet että saako eikä kerrottu että muutettiin. Eikä tämä ole vitsi.

      Nyt on raskaasti muutettu 2000-luvulla palkansaajien eläkerahojen sijoitusstrategioita. Jään nuolemaan näppejäni, koska rahalla ei olla tehty mitään tuotantokapasiteettia Suomeen. Jos mitä on rakennettu, niin toimistotorneja joista tavaraa ja komponetteja ja kemikaaleja tilataan ulkomailta ja enintään huolletaan Suomessa. Samalla syrjäyttäen oma tuotanto oli se köyhien Stokka Sotasairaala Tilkan juurella tai juuri sen Oikeustalo/Varma/Ilmarinen/Deloitte maapohja Ruoholahdessa.Pyhä maa, ahtaajien ja lautatavara kauppiaiden ja asennusvinkkejä jakavien miesten mennyt maa.

      He ovat nyt hoivahuomassa hyvinvoimassa kuten Mikko Roiha Seitsemästä Veljeksestä näytti joku vuosi sitten Tampereen Työväen Teatterissa. Viipurin Hackmanit ottivat näytelmät todesta niin pitkään kuin monimutkaisessa maailmassa menestyivätkin.Jukka Sjöstedt

      Poista
    2. Pyhä maa on vielä pyhempi, siellä kun on myös mm. HTC, hovioikeus, PwC, Supercell, Fennovoima ja F-Secure.

      Poista
  3. Kultainen lakikirja on hyvä heitto, samaan tapaan kuin kielioppifundamentalisteilla voi sanoa olevan absoluuttinen kielikorva.

    Sitaatin leikkiä jatkaen opintoputken voisi nähdä hiukkaskiihdyttimenä, isona mutta suljettuna kehänä, jossa matka ei etene, mutta alati uudet hitaat ylioppilaanväriset hiukkaset kiihdytetään törmäyksiin, joissa niistä irtoaa ketteriä pienen asiantuntijoita, jotka parhaimmillaan piirtävät pienen lisän kokonaisuuden edistykseen sammuakseen harmaaseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Absoluuttisen kielikorvan - hieno oivallus! - voi kyllä nähdä myönteisemminkin, hieman absoluuttisen sävelkorvan tapaan sellaisena kykynä, jossa havaitsee jonkun kirjoittavan sinänsä sujuvasti, mutta jotenkin "nuotin vierestä". Se voi olla tyylillistä, kielellistä tai rakenteellista horjahtelua.

      Etenkin rakenteellista epävarmuutta olen havainnut monen muistelijan teksteissä. Se tekee lukemisesta raskasta, vaikka asiantuntemusta ja tietoa olisikin tarjolla yllin kyllin.

      Kielioppifundamentalismi puolestaan on sukua mille tahansa lakiuskolle. Väittäisin jopa, että usein pilkunviilaajalta nimenomaan puuttuu "absoluuttinen kielikorva". Siksi on turvauduttava sääntöihin.

      Poista
    2. Tämä kehämäinen ajatus ilostutti! Pienenpieniä hiukkasia ja valtava aparaatti. Nämä ovat tarpeen mutta eivät kaikki sammu harmaaseen, opiskeluaikana saattaa käydä törmäys ja syntyä uusia ennen tuntemattomia pikkuisia kehäpäättelijöitä, leikkiä kehimään. Tätä tutkitaan!

      I H

      Poista
  4. Eiköhän se ollut juuri vuosi 1991, kun Kemppinen jätti KKO:n ja siirtyi hovioikeuden palvelukseen. Liekö ollut vähän katkera "kiukusta tuijotteleville" oikeusneuvoksille?

    VastaaPoista
  5. "muistan yhtäkkiä rivin kiukkuisesti tuijottavia oikeusneuvoksia etupenkistä."

    Ikävä ajatella, että KKO:ssa oli vain-juristeja, sillä niitä viimeksi kaivattaisiin. Alioikeudessa nuo vielä välttävät ja hovioikeudessa enintään yksi kokoonpanossa. Kyllä tuomarin pitää tuntea Elämä, sitä enemmän mitä korkeammasta asemasta on kysymys.

    VastaaPoista
  6. Joo, kyllä! Siispä lautamiehet KKO:n kokoonpanoon ja kiiruusti!

    VastaaPoista