Sivun näyttöjä yhteensä

15. toukokuuta 2014

Laki on kaikille sama



Otsikon väitettä en ymmärrä. En sitä ole koskaan ymmärtänyt. ”Vain tuomiot vaihtelevat”, lauloi vasemmisto. Sekin minulta jäi käsittämättä. Niiden pitää vaihdella, aina jutun mukaan. Tasa-arvoisuus lain edessä ei tarkoita tasa-arvoa lain takana.

Älkää kysykö minulta eilisestä radiouutisesta tai tämänpäiväisestä, joka koskee hallintotuomioistuimia. En ole enää selvillä käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden ratkaisujen perustelusta ja vakuuttavuudesta. Viimeksi mainittua seuraan, hovioikeudesta oikeastaan vain oman alani juttuja, käräjäoikeudesta en juurikaan.

Tietämättömyyteen ja asiantuntemattomuuteen perustuva vaikutelmani on, että jatkuvasti ne ratkaisut ovat parantuneet, mutta perustelut tosin ovat nykyisin yleensä liian pitkiä.

Lähden siitä kyselyyn vastanneet asianajajat osaavat asiansa. Joka tapauksessa kyselyn tuloksiin on suhtauduttava hyvin vakavasti.

Erilainen viranomaiskulttuuri on saanut jatkuvasti osavoittoja. Suomessa käännekohta oli EU. Muissa maissa tehdyt ratkaisut eivät olleet juurikaan kiinnostaneet lakimiehiä. Nyt Ihmisoikeustuomioistuin ja samalla EU-tuomioistuimet tulivat niin tärkeiksi, että niitä oli kertakaikkiaan ryhdyttävä seuraamaan.

Parhaimmillaan vaikutus on voidetta, ei tabletti. Ihmeparannuksia ei todellisuudessa tapahdu. ”Kosteusvoide” on pysyvästi hyväksi. Vahinko vain, että nämä eurooppalaiset tuomioistuimet näyttävät niin usein, miten tuomioita ei pidä kirjoittaa. Kansallisten oikeuskulttuurien soveltaminen yhteen on tavattoman vaikea tehtävä. Yleensä se ei ole onnistunut. Ranskan perinne on ”lyhyt ja epäselvä”. Saksan perinne on ”pitkä ja epäselvä”. Englannin perinne on ”epäselvä”.

Jos lukija haluaa syventyä neljännestunniksi tähän kysymykseen, hyvin uusi ennakkotapaus on ihan hyvä esimerkki. Lukekaa esimerkiksi se:


Jutussa on puhe isyydestä ja isyyden toteamisesta hyvin pitkän ajan jälkeen. Ongelma on hyvin helppo ymmärtää, ja sitä koskevat oikeussäännöt on selostettu ratkaisussa. Tällaisia vanhoja asioita pidä avata aivan vähällä. Normaali kanneaika oli mennyt ajat sitten umpeen.

Tässä on yksi ongelma. Ratkaistavat kysymykset voivat olla hyvin vaikeita. Ja toinen ongelma johtuu tuosta ensimmäisestä. Myös sen jälkeen, kun faktat on saatu esiin ja ymmärretty, keskenään aivan ristiriitaisia mutta silti aivan järkeviä ratkaisuja todella voi tehdä. Edellyttääkö ”yhdenvertaisuus”, että mummoihmiselle ja puuhainsinöörille asetetaan sama selonottovelvollisuus asuntokaupassa? Vastaus ei ole helppo. Mummo voisi palkata insinöörin apuunsa.

Mielestäni eläkkeellä olevia professoreita ei pitäisi kuunnella tässä asiassa. Omista tutkimuksistani keskeinen osa on vanhentunut. Pahoiksi väittämiäni keskeisiä epäkohtia ei enää juuri näy. En väitä että se johtuisi vähääkään minusta, vaikka keskustelua oli silloin todella paljon. Tutkija on lainelautailija siinä kuin esseisti-blogisti – molemmissa on kysymys tuulen haistamisesta ja purjeen virittämisestä. Tulee syksy, tulee talvi.

Usein esitelty ja sinänsä erinomainen perustelutapa ”puolesta ja vastaan” on hyvä sääntö. Hyvä olisi myös ymmärtää, että se on kehäpäätelmä. Kun tuomioistuimessa on saatu selville, mikä puhuu vaatimuksen puolesta ja mikä sitä vastaan, juttu onkin ratkaistu ja perusteltu. Ongelma on juuri näiden asioiden löytäminen ja kirjoittaminen näkyviin.

Neuvo tuomareille: älkää ruvetko puolustautumaan. Joudutte muuten itse juuri tuohon ristikkäisten perustelujen kehään. Kuunnelkaa moitteet. Tehkää muistiinpanoja.

Neuvo asianajajille: älkää uskoko, kun tuomarit väittävät, etteivät ehdi opetella. Tuomarin ammatin keskeinen taito on oman työn ja siis ajankäytön organisointi.

Neuvo medialle (lainaus J. Kemppinen 1990. 1992): tuomaria on lyötävä kuin sikaa. Neuvo medialle 2) (sama, 2014) – ehkä lyömistä tehokkaampaa on juosta seiväs kourassa ja karjua. Parantaa se juoksuaan, sika.



24 kommenttia:

  1. Ad Omnia: - yritän rajata keskustelua. - En enää usko, että väen vaihtaminen, esimerkiksi tuomareiden korvaaminen asianajajille ja päin vastoin, auttaisi yhtään mitään. En liioin usko, että palkkaus olisi asian avain.

    Molemmat ammatit - ja professorin homma myös - ovat aika vaikeita. Niiden oppimiseen menee paljon aikaa.

    VastaaPoista
  2. Ylen kyselyn vastausprosentti oli 15,7 %.

    Ei noin vinon otoksen perusteella voi tehdä uutisia.

    VastaaPoista
  3. Poliisit jäivät taannoin kiinni katsastamattomalla autolla ajamisesta. Sanktiot? Huomautus. Jos siviili jää kiinni katsastamattomalla autolla ajamisesta niin takuulla tulee sakkoja. Sanonta "Laki on kaikille sama" on todellakin täyttä puppua.

    VastaaPoista
  4. Tuota.
    Olettaisin, että osaaminen vaihtelee myös tuomareilla. Monet ovat kohdanneet, sekä todella ammattitaitoisen, että tumpelon kirvesmiehen tai vastaavasti jonkin muun ammatin edustajan. Millä perusteella voimmo odottaa kaikkien tuomareiden edustavan erinomaista ammattitaitoa.
    Se, että oikeustieteelliseen on vaikea päästä, tarkoittaa vain sitä, että sinne valitut ovat keskimäärin aika hyviä luetun ymmärtämisessä, muistamisessa ja sen soveltamisessa. Kun asiat kuitenkin ovat vaikeita, ja usein erikoistumista vaativia, niin silloin syntyy eroja valikoidussakin joukossa.
    Saattaahan vastapuolella olla lakimiehiä, jotka ovat vuosia kokopäivätyökseen erikoistuneet verosuunnitteluun tai vastaavaan yritystalouden haaraan.
    HM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valittaisiinpa poliisiksikin pyrkivistä vain ne, jotka ovat hyviä luetun ymmärtämisessä, silloin oikeuslaitos säästyisi monesta turhasta oikeudenkäynnistä. Se on tietenkin turha toivo, eiväthän sellaiset ihmiset poliisiksi pyri. Miksi ne ihmiset, jotka ovat hyviä luetun ymmärtämisessä, eivät kyseenalaista poliisien tekemiä selostuksia?

      Poista
  5. Mikä se kyselyn otos lopulta oikein oli? Esimerkiksi siis mukana peräti kaksi (2) julkista oikeusavustajaa!

    VastaaPoista
  6. Vain että kuin vierasta sikaa! Noin muotoillessaan JK oli kai jo menettänyt mahiksensa KKO:ssa ja joutui kohta vetäytymään hovioikeuden kuivakkuuteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JV voisi pysytellä ihan oman bloginsa suojissa. Ei JK:kaan tule sinne kirjoittelemaan, etenkään anonyymisti...

      Poista
  7. Kuuntelin mökillä näitä uutisia. Olen maallikko ja vanha nainen, joten ensimmäinen ajatus oli, että tässä on menossa joku jäsentenvälinen nokkapokka ja riidanlietsonta.

    Omassa pihapiirissäni muhii oikeustapaus. Vanhan omakotitalon täysin toimiva jätevesijärjestelmä pitää uusia, koska laki käskee. Kaikki lain edellyttämät pakolliset ja kalliit toimenpiteet edellyttävät rakennusluvan hakemista, kaikki lailliset vaihtoehdot ovat sikamaisen kalliita ilman lupiakin.

    Niin että minä, vanha nainen ja maallikko, pissin ja kakin ja syydän tuotokset omaan likakaivooni laittomasti, kun parinsadan metrin päässä maajussi ajaa pellolleen lietelantaa niin että koko kylä sen haistaa. Ja lietelanta on varmaan hyvin puhdasta, tuskin siihen laitetaan maatalouden jätevesiä ja jäämiä rajuista pesuaineista.

    Mikähän tuomioistuin minut tuomitsee, kun lain miekka iskee?

    Ja saako hölmön lain laatija koskaan mitään muuta kuin arvonnousua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei se mitään auta, olen kyllä aivan samaa mieltä tuosta laista ja sen tulkinnoista. Toivottavasti olet selvittänyt mahdollisuutesi; laissa on poikkeuksia mm. vanhojen asukkaiden hyväksi.

      Poista
  8. Ad Omnia: - YLE:n kyselyä ei ole esitelty mielipidetutkimuksena. Siitä käy ilmi vain se, että ilmoitettu määrä asianajajia ja eräitä muita on ollut tuota mieltä. Jokainen ymmärtää, että ärtyneet ovat alttiita vastamaan tiedusteluihin. Silti vastauksia on niin paljon ja vastaajat ovat ammattilaisia, että asia on otettava vakavasti.

    VastaaPoista
  9. Olen kapean erikoisalan juristi. Muissa oikeudellisissa asioissa normaali kohtuullisen valistunut juristi, joka seuraan alan julkaisuja Suomessa. Silti huomaan, että jos muun alan asiantuntija, siis juristi, ottaa kantaa oman alani tulkintakysymykseen, niiin lähes aina menee pieleen. Jos ei lopputulos, niin ainakin argumentointi. Useat asiat ovat aidosti vaikeita. Juuri tänään esim. luin EU-tuomioistuimen julkisasiamiehen kannanottoa, joka oli aidosti vääriin juridisiin tosiseikkoihin perustuva. Ja se tullee päätymään tuomioistuimen kannaksi. Sovella sitä sitten, kun ratkaisjat eivät ole todellisuudessa ymmärtäneet itse asiasta juuri mitään!

    Ylen juttu oli hassu. Jokainen advokaatti häviää joskus. Silloin tuomio on väärä, tietenkin. Voittavassa jutussa on fiksut tuomarit, jotka osaavat asiansa. Tähän tapaan Aurejärvikin tuntui aamulla tuota kommentoivat radiossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hallintolainkäytön puolella on monissa jutturyhmissä vain yksi yksityinen osapuoli mahdollisine asiamiehineen. Silloin kovin usein käy väistämättä niin, ettei kenenkään päämies voita. Siviiliriidoissa jonkun päämies aina voittaa. Tämä heijastunee myös spontaanireaktioihin.

      Poista
  10. Blogisti puhuu taas asiaa, sillä vaikka otos on tuo n. 15% koko lakimieskunnastamme, niin se on otettava vakavasti huomioon, sillä ei nuo kaikki vastanneet varmasti mitään "katkeroituneita" ole, vaan leipätyökseen he kaikki oikeusasteissamme työskentelevät. Kun seuraan keskusteluja verkossa ja säännöllisesti eri asiantuntijoiden blogeja, niin eräässä silmiinpistävä kommentti oli se, että "julkisista valtion oikeusavustajista oli vastannut vain kaksi ja tätä ikään kuin pidettiin johnahin epäluottamuslausekkeena koko kyselyä kohtaan"?

    Lienee selvääkin selvempää se, ettei oikeusministeriön alaisuudessa toimivat oikeusavustajat ota kantaa ja "pure ruokkivaa kättä", vaikka sen kuin anonyymisti vielä tekisi. Siinä tahtoo "paljastuttuaan" käydä niin, et saa siirtyä hetimiten yksityiselle sektorille..

    Itselläni on aina ja jokaisessa asiassa ollut mm. mahdotonta saada avustajakseni julkista oikeusavustajaa, joka pitäis olla selviö asia kun olet vähävarainen ja julkisen oikeusavun ehdot täytät? Aina vain on kuitenkin käynyt niin, että *politiikka astuu peliin* ja avunsaanti on heivattu siitä syystä! En muuten saanut isyysasiassakaan EU-tuomioistuimeen oikeusavustajaa, vaan oikeusministeriö esti sen ja antoi erillisen kielteisen päätöksen, joka omalla tavallaan hyvin peilaa nykymenoa näissä "isyysjutuissa", johon blogistikin viittasi KKO:n ennakkopäätöksellä em.

    Kysyä sopisi presidentti Pauliine Koskelolta että onko tämä uusi prejuridikaattiratkaisu lainkaan linjassa aiempaan tammikuussa 2012 annettuun ja mikä vaikutus ja peräti "intresenttisyy" tällä uudella ratkaisulla oli eduskunnan käsittelyssä olevaan uuteen isyyslainuudistukseen? Onko siis tarkoitus valtiovallan taholta jättää kaikki ennen vuotta 1976 syntyneen oikeudellisesti "isättömiksi ja perinnöttömiksi". Mitään muuta logiikkaan tällä 2014 ennakkopäätöksellä en näe. Se muuten vielä annettiinkin ikäänkuin minun ja Jacob Södermanin "syntymäpäivälahjaksi" 19.3.2014?

    Ottaisin mielelläni vastaan asianajoapuja pätevältä juristilta, jotta saataisiin vietyä "erkki ennakkotapaus" isyysasiassa Unionin tuomioistuimeen! Yritin sitä jo kerran, mutta kun siellä ei oteta maallikon ajamia juttuja edes käsittelyyn vaan pitää olla kansallinen asianajaja tai muu "luvan saanut" prosessaamaan EU-tuomioistuimessa. Tuossakin asiassa minulla ensin oli juristi, mutta sitten hän jätti vastaamatta e-maileihin ja puheluihin, kun virallinen kielenkääntäjä oli valitukset saanut valmiiksi ja olis ollut SE "allekirjoituksen paikka".

    On tämä yhtä poerkelettä, että näin on asiat saatu solmuun, vaikka vielä itse pystyisi asiansa säädyllisesti ja ellei peräti paremmin, kuin huono tau juoppo juristi, niin et saa kun ei ole "lupaa ja oikeustieteellistä loppututkintoa".

    Toivotaaan, että keskustelu vielä tästä viriää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otos ei ole lähelläkään viittätoista prosenttia lakimieskunnasta, vaan viisitoista prosenttia siitä lakimieskunnan pikku palasesta, jolle kysely oli lähetetty. Ja tässäkin kansalaisten usein väärinymmärtämällä lakimies-sanalla on helppo manipuloida.

      Poista
  11. Yksinkertaista, rakas Watson: EU-lakeja ei pidä avoimesti vastustaa, mutta Suomeen soveltumattomia EU-säännöksiä pitää tulkita niin väljästi kuin mahdollista, mielellään niin väljästi että syyttämiskynnys ei ylity. Muuten tässä istutaan koko Suomen kansa yhdessä isossa lietelantalätäkössä (vaikka oman makin tuotteet onkin puhdistettu €50 000,- maksaneessa pienois-kemiantehtaassa).

    Suomessakin virkamiesten kuuluisi ajaa omien kansalaisten etuja.

    VastaaPoista
  12. Osta, Erkki, Jacke Södermanista kertova uusi kirja! Se helpottaa tuskiasi,

    VastaaPoista
  13. Vajjaa 5 vuotta sitten, kun ensimmäisaen postauksen laitoin ja blogini avasin, niin eräs suomenkielen spesifisti heti "opette", että siinä ja siinä käytetään isoa alkukirjainta. Eli, siis tahdoin tarkottaa sitä, että on "näitä ja näitä", joita ei pätkääkään kiinnosta itse asia ja sisältö, vaan tyydytään nyhräämään "pilkku ja pisteiden" parissa?

    Jyrki hei, miksi minä pahoittaisin mieltäni vielä lukemalla tyhjän teelmyksen ja vielä asiasisällöistä, jotka omakohtaisesti tiedän ja tunnen paremmin kuin teelmyksen kirjoittaja ja tällä en tarkoita JS:ää. Toiseksi, on vallan kohtuutonta maksaa sellaisesta, joka koskee osin itseään..

    Tuossa Jyrkin em. postauksessa oli 3 pilkkua ja tähän perään 3 pistettä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki höpäjää taas omiaan, pelle"

      Poista
  14. Venäjän oikeusperinne on kauhistuttavan selkeä:
    "Näyttäkää känsänne!"
    "Yhdeksän grammaa niskaan!"

    VastaaPoista
  15. Laki on sama kaikille, se kieltää niin köyhiä kuin rikkaitakin nukkumasta öisin siltojen alla,

    VastaaPoista
  16. "Usein esitelty ja sinänsä erinomainen perustelutapa ”puolesta ja vastaan” on hyvä sääntö. Hyvä olisi myös ymmärtää, että se on kehäpäätelmä. Kun tuomioistuimessa on saatu selville, mikä puhuu vaatimuksen puolesta ja mikä sitä vastaan, juttu onkin ratkaistu ja perusteltu."

    Ei se nyt ihan noin mene. Oikeudelinen ratkaisu syntyy siten, että

    1) hahmotetaan, mistä asiassa on kyse. Tämä on kriitinen vaihe.

    2) löydetään 1 kohdan kysymykseen ratkaisuvaihtoehdot ja niille perustelut (pro & contra)

    3) ratkaistaan kumpi 2 kohdan vaihtoehdoista valitaan sekä esitetään sille asianmukaiset ja kattavat perustelut.

    Kohta 3 ei ole kehäpäätelmä, se päinvastoin vie usein kehästä. Se myös ratkaisutoiminnassa usein laiminlyödään siten, että jaaritellaan 2 kohdan vaihtoehdoista ummet ja lammet, mutta hypätään lopputulokseen keromatta MIKSI siihen päädyttiin.

    VastaaPoista
  17. Asian "hahmottaminen" ei tapahdu tietenkään vasta tuomiossa ja sen perusteluissa, vaan jo asian valmisteluvaiheessa (riita-asioissa), joilloin tuomari laatii asianosaisten vaatimuksista ja niiden perusteista yhteenvedon, josta partit saavat vielä tilaisuuden lausua. Tämä yhteenveto voidaan ottaa ja käytännössä yleensä myös otetaan sittten sellaisenaan tuomion selostusosaksi.

    Ratkausuvaihtoehtojen "löytäminen" on myös harhaanjohtava käsite, sillä useimmiten ratkaisuvaihtoehdot esitetään jo kantajan kanteessa ja siiihen annetussa vastaajan vastineessa, tuomari ei siis lydä vaihtoehtoja l"omin päin". Perustelujen taas tulee olla en sijassa ymmärrettäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätellen kommentista perusteluni eivät olleet ymärrettäviä - tai niitä ei haluttu ymmärtää. Kommenttini kärki oli JK ajatuksessa, että pro ja contra perustelut olisivat muka kehäpäätelmä. Se oli oikeusteoriaa. Siinäö yhteydessä termit hahmottaminen ja löytäminen ovat riittävän käypäisiä. (Valitettavasti myös reaaliprosessista vaihtoehto pitää todellakin pitää "löytää" laveiden kirjelmien ja puheenvuorojen heinäkasasta.)

      Käytännön prosesissa vaihe 1 tapahtuu useimmiten valmistelussa ja siinä laadittavassa yhteenvedossa. Vaihe 2 tapahtuu yleensä valmistelussa ja finalisoituu pääkäsittelyn asiamiesten loppupuheenvuoroissa. Vaihe kolme tapahtuu viimeistään tuomiota laadittaessa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole missä vaiheessa mikin tapahtuu, oleellista, että kaikki tapahtuvat, erityisesti vaihe 3 ja prosessi kirjataan avoimesti - ja mielellään ymmärettävästi. Aina ymmärrettävyys ei jää vain kirjoittajan vastuulle.

      Poista