Sivun näyttöjä yhteensä

1. huhtikuuta 2012

Tohtori Brusiinin oikeusopillinen elämä


Olin pudottaa silmäni. Kyllä, kirjoittaja on tämä sama Ilta-Sanomista eläkkeellä oleva Matti Rinne, jonka tunnen. Miten ihmeessä hän on ottanut laatiakseen pienoiselämäkerran viime vuosisadan juristeista vaikeaselkoisimman ja maineelta epämääräisimmän, oikeusteoreetikko, yleisradikaali, Valpon lyhytaikaisen johtajan Otti Brusiinin elämästä.

Luin kirjan tällaisena jännitysnäytelmänä, ja lopussa se selvisi. Jos Otto Brusiin vielä muistetaan, niin kenties siitä, että hän oli Kaarina Suonion ja Leena Brusiinin (Miss Eurooppa) isä ja rutirikkaan kartanonomistajasuvun jäsen. Kaarinapa on pitänyt paperit tallella. Lisäksi käy ilmi, mitä oikeusteoriaan sitten tulee, että koko kööri on kiitettyjen listalla: Aarnio, Kangas, Mähönen, Wikström…

Asia on nimittäin niin, ettei Brusiin itsekään lopulta ymmärtänyt omia kirjoituksiaan. Epäsuoraa valaistusta saa edellä mainittujen professoreiden kirjoituksista. Brusiinin 50-luvun Theoria Iuris –kerhosta jotkut ovat kuulleet; hyvin harvat ovat siitä lähemmin perillä.

Otto Brusiinista lukiessa tulee mieleen tyypillinen oikeustieteen professori. Pohjaton itsekeskeisyys yhtyy rannattomaan naiiviuteen.

(En sanonut ”useimpiin”. Siellä on joukossa normaaleja ihmisiä. Turistina tätä lukeva huomannee, että olen itsekin ”oikeustieteen professori” ja pidän määritelmääni oma kohdaltani sattuvana. Virkatuomarin määrittelin 1980-luvulla henkilöksi, joka on tyhmä, ilkeä ja ylpeä siitä.)

Olen hakannut muutamankin nuoren kyvyn päätä lankkuaitaan ja inttänyt, että oikeusteoria ei riitä. Pitää opetella jokin aineellisen oikeuden ala, kuten Zitting jonka kirjoitukset luetaan enimmäkseen esineoikeuteen,  Kivivuori (vahingonkorvausoikeus), Aarnio ja Kangas (jäämistöoikeus eli perinnöt ja testamentit). Brusiin teki toisin ja maksoi siitä kovan hinnan. Häntä pidettiin kommunistina, koska hän osasi ranskaa. Hänellä oli tuttavinaan vaarallisia bolshevikkeja, kuten Hämeenlinnan koulutoverinsa Tapiovaarat ja esimerkiksi Mika Waltari.

”Riemastuneet onnitteluni”, sähkötti Olavi Paavolainen, kun lakitieteen tohtori Brusiin oli 1945 nimitetty Valpon (”punaisen Valpon) päälliköksi. – Siinä oli Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä.

Toisin kuin edeltäjältään Paavo Kastarilta Brusiinilta meni kohtalokkaan kauan tajuta, kuka oli posetiivin kammessa (Molotov / Zdanov), ja hän antoi alaistensa säikäyttää itsenä myöhemmin rangaistukseen ja rajuihin korvauksiin johtaneeseen päätökseen, jolla etenkin asekätkentäupseereilta vietiin nekin oikeudet, joista murhasta tai muusta pienestä epäillyt tutkintavangit saivat nauttia. Hän erosi, mutta liian myöhään. Maine meni eikä palannut. Brusiin arveli tulevansa toimeen ilman mainetta, mutta ei tullut. Olen usein pysähtynyt Turun yliopiston rinteeseen Koskenniemenkadulle kohtaan, johon Brusiin tuupertui hengettömänä 1973.

Ennen sotia Brusiiin ei leuhkuuttaan hakenut professuuria, jonka otti pikaluistelutyylisestä kävelystään muistamani Aatos Alanen. Sotien jälkeen hänelle ei tahtonut irrota edes dosentuuria. Kirjassa kerrotaan vakuuttavasti, miten Brusiinista tuli maan ensimmäinen ja ainoa kansainvälisesti tunnettu juristi. Se on tottakin, mutta tieteellinen verkosto se vasta hyväveli-verkosto onkin. Ei noilla markkinoilla taida olla nyt muita kuuluisuuksia kuin Rawls ja Dworkin; kaikille suomalaisille niin rakas Hans Kelsen oli lasihelmipelin mestari (valittujen viisaiden maailma, jossa tiede ja taide ovat viimein yhdistyneet ja kasvit puhuvat latinaa. Kelsen jätti jälkensä kansainväliseen oikeuteen. Brusiin kirjoitti  läpinäkyvästi mm. avioeroista, joita hän kävi itse läpi monta. Hän vaati, että etenkin aukkotulkinnassa on otettava huomioon yhteiskunnallinen todellisuus – josta hän itse oli autuaan tietämätön. Todellisuutta on sekin, että jos lakimieskunta on sotajalalla, on kaivauduttava. Muistan hyvin, miten Olsson, Miettinen ja useat muut kertoivat Brusiinin teoriapiiristä. Suomeksi: where is the beef?

Päätin heti ostaa tämän kirjan, kun huomasin, että erästä jo kuollutta ikätoveriani luonnehditaan kirjassa ja patologisen itsekeskeiseksi psykopaatiksi. Luonnehdinta on oikea.  Viesti Rinteelle, joka toivottavasti lukee tämän kehun. Luullakseni Brusiinin ensimmäinen vaimo oli samoja Jyväskylän Raassinoita, joista etenkin Aimo Raassina saavutti sadunomaisen maineen sotasankarina. Juuri hänen kaltaisiin Brusiin joutui pidättämään Ratakadulle surtuaan itse B-miehenä talvi- ja jatkosodan ajan rakkaan flyygelinsä kohtaloa maailmansodan myrskyissä. Flyygeli pelastui, kuten Rinne lohduttavasti toteaa.

37 kommenttia:

  1. Aika hyvin veistelty Otto Brusiinista! Olen myös lukenut Matti Rinteen kirjan.

    Väitöskirjansa Brusiin sentään kirjoitti suomeksi: "Tuomarin harkinta normin puuttuessa."

    No, jokainen oikeudenala tarvitsee (myös Suomessa) oan esikuvansa ja Jumalansa, jota palvoa. Oikeusteoreetikoille tämä oli ja on edelleen Brusiin, nykyisille teoreetikoille myös Aulis Aarnio. Sivilisteillä on hiljan kuollut Simo Zitting - joillekin kuten blogistille kaiketi Ylöstalo - valtiosääntöintoilijoille Kastari ja/tai Jyränki, rikosoikeuden ihmisille Inkeri Anttila ja vaikkapa Pekka Koskinen, oikeushistorioitsijoille Ylikangas jne.

    Onko Suomessa enää puhtaita oikeusteoreetikkoja á la Brusiin? Kalle Tuorikin jakelee asiantuntijalausuntojaan markkinoilla vaikka mistä asiasta. Hannu Tapani Klamin kanssa Brusiinilla ei synkannut, mikä ilmenee myös kirjasta.

    VastaaPoista
  2. "Lisäksi käy ilmi, mitä oikeusteoriaan sitten tulee, että koko kööri on kiitettyjen listalla: Aarnio, Kangas, Mähönen, Wikström…"

    Tuossa on nyt kyllä sekoitettu Makkonen Mähöseen!

    VastaaPoista
  3. Brusiinista löytyy jotain noistakin kirjoista:

    Ahtokari Reijo Punainen Valpo - Valtiollinen poliisi Suomessa "vaaran vuosina"
    Otava, 1969, 214 s., 1. painos

    Paljastettu Valpo
    Kokoomuksen Nuorten Liitto, 1948, 62 s., 1.painos

    Lukkari Matti Asekätkentä
    Otava, 1997, 382 s., 4. painos

    VastaaPoista
  4. Asekatkentaupseerit;

    Tarkoittaako Kemppisen kommentti, etta Brusiinilla ei olisi ollut omaa tahtoa 'kovennetun' jarjestamiseen?

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: - ei ole sekoitettu. Kalle Makkonen kuoli v. 2000, ja luettelin kirjoittajan kiittämiä, kirjan tekemisessä avustaneita.

    VastaaPoista
  6. Ad Anonyymi: - Brusiinin omasta tahdosta en tiedä. Tuo episodi on hyvin omituinen. Juuri siitä Brusiin sai sitten kovat tuomiot.

    Asekätkentää pidän hienona ja tarpeellisena toimena, johon valikoitiin parhaita miehiä.

    Mainettaan ei vammauttanut laamanni Arvo Helminen, joka istui tuomarina tämän jättiläisjutun. Kun tunsin miehen (entinen prinsipaalini) en voinut olla ihailematta, että hän ei selitellyt asiaa koskaan, mutta henkilökohtaiset tuntemukset silti erotti, kun tarkoin kuunteli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JK: "Asekätkentää pidän hienona ja tarpeellisena toimena, johon valikoitiin parhaita miehiä."

      Outoa, että tämän itsestään selvyyden suora sanominen saa mielessäni aikaan pienen hätkähdyksen - niin pahasti kansansielumme on säikkynyt itsesensuurin & itsesyytösten vuosikymmeninä.

      Meillä edistykselliset tahot, uusimpina kellokkainaan palefacet ja tontit, pitävät asekätkijä-termiä kirosanana, valkofasistien kierona puukotusyrityksenä rauhantahtoisten selkään - ymmärtämättä, että muualla maailmassa asekätkijöitä, jos pelko olisi toteutunut, olisi pidetty ihailtuina partisaaneina!

      Tänään en voi luokses tulla,
      asekätköillein tieni käy.
      Vaikka etsii silmät sulla,
      varjoista ei mitään näy.
      Tuskin koskaan ymmärräkään
      mitä vaatii meiltä maa.
      En voi viipyä nyt pitkään,
      mua veljet odottaa.

      Poista
    2. Milläs levyllä Paleface on asekätkentäjutusta riimitellyt?

      Poista
    3. Ei ole voinut vielä riimitellä, kun tontit eivät ole asiasta huomanneet kirjoitella, he kun ovat vasta Mannerheimissa. Mutta riimittelee kyllä, kunhan kuulee kavereiltaan, ole huoleti.

      Eilisessä Hesarissa Paleface tyypittelee vastaavalla tavalla kuin minä tein hänelle mm. pätevää ja asiansa osaavaa ministeriä "...kaikkein ahdasmielisimpiä räsäsiä...". Minun tyypittelyni osuu paremmin maaliinsa.

      Poista
  7. Ad Omnia: - asiassa on aika lailla nieleskelty, mutta asekätkijät eivät olleet edes partisaaneja, vaan kysymyksessä oli Suomen puolustusvoimien käskemä ja ohjaama operaatio. Poikkeuksellisesti osallistuminen oli vapaaehtoista. Tiettävästi kaikki osallistuivat. Toimenpiteen johtajaksi on nimetty Valo Nihtilä. Airon mukana olo tarkoitti merkkiä armeijan osuuden tunnustamisesta ja toisaalta puskuria presidentiksi siirtyneen Mannerheimin suuntaan. Kenraalikunnassa oli 1945 jälkeen epäluotettavaa väkeä, sellaisia kuin komentajana toiminut J. Lundqvist.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät olleet partisaaneja siksi, että miehitystä ei tapahtunut, ei siksi että alulle panija oli armeija, väitän. Voin olla väärässäkin, mutta vetoan kannassani vaikkapa "neuvostopartisaaneihin".

      Poista
  8. Isäni istui riittävän pitkään Mikkelin linnassa korttia (skat, skruuvi) pelaten ja kessua poltellen vaietakseen hyvin pitkään asekätkentäprosessista.
    Kun sitten löysin Ojapellon runo- ja kuvakirjan tuosta ajasta, faija viimein avasi sanaisen arkkunsa (Ari Ojapeltoa kannattaa lähestyä, jos tarvitsee alkuperäisiä lähteitä).
    Kemppisen ilmaisu "vapaaehtoinen ja käsketty, johon kaikki osallistuivat" on keskustelujemme perusteella tarkasti paikkansa pitävä.
    Yllättävän moni osallistunut saattoi 1960-luvulla istua korkeissa asemissaan samoissa pöydissä kuin Tahtaankadun "alemmat tahot".
    Muutoin jäi tämän päivän viesti sellaisen kryptauksen varjoon, jota minä en osannut avata.

    VastaaPoista
  9. Juridiikassa on pakko tietää joidenkin yleiskielen erityiset merkitykset, jotta pärjää. Miksi ihmeessä sitten näin säännellyllä ja esitietoja vaativalla alalla ei todeta, että ammattitaitoinen juristi ymmärtää suomen kielen "tai"-sanan olevan inklusiivinen, siis ammattisanasto kunnioittaisi kielioppia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pragmatiikka ei ole ihan noin helppoa edes oikeuskielessä. Kouluesimerkkinä "Otatko kahvia tai teetä?" ei ole kyllä/ei-kysymys, vaikka joku Gricen maksiiminsa poisoppinut loogikko niin voisikin luulla. Laiskanläksyksi vaikka Laurence Hornin "A Natural History of Negation".

      Yst. terv. nimim. "The Fourteenth Amendment does not enact the Law of the Excluded Middle."

      Poista
    2. Terve Anna!

      Nyt kun täällä on toinenkin lingvisti, niin pyytäisin sinulta myös arviotasi Wikipediasta kielitieteen saralla. Minusta meidän blogi-isäntämme olisi katsottava kylmiä tosiasioita silmiin. Wiki on aika roskaa, mitä sen kuvaan kielitieteestä tulee.

      Tässä blogiartikkelit:

      http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/yhteydenpidon-historiaa.html

      ja

      http://kemppinen.blogspot.com/2011/10/tottelisinko-ii.html

      Seuraavassa asian ydin. Muutakin voi lukea, mutta se ei ehkä mairittele isäntäämme kielitieteellisessä tiedossa, joten jätetään se puoli suosiolla sivummalle, kun kyse tässä on nimenomaan wikistä.

      Minä:

      > Vähän ikävää rikkoa illuusioita, mutta...

      >> Oppineet käyvät kiistaa. Haarmannin kirjat ja käsitys ovat jo saksankielisessä Wikipediassa. Hakusanasta käy myös Vinča-Kultur.

      > Surullista, että maallikot puolustelevat omituisia näkemyksiä (ja se, että jotain on wikissä, on kyllä enemmänkin todistus epätieteellisyydestä: erityisesti, kun on kyse kielitieteestä). Vielä ikävämpi, että asia esitetään kiistana, kun kyse ei ole siitä. Toinen osapuoli nyt vaan on tieteellisesti heikoilla jäillä.

      jne.

      Blogi-isäntämme:

      > Näinä päivinä joku kommentoija paljasti tietämättömyytensä nakellessaan kielitieteen yhteydessä jotain ylimielistä Wikipediasta. Olin luullut, että ainakin yliopistoväki tietää Wikipedian suuret hyödyt

      jne.

      Poista
    3. Diakronia ei ole minun lajini (mitä nyt korkeintaan joku suomen murteiden äännehistoria), mutta yleisemmin tuosta tulee minulle mieleen Kalevi Wiikin seikkailut saman aihepiirin parissa tuossa kymmenkunta vuotta sitten. Tieteen päivien Wiik vastaan maailma -vääntö on muuten vieläkin videona netissä, mielenkiintoista katsottavaa ainakin tieteentutkimuksellisesta perspektiivistä. Kiistanalaisista kysymyksistä Wikipediassa voi alasta riippumatta lukea mitä vain (ja ensi viikolla jotain päinvastaista), mutta yleensä viimeistään parin linkin jälkeen pääsee taas tukevammalle pohjalle. Kiistanalaisten kysymysten tunnistaminen taas tietysti yleensä edellyttää riittäviä perustietoja aiheesta.

      Poista
    4. Kiitos, Anna Ronkainen.

      Pragmaattisuudesta: The Short History Of Double Positives: yeah, rigth!

      Inklusisiivisuus on knoppailua, myönnän. Mutta sitä harrastavat juurikin juristit eli pelikenttä oli ihan oikea. Itse olin enemmän sillä linjalla, että inklusiivisuuden omaksuminen perustulkinnaksi tekee hankalaksi ilmaista poissulkevuuden. Eli vaihtoehtoiskustannus olisi kova. Vaikka minun ehdotukseni suomen kielen poissulkevaksi tai:ksi olisi kätevästi "xor".

      Toivottavasti palaillaan!

      Poista
    5. En nyt oikeastaan tarkoittanut pelkästään diakroniaa, vaan mitä tahansa wikiartikkelia, joka käsittelee kielitiedettä, vaikka pragmatiikkaa.

      Otetaan nyt ihan esimerkkinä artikkelit eri kielistä. Niistä olisi voitu tehdä tieteellisiä, mutta nyt ne ovat lehtimiesten kyhäämien artikkelien tasolla. Jos tehdään tieteellinen artikkeli jostain kielestä, niin siihen ei kuulu kuin marginaalisena viittauksena jotain ortografiasta, sama voidaan sanoa sanojen lukumäärästä, tiedosta, missä kieli on virallisena kielenä yms.. Artikkeliin pitäisi kuulua jotain fonologiasta(, morfologiasta) ja syntaksista, kielihistoriasta ja murteista sekä joku tekstipätkä, kulttuuriasiat kieltä puhuvasta kansasta kuuluvat muihin artikkeleihin. Toisaalta konsonantit ja vokaalit eivät artikkeleissa ole foneemeja jne..

      Käytännössä useasta kielestä kertovasta artikkelista et saa mitään kielitieteellistä tietoa itse siitä kielestä! Absurdia! Jos menet ehdottamaan tai tekemään muutoksia kielitieteellisiin artikkeleihin, niin joku jästipää tuo samat kulttuurijutut takaisin sinne yms..

      Olen oikeasti järkyttynyt, jos sinun kokemuksesi wikistä kielitieteellisenä lähteenä on erilainen.

      Poista
    6. Täytyy myöntää, että itse olen Wikipedian kieli- samoin kuin oikeustieteellisiäkin artikkeleita katsellut ihan toisella vaatimustasolla, eli onko jostakin aiheesta ylipäätään artikkelia ja onko siinä edes jotain tolkkua, ja näitäkin lähinnä vain englanniksi. Tieteelliset lähteet ovat sitten ihan jossain muualla. (Tarvittaessa Wikipedia toki toimii hyvin esimerkiksi myös tekstikorpuksena...)

      Poista
  10. Nyt kun täällä ovat Suomen parhaat lakimiehet koolla haluaisin kysyä, onko Suomi menetellyt rasistisesti hiljattain uutisoidussa ruandalaisen pastorin jutussa. Hänethän tuomittiin täällä joukkotuhonnasta, koska ei uskottu, että neek... anteeksi ruandalaiset olisivat kyenneet siihen itse.
    En ole nähnyt vielä luotettavaa selvitystä ruandalaisen oikeuslaitoksen epäluotettavuudesta. Ylimpien syyttäjiemme asenne kelpo Ruandaa kohtaan kumpuaakin mielestäni enemmän rasismista kuin tosiasioista.
    Miten siis on? Onko oltu rasisteja, hyväuskoisia vain oikeauskoisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäkin oudompaa on 4 miljoonan suomalaisen veroeuron tuhlaaminen tähän prosessiin siksi, että vastaavassa tilanteessa ruotsalaiset luottivat vatussien kykyyn toimia laillisesti. Ja ruotsalaisethan ovat maailman omatunto.

      Meille taas mikään inhimillinen älyttömyys ei ole liian typerää.

      Poista
    2. Ja mikä etninen ryhmä ovat vatussit? Kannattaako tosiaan tulla juovuksissa nettiin räkimään omia ennakkoluulojaan kanssaihmisten kasvoille, kerta toisensa jälkeen? Eikö sinulla todellakaan ole muuta tekemistä?

      Poista
    3. Mielestäni Suomen valtion rahoja ei kannata haaskata vatussien tai tutujen ja hutsien välisten riitojen selvittelyyn; jotka tapahtuvat kaukana päiväntasaajan auringon alla; vaan meidän pitäisi hyväksyä se tosiasia, että barbaarit ovat barbaareita.

      Sitten kun neekeriukot ovat tappaneet toisensa, voimme hiljaa hyräillä Helismaan hienoa biisiä ja balladia kaiken turhuudesta.

      Balladi villistä lännestä kertoo kahdesta kilpakosijasta, Kolmisormi-Smythestä ja Reikärauta-Brownista, jotka tavoittelevat Ihanaa Mary-Louta. Ja tappavat sitten toisensa.


      "Ja puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään, ei kumpainenkaan ehtinyt edes rullaa täyttämään. Joku neekerkin, all right, kuoli vahingossa kait, mutta ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe."

      Poista
    4. Mikäkö etninen ryhmä on vatussit? Voi luoja. Se on se sama ryhmä, joka joutui kansanmurhan kohteeksi ja jota nykyään kutsutaan nimellä tutsit.

      Onko watussi todella jotenkin leimaavampi nimitys kuin tutsi? Ennen vanhaan watusseja arvostettiin todella paljon, he olivat masai-soturien veroisia sankareita ja kuulemma maailman kaunein ja pisin "rotu".

      Että sama kysymys vaan sinnekin, anonyymi. Kannattiko? Sinun kaltaisesi pilaavat asiallisten suvaitsevaisten maineen. Heitä kaikkia alkaa pitää väkisinkin tietämättöminä tomppeleina, vaikka eivät he ihan kaikki sellaisia ole.

      Poista
    5. Kannattaako tosiaan tulla juovuksissa nettiin räkimään omia ennakkoluulojaan kanssaihmisten kasvoille, kerta toisensa jälkeen?

      Tosiaankin anonyymi, miksi sellaista teet, sellainen on rumaa!

      Poista
  11. Olen käynyt maassa ja tutustunut kansanmurhan jälkeisiin olosuhteisiin. Ihmettelen näitä puheita Ruandan oikeuslaitoksen epäluotettavuudesta, kun kysymys oli sen toimintakyvystä, joka ei täyttänyt kansainvälisesti hyväksyttävää tasoa ja tietenkin käytettävissä olevista henkilöresursseista. Kansanmurha käytännössä halvaannutti maan oikeuslaitoksen.

    Kansanmurhan aikana sai surmansa noin 800 000 henkilöä, heidän joukossaan oli valitettavan paljon oikeusoppineita. Ensimmäisen kansanmurhaoikeudenkäynnin alkaessa koko maassa oli vain parisenkymmentä juristia. Niin, että revi siitä!

    VastaaPoista
  12. Kiitos lisätiedoista, Kunigunde.
    Silti jaksan ihmetellä. Jos 800 000 tosiaan tapettiin niin eikö tuomareita olisi saatu lainaksi naapurimaista tai Haagista. Ehkä Afrikan unionikin olisi ojentanut auttavan kätensä.
    Tämän meidän pastorin kontolle ymmärsin tulleen vain muutamia tapetuita. Paha juttu tietysti sekin, mutta oikeustajuni kyllä sanoo, että hänen olisi istuttava Ruandassa odottelemassa juristien vapautumista eikä tehdä täällä valituksia korkeimpaan oikeuteen. Eihän kaveri ole Suomen kansalainen eikä hänellä liene oleskelulupaakaan. Mielestäni Suomella ei ole millinkään vertaa velvollisuutta pistää - ei neljä - vaan viisi miljoonaa tähän keisiin.
    Minkähänlainen mölinä siitä syntyisi, jos joku kouluampujistamme livahtaisi Afrikkaan ja hänet pantaisi siellä rautoihin ja oikeuteen. Syyksi kerrottaisiin, että Suomessa tappajien tuomiot ovat lapsellisen pieniä ja juristitkin vähän mitä sattuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kielimuuri ei ole esteenä, niin suosittelen tutustumista alla olevaan raporttiin.

      International Crisis Group: Five Years after the Genocide in Rwanda: Justice in Question

      Poista
  13. ..."tulee mieleen tyypillinen oikeustieteen professori. Pohjaton itsekeskeisyys yhtyy rannattomaan naiiviuteen"...

    Tähän Kemppisen lohkaisuun jää koukkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aivan tiedostavalta kulttuurihenkilöltä, muusikolta tai näyttelijältä.

      Poista
  14. Silloinen oikeusministeri vihreiden Tuija Brax aloitti koko jutun sillä perusteella, että mitä ne ulkomaillakin meistä muuten ajattelisivat. Mitäpä niin. Ruotsi lähetti omat ruandalaisensa Ruandaan ja on kaiketi joutunut kokemaan ulkomaalaisten ajattelun. Brax heitti siis viitisen miljoonaan euroa veronmaksajien rahoja yhteen ruandalaiseen. Mutta ovathan ne vain veronmaksajien rahoja.

    VastaaPoista
  15. Närpiön susi (grrrrr)maanantaina, 02 huhtikuuta, 2012

    Kiitokset taas, Kunigunde.Kielimuuri ei ollut esteenä, joten tarjoan antamaasi numerotietoa muurin takana olevillekin. Tässä lyhennelmä asiantuntijoiden raportista:
    Yli 900 ihmistä on joutunut syytteeseen Ruandassa rikoksista ihmisyttä vastaan. Tätä lukua on siellä pidetty "tyydyttävänä". Oikeudenkäyntien lukumäärä on noussut kolmesta sadasta kuuteensataan jo vuoteen 1998 mennessä. Samalla oikeudenkäyntien laatutaso on noussut. Kuitenkin, kestää 160 vuotta ennen kuin kaikki syylliseksi epäillyt on saatu oikeuteen. Heitä lienee noin 125 000.

    Kyllä varmasti Ruandan oikeusviranomaiset katselivat tyytyväisinä myhäillen, kuinka suomalainen oikeusjoukko avustajineen ja palvelijoineen majoittui viiden tähden hotelliin, ajeli hyvin vartioiduilla ja ilmastoiduilla maastoautoilla kyliin haastattamaan uhrien omaisia ja kertoi naama Daiquirille loistaen, että mepä pantiin saatana viisi miljoonaa euroa tähän yhteen pappiin! Eiks me ollakin hyviä, hä?
    Saattaa olla, että Ruandan oikeusviranomainen olisi mieluummin sijoittanut nuo miljoonat oman maansa tuomarikoulutukseen kuin seurannut sivusta valkkujen uskomatonta rasistista herrakansa-näytöstä.
    Jos Suomi nyt ottaa kontolleen nuo vielä tuomitsemattomat 125 000 epäiltyä a`viisi miljoonaa euroa eli 6 250 000 000 euroa, taitaa meillä mennä budjetti uusiksi. Ja Suomenhan asia on hoidettava, ettei meitä ulkomailla katsota pitkään.

    Pitäkääpä varanne! Kokoomus-punavihreä hallitus pisti nimensä silmäänsä räpäyttämättä Kreikan 18-40 miljardin velkapaperiin. Kuusi miljardia Ruandaan on heille pikku juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän toki tuohtumisesi. Iso hintalappuhan tuosta käräjöinnistä koitui, mutta toisaalta se, että seisoo arvojensa takana maksaa (vrt. ulkoministeri Stubbin puhe Asianajajaliiton 90-vuotisjuhlissa).

      HS uutisoi tänään, että oikeudenkäyntikulut joukkosurmaaja Anders Behring Breivikiä vastaan maksavat Norjalle yli 13 miljoonaa euroa.

      Poista
  16. Olenkohan ihan sokea, vai oliko Kemmpisen tekstiin pujahtanut kirjoitusvirheitä? Esim. sana "kaltaisiin"...?

    VastaaPoista
  17. Kyllä olis meitin pitänyt täsäkin asiassa, niin kun kaikissa muissakin, kahtoo ensi, mitä se Ruotti teköö eikä lähtiä omin päin tämmöseen revohkaan, siis Ruanda prosessiin.

    VastaaPoista
  18. Otto Brusiinin pysyvä merkitys oikeustieteelle on ajatus, että ratkaisupakosta johtuen tuomarin pitää täyttää oikeusaukko omalla tulkinnalla. Olisihan ollut yhtä mahdollista päätyä lopputulokseen, että tuollaisessa tilanteessa tuomioistuin päätyy lopputuloksen non licet, kuten kansainväliset tuomioistuimet.

    VastaaPoista