Sivun näyttöjä yhteensä

7. huhtikuuta 2012

Sielun pimeys


Aki Kaurismäen haastattelu The Guardianissa pääsi otsikkoihin, koska hän sanoi, että se yksi prosentti eli rikkaat orjuuttajat, olisi ammuttava, ja ilmoitti ajattelevansa näyttää esimerkkiä, mahaan, ei päähän, koska hän on tunteellinen ihminen. Niskalaukausta ei mainittu.

Pääsin hyvin myöhään selville Kaurismäestä, koska erehdyin luulemaan, että hänen teoksensa ovat elokuvia, samassa mielessä kuin enimmät muut teattereissa esitetyt.

Hänen projektionsa on sarjakuva tai epätoivoinen tango tai molemmat.

Toistelen tätä ”projektiota”, kunnes joku huomaa ja sanoo ääneen, että elokuvan katsomiseen tarvitaan (tarvittiin) projektori, ja että 1930-luvulla toimi elokuvakerho Projektio.

Kaurismäen kuvien värit, kaksiulotteiset hahmot ja puhekuplarepliikit ovat suoraan hänen nuoruutensa tyttöjen sarjakuvista. Muistan ne. Niitä julkaisivat Viikonloppu ja Lukemista kaikille.

Kun englantilainen toimittaja sanoo, että me suomalaiset olemme todellisuudessa ja Kaurismäen elokuvissa mykkiä, hän tarkoittaa kuuroja. Kuunteleminen ei ole vahva puolemme. Viime kädessä tämä kiertyy tapettipuheen (”small-talk”) ongelmaksi. Monet meistä puhuvat, jos on asiaa.

Haastattelussa korostettu Suomen pimeys, valottomuus, tarkoittaa sielun pimeyttä, joka puolestaan oli Välimeren maissa hallitseva tunne vuosituhansia ja muotoutui kristillisessä kulttuurissa psalmia mukaillen tekstiksi ”De profundis” – syvyyksistä minä huudan sinua, herra.

Tuon rukouksen sanoin (si iniquitatis) meillä on kovettumia käsissä, ei sielussa.

Amerikkalaiset loivat elokuvateollisuuden ja pääsivät varhain samaa kuin näytelmissä. Tekijät esittivät tekstin. Euroopassa elokuva omaksui kirjallisuuden ja musiikin perinteen niin että mestariteokset ovat hyvin omaelämäkerrallisia. Kaurismäkeä koskee sama.

Omaelämäkerrallisuus ei edellytä omaa hahmoa, vaan ”anima” toimii hyvin. Se ei edellytä omien vaiheiden kertaamista, vaan itse koettua tunnemaisemaa.

Tässä asiassa korkeimmalla huipulla toimi Ingmar Bergman, jonka alun näytelmäelokuvien kausi huipentui ”Mansikkapaikkaan”, joka oli vielä tyypiltään ”entä jos”, vaihtoehtoinen elämä. Fårön harmaat elokuvat olivat sielun pimeyden vaihe, ja kova kuolema vieraili ”Kuiskauksissa ja huudoissa” ja ennen sitä mahdollisimman ruma itsemurha ”Käärmeenmunassa”.

Yhdysside Ibsenistä eli täydellisyyttä hipovista näytelmistä oli tanskalainen Carl Th. Dreyer.

Kaurismäki pitää yllä vaikeaa roolia myös näytellessään kuuluisaa elokuvaohjaajaan, kuten Guardianin haastattelussa. Onni että osa lukijoista uskoo. Näin voi päätellä haastattelun nostattamasta keskustelusta. Tämä ei ole väite tietoisesti roolin vetämisestä. Voi olla, että Kaurismäki on oikeasti hullu. Jos niin on, hän sopisi erinomaisesti myös teatterinjohtajaksi.

Kuuntelin eräänä päivänä tutkimuspuolen kaverin tarinaa työpaikkansa Rovion asemista. Tuota keskustelua jatkaakseni lähetän blogin kautta rakentavan ehdotuksen.

Koska Kaurismäen tekemä kuva muistuttaa niin kovin sarjakuva, se kuuluu samaan sukuhaaraan kuin animaatio ja piirrettyjen nykyinen menestystarina, pelit.

Angry Birds meets Kaurismäki – tapa porvarisika päivässä. Yhtiö tarjoaa sinulle ritsat. Tähtäät ja ammut. Puhua ei tarvitse, ei ainakaan sujuvasti. – Povaan menestystä.

29 kommenttia:

  1. Joitakuita hölmöimpiä toimittajien tarkoituksen typeryys välillä harmittaa ja puhuvat niille mitä sattuu. Sellaista ei saisi tehdä, toimittajakin on melkein ihminen ja kansakin loukkaantuu: "Mitä v...ua!"

    Mutta yleensä mennään Arto Salmisen sanoin:
    "Mikään ei ole niin teennäistä kuin taide. Mikään ei kerro natisevasta maailmasta niin vähän kuin taide.Kaikki taide tehdään keskiluokalle, kaiken taiteen Suomessa tekee keskiluokka. Suomi horjahtelee suuressa murroksessa, A-luokka on jakanut kansan lukemattomiin B-luokkiin, mutta siitä kertovat vain tylyt tilastot, taulukot ja yhden palstan uutiset. Kirjailijat eivät näihin aiheisiin kajoa, vaan ongelmiksi valitaan keskiluokan ongelmat, pienimmät niistä. Taide esiintyy pyhämekko päällä, vaikka maailma paskantaa tuulipukuunsa. Kirjallisuus lähestyy teatterien musiikkiviihdettä. Kirjojen lehdiltä on turha etsiä vimmaa tai kiihkoa. Kirjallisuuden käyttämä kieli kuihtuu keskiluokkaiseksi, sivistyneeksi. Se menettää kulmahampaansa, kykynsä repiä ja raastaa. Kirjallisuus on niin itseensä käpertynyttä, että joka toisen kirjan päähenkilö on kirjailija."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni kymäläislähtöinen (Kuusankoski, Kouvola, Kankoonpää) juopahtava Aki ilmoitti ampuvansa itsensä sydämeen, ei vatsaan.
      Vatsa on jätettävä japanilaiseen itsemurhaperinteeseen.

      Virtuaali-Seppo Salatuissa elämissä aikoi hirttäytyä - ei kuitenkaan sitä tule tekemään, mutta monet tulevat ottamaan kännipäissään mallia jo tänä pääsiäisenä T.S. Eliotin saattelemana: "Huhtikuu on kuukausista julmin".

      En pidä hyvänä sitä, että laatujournalismi siteeraa viinan sumentamia ja surkastuaamia sielunhedelmiä. En ollenkaan.

      Poista
  2. "Voi olla, että Kaurismäki on oikeasti hullu."

    Tätä voi vain toivoa - eikä tämä ole pahantahtoista, päin vastoin - riippumatta siitä, mitä mieltä hänen elokuvistaan on.

    Taustalla olevan sielunmaiseman Kemppinen soveltuvin osin jo luonnostelikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aki oli nuorena todella ujo selvinpäin, kipsissä, suomalaiseen tapaan; mikaja-akikaurismäki-elokuvagenre kertoo ilmaisu- ja lähestymiskyvyttömyydestään (puhekyvystään ja seksuaalisuudestaan vieraantuneesta tuotantokoneesta), vieraantuneista ihmisistä. Se oli pakko 1980-luvun alusta alaken, siihen asti suomalainen elokuva oli maalaismaista gemeinschaft-kuvausta; jos oli kaupunki, se oli Hollywood-kliseinen kulissa. Filmeillä ihmiset puhuivat tavalla joka ei ollut todellinen mutta juurtui - tämä kuuluu Ylen vanhoilla haastattelunauhoilla - näyttelijöiden puheenparteen, ja levisi noin oikeasti pintapaikkoihin.
      Kaurismäkeläinen dialogi parodioi enemmän tai vähemmän hyväntahtoisesti tuota aikaa.
      Siinä että kasarina kiitoon lähteneet taiteilijat A. Kaurismäki, Hotakainen ym....ovat oppineet ilmaisemaan itseään puhumalla, on nyt pientä förskotin henkeä.
      Ehkä myös pieni taju siitä miten business tehdään on tullut följyyn, ja tarvitaan kuin rajanvetoa siihen, mitä taas ei olla, vaikka homma toimiikin.
      Tosi asiassa jättimäisten riskien ottajat, esim. Soros, itsekin toivovat että joku järjestelmä asettaa heidän vedätys-toiminnalleen, mitä just lyhyeksi myynti on puhtaimmillaan, rajat. He ovat vaivautuneista jos rahaa yhä vain tulee, ja he joutuvat sitä itse jakamaan pois (Bill tosin hymyilee näissä kuvissa yhtä puupään-näköisenä kuin muulloinkin).

      Poista
  3. Taibbi Bird Go Wall Street olisi Must

    VastaaPoista
  4. Le Havre sai brittiensi-iltansa eilen, ja Aki Kaurismäki antoi siihen liittyen monta haastattelua. Meillä on noteerattu yksi humalainen törppöily. Huomiotaloutta sekin, kun joutuu kilpailemaan idiottimaisuudesta Lars von Trierin kanssa, jotta saa isot otsikot. Vaan "usko teosta, älä taiteilijaa".

    Akilta kannattaa lukea muitakin haastatteluita:
    http://www.littlewhitelies.co.uk/interviews/aki-kaurismaki-18011
    Kalle Kinnusen blogissa on koottu niitä enemmänkin:
    http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/aki-kaurismaen-kohuhaastattelu-kauas-trollit-karkaavat

    VastaaPoista
  5. Vinkeätä kyllä seurata miten on standardit eriä, siinä kun toinen ehdottaa väestönsiirtoja ahvenanmaalle niin mekkala suunnaton (kyllä aiheesta, en minä sillä...) vrt. siten tämän humanismin käden teloitusfantasiat ja sitten vissi mykistyminen kulttuuriiväen suunnasta.

    Mutta joka aivan järkyttyy on hieman naiivi tai tietämätön, kyllä miehen kommaritaustan pitäisi kuitenkin jotain vastaansanomatonta ilmaista kaihtamattomuudesta, ja kyvystä selittää ruumiskasat.

    Muutamista elokuvistaan olen kyllä pitänyt, alkupuoliskolla suorastaan loistavia isoin osa.

    VastaaPoista
  6. Kaurismäen elokuvien katarsis juontuu siihen minkä hän sanoi haastattelussakin että kun toivo on mennyttä niin ei ole syytä pessimismiin. Samaa tematiikkaa on tämän vasta pinnalle nousseen iskelmälaulajan tekstissä 'valon pisaroita meille putoaa kun toivo häviää', samaa on Tolkienin tekstissä, samaa on tämän kansanpsykiatrin joka kirjoissaan kehottaa antamaan periksi. Itse asiassa ihmisen sopeutuminen on sitä että menettää toivonsa paremmasta, sopeutuu siihen mitä on ja saa siitä onnensa.

    VastaaPoista
  7. Kemppinen arvuuttelee Aki Kaurismäen elokuvien erikoislaatuun vaikuttavia tekijöitä viittaamalla akateemikon nuoruusaikojen tyttöjen sarjakuvien puhekuplarepliikkeihin 'kaurismäkeläisen' elokuvadialogin alkulähteenä. Havainto on osuva ja sen voi testata lukemalla ääneen kyseisen tyyppisiä sarjakuvia.
    Samaan päästään lukemalla ääneen akateemikon nuoruuden filmihulluaikojen elokuvien tekstityksiä. Elokuvakäännöksiä vaivasi pitkään jäykkä ja muodollinen kieliasu. Keinotekoisen typistetty ilmaisu on pesiytynyt akateemikon aivojen puhekeskukseen ilmentyäkseen elokuvan teossa näyttelijöiden suuhun pantavana monotoniana. Voi vain sääliä näyttelijöitä, jotka toimivat monistuskoneina ohjaajan yksiuloitteiselle puhemaailmalle.
    Irtipääsemätön juuttuminen nuoruusvuosien katselukokemuksiin on estänyt kaiken kaikkiaan ohjaajan elokuvallisen kehittymisen ajallisen ikääntymisensä mukana aikuisten ihmisten kuvaajaksi. Yhäti samaa puberteettista, pueriilia ahdistustaan romantisoiden ohjaaja Kaurismäki kuvittaa miehen ja naisen kohtaamista omassa paperinukkemaailmassaan, missä tarinan etenemisen myötä tapahtuva luonnekuvien syventyminen korvautuu päättymättömällä toistolla ja pelokkaalla tarrautumisella muuttumattomuuteen.
    Kaiken koossa pitävä voima ja henkilöitä yhdistävä tekijä on loppujen lopuksi savuke, tupakka, sekin perua tietyn aikakauden elokuvaklassikkojen henkilöhahmojen edustamasta tapakulttuurista. Kuinka sytytän tupakan, kuinka poltan tupakan, kuinka vedän tupakan savua henkeen, kuinka puhallan tupakan savua ulos, kuinka
    sammutan tupakan – siinä loppujen lopuksi Aki Kaurismäen elokuvien syvin sisältö.

    VastaaPoista
  8. Kaurismäki tarvitsee terapiaa, jo oman itsensä vuoksi. Itsemurhapuheet ovat hätähuuto. Tappokehotukset ovat sitten teidän lakimiesten asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko sinun kelenterisssasi vapaat, Anna? Jo meidän kaikkien vuoksi. Ohjaajaa ja muuten vain isoavaa tulisi vastaanotollesi kuin suden kuraa.

      Poista
  9. Tämäpä kummallista. Erivapauksia vasemmistolaiselle, roskaväkeä suosivalle kolmannen luokan taiteilijalle?

    Autapa Armias, jos joku tavallinen kansanedustaja, tai rehellinen oikeistolainen olisi toivonut, että prosentti työttömistä, masentuneista ja velkaantuneista lintsareista olisi ammuttava. Jopa olisi media orgasmin partaalla.

    VastaaPoista
  10. Mitä sanoo laki tästä Kaurismäen haastattelussa lausumasta ideasta, toiveesta ja yllytyksestä, että 70 miljoonaa kaikkein rikkainta ihmistä pitäisi tappaa? Onko se kiihotusta kansanryhmää kohtaan vai ei?

    Sillähän ei ole merkitystä, onko se sarkasmia tai muuta huumoria, koska meillä on jo ennakkotapaus: belgialaistaustainen kaupunginvaltuutettu sai sakot paljon maltillisemmasta lausumasta, jonka pienellä ajatustyöllä kyllä ymmärtää pelkän turhautumisen tuottamaksi. Eikö todellakin olisi parempi, että kiihkoilivat tappaisivat toisensa kuin meitä sivullisia? Minusta olisi.

    Väkisinkin tulee mieleen, että meillä lainkäyttö ei eroa oleellisesti esim. Kiinan vastaavasta. Virallisten totuuksien arvostelusta tai pilkasta rapsahtaa rangaistus, jossa kuulut väärään ryhmään.

    Huomautan vielä, etten puolusta tai tuomitse kummankaan – ohjaajaneron tai mamupersun - lausumia. Kyselen vain kainosti oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden perään. Se kai on sentään sallittua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin väsyttävä tyyppi tämä Tapsa, kyselee oikeudenmukaisuuden perään! Tuollaiset typerät vihakyselyt olisi kyllä saatava rangaistavaksi pikimmiten, ei niitä kukaan kestä.

      Poista
  11. "ja ilmoitti ajattelevansa näyttää esimerkkiä, mahaan, ei päähän, koska hän on tunteellinen ihminen"

    Olipas sanomalehtimäisesti kirjoitettu.. eli siis tahallaan väärintulkittu.

    VastaaPoista
  12. Ingmar Bergman käsitteli omaelämänkerrallisia asioita "Laterna Magica" teoksessaan. Ei voi tietää - ainakaan kirjailija itse - mikä kaikessa on "totta" ja mikä "todeksi" kuviteltua. Mutta Bergman oli suuri kirjailija (sen lisäksi että ohjasi elokuvia!), ja näin rehellisen tuntuisia muistelmia en muista keltään muulta lukeneeni.

    Niskalaukauksesta, kuvana, tulee mieleen Andrzej Wajdan "Katyn". Se on elokuva joka välttämättä ei lisää katsojan onnellisuudentunnetta (Happy End) vaikka tapahtumat etukäteen, ennen rainan katsomista, tunteekin.

    VastaaPoista
  13. Elokuvakerhoissani minä kuljetin 80-luvun alussa 16-millistä projektoria, joka oli julmetun painava. Kerhot olivat sunnuntai-iltapäivisin seurantaloilla Järviseudulla. Oli tietäminen mennä lumituiskussa Ladalla Särkikylästä Sääksjärven nuorisoseuralle ellei se ollut työväentalo, muistaakseni kylässä oli kummatkin.

    Yksi elokuva pääsiäisen tienoilla oli usein, ei kaikkina vuosina, Dreyerin Diaes Irae. En tiedä mahtaako tuota elokuvaa enää saada mistään, mutta ainakin halulliset sielut voivat kuunnella varmaan Areenasta tämänpäiväistä historiallista katsausta Euroopan noitavainoista.

    Ohjelma tuli 12.15 jälkeen Radio YLE 1:ssä. En muista millä nimellä tarina kulki. Mutta tuntui perinpohjaiselta.

    VastaaPoista
  14. Kauhea parku vain siitä syystä, että yksi esitti tyhmiin kysymyksiin tyhmiä vastauksia.

    VastaaPoista
  15. (vastaus Riku Riemun kommenttiin)

    Riku, tekisi mieli olla samaa mieltä kuin Arto Salmi, hän on tavallaan oikeassa. Taide on yleensä juuri sitä, mistä hän puhuu. Tavanomaista ja viihdyttävää.

    Mutta toisaalta on olemassa taidetta joka ei tyydy tähän. Se ylittää tavanomaisen taiteen rajat. Se ei ole enää viihdettä, se on das Ding an sich. Se ei pelkästään täytä tyhjyyttä, vaan antaa voimaa, ja toivoa, puhdistaa ja valaisee. Rauhoittaa ja synnyttää iloa. Sitä ei ole tarkoitettu keskiluokalle, ei rikkaille, ei köyhille, vaan ihmiselle. Sitä ei tarvitse ymmärtää, kunhan avaa korvansa ja kuuntelee . Tai avoimin silmin katselee. On väärin kutsua sitä korkeakulttuuriksi, se vain kyntää syvempää vakoa kuin viihteeksi ja ajankuluksi tarkoitettu.

    Näin pääsiäisen aikaan on hyvä esimerkki Matteuspassio. Se täyttää mielen, puhdistaa ja valaisee. Synnyttää yhteenkuuluvuutta ja paljastaa niin raadollisuuden kuin hyvyydenkin ihmisyyteen kuuluvaksi. Se kulkee äärirajoilla ja on täynnä hartautta. Vaikka sen lauluosuudet olisivat kieltä jota ei ymmärrä, se vaikuttaisi samalla tavalla. Sävelkulussa on sen voima.

    Yleensä klassinen musiikki täyttää mielen ja rauhoittaa tehokkaammin kuin viihdemusiikki. Joskus tulee mieleen, että esim. vankiloissa, kouluissa ja työpaikalla , pitkäaikaissairaaloissa jne, olisi hyvät äänentoistolaitteet, joista silloin tällöin sopivasti pantaisiin hiljaa soimaan klassista, piano-tai viulukonsertteja tms. Olisi jännä, miten se vaikuttaisi. Yleensä ottaen luulisi sen vaikuttavan aikaa myöten positiivisesti. Ja mikä ettei samoja laitteita pitkin voitais panna joku lukemaan mielenkiintoisia, hyviä kirjoja ja vaikka runoutta. Tietenkin pitäisi olla mahdollisuus hiljentää äänet, jos ne ärsyttäisivät.

    Kannattaisi kokeilla esim. juuri Matteuspassiota, miten se soisi mahtavasti vankilan käytävillä.
    Joku voisi kokea sen lisärangaistukseksi, joku toinen voisi kuunnella sitä avoimin mielin ja vastaanottaa sen sanoman kiitollisuudella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisu kommentoinnista, myös sinä olet oikeassa!

      Poista
  16. Ollaksemme pikkutarkkoja: tässä suora sitaatti Guardianista. Ei siis vatsaan vaan sydämeen, itseään. Ja kaikki me Sven Tuuvamme lukeneet ymmärrämme tämän romantiikan luonteen...

    What would he say defines the Finnish character? "Melancholy," he says instantly. Why does Finland have such a high suicide rate? "Lack of light. Light in every way. The sunshine. Now it is proven medically that people need vitamin D. It is always dark, and when it is dark, it is also dark in the mind." Does this worry him? He glugs back another glass. "I more or less know I will kill myself, but not yet." What would make him do it? "Misery." I am beginning to feel protective of him. You are too much of a romantic, I protest. "Yeah, yeah. So I don't shoot myself in my head, I shoot myself in my heart."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaurimäki puhuu vertauskuvina.

      Poista
  17. Ruumiinkulttuuriministerisunnuntaina, 08 huhtikuuta, 2012

    Kaurismäen viitoittamaa tietä johdonmukaisesti seuraten esitän harkittavaksenne idean, että 1,0 prosenttia maamme köyhimmistä, vanhimmista ja sairaimmista kansalaisista eliminoidaan, toki ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla, sillä tilastot kertovat juuri näiden kansanosien tulevan yhteiskunnalle kalleimmiksi, kuka hoidon tarpeen, kuka rötöstelyn takia. Lisäksi he ovat yhteiskunnalle turhia kulueriä kaikin tavoin.

    Tämän toimenpiteen jälkeen kaikki muut säästöt ja veronkorotukset voidaan perua, mitä elinkelpoisemmat kansanosat tervehtivät oletettavasti suurella tyydytyksellä. Kannatuksestanne etukäteen kiittäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajankohtainen ehdotus, sillä juuri tänään saimme uutisista lukea, että pelkän peruskoulun käyneet nuoret tekevät 200 kertaa enemmän rötöksiä kuin lukiolaiset. Lisäksi olemme saaneet aiemmin lukea, että köyhyys periytyy. Katkaiskaamme köyhälistön rikoskierre kehtoonsa!

      Poista
  18. Swift kirjoitti tämän jo, ja paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ja Sinä ja me kaikki,yhdessä ja yhteisvastuullisesti tapamme jo nyt päivittäin lapsia nälkään ja tauteihin.

      Ja koska kysymyksessä ei ole mikään "mahdoton ratkaista"-tyyppinen yhtälö , vaan tilanne olisi korjattavissa vaikka heti toisenlaisella resurssien jaolla , toisenlaisilla päätöksillä ja toisenlaisella tahdolla , niin vastuu asioiden nykytilasta on täysimääräisesti (myös) minun.

      Ihmeen kylmäverisesti pystyn arkipäivässä ainakin minä vastuuseeni suhtautumaan,sen ajoittain jopa kokonaan unohtaen.

      Poista
  19. Ehkä Kaurismäen lausunnossa oli kyse ylilyönnistä sellaisen epäoikeudenmukaisuuden edessä (rikkaan 1 promillen porsastelu), jota tässäkin blogissa on taivasteltu. Sitä paitsi pitkään jatkunut yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja siitä johtuva koheesien lasku, saa yleisen aikaan vastavaikutuksen, monesti väkivaltaisen.

    VastaaPoista
  20. Tämä Kaurismäen tuskan parahdus johtuu siitä yksinkertaisesta syystä että Suomi on uskomattoman kylmä, ankea ja epäeroottinen maa asua. Suomalaisissa, päinvastoin kuin arabeissa ja afrikkalaisissa ei ole juurikaan kauneuden, esteettisyyden ja eroottisuuden tajua. Tämä on itseasiassa aika kauhea maa.

    VastaaPoista