Sivun näyttöjä yhteensä

10. huhtikuuta 2012

Tietoa nuorisolle


Kekkonen löi löylyä ja jatkoi sodanaikaisten korsulaulujen (”Kusessa ollaan”) veisaamista, kunnes pois pyrkinyt ja viinatkin torjunut pankinjohtaja Jukka Rangell itki. Hän oli käsityksensä mukaan isänmaan mies ja oli ollut sitä myös pääministerinä 1941-1943, toisin kuin laulelija. Hän oli jo vanha mies. Lasken päässäni, että löylyn heittäjältä kuulemani lienee tapahtunut 70-luvun alussa. Rangell kuoli vasta 1982, melkein yhdeksänkymmentävuotiaana.

Nuorison tulee tietää, että sotiamme koskevaa kirjallisuutta värittää tänäkin päivänä Kekkosen rooli. Joissakin asioissa, kuten Suomen ja silloisen Neuvostoliiton sodanpäämäärissä, näkyvät juoksuhautojen jäljet vähän samaan tapaan kuin täällä, Porkkalan vuokra-alueella. Lienevät harjoitelleet montunkaivua naapurinkin miehet. Tontilla, lähellä paikkaa, jossa pidän autoani, voin näyttä kanervoituneen painanteen.

Eli eivät juoksuhaudat tuulesta täyty.

Hannu Rautkallion Ryti-kirjassa vilahtaa muutaman kerran syy, joka on tehnyt hänestä hiukan salonkikelvottoman.  Hän vihjailee, pari kertaa vähän sivu asiankin, että kukaties myös Rytin ja Mannrheimin mielestä tämä ”huono mies” meni jatkosodan aikana rauhanoppositioon hypättyään maanpetoksen partaalle suhteessaan ulkomaalaisiin, joita tapailtiin siihen aikaan Tukholmassa.

Vähemmästäkin hirtetään – ei siis poliitikkoja, vaan heistä kirjoittaneita.

Sitä en tiedä, pitikö myös Kekkonen itseään isänmaan miehenä 1944-1948. Otaksuisin, ettei häneltä ainakaan hevin unohtunut henkilökohtainen etu. Viitteitä siitä, että hänellä oli tapa maksaa potut pottuina, on loputtomasti – presidenttiajalta mm. myllykirjeissä. Mannerheim, Ryti ja Tanner, jotka nimenomaan eivät halunneet häntä ministeriksi talvisodan sytyttyä eivätkä koko sotien aikana, ja maalaisliiton johtomiehet, jotka eivät halunneet häntä näkyviin tehtäviin, eivät saaneet tätä anteeksi.

Suomen lakimieskunta sai kuulla kunniansa poliittisesta paatuneisuudestaan vielä 1970. Osakunnan jääkärihuoneessa häntä vedeltiin ainakin yhden paikalla olleen kertomuksen mukaan turpaan. Sitä vastoin valvontakomissiolla ja neuvostoliittolaisilla laajemminkaan ei ollut hänestä pahaa sanaa sanottavana.

Tämä ei ole mikään lausunto Kekkosesta. Näen luuloni mukaan olennaisen tutkimuskirjallisuuden lukeneena, että lähteissä on aukkoja. Käsitykset voivat toisin sanoen muuttua. Oma karsauteni voi osoittautua perusteettomaksi.

Ryti-kirjassa, joka vastoin otsikkoaan ei ole muistelmateos, vaan pitkä kirjelmä, johon on sisällytetty erilaisia alkuperäisasiakirjoja, muistutetaan terveellisesti Kimmo Rentolan Historiallisessa aikakauskirjassa (2001/1) esittelemästä asiasta.

Rauhanneuvottelujen katkeaminen maaliskuussa 1944 on luettu Rytin syyksi. Neuvostoliitto oli vaatinut ehdotonta antautumista.

”Suomalaisilla ei voinut olla minkäänlaista tietoa Stalinin takataskussa olleista lisäehdoista, jotka olisi asetettu neuvottelupöytään suomalaisten hyväksyessä ensin minimiehdot. Niiden mukaisesti olisi vaadittu mm. Helsingin edustalla olevia Suomenlahden saaria Neuvostoliiton sotilas- ja laivastotukikohdiksi, rautatieyhteyksiä eri tukikohtien välillä ja uusia aluejärjestelyjä, joiden tosiasiallisena seurauksen Suomi olisi miehitetty.”

Esitetyt vaatimukset olivat Moskovan rauhan 1940 raja + Petsamo ja mahdottomat sotakorvaukset, 45 % työkykyisen väestön työsuorituksista viiden vuoden aikana, ”mikä käytännöllisesti katsoen olisi merkinnyt sitä, että kansan on opittava elämään syömättä”. – Korvaukset putosivat sitten syyskuussa puoleen.

Repliikkinä Rautakalliolle lisäisin, että vaikka nopeaa rauhantekoa – melkein vuotta ennen Saksan antautumista – on perinteisesti perusteltu Neuvostoliiton keskittymisellä Saksan kukistamiseen. Karjalasta siirrettiin paljon kalustoa, kuten suomalaisissa muistelmissa kerrotaan, mutta täällä toimineesta läpimurtoarmeijasta ei jäänyt paljon miehistöä siirrettäväksi. Heille oli käynyt pahasti. – Nähdäkseni rauhaan pääsemistä edisti suomalaisten vastarinnan lisäksi Normandian maihinnousu. Toisin kuin amerikkalaisilla, Stalinilla oli selvät sävelet jatkosta. Rauha on sodan jatkamista toisin keinoin.

27 kommenttia:

  1. Kekkonen 1944-1948;

    Jos Kekkosella olisi ollut tuolloin Yrjo Keinosen myohempia ajatuksia paassaan, olisi Suomen itsenaisyyden tainnut kayda huonosti. Onhan siis mahdollista, etta Kekkonen kaikesta menneesta huolimatta oli isanmaan mies 1944-1948?

    Kekkonenhan olisi oivasti ollut kommunisteilta puuttunut kovan luokan johtaja. Tsekkoslovakian tie olisi auennut helposti suomalaisille,

    VastaaPoista
  2. Kekkonen kysyi onko Maallamme malttia vaurastua ? Samaan aikaan kun rahanohjaaja Kekkonen Suomen valtiopankissa viisasteli joutavia, tekivät yksijalkaiset ja yksikätiset miehet asutustilaraivuita. Sitten kun Kekkosen pääministeriksi nousi Koivisto 1968 alettiinkin uuspeltojen paketointi. Maanteille rationalisoiduilta miehiltä otettiin lapiotkin pois, jotteivat ominkäsin sitä kulkumiehen maantietä kohentaisi,vaan jättäisivät koneille. Niistähän sitä poistoakin tehtiin kun taas hevosesta ei. Verovähennystä kantotulosta se poisto. Asutustilallisen isoa pesuetta muistettiin sitävastoin laskennallisella tulolla per työikäinen. Se jäi kertaveroksi. Seuraava maksettiin kruunuissa.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asutustilojen raivaus korpeen oli varmaan kaikkien aikojen onnistunein maareformi. Sen jäljiltä likimain jokaisella suomalaisella perheellä oli maata, jota viljellä. Eri asia on se, ettei asutustiloissa ollut taloudellisesti mitään järkeä. Pientilojen elinkelpoisuus ei perustunut maanviljelyyn vaan siihen, että niiden asukkaat olivat talvisin metsätöissä, keväisin uittotöissä. Käytännössä kyse oli siitä, että metsäteollisuudelle taattiin työvoimareservi.

      Kun moottorisaha ja traktori tulivat laajaan käyttöön, ei metsäteollisuus enää tarvinnut 150 tuhatta työmiestä savotoille. Tämä vei pientiloilta taloudellisen pohjan. Tilalle tulivat työttömyystyöt, joissa ei myöskään ollut järkeä: oli halvempaa maksaa työttömyyskorvauksia ja tehdä tietyöt koneilla kuin pitää ihmisiä tietöissä hakkaamassa lapiolla routaista maata.

      Poista
    2. Kiitos Erastotenes...
      Jarkevan tuntuista historian kertausta!

      Poista
    3. Asutustoiminnan ydin oli siinä, että veteraaneille, joilla oli oikeutettuja odotuksia saatiin omaa maata ja työpaikka, jossa nämä saattoivat elättää itsensä ja perheensä kunnes 1960 luvun teollistuminen Suomessa ja Ruotsissa saattoi vetää tuon porukan lapset kaupunkien teollisuustyöläisiksi.
      Toinen vaihtoehto olisi ollut panna tuo joukko pakolaisleireille vihaa hautomaan ja kommunisteja äänestämän (vrt lähi-idän palestiinalaispakolaiset).

      Poista
  3. Ad Omnia: - tämä on arvioi tai arvaus. Kekkosen 1940-luvun toiminnan hirvittävä poliittinen riski oli yhdistää sisäinen rakenemuutos (SKDL joka kokosi erittäin paljon ei-kommunisteja), sotakorvausteollisuus ja Neuvostoliiton uhka.

    Uhka ei ollut sotilaallinen, vaan lyhenteellä "Tshekkoslovakian tie" tunnettu valuminen Nl:n leiriin.

    Nyt tiedetään, että Nl:lle sotakorvaukset ja tuonti Suomesta oli tärkeämpi asia kuin polittinen uskontunnustus. Tshekkoslovakian valtiorakenteen armoton murskaaminen yhdessä länsiliittoutuneiden vastarinnan kanssa teki Suomen ahdistamisen Nl:lle epäviisaaksi. Euroopan poliittinen painopiste oli Berliinissä.

    Näissä oloissa Kekkosen 40-luvun politiikka oli triumfi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moraali oli erilainen - en sano että parempi, vaan erilainen tuolloin.
      Henkilökohtaisella tasolla ihmiset näkivät mahdottomaksi toimia niin pelkästään omaa etua katsoen suhteessa maan etuun kuin nyt, jos valinnanvaraa oli vähänkään. Siinä mielessä politiikka oli joka tapauksessa viisaampaa pitkällä tähtäyksellä ja suurissa linjoissa kuin nykyisellä "päivästä päivään media määrittelee työni arvon" -politiikassa pystytään tekemään.

      Poista
  4. Normandia ja Berliini..

    Loytyy sita selitysta lahempaakin. Elokuussa puna-armeija menetti 170,000 miesta ja hirvean maaran tankkeja Sinimaessa (Tannenberg linja). Heti kun Suomi oli tehnyt rauhan, Hitler antoi Schoernerille luvan vetaytya
    Virosta (syyzkuun puolivalissa). Puna-armeijalla oli miehia ja tankkeja aloittaa heti pari operaatiota Tallinnan seudulta:
    Operaatio Riga (14.9.1944) ja. Operaatio Tallinn (17.9.1944),

    VastaaPoista
  5. Kekkonen oli kiistelty ja vihattu hahmo, ketku ja koijari, ihan 70-luvun alkuun asti. Vasta sitten hän alkoi kasvaa mielikuvissa nykyisen kaltaiseksi, koko sodanjälkeisen historian täyttäväksi myytiksi.

    Miksi ja miten hän sellaiseksi kohosi? Ei pitkä valtakausi sitä yksin selitä, sillä olisihan voinut käydä päinvastoinkin. Mikä osuus mielikuvan muutoksessa oli taistolaisella opiskelijaliikkeellä? Heillähän Kekkonen oli jumalasta seuraava. Se jumala oli muuten Lenin. (Eikä esim. Stalin, vaikka niinkin voisi jälkikäteen päätellä, ellei tietäisi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nyt laitat tarpeetonta painoarvoa kovaäänisille taistolaisille, ettei vain ole joidenkuiden puhtaaksipesua: "Repa sen ikkunan särki, ei me tehty mitään, eikä me oltais haluttu!"

      Muistetaan nyt kuitenkin, että Urkista kehittyi 70-luvun kuluessa rasvaisen maalaisliittolaisen lisäksi reipas demari, komea kokoomuslainen ja tiesmitä sunmuuta! Kun kerran pyysivät.

      RI

      Poista
    2. Niin, ei ollut tarkoitus väittää mitään, vaan pohdiskella ja muistella senaikaista ilmapiiriä. Jota puhtaimmillaan edustivat juuri taistolaiset. Eihän muuten ole mahdollista, että aikakauden pahimmaksi syytökseksi kehittyi "neuvostovastainen", ihan oikeasti. Kuitenkin jokainen tervejärkinen oli sisimmässään neuvostovastainen.

      Poista
  6. Jos Kekkonen olisi päästetty jatkosodan aikana Rangellin hallitukseen, hän olisi ollut varmaan kaikkein viimeisimpien joukossa suostuvainen erillisrauhaan N-L:n kanssa. Hänet olisi siten mitä luultavimmin valittu niiden maalaisliittolaisten hallituspoliitikkojen joukkoon, jotka tuomittiin sotasyyllisinä.

    Tämä olisikin voinut olla Suomelle paljon parempi vaihtoehto.

    VastaaPoista
  7. Tuo "sodanaikainen korsulaulu" (san. Kalle Holmberg säv. Kaj Chydenius) oli muuten vuodelta 1966.

    Kekkonen oli vanginnut Raukallion isän ilman oikeudenkäyntiä pariksi vuodeksi, mikä kannattaa aina muistaa kun arvio Rautkallion käsityksiä Kekkosesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wikipedia kertoo:
      Hannu Rautkallion isa, Paavo Rautkallio (ennen Kallio) oli Ita-Karjalan miehityshallinnon Petroskoin keskitysleirin numero viisi komendantti.

      Poista
  8. Kekkosesta on tällainenkin määrittely olemassa, eli Viljami Kalliokosken mukaan ”Urho Kekkosen politiikan ainoa sisältö on Urho Kekkonen”.

    Kekkosen suhtautumista NL:oon voisi kuvata näinkin: "Lenin antoi meille itsenäisyyden ja Stalin antoi meille rauhan".

    Kekkosen liikuttava puhe Stalinin kuoltua kannattaa lukea tai kuunnella YLEn Elävästä arkistosta.

    Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953

    http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomalaiset_muistelevat_j_v_stalinia_9137.html#media=9143

    http://antifasistit.blogspot.com/2009/01/suomen-pministerin-urho-kekkosen.html

    "Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä."


    Kyllä tällainen "10 miljoonan törkeydet" paljastanut tutkia, Hannu Rautkallio, pitäisi palkita vähintäänkin "kullalla ja mirhamilla".

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4340&sid=acf52e2ed074009afe0603fd9f540543#p22755


    Kemppisen aiempi kirjoitus Ryti-kirjasta:

    http://kemppinen.blogspot.com/2012/04/vale.html

    Kekkonen piti "Novosipirskeet" 10 miljoonan vaaliapukuprunsa päälle:

    Tuntuu suorastaan kornilta lukea juttuja vaikkapa "Noottikriisin ratkaisusta", jos esitetyt väittet NL:n nootin tilaamisesta ovat totta.

    Suomen Kuvalehden numerossa 47, ilm. 25.11. 1961, kannessa komeilee vasemmalla Kekkonen käsi ojossa keskelle päin ja oikealla Hrutshev samoin käsi ojossa keskelle päin ja taustakuvana on NL:n kartta, jonka keskipisteenä on "Nowosibirsk". Otsikkona kannessa lukee SUOMEN KUVALEHTI ja heti sen alla päiväyksen jatkona Moskovan nootin varjossa s. 18-23.

    Itse juttu on Sakari Virkkusen tekemä "Ulkoministeri Karjalaisen epäpoliittinen haastattelu", jossa Ahti ei sano sanaakaan politiikkaa tai kerro mitään kyseisestä noottikriisistä, vaan hän kertoo matkalla nähdyistä taidenäyttelyistä yms. matkatunnelmista. Toinen osa on Eila Jokelan kirjoittama kuvareportaasi "Joko painot riittävät?" eli juttu vakavailmeisistä suomalaisista puoluepoliitikoista vakuuttelemassa Paasikiven linjan pitävyyttä. Loppuosa on Novosibirskin kaupungin esittelyä. Sivulla 25 on vielä erikseen kuvallinen esittely Suomen neuvottelijat Novosibirskissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta pitää muistaa, että ilman Suomettumistakin pitää olla kovin mielin kielin. Katumuspenkkiinhän oltaisiin tätä Uusi-Seelantilaista ministeriä laittamassa, kun uskaltaa mainita, että Suomessa on poikkeuksellisen paljon murhia. Kovin olisi oltava kohtelias ja varottava mitään arvostelua, vaikkei Suomella juuri kauppaa tai vaikutusta Uuteen-Seelantiin olekaan.

      Poista
  9. Ad Omnia: - Wikipedia artikkeli "Petroskoin keskitysleiri" on nähdäkseni asiallinen. Kannattaa lukea.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: Myönnän todeksi, että Rautkallion tuotantoa leimaa kauna Kekkosta ja eräitä muita poliitikkoja kohtaan ja lisäksi runsaat "kalavelat" toisia tutkijoita kohtaan.

    Itse hän on tutkijana huolimaton ja hänen tapansa käyttää arkistolähteitä näyttäisi olevan valikoiva.

    Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi hänen tutkimuksiaan, vaikka niiden arvostelijat antavat ymmärtää jotain sellaista.

    Suomettumisen tutkijoista pidän etevimpänä ja luotettavimpana Kimmo Rentolaa.

    VastaaPoista
  11. vuoden 1939 näkövinkkelistä katsottuna elämme nyky-Suomessa oloissa, joiden todennäköisyys olisi arvioitu alle 1/10. Kymmenkertaisesti todennäköisemmin olisimme eläneet/kuolleet suuren itäisen naapurimme saappaan alla noin 50 vuotta ja kokeneet kahteen kertaan Saksan ja Neuvostoliiton sotavoimien kaiken murskaavan tappeluksen kauhut ja vasta viimeiset parikymmentä vuotta saaneet yrittää paluuta siedettävään elämisen malliin. Todennäköisemmältä kohtalolta meidät pelastivat sotilaamme ja kolme suurta: Mannerheim, Ryti ja Tanner.

    Seno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman Kekkosen rauhantyötä, Etyk-kokouksia ynnä muuta, maailma olisi tuhoutunut ydinsodassa, ja todennäköisyys 0/10.

      Poista
    2. Minkä Mannerheim, Ryti ja Tanner aloittivat sen Paasikivi ja Kekkonen päätivät viisaalla myöntyväisyys- ja viivytyspolitiikallaan. Tosiasia on, että 1945 alkaen romahdukseensa saakka 1991 Neuvostoliitto oli ehdoton sotilaallinen supervalta, joka olisi halutessaan ts jos olisi katsonut etunsa sitä vaativan, voinut suupalana haukata Suomen.

      Jos tuo sitten edellytti Stalin kehumista niin so what.

      Poista
    3. Ilman Mannerheim-Ryti-Tanner-kolmikon+sotilaidemme toimia 1939-1945 Paasikivellä ja Kekkosella ei olisi ollut mitään minkä puolesta harjoittaa viisasta myöntyväisyys- ja viivytyspolitiikkaansa.

      Seno

      Poista
  12. Saavutetut torjuntavoitot yhdessä sodan jälkeisen asekätkentäjutun ja ylimainostetun Salpa-linjan kanssa lienevät nykyhistoriantutkimuksen mukaan neuv ostomiehityksen suurimmat esteet. NL vaati liittoutuneiden konferenssissa vielä 1945 syksyllä Salpa-asemien räjäyttämistä niiden neuvostovihamielisyyden takia. USA esti tämän.

    VastaaPoista
  13. Michael Jonas: "Kolmannen valtakunnan lähettiläs. Wipert von Blücher ja Suomi." Väitöskirjaan perustuva opus. Tyylillisesti upea, arkistolähteiden käyttö kattavaa (ainakin meikäläisen maallikon mielestä...). Kirja kertoo tapahtumien kulun saksalaisesta näkökulmasta Saksan ja Suomen suhteista vuosilta 1935-1944. Sinä aikana von Blücher oli lähettiläänä Suomessa. (Ja hyvin "verkostunut".)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylistä olen eri mieltä - hieman akateemisen puiseva se on (ellei Mikis lukenutkin sitä saksaksi?) - mutta muuten avartava lukukokemus sellaisellekin, joka näistä jotain jo tietää.

      Se kertoo kyllä selvästi kuinka epätoivoisen tiukalle sotaveljen pinnaan kiristäen suomalaiset yrittivät pitää erillissota-teesistään kiinni alusta alkaen. Se kertoo myös hyytävästi suurvaltojen itsekkyydestä. Turha siinä on pikkuvaltion leikkiä maailmanparantajaa ja kantaa niskassaan sotasyyllisyyttä.

      Poista
  14. Taisi "Etsivän" Kastari laittaa Kekkosen matkustuskieltoon loppukesällä 1944 ja Maalaisliiton eduskuntaryhmä ilmoitti että Kekkonen vuotaa kaikkea mahdollista tietoa liittoutuneille.

    VastaaPoista