Miljoona mieltä

Sisällysluettelo

SUOMEN RUNOUS JA LAULUJA      - 1 -

Juhani Aho:         - 8 -

Veljeni vierailla mailla      - 8 -

J.H. Erkko:         - 9 -

Laula, tyttö!       - 9 -

Paavo Haavikko:     - 9 -

Itselleen samankaltaisena     - 9 -

Joku tulee täällä vanhaksi     - 9 -

Tuuli ja tuuli mutta äänettöminä kuuntelevat kuuset - 9 -

Vankkurit vierivät jonossa.    - 10 -

Talo avoin, ja vieraat tulevat. - 10 -

Kasvoin talossa, jonka ympärillä ruoho kulottui.   - 10 -

Suloinen kuiskaus, venheet oi venheet,   - 10 -

Männyt leikkivät, satavat kävyt - 10 -

Ilosta laulun teen, teen laulun sinusta. - 11 -

Anna viileitten vetten virrata suun kautta         - 11 -

Mihin me lopumme mihin me lopumme        - 11 -

Pimeys odottaa. Vieras odottaa. - 11 -

Entä jos myötäkäyminen saa meidät mykistymään, miten voimme   - 12 -

Mäntypuuta säästetään Balkanin metsistä tähän metsänreunaan saakka.     - 12 -

Lintuvuori: tarvitaan koko länsituuli yötä torjumaan.        - 12 -

Kuulen sateen heräävän, vaan itkua kaipaan, kuulisin itkun puhkeavan,   - 13 -

Jos ei ole muuta, niin kanna pari valkoista kiveä vuoteeseen, - 13 -

Lapset saavat nämä kasvoni, itse minä ryhdyn maaksi - 13 -

Ihmettelen puuta, myös kaikkia niitä vihreitä versoja joitten paineen puu kesti,   - 13 -

Minun poikani rahanvaihtaja syntyi hopearaha suussa,         - 14 -

Lehdet saavat jalat alleen, madot menevät lehtien alle ja kyyristyvät.  - 14 -

Kaskaitten sirinää kaipaan joskus kun en kuule mitään.       - 14 -

Kaikki sen tietävät täällä ja täältä poissa: on turhaa,      - 15 -

Aukeilla seuraa tuulenpyörre kentillä lentää tomu ja tuhka    - 15 -

Orava ilmaan koverrettu       - 15 -

Kirjat jäävät, kun muutan lintu maailmasta,        - 15 -

Suomenmaan säädyille - 16 -

Maljapuhe kesken kaiken       - 16 -

Joka sanoo miehen menevän minne tupakkakin, ei tiedä         - 16 -

Olin aina yhtä mieltä Mannerheimin kanssa - 17 -

Nainen nostaa vaatetta, sade, tuuli, pimeä nousevat,         - 17 -

Valtiotaito ja kaukonäköisyys ovat menneet vuorille neuvoa pitämän,     - 17 -

Kun nyt kerron keisarista näet hänet, keisarin, kesken kaiken, - 17 -

Mikä se on sellainen mies joka ei ole sotamies ei mies niin mikään      - 18 -

Äpäräpoika syntyy hammas suussa ja tukka sillä on päässä,     - 18 -

Unessa kultainen astia, unessa avoin taivas, astiat olivat kultaa.      - 19 -

Ensimmäinen runo    - 19 -

Toinen runo         - 21 -

Kolmas runo         - 22 -

Neljäs runo         - 23 -

Viides runo         - 24 -

Kuudes runo         - 25 -

Seitsemäs runo      - 26 -

Aaro Hellaakoski:   - 28 -

Conceptio artis     - 28 -

Kuin lyöty, seisomahan jäin.   - 29 -

Keväinen junamatka  - 29 -

Kuutamo metsässä    - 29 -

Niin pieniksi       - 30 -

Hauen laulu         - 30 -

Viesti    - 30 -

Posetiivilaulu      - 31 -

Hengen manaus       - 32 -

Valter Juva:        - 33 -

Karjalan kunnailla  - 33 -

Jaakko Juteini:     - 34 -

Juoma-laulu         - 34 -

Laulu Suomessa      - 34 -

Lapsen laulu leskelle         - 35 -

Täällä pohjantähden alla      - 35 -

Helvi Juvonen:      - 35 -

Merkillinen tapiiri - 36 -

Pikarijäkälä        - 36 -

Yrjö Jylhä:         - 36 -

Sumu      - 36 -

Häätanhu  - 37 -

Laulu joesta        - 37 -

Vuoksen vartio      - 39 -

Laulu Kuujärvestä   - 39 -

Kallio:   - 41 -

Runo      - 41 -

Oma maa   - 42 -

Sirkka    - 42 -

Väinö Kirstinä:     - 43 -

Don Juan  - 43 -

Omar Khaijam:       - 44 -

Ken tutkii teltat Totuuden? - Monissa aikoinaan    - 44 -

Kun yötä hopeoi kuun kuulas hohtovuo,    - 44 -

Vain runokirja, viiniä ja leivänpuolikas - 44 -

Ma kainalossa Koraani ja ruukku toisen alla        - 44 -

Kun vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,        - 44 -

Oi Teltantekijä, on ruumis teltan kaltainen:       - 44 -

Oi sinua, jossa yhtyneet on neljät alkuainekset!   - 45 -

Jos pari kolme narria nyt ohjaa maailmaa - 45 -

Kun takaa taivasten tyyssijaa minä hain  - 45 -

Tämä tulomme, menomme - kannattaako?     - 45 -

Basaarissa eilen tutkistelin,  - 45 -

Kun olin nuori, ei outo ollut mulle opin tie,      - 45 -

Mikä minut tänään moskeijaan toi alle kuulun katon? - 45 -

Aleksis Kivi:       - 46 -

Keinu     - 46 -

Ikävyys   - 46 -

Sydämeni laulu      - 47 -

Timon laulu         - 48 -

Metsämiehen laulu   - 48 -

Sunnuntai - 49 -

Onnelliset - 50 -

Suomenmaa - 50 -

Eila Kivikk’aho     - 51 -

Nocturno  - 51 -

Kansanlaulun tapaan - 52 -

Muuan isämeitä      - 52 -

Nainen    - 53 -

V.A. Koskenniemi:   - 53 -

On suuri sun rantasi autius    - 53 -

Tule armaani ja kätes anna mulle        - 53 -

Nää, oi mun sieluni, auringon korkea nousu!        - 53 -

Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut   - 54 -

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,    - 54 -

Vanha Kauko         - 55 -

Larin Kyösti:       - 55 -

Itkevä huilu        - 55 -

Humoreski - 57 -

Reppurin laulu      - 58 -

Luadogan meren rantamill      - 58 -

Eino Leino:         - 58 -

Suvi?illan suussa impi        - 58 -

Sykön virsi         - 59 -

Äijön virsi         - 62 -

Tuulikannel         - 63 -

Kuvernöörin koira   - 64 -

Surma hiihti suota myöten     - 65 -

Hän kulkevi kuin yli kukkien   - 66 -

Suvi-illan vieno tuuli        - 67 -

Tuonen tytön laulu  - 67 -

Lemminkäisen äiti   - 68 -

Hyljätyn valitus    - 68 -

Hämärissä 12        - 69 -

Syystunnelma        - 69 -

Näin unta kesästä kerran      - 70 -

Hautalaulu - 70 -

Virta venhettä vie  - 70 -

Jumalien keinu      - 72 -

Väinämöisen laulu   - 72 -

Nocturne  - 73 -

Kouta     - 74 -

Tumma     - 76 -

Elegia    - 79 -

Löysäläisen laulu   - 80 -

Vachel Lindsay      - 82 -

KONGO - tutkielma neekerirodusta        - 82 -

P.  Mustapää:       - 85 -

Sukukirja - 85 -

Satakieli Monrepossa - 87 -

Keltainen naakka    - 89 -

Tell Altdorfissa    - 90 -

Juomalaulu - 90 -

Balladi uusista vaatteista     - 91 -

Jäähyväiset Arkadialle        - 93 -

Laulu     - 94 -

Selitys   - 94 -

La Cuccagna         - 94 -

Aamulypsyn aikaan   - 95 -

Paratiisi - 96 -

Eräs kesäilta       - 96 -

Hippokrene - 97 -

Laulu kriikunapuusta - 99 -

Kultadublee?korua   - 100 -

Käki      - 100 -

Lokakuu   - 101 -

Sielu ja tuska      - 101 -

Uusi virsi - 102 -

Relatiivisuuden ylistys       - 103 -

Eeva-Liisa Manner:  - 104 -

Descartes - 104 -

Virtahevonen        - 104 -

Teen elämästäni runon, runosta elämän,   - 105 -

Oikeusjuttu         - 105 -

Pertti Nieminen     - 109 -

Yksi hurskas, jota en lähemmin tunne, luki viikkolehdestä, että taivaaseen otetaankin vain 40 000      - 109 -

Talvi     - 109 -

L. Onerva: - 110 -

Ilta      - 110 -

Sandor Petöfi:      - 110 -

Kuljen, soittoniekat myötä     - 110 -

Pentti Saarikoski:  - 111 -

Shakespeare         - 111 -

Maailmat  - 111 -

Viridissime         - 111 -

Kentauri  - 111 -

Laulu ikävästä merellä        - 112 -

Mustasukkainen Apollo         - 112 -

Kuun kasvot         - 112 -

Historia (Sappfo)   - 113 -

Egyptiin  - 113 -

Kaunotar  - 114 -

Memento   - 114 -

Aineksia elegiaan   - 114 -

Ars longa, vita brevis        - 115 -

Vallankumous        - 115 -

The Lost Generation - 116 -

Toinen kauhu        - 116 -

Akateemikko         - 116 -

Kaikki tekevät eikä kenenkään valmistu.  - 117 -

Mutta kun isoisä, kullankaivaja,        - 117 -

Liukas ja naiseton meni merimieheksi,    - 117 -

Viikon kuivuen seipäillä      - 117 -

Kanojen unet pimentävät puun.  - 118 -

Kukitan hänet, ja hän kukkii   - 118 -

Anna kissan olla    - 118 -

Hänet jota rakastit, espanjalainen,      - 118 -

Kun hän kantaa sangossa kuuta, - 118 -

Miehet soutivat meren yli taivaan puhki. - 118 -

Naiset kuuntelivat linnunlaulua, lauloivat,        - 119 -

Olimme yksinkertaisesti liian yksinkertaisia.      - 119 -

Elämä on ihmiselle annettu,    - 119 -

Pinjojen kuun luunvalkea tuoksu!        - 119 -

Käpykorva hyppäsi puusta ja sanoi        - 119 -

Ja hän kiipesi keinuun,       - 119 -

Kuu auki nukkuu yö, hämähäkki  - 119 -

Minä olen hämähäkillä ratsastaja, mustekalat       - 119 -

Tuulilangoista kudotaan paita hevospaimenelle,     - 120 -

Kerran saa koirakin kaviot, susi sulat,  - 120 -

Minä olin matkalla metsän kautta kohtauspaikalle,  - 121 -

Kilpikonnalla amme omasta takaa:        - 121 -

Vaimoni kielsi kirjoittamasta runoja enää:         - 121 -

Ennen kuolemaa liha loistaa    - 121 -

Krokotiili kuoli: kirjoihin käärittiin   - 121 -

Tämä on se vuodenaika, tämä se metsä!    - 122 -

Horatius hyppäsi kulkijan niskaan: Voi teitä ihmisiä, te     - 122 -

Sofokles käveli kolmella jalalla.        - 122 -

Älä sano ketään onnelliseksi, älä kuolluttakaan,   - 122 -

Hipponaksille leipä, hanhenmuna ja vene! - 122 -

Museot    - 122 -

Syntymäpäivä        - 123 -

Suurkaupungit I     - 123 -

Hullun miehen hevonen         - 123 -

Valokuva  - 124 -

Perunavaras         - 124 -

Kuuset    - 125 -

Asema I   - 125 -

Yksitoista kerrosta - 125 -

Kadonnut kenkä      - 127 -

Kaarlo Sarkia:      - 127 -

Santa Margherita IV - 127 -

Erottua   - 128 -

Juhani Siljo:       - 128 -

Excelsior - 128 -

Teppo Tyhjänen      - 129 -

Arvo Turtiainen:    - 130 -

Kun olin neljäntoista         - 130 -

(kaukolämmitystä)   - 130 -

se on hankkinut puhelimen, varmaan       - 130 -

olen noussut katuojasta       - 130 -

(isoäiti) - 131 -

(Arska istuu Skattan Nokalla   - 131 -

(Kaksikymmentä vuotta on kulunut.        - 132 -

(Arska lähtee takaisin merelle. Ennen lähtöään hän tapaa joitakin nuoria Stadin kundeja, joiden        - 133 -

Lauri Viita:        - 134 -

Amicus naturae      - 134 -

Virka     - 134 -

Vallankumous        - 134 -

Kapina    - 135 -

Einari Vuorela:     - 135 -

Vävy      - 135 -

Pakkanen  - 135 -

Autio talo - 136 -

Hölmö     - 136 -

"Prinsessa ja trubaduuri"     - 137 -

Varjoleikki         - 137 -

 

 

 

Juhlin tätä blogia, jonka kävijöitä eli katsojia osoittava mittari ylitti eilen 12 miljoonan rajan. 

 

Se tarkoittaa, että vuodesta 2005 olen itse kirjoittanut ainakin 10 000 sivua (à 2 000 merkkiä). Mittarin mukaan kommentteja on tullut yhteensä 101 638 kappaletta.

 

Asiastahan on tehty niin suuri numero, että Kansalliskirjastossa on ”Kemppisen kokoelma” eli pari teratavua aineistoa. Etenkin sähköpostit ja erinäiset luonnokset olen käynyt läpi niin ettei kenelläkään ole syytä pelätä, että esimerkiksi minulle 20 tai 25 vuotta sitten lähetetyt sähköpostiviestit olisivat kaiken kansa saatavilla.

 

Sellaisistakin asioista kuin Soneran osittain sekasortoiset asiat johtajien erottamisineen tai esimerkiksi Aalto-yliopiston perustamiseen liittyneet ongelmat rahoitus- ja vastuukysymyksineen eivät vuoda. Ja on siellä myös asioita, jotka arvioin lakimiehenä salassa pidettäviksi. Siis toisin sanoen sellaiset asiat puuttuvat.

 

Mutta sitten mukana on ainakin 25 000 valikoitua valokuvaa ja erittäin suuri määrä äänitiedostoja. 

 

Kun myös Kai Ekholm on nyt eläkkeellä, toivon että Kansalliskirjastossa jokin taho saa tiedon, että päivitetty versio on työpöydälläni ja että blogit kommentteineen löytyvät hyvin vaivattomasti offline Lexar-merkkiseltä SSD-levyltä, joka sekin on tässä silmissäni, kahden sytkärin ja kolmen piipun välissä.

 

En kuvittele, että kukaan oli samanaikaisesti sekä lukutaitoinen että hyvin pahasti mielenterveydeltään järkkynyt eli ottaisi laajemmin lukeakseen tätä. Jos sen suuntaista tarvetta on, kaikki kirjoitukset ovat tietenkin verkossa klikkauksen päässä, mutta kuten sanottu, olen siirtänyt ne lisäksi aivan käsityönä ulkoisille kovalevyille. Sen verran luotan Googlen pilveen, josta te tätäkin luette.

 

Edelle kirjoitettu ohjeena sen varalta, että korona tekee tehtävänsä tai poistun muusta syytä takavasemmalle.

 

Tämän postauksen pääosan käsittävä kummallinen luettelo on oman Suomen runouden luetteloni sisällysluettelo. Aloin 1950-luvulla kirjoittaa runoja vihkoihin kynällä ja sitten matkakirjoituskoneella kansioihin, jotka ovat tallella. Keväästä 1989 jatkoin tietokoneella. Runot minulla on tietysti omassa yksityisessä käytössäni, mutta tekijänoikeuden vuoksi en tietenkään voi laittaa niitä verkkoon.

 

Tiedän kyllä, että esimerkiksi Pentti Saarikosken oikeudenomistajilta – joita olen itsekin edustanut oikeudellisissa asioissa – saisi pyytämällä luvun, varsinkin kun valikoimassani on mukana hiukan vaikeasti löydettäviä tekstejä.

 

Ajatus on röyhkeä: henkilökohtainen antologia. Mukana on yksinomaan tekstejä, joita olen lukenut merkittävyytensä ja kielellisen ja kirjallisen tasonsa vuoksi ainakin 40 vuotta. Paradoksi on, että taidan osata ne kaikki ulkoa. 

 

Himoitsisin tehdä kilpailevan version Tynnin antologialle ”Tuhat laulujen vuotta”, koska se on mielestäni jokseenkin huono. Tiedoston nimeksi panisin ”Kolme tuhatta laulujen vuotta” ja pyytäisin Petri Latvalalta apua antiikin Kreikan korkean ja matalan runouden valikointiin. Matalan runouden osaamiseni supistuu surkean vähään, Loebin kirjojen (Elegy and Iambus) esittelemään. Ottaisin mukaan runsaasti anglosaksin kielistä runoutta mutta paljoom vähemmän Provencen trubaduureja kuin Ezra Pound vaatisi. Sitä vastoin Guido Cavalcanti saisi kyllä tulla kokonaan.

 

Ja vielä haluaisin koota omin sormin Konvehtirasian suomen kielellä julkaistua proosaa.

Tarttuva tauti

 

Koneen toimitusjohtaja hätkähdytti eilen viittaamalla kuin ohimennen, että seuraava suuri kriisi koronan jälkeen saattaa koskea mielentervettä. 

 

”Näemme, että maailmassa on seuraava kriisi nousemassa, joka liittyy mielenterveyteen. Me tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme yhteisöllisyyttä, ja kun innovoidaan uutta, pitää tulla yhteen.”

 

Kaikki tietävät, että koronan aiheuttaa virus. Itse pelkään toista selitystä. Viruksen aiheuttaa maailmamme eli ympäristö eli ilmasto, saastuminen, sairas elämä ja siis tuotantotavat.

 

Viruksia on ollut aina. Erään järkeilyn mukaan virukset olivat mukana luomassa elämää maapallolle, vaikka niitä ei yleensä itseään pidetä eliöinä, ei ainakaan samassa mielessä kuin bakteereja ja arkeoneja.

 

Sairaus- ja luonnonkatastrofeja on ollut aina. Suosikkiaiheitani, jolla mielelläni härnään ihmisiä kahvipöydässä, on kysymys, eikö kaikin puolin reippaita ja fiksuja neanderthalin ihmisiä hävittänytkin meidän tieltämme sairaus. Kun se tapahtui paleogenetiikan mukaan hitaasti, syy ei ollut mikään rutto, vaan ehkä autoimmuunisairaus.

 

Jos syöpä tarttuisi? Tavallaan se tarttuukin. Jos se periytyisi? Tavallaa se periytyy.

 

En pane tätä alussa siteeraamani johtajan ehkä yhtiön suuhun, varsinkin kun heille luultavasti oli mielessään suuri depressio, mutta pohdin vakavissani, olisiko ennennäkemätön psykoosi seuraava pandemia.

 

Oli aivan tavallista julkaista kuvia natsipuolueen näytöksistä ja etenkin Stalinin ajan ilmiöistä maininnoin ”joukkopsykoosi”. Tuo nimitys ei tarkoita juuri mitään. Ympäri lajien meitä eläimiä liikuttelee parvikäyttäytyminen. Kalat, linnut ja hyönteiset syöksähtelevät näennäisen päättömästi ja luonto-ohjelmien kuvat monen miljoonan linnun parvesta, joka pakenee esimerkiksi laukauksen ääntä, eikä sellainen tarvitse mitään psykoosia selittäjäkseen.

 

Mutta silti: kun ajattelee eräitä Trumpin ajan ilmiöitä, Brexit-menoa ja Ruotsin suhtautumista nykyiseen pandemiaan, eikö mieleen nouse ajatus rinnakkaisesta lumetodellisuudesta, jonka valtaan hyvin suuret joukot ovat joutuneet.

 

Näin lääketieteellisesti täysin sivistymättömänä ajattelen sanaa ”psykoosi” monien tuomarikollegojeni tavoin. Jos ihminen näkee olemattomia tai kuulee ääniä, esimerkiksi puhetta, jota kukaan muu ei kuule, hän on ”psykoottinen” ja siten syyntakeeton. 

 

Muistan eräänkin murhajutun, jota käsittelin tuomarina.  Jeesus oli, kertoi syytetty, kävellyt veden yli heidän laiturilleen saunailtana ja sanonut hänelle, että kurista vaimosi ja työnnä ruumis veteen.

 

Oikeudenkäynnissäkin hän valitteli tapahtumaa ja suri pitkäaikaista elämänkumppaniaan, mutta minkä hän mahtoi, kun Jeesus käski.

 

Katsoimme hänen olleen rikoslain tarkoittamalla tavalla ymmärrystä vaikka, ja hän päätyi siihen tarkoitukseen varattuun mielisairaalaan.

 

Enkeliska

 

Eilisestä näytti jääneen vääriäkin käsityksiä. 

 

Minulla oli hyvä onni, koska vuonna 1955 oli uusi koulurakennus ja paljon uusia opettajia. Mutta koulumme oli yksityinen eli valtionavun turvin toimiva. Silti olisi mutkikasta selittää, miten opettajien saaminen ja heistä eroon pääseminen oli kovin toista kuin jo peruskoulussa.

 

Vasta jokunen vuosi oli kulunut siitä, kun muuankin jännärikirjailijana myöhemmin kuuluisuutta saanut henkilö väärensi itselleen kansakoulun opettajan paperit ja jäi siitä kiinni. Työ ja toimeentulo oli sotien jälkeen niin toisenlaista että oi valeopettajia. Työtä oli mutta toimeentuloa välttämättä ei.

 

Sitä en oikein osaa pukea sanoiksi, että opettajan työ on mielestäni todella hieno. Toisaalta vanhan sarkasmin mukaan ammattiin ohjautumiseen vaikuttaa sellainenkin ilmiö, että ihminen ajautuu tehtäviin, joihin hän sopii erikoisen huonosti. Syntisistä epäilijöistä tulee joskus pappeja ja ihmisten halveksijoista lääkäreitä. On tullut vastaan myös poliiseja, joilla on suuria vaikeuksia hillitä rikollisia taipumuksiaan, etenkin viehtymystä kovaan väkivaltaan.

 

Pitkä saksa on myös hiukan kiusallinen puheenaihe. Lähipiirissäni ja tuttavissani on alan ihmisiä. Hyvä silti, ettemme puhu matikasta. Koulutovereistani paineli luonnontieteisiin hämmästyttävä määrä väkeä, luullakseni siksi, että maisteri Kruuti (kyllä, seinäjokelainen nimi) oli niin hyvä opettaja.

 

Mutta pakkoruotsi ja pakkoenglanti ja natsistinen saksa…

 

Kieliä tosissanne opettelemalla saatte toisen ja kahdeksannen ja kahdennentoista elämän. Toisaalta tunnen pari kielitieteilijää, jotka ovat sujuvia 30 kielellä, ja myös opeteltu suomi on jokseenkin täydellistä, mutta se ehkä menee jo turhan pitkälle.

 

Tutkittuani myös kielifilosofiaa, ajoittain syvällisestikin, olen päätynyt hiukan lapselliseen versioon. Hyviin haltuun saatu vieras kieli on ainakin minulle toinen elämä eli oikean ja jatkuvan ilon lähde.

 

Englanti on niin herkullista ja ruokaisaa; jatkuvasti kertaan muistista tai salaisista asiakirjoistani John Donnen sonetteja tai sinänsä hiukan rupisia Dylan Thomasin tekstejä. Chaucer kertoo elämästä ja ihmisistä ehkä vieläkin enemminkin Shakespeare. Ja naapurimaassa on Villon.

 

Ja olkoon se todista lapsellisuudestani: niitä kiinalaisia 700-luvun runoja luen, vaikka en ymmärrä vanhaa enkä nykyistä merkistöä, ja kuuntelen verkosta. Ne ovat kauneuden maa ja kauhun maa, aivan kuten niissä kuvattukin.

 

Oikea tapa ymmärtää on ymmärtää väärin. Pitkän saksan maailmoista olen löytänyt muutaman keskiyläsaksan tekstin, jotka säilyvät mielen herbaariossa, ja Lutherin raamatunkäännöksen, joka on mielestäni ylivoimaisesti paras millekään kielelle milloinkaan tehty.

 

Jos lukija ihmettelee, mitä se blogisti tänään hupattaa, katsokoon äidinkielellämme Kiven runoja ja Kantelettaren loppupuolen runoja. Ehkä maailmankaikkeus on fysikaalisesti ääretön, mutta noissa teksteissä henkii täydellisyys, kaikille joilla on korvat.

 

 

 

Enkku

 

Lukija kysyy englannin opetusta Suomen kouluissa. Luullakseni peruskoulun tiedot löytää helposti. Oma muistisääntöni on, että vanhempi poikani kävi viimeisenä Suomessa vuoden kansakoulua 1974 Kirkkonummella. Peruskoulu aloitettiin porrastetusti pohjoisesta.

 

Samassa yhteydessä saan tilaisuuden kiinnittää erittäin myönteistä huomiota opetusminiteriön entisen kansliapäällikön Jaakko Nummisen hyvin laajaan muistelmateokseen, josta oli juttu Hesarissa pari päivää sitten.

 

Kun sain, muutama vuosi sitten, kutsun käydä Sipoossa tapaamassa Nummista ja katsomassa hänen sinne siirrättämäänsä lapualaistaloa, menin vähän hymähdellen. Hymy hyytyi heti. Nummisella on siinä talossaan suunnaton arkisto, joka on aivan käsittämättömän hyvin järjestetty. Mukana ovat peruskoulu, vapaa kansansivistystyö ja ylimalkaan kaikki. Numminen oli kaikessa mukana aloitettuaan opetusministeriössä 1966 ja noustuaan nopeasti kansliapäälliköksi. 

 

Hän kertoi, miten hän oli ottanut Jukka Liedeksen hiukan empien ministeriöön virkamieheksi, ja minä kerroin hänelle, mitä asiasta oli nyt jälkeenpäin ajateltava.

 

Kustaa Vilkunan ohella hän on Suomen tärkein virkamies kaikessa kouluja ja kulttuuria koskevassa. Yksi asia, jonka hän esittää melkein omana saavutuksenaan on peruskoulu ja siihen liittyen kielten opetus.

 

Siis: englanti tuli oppikouluihin toden teolla 1941. Tyttökouluissa se oli ollut mahdollisuus jo 20-luvulla. Käytännössä vapaaehtoisen englannin opetus oli saattanut olla yhtä tyhjän kanssa.

 

Maalaisoppikoulussa, jonka satun tuntemaan hyvin, pitkä englanti alkoi 1955 ja minulle siis 1956. Lehtori (Pekka Lakkonen) oli juuri valmistunut ja hyvä. Yllättäen hän pysyi paikkakunnalla koko ikänsä. Englanti vieraana kielenä syrjäytti saksan käytännössä yhdessä vuodessa. Pitkä saksa oli muuten ollut erikoisen heikoissa kantimissa, koska viran vakinainen haltija oli niin heikko, että saksasta kirjoitettiin jatkuvasti huimaava määrä improbatureita.

 

Mutta englantia alettiin oppia heti. Hyvä olikin, koska tenttikirjat olivat meillä 1964 ja suurelta osin englantia, paitsi siis juristeilla ja teologeilla. Valtiotieteissä käänne oli erikoisen raju ja samoin filosofiassa.

 

Käänne englantiin oli totaalinen. Se heijastui esimerkiksi äidinkielessä. Luettaviin kirjoihin syöksyivät vasta nyt Tammen julkaisemat Hemingway, Steinbeck ja Faulkner, ja muistan hyvin, että J.D. Salinger oli sensaatio Kauhavallakin.

 

Opettajat keskittyivät ylioppilaskirjoitusten kannalta tärkeisiin asioihin. Kielen puhumista ja ymmärtämistä ei erikoisesti korostettu. Populaarikulttuuria ei oikeastaan vielä tunnettu. Minua opettajat saattoivat pitää keskinkertaisena oppilaana kielissä, mutta kaverit panivat minut selvittämään, mitä Paul anka tarkoitti laulaessaan salaperäisesti ”You are my destiny”. Sanakirjan omistajana osasin raportoida, että kohtalohan se on. Elokuvasta huolimatta ”jailhouse” aiheutti kysymyksiä. Muistan selittäneeni värillisen väestön äsityksiä oikeakielisyydestä, koska Aexander’s Ragtime Bandissa oli rivi ”it’s the bestest band what am”.

 

Kuva on vihkosarja, jonka isäni luki. Hän oli kirjoittanut 1944 ja pitkänä kielenä saksan. Englannin hän oppi näistä ja joutui heti käyttämän taitojaan Amerikassa ja kansainvälisessä järjestötoiminnassa (Rotary, partio).

 

Oikeasti ja ammatillisesti englantia osasi vasta nuorin veljeni, mutta hän kävikin koulunsa Tapiolassa 60-luvulla ja oli ollut vaihto-oppilaana. Kollegani Shosta (s. 1945) opiskeli väitöskirjaansa varten Stanfordissa. Ruotsalaiset olivat silloin jo kotiutuneet Kalifornaan.

Antrean verkko

 

 

Jyrki Virolaisen blogi on edelleen suuren kiitoksen arvoinen. Hän sekä esittelee että kommentoi tuomioistuinten ratkaisuja ja alan tapahtumia. Erittäin hyödyllistä on, että hän on usein kipakasti ja perustelut esittäen eri mieltä milloin kenenkin kanssa. Hän siis oli kauan alan professori Lapin yliopistossa, ja hänellä on laaja kokemus tuomarin tehtävistä.

 

Henkilönä hän on joidenkin mielestä hankala. Jos hän tarjoaisi minulle kinkkuvoileivän, mitä ei ole näköpiirissä, vilkaisisin onko mukana myös pala santapaperia tai onko levitettä terästetty viilajauholla.

 

Otsikko liittyy hyvin kuuluisaan muinaislöytöön, jonka tiettävästi teki Karjalan kannaksen kuntasekamelskassa Vuoksenrannan kunnassa asunut Virolainen, professorin esivanhempi. Löytöhetkellä paikka oli Antreaa, ja löydön tutki virkatehtävänään Sakari Pälsi, arkeologi ja kirjailija.

 

Verkon hukannut melamies saattoi olla hänkin sukunimeltään Virolainen, mahdollisesti professorin itsensä varhainen lihaksituleminen. Ajankohta oli huomattavasti ennen Imatrankosken syntyä. Saimaan vedet laskivat vielä Kymijokeen. 

 

Hämmästyin ja tulin hyville mielin, kun luin Virolaisen blogista 19.11.2020 pitkän ja mielenkiintoisen kirjoituksen Antti Savelasta. Istuimme näet Virolaisen kanssa Arposen komiteassa, jonka sihteerinä Savela oli. Mietintö (Km 2003:3) on laaja ja näyttää sisältävän aika paljon asioita, jotka on toteutettu, ja uudenlaista ajattelua.

 

Savela (s. 1967), joka siis oli pitkään Oulun käräjäoikeuden laamanni, nimitettiin huolellisen vertailun jälkeen Itä-Suomen hovioikeuden presidentiksi. 

 

Kokemani ja näkemäni mukaan hän on melkein joka suhteessa Virolaisen vastakohta – paitsi että molemmat ovat hyvin eteviä. Blogin esittely on lempeä, kohdin hauska ja asiantunteva. Oli aika mainita sekin, että Savela on tunnettua vanhoillislestadiolaista sukua, yksi 15 lapsesta, ja itsekin sekä saarnannut että jatkuvasti tekemisissä kirkon oikeudellisten asioiden kanssa.

 

Kaksi muutakin silloisen komitean jäsentä on hovioikeuden presidenttejä, ja lukijan on hyvä tietää, että tuo virka on sangen vaikea. Hovioikeuksissa oli ainakin ennen – samoin kuin yliopistolla – koko joukko johdettavia, jotka olivat omasta mielestään Jumalan luomistyön mestariteoksia tai vaihtoehtoisesti darwinilaisen lajinkehityksen huipentumia, keuhkokalan ohella.

 

Johda sitten sellaisia! Moni kyllä onnistui. Jotkut epäonnistuivat skandaalimaisesti. Jos Virolainen tai kollega Jukka Kekkonen kirjoittaa haaveilemani kirjan ”Sata huonointa tuomaria 1918-2021”, siellä killistelee kärjessä Vaasan hovioikeuden presidentti Söderholm, mutta mukana on ainakin yksi Lilius, Hirvikanta (von Hellens) ja tietysti Palikka.

 

Tuollaista kirjaa ei tule, koska nyt elävistä vain minä olen lukenut hyvin laajasti vanhat ”laput” eli salaiset asiakirjat, jotka ovat aivan syystä salaisia, ja lisäksi konseptit lyijykynämerkintöineen. ”Todisteista ei ole jälkeäkään – tuomitsen silti elinkautiseen – N.N.”

 

Kannatan muuten Savelan ajatusta. Kaikki alioikeudet pitäisi yhdistää ja samoin kaikki hovioikeudet sekä korkeimmat oikeudet. Hallinto-oikeudet sopisivat hovioikeuden sisään. Sovittelumenettely uranuurtaja Savela on mielestäni oikeassa myös siinä, että oikeudenkäynnit olisi hoidettava harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta etänä ja pöytäkirjat ja pääosa tuomioiden perusteluista korvattava digitallenteilla, jotka purettaisiin vain tarvittaessa.

Oikeus pitäisi piestä

 

 

Olen pahoillani että kirjoitan nyt asiallisesti. Otsikko on Lari Pohjanpään runosta ”Käräjillä”, joka teki minuun lapsena järkyttävän vaikutuksen. Otsikko Karhun repliikki. Supattava Kettu oli syönyt muorin kesävoin, mutta karhu joutui vedelle ja leivälle.

 

Patenttilaki ja patenttilisenssien käytäntö ei kestänyt pandemiaa eikä tule kestämään seuraavaa. Rokotteen kehitys sujui näennäisesti hienosti mutta valmistus takeltelee ja jakelussa tulee olemaan suuria ongelmia. Kustannuksia ja hintoja ei tulla ilmoittamaan rehellisesti. Pelkään pahoin, että ne nousevat tähtitieteellisiksi ja osoittautuvat erittäin syrjiviksi.

 

Suomessa olevat noin kuusi asiantuntijat tietävät, että lääkeaineet päätyivät erikoiseen asemaan, kun näkyvissä olevan suursodan vuoksi Suomeen otettiin melkein kopioimalla Sveitsin patenttilaki, joka tuli voimaan 1943 ja on olennaisin osin edelleen käytössä.

 

Vaihtoehto olisi ollut Saksan laki, jonka saksalaiset itsekin huomasivat kelvottomaksi 1960-luvulla. Toinen vaihtoehto olisi ollut Ranskan laki, jota ranskalaiset eivät ole koskaan itsekään ymmärtäneet, tai sitten Englannin, jossa tämäkin osa lainsäädäntöä oli kirjoitettu avoimesti suosimaan rikastuvaa yhteiskuntaluokkaa etenkin vähäväkisten kustannuksella, ja samalla turvata tuomareille arvostettu asema ja asianajajille vaurautta.

 

Viimeinen virke on jokseenkin suora sitaatti Chancery Courtin kollegoilta eli heiltä, jotka istuvat patenttiasioiden tuomareina. Yleensä heidät kyllä aateloidaan ja heillä on vaara päätyä Ylähuoneeseen. Mutta hienoja vahakangastakkeja he käyttävät (Barbour) jätettyään peruukkinsa naulaan.

 

Sveitsistä ja patenttioikeudesta kertoo jotain, että monella tuomarilla on rannekellona Vacheron Constantin.  Vilkaiskaa joskus huviksenne sellaisen hintaa. Sveitsi on paitsi pankkien etenkin lääketeollisuuden suurmaa. Ja siis patenttien. Paras eurooppalainen käsikirja oli puoli vuosisataa Blumin ja Pedrazzinin kirjoittama. Ja Suomessa asiantuntijalausuntoja kirjoittivat etenkin entiset pääministerit (Kivimäki) ja professori-oikeusneuvokset (Hakulinen), kunnes sen alan otti suvereenista haltuunsa juuri siihen keskittynyt professori (Godenhielm). 

 

Itse matkustin Euroopassa ja jopa USA:ssa suomalaisena asiantuntijana. Yleensä en kertonut, miten taitavasti Suomessa kierrettiin toisten patentteja ja myytiin täällä itse valmistetut tuotteet Neuvostoliittoon…

 

Olettehan huomanneet, miten kiivaasti presidentti ja johtavat poliitikot sättivät Kiinaa ”teollisuusvakoillusta” tai teollisuuden oikeuksien loukkaamisesta. Rähinällä halutaan peittää se tieto, että USA on vieläkin etevämpi käyttämään kylmän rauhallisesti toisten keksimiä ja kehittämiä viritelmiä omin lupineen.

 

Toinen pahasti romahtanut järjestelmä on tekijänoikeus. Kirjoitin asiasta jopa kirjan, ”Digitaaliongelma” (2006). Aloitin sen sanomalla, että tekijänoikeudelta oli pudonnut käsitteellisestikin pohja, kun ”kappaleen valmistaminen” ja ”julkistaminen” ovat jotain aivan muuta kuin ennen. Aivan totta: tuo ”kappaleen valmistaminen”, johon laki oli ankkuroitu, tarkoitti fyysistä kappaletta.

 

Viikon ”tekijänoikeusuutinen” on Google ja Australia. Se ei ole lainkaan tekijänoikeusasia. Erimielisyyttä on siitä, että Googlen hakukone poimii asioita eli uutisia joka taholta. Mutta asioihin tai uutisiin ei ole eikä ole koskaan ollut tekijänoikeutta. Periaatteessa ”teos” tarkoittaa sitä ilmaisua, joka asialle annetaan. ”Presidentti sai kenkää” ja ”Valta vaihtui Washingtonissa” ovat eri teoksia. Jos ovat, koska noin lyhyt teksti ei taida hylittää teoskynnystä eli teoksen tasovaatimusta.

 

Ja tämä on alan uusista kysymyksistä sieltä helpommasta päästä.

 

Tarinahetki Beethovenin kanssa

 

Eilen puhuimme niistä äidin käsitöistä ja muistelin hänen omaelämäkertaansa, joka on tehty virkkaamalla, pannulapuiksi. Ja valmistusohjeita. Kun kirjoitin niitä hänelle puhtaaksi, IBM:n pallokonetta ei ollut vielä keksitty. Välineeni oli Olivetin sähkökirjoituskone. Sai olla tarkkana ps. on pylvässilmukka. Kirjoitti Isäkin niitä. Ja Seppo. Viikolla rapsakan pakkasen vuoksi tuuletettiin neuleita, ettei koi söisi.

 

Luin lehdestä, että pyöröpuikot ovat nyt ihan saanta saaliissa. Mitä nyt tekee Tartsi Halonen, jos on hukannut omansa? Ainakin vuonna 1971 hän kutoa kilkutti käydessään koripalloharjoitustemme katsomassa. Varmaan hän oli Penaa vastassa, vaikka olen muistelevinani, että hän olisi katsellut kernolla silmällä Tuomiojaa. Olivatko Olli Alho ja Hector paikalla? Kyllä. Pitäisi kysyä.

 

Jos jotakuta kiinnostaa, hävisimme perusssarjassa kaikki ottelumme niin kuin apiniat, mutta väliäkö sillä. Nuorena sitä on hauska juoksennella vaikka pallonkin perässä. (Oikeinkirjoitusasu ”apinia” on Nummisuutareista. Esko käyttää sitä kurmottaessaan suutari Antresta. Kuin apinia markkinoilla. Kun maa ja taivas lyövät kuperkeikkaa.)

 

Kuuntelin. Muistini mukaan Matti Suurpää päätyy kirjassaan ”12 mestaria” pitämään Solomonin Beethovenia ylittämättömänä. Kirjaa en tähän hätään löytänyt, vaikka olisin mielelläni tarkastanut muistikuvani.

 

Aika on toinen, toinen tunto. Voi olla, että ylivoimaisen helppo saavutettavuus kääntää mieleni Barenboimin puoleen. Siellä ovat kaikki pianosonaatit aina ensimmäisestä numeroon 32. 

 

Ja miten liittyvät toisiinsa neuleet, äitini ja Beethoven?

 

Yksinkertaista. Voisin yrittää suomentaa pianosonaatteja, koska useimmat niistä ovat hyvin selvästi juonellisia kertomuksia, paitsi ehkä ”Hammerklavier” joka on epikriisi mielen järkkymisestä.

 

Tehän tiedätte, että runsaat sata vuotta ennen Beethovenia sävelmällä ei ollut kovin suurta väliä, koska kirkkokansa tunnisti sävellajista, miten mutruun suu on pantava. Barokkimusiikin ns. affektioppi.

 

Jos nyt lukijoina ajattelitte, että taasko sitä musiikkia, ajatelkaa itseänne. Nousitte keskellä yötä kuuntelemaan Bidenin bileemusiikkia vain siksi, että esiintyjä olivat maailman parhaita. Ja kitaristit oppivat blues-kansalta, että sei se sävel, vaan se särö! Jos lainaatte edelle kirjoitetun esittääksenne sen omananne, voitte käyttää hyvin englannin sanaa ”mood” tai ranskan sanaa ”ambience”.

 

Mutta jokainen järkevä merkonomi, me jotka istumme luu nenässä iltanuotion äärellä, haluamme kuulla saman sadun kerran toisensa jälkeen. Ja Beethoven on yks näistä. Hän kertoo 100 000 vuotta vanhoja tarinoita, joissa on jännitystä ja käänteitä ja jotka tempaavat mukaansa niin kuin Hakolan poliisi Marjamäen Orvon rapaojasta polkupyörän rämän alta.

 

Ja hyvän kertomuksen tunnus on sama kuin esimerkiksi neuleiden. Kun ei osaa ilmankaan olla. ”Hullu, kun en ottanut kudinta”, sanoi Beethoven odottaessaan maamarsalkkoja Wienin kongressissa, jossa hän oli tähtimuusikko 1814. Tai siellä olivat Euroopan kaikki kruunupäät. Kappale oli tilauskantaatti Op 136.

 

 

Sarvesta sanaa

 

Kun tulin suihkusta, ihmettelin mitä minä tuonkin peilin ostin. Ennen peilit olivat parempia. 

 

Toisaalta olin mielissäni. Eilen puoliseiskassa oli minun silmissäni hyvin nuori naisihminen, matemaatikko joka tuntui sietävän hyvin jopa oman lahjakkuutensa ja esitti iloisesti tuntemuksia ja ajatuksia, jotka olivat yllättäviä ja outoja. Tämä P. Ilmonen mallinsi viruksen leviämistä lego-palikoilla ja sanoi viihtyvänsä hienosti betonimetsässä mutta vierastavansa oikeaa metsää. Siellä on, toisin kuin muovipalikoissa, pelottava määrä vihreän sävyjä, ja ne liikkuvat!

 

Se ei ollut punkkien pelkoja. Ainakin Cézanne ja pari ulkona maalaavaa impressionistia valittivat juuri tätä: vihreä on liian vaikea. Se on maalarille oikeastaan ylivoimainen!

 

Jouduin lukemaan kolmeen kertaan tämän kohutun Amanda Gormanin runon, siis Bidenin juhlassa esitetyn. Ensin se tuntui vähän julistavalta ja sitten taas löysältä. Vasta sen jälkeen käsitin, että runo on erittäin hieno ja jälleen yksi syy olla iloisen innostunut tulevaisuudesta.

 

Mikä lienee selitys, että näitä verrattomia nuoria naisia tulvii nyt ovista ja ikkunoista?

 

Mietin sitä, koska olen itse niin etuoikeutettu, että pääsin pienenä todella nauttimaan hienojen naisten taidoista ja tunteista. Olin sukupolveni ensimmäinen. Perässä tuli 48 nuorempaa serkkua. Sota oli juuri loppunut. Oli joulu. Pöydässä oli pari kymmentä henkeä ja Uiton Lempi. Pöydän vieressä hetekalla äitini ja minä. Tarjolla jopa kinkkua, ”mustaa sikaa”. Isoisäni oli kauppiaana enimmäkseen rehellinen. Tutulle kansanhuollon virkamiehelle (Pernaan Jussi) näytettiin ja luovutettiin sika, jonka kauan kateissa ollut kaksoisveli oli luultavasti autovajassa piilossa.

 

Eilen sanoin, että ikätoverini Biden on liian vanha presidentiksi. Kommentoija sanoi, että niin kovaan hommaan 55 olisi hyvä yläikäraja. Huomautan tähän, että teoreettisessa fysiikassa (nyt hieno ja asiantunteva esitys on Graham Famelo, ‘The Universe Speaks in Numbers. How modern math reveals nature’s deepest secrets’, 2019) on vanhastaan toisteltu, että sekä fyysikkojen että matemaatikkojen mielestä parhaat päivät ovat ohi, kun ihminen täyttää 35 vuotta. Esimerkkinä mainitaan joskus Einstein ja Dirac, joskus Euler ja Gauss.

 

Ja urheilussa tuossa samassa iässä siirrytään ikämiessarjaan. En ole selvittänyt itselleni, mikä on ajanmukainen nimitys tuon ikärajan täyttäneelle naisurheilijalle.

 

Gormanin runo oli nähdäkseni linjalla Shakespearen sonetit – Walt Whitman. Runsaasti sisäsointuja ja alkusointuja. Tärkeät vokaalien soinnit ja diftongit kuten meillä A. Kivellä. Hienoa!

 

…

When day comes, we step out of the shade, aflame and unafraid. 
The new dawn blooms as we free it. 
For there is always light, 
if only we’re brave enough to see it. 
If only we’re brave enough to be it.