Sivun näyttöjä yhteensä

27. tammikuuta 2021

Enkeliska


 

Eilisestä näytti jääneen vääriäkin käsityksiä. 

 

Minulla oli hyvä onni, koska vuonna 1955 oli uusi koulurakennus ja paljon uusia opettajia. Mutta koulumme oli yksityinen eli valtionavun turvin toimiva. Silti olisi mutkikasta selittää, miten opettajien saaminen ja heistä eroon pääseminen oli kovin toista kuin jo peruskoulussa.

 

Vasta jokunen vuosi oli kulunut siitä, kun muuankin jännärikirjailijana myöhemmin kuuluisuutta saanut henkilö väärensi itselleen kansakoulun opettajan paperit ja jäi siitä kiinni. Työ ja toimeentulo oli sotien jälkeen niin toisenlaista että oi valeopettajia. Työtä oli mutta toimeentuloa välttämättä ei.

 

Sitä en oikein osaa pukea sanoiksi, että opettajan työ on mielestäni todella hieno. Toisaalta vanhan sarkasmin mukaan ammattiin ohjautumiseen vaikuttaa sellainenkin ilmiö, että ihminen ajautuu tehtäviin, joihin hän sopii erikoisen huonosti. Syntisistä epäilijöistä tulee joskus pappeja ja ihmisten halveksijoista lääkäreitä. On tullut vastaan myös poliiseja, joilla on suuria vaikeuksia hillitä rikollisia taipumuksiaan, etenkin viehtymystä kovaan väkivaltaan.

 

Pitkä saksa on myös hiukan kiusallinen puheenaihe. Lähipiirissäni ja tuttavissani on alan ihmisiä. Hyvä silti, ettemme puhu matikasta. Koulutovereistani paineli luonnontieteisiin hämmästyttävä määrä väkeä, luullakseni siksi, että maisteri Kruuti (kyllä, seinäjokelainen nimi) oli niin hyvä opettaja.

 

Mutta pakkoruotsi ja pakkoenglanti ja natsistinen saksa…

 

Kieliä tosissanne opettelemalla saatte toisen ja kahdeksannen ja kahdennentoista elämän. Toisaalta tunnen pari kielitieteilijää, jotka ovat sujuvia 30 kielellä, ja myös opeteltu suomi on jokseenkin täydellistä, mutta se ehkä menee jo turhan pitkälle.

 

Tutkittuani myös kielifilosofiaa, ajoittain syvällisestikin, olen päätynyt hiukan lapselliseen versioon. Hyviin haltuun saatu vieras kieli on ainakin minulle toinen elämä eli oikean ja jatkuvan ilon lähde.

 

Englanti on niin herkullista ja ruokaisaa; jatkuvasti kertaan muistista tai salaisista asiakirjoistani John Donnen sonetteja tai sinänsä hiukan rupisia Dylan Thomasin tekstejä. Chaucer kertoo elämästä ja ihmisistä ehkä vieläkin enemminkin Shakespeare. Ja naapurimaassa on Villon.

 

Ja olkoon se todista lapsellisuudestani: niitä kiinalaisia 700-luvun runoja luen, vaikka en ymmärrä vanhaa enkä nykyistä merkistöä, ja kuuntelen verkosta. Ne ovat kauneuden maa ja kauhun maa, aivan kuten niissä kuvattukin.

 

Oikea tapa ymmärtää on ymmärtää väärin. Pitkän saksan maailmoista olen löytänyt muutaman keskiyläsaksan tekstin, jotka säilyvät mielen herbaariossa, ja Lutherin raamatunkäännöksen, joka on mielestäni ylivoimaisesti paras millekään kielelle milloinkaan tehty.

 

Jos lukija ihmettelee, mitä se blogisti tänään hupattaa, katsokoon äidinkielellämme Kiven runoja ja Kantelettaren loppupuolen runoja. Ehkä maailmankaikkeus on fysikaalisesti ääretön, mutta noissa teksteissä henkii täydellisyys, kaikille joilla on korvat.

 

 

 

33 kommenttia:

  1. Englanti ei ole ruokaisa vaan jättää pahan kulttuurin ja sivistyksen nälän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi kertoo vain henkilökohtaisista ongelmistasi.

      Poista
    2. Kommenttisi kertoo lähinnä omista ongelmistasi hyväksyä "pyhän" englanninkielesi arvostelua.

      Poista
  2. Poppie, varhainen unilääke. Nykyään lähes rikos.

    VastaaPoista
  3. Yksityiskoulujen toiminta oli mielenkiintoinen ilmiö. Oppikoulujärjestelmä perustui periaatteessa valtion kouluihin, mutta järjestelmän loppuvaiheessa niitä oli enää kolmannes kaikista oppikouluista. Yksityiskoulun perustaminen oli melko yksinkertaista: ensimmäisenä toimintavuonna ei tullut valtionapua, mutta jos rahoitus löytyi ensimmäiseksi vuodeksi, koulu sai sen jälkeen erittäin korkean valtionavun. Moni oppikoulu tuotti ylijäämää. Koska kaikki oppikoulut valitsivat oppilaansa pääsykokeella, aina seuraava yksityinen oppikoulu perustettiin paikkakunnalle, kun muutamalla varakkaalla herralla oli lapsi, jolle ei löytynyt paikkaa valtion lyseosta tai tyttölyseosta tai olemassa olevista yksityisoppikouluista. (Maaseudun oppikoulut olivat erikseen. Ne kertoivat paikkakunnan sivistystarpeesta.)

    Yksityisoppikoulujen siirtoa kunnille paheksuttiin sosialisointina, mutta kun ottaa huomioon, että niiden rakennukset ja koko toiminta oli alusta pitäen rahoitettu yli 90-prosenttisesti valtion varoin, ei tässä mielestäni ollut erityistä moraalista ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät yksityiskoulut Suomesta minnekään ole kadonneet, vähentyneet huimasti toki.

      Yksityiskoulujen Liitto ry -nimiseen järjestöön kuuluu 56 jäsenkoulua. Järjestön sivustoilta kiinnostuneet saanevat lisätietoja.

      Poista
  4. "Pitkän saksan - ja lyhyen 1900-luvun - maailmasta" - voikin kopsutella tähän päivään: 27. tammikuuta, vainon uhrien muistopäivään.

    Näin avautuu kaikille todellisille isänmaanystäville mitä oivallisin tilaisuus taas kerran sättiä sitä kaiken "perkeleellisyyden" (kuten se "räväkkä" historiantutkija sanoo) alkujuurta: Neuvostoliittoa ja ylipäänsä Venäjää. Siis meikäläisittäin tutun whataboutismin hengessä. Kirjoittihan maamme laadukkaimman ja totuudellisimman päivälehden nyttemmin jo eläkkelle vetäytynyt kolumnistikin aikoinaan, että Auschwitz-Birkenaun vangit vapautuivat vain joutuakseen jo samana päivänä uuteen samanlaiseen "helvettiin". Niin aina.

    VastaaPoista
  5. Tuosta Donnesta tulee mieleen toinen jylhä kuolemanruno, Dylan Thomasin "And Death Shall Have No Dominion." Thomas on muuten Bidenin mielirunoilija, mikä tietysti sopii hartaalle katoliselle presidentille. Thomas ei kyllä ollut mitenkään esimerkillinen omassa elämässään vaan viinan vietävissä, mutta runoissaan hänellä on uskonnollisia kuvia ja myyttejä. Tuo mainittu runo ja "Fern Hill" lapsuudesta maalaistalossa ovat suosikkejani.

    Pojantytär, jolla on nyt "kandi kasassa" ranskaa ja englantia, psykologiaa ja valtio-oppia (!), sanoi, että "taidan ruveta kotirouvaksi". Ei missään nimessä, vastasin, 22-vuotiaana pitää jo ajatella tulevaisuutta! Muuten saat vanhana naisena kitkutella olemattomalla eläkkeellä! - Mutta jaksaako sitä koko elämänsä koulussa? - Jaksaa, jaksaa. Pitää vain aina kehittää itseään ja tehdä muutakin. Ja opettajilla on sentään mahdollisuus saada vakipaikkakin, kun pätkätyöt ovat muuten vallalla. Tämä tyttö jos kuka on synnynnäinen opettaja, opetti 5 ja 6 vuotta nuorempia sisaruksiaan ihan pienestä ja sen jälkeen valmensi uimaseuran 6 - 12 vuotiaita, isoja ryhmiä. Nyt hän on jo tehnyt pikku sijaisuuksia ala-asteella ja "rakastunut oppilaisiinsa".

    Toivottavasti opettajat jaksavat nyt, kun oppilaat tahtovat masentua yksinäisen ruudun ääressä. Myös yliopistossa aloittaneet. Meilläkin kaksi, ei, kolme, sanoivat jo menettäneensä motivaationsa ja ainakin tulevansa välillä kotiin, että näkee muitakin. Kummallista aikaa.

    Saksasta vielä. En koskaan yhdistänyt kieltä natsismiin, tuskin 50-luvulla tiesin, mitä se oli! Koulun historian opetus päättyi ensimmäiseen maailmansotaan eikä siitä yleisesti puhuttu. Katsottiin vain eteenpäin, luottavaisina.
    Se on minulle jotenkin läheisin kieli puhuttuna. Babylon Berliniäkin oli katsottava ihan kielen vuoksi, vaikka se aika kauhea olikin.
    Goethen runot ovat parasta saksaa, kirkkaita ja selkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin Babylon Berliinin pohjana olevat Volker Kutscherin Gereon Rath -kirjat ennen kuin tuo TV-sarja ilmestyi. Nautitin niistä suuresti - ajankuvaus, henkilöhahmot, Weimarin tasavallan Berliinin eri yhteiskuntaluokkien kuvaus, jne.

      Olin kovasti innoissani kun selvisi, että kirjoista on tehty TV-sarja.

      Mutta pettymys oli suuri, kun totesin, että TV-sarjassa oli revietelty kaikki äärimmilleen. Päähenkilöistä oli tehty toisesta narkkari ja toisesta prostituoitu, tolkuton väkivalta yli kohtuuden, jne. Katsoin pätkän ensimmäitä jaksoa ja totesin, että ei minulle.

      Joten suosittelen kaikille noita Kutscherin kirjoja. Saksaksi - tai suomeksi käännettyinä.

      https://de.wikipedia.org/wiki/Volker_Kutscher

      https://www.piper.de/gereon-rath

      Poista
  6. Vanha huomiohan opettajista on se, että
    Those who can, do.
    Those who can´t, teach.
    Mutta se ei onneksi pidä paikkaansa kuin joskus.

    Yliopistossakaan opettajan työtä ei osata arvioida ja
    arvostaa oikealla tavalla ja riittävässä määrin.
    Mitataan helposti havaittavaa tieteellisten julkaisujen
    määrää, mutta ei saada opiskelijoilta tarvittavaa palautetta
    hyvistä ja huonoista luennoitsijoista. Hyvä tieteellisen
    tekstin tekijä ei välttämättä ole innostava alansa opettaja.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Ne, jotka eivät osaa opettaakaan, johtavat.” heh-heh

      Poista
  7. Usein törmää sellaisiin lauseisiin kuin "puhuu kuutta kieltä", mutta kielihän on ilmiö, jonka syvyys ja laajuus on lähes mittaamaton, jopa kunkin äidinkieli, joten käsite edellämainittu ilmaus on aina epämääräinen. Olisiko asiallisempaa tarkentaa ilaisuilla kuten esimerkiksi: ymmärtää sujuvasti tai syvällisesti, tulee toimeen jotenkuten tai jokapäiväisissä asioissa, pystyy keskustelemaan välttävästi tai sujuvasti esim. juridiikasta tai taloustieteestä jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Voidaan antaa yksinkertaisia miehistötason tehtäviä tiukan valvonnan alaisena".

      Poista
  8. Professori viitannee jännärikirjailijalla Sariolaan?

    Minäkin kuulun pitkän saksan lukijoihin, joka aloitti englannin vasta lukiossa. Mielestäni se on liian myöhään - vieraat kielet pitäisi aloittaa heti peruskoulun ekalla luokalla, sillä silloin ne menevät syvemmälle, niistä tulee tuttuja kieliä.

    Todennäköisesti kieliä opetetaan nykyään fiksummin kuin ennen, sillä lapseni puhuivat englantia jo lukioaikanaan sujuvammin kuin minä. Siis puhuivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, vaan jotain toista kieltä olisi hyvä kuulla jo lastentarhassa tai esikoulussa. Tässä kylässä on yksi suomalainen lastentarha, jossa hoitajat ja opettajat puhuvat lasten kanssa kukin omaa kieltään, siis suomea tai ruotsia. Eräs entinen nuorempi kollega sanoi, että oli hienoa kuulla pikku tyttären puhuvan ruotsia naapurin tytön kanssa leikeissään.
      Minulla on se käsitys, että nyt tällä paikkakunnalla on toista kieltä alakoulun ensimmäisellä tai ainakin toisella pieni tuntimäärä.

      Poista
    2. Huomautamme kainon soveliaasti ettei kieltä opi ainoastaan opettajalta koulussa. Kieliä oppii elämässä. Vanhemmat penskani oppivat hyvän englantinsa alkeet Cartoon Networkista ja iltatähti pelatessaan iltaöisin (öitä hän ei myönnä) tietokonepelejä australialaisten ystäviensä kanssa. Siellä oltiin meidän öisimme jo hereillä. Itse hanskasin sanomalehtiespanjan alkeet koska appivanhemmat asuivat kauan Benalmadenassa.

      Mutta oppiakseen kieltä siitä täytyy ensin ainakin välittää, jollei jopa pitää.

      Poista
    3. Nimenomaan näin, kannatan. Tällä metodillahan ennen muinoin herrasväen lapset oppivat vieraita kieliä - lastenhoitajiltaan.

      Jopa Jörkka väitti suomen olevan hänen ensimmäinen kielensä, sillä hän oppi sen ensin pienenä hoitajaltaan ja vasta sitten ruotsin.

      Poista
  9. Yhdyn professorin käsityksiin. Ja kyllä välillä yhden kielen sisälle upottautumisestakin sopivasti sivupersoonia saa, vaikkapa oman kielen murteistosta ja muusta. Aina on oppimista. Edesmennyt velimies meni de Gaullen aikana legioonaan ja oli siellä oikein kunnolla. Suomen palattuaan hän kurssittautui liike-elämään ja mm. suoritti sivutöinään HuK-tutkinnon ranska pääaineenaan ennätysnopeasti. Ei katsonut enempää tarpeelliseksi. Tapasi istua kaljalla äidinkieleltään ranskalaisten lehtoreiden kanssa opettamassa heille merentakaisten maakuntien kreoleiden silloista variaatiota, sotilaskieltä,jopa bordellisanastoa ja erilaisista kielitaustoista tulleiden rekryyttien tyypillisiä oppimisvaikeuksia. Satuin kerran samaan pöytään, ja opetus meni tosiaan tuohon suuntaan. Kielihistoriasta hän suorastaan riemastui ja tentti senkin leikiten.

    VastaaPoista
  10. Minusta saksan kielen kohdalla ei pitäisi puhua natsismista koska sellaista ei kouluissa opetettu ainakaan 1960-luvulla. Saksan kielen opetuksella on paljon vanhemmat perinteet ja alkoi jo 1800-luvulla monissa lyseoissa ranskan kielen ohella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan nimenomaan englannin kielen kohdalla pitäisi nykypäivänä puhua fasismista!

      Poista
    2. Joku sillä natsismilla tässä tapauksessa trollasi. Mutta toinen puolikin asiassa on. Jostain syystä Suomessa saksalla oli ulkomaankielissä hegemonia vaikka kielten tarve ainakin kaupankäynnin alalla kohdistui jo varhain enemmän länteen, kun isoimmat kauppakumppanit olivat siellä.

      Poista
    3. "Joku sillä natsismilla.."
      Mielestäni juuri niin ei ollut. Englanti oli kyllä kauppamaa jo sata vuotta sitten mutta Saksa oli paljon tärkeämpi ja tunnetumpi kauppakumppani. Lisäksi tunnettuutta vahvasti lisäsi se että huippuluokan yliopistokoulutus annettiin nimenomaan Saksassa, ei Iso-Britanniassa, jo vuosisatojen ajan. Saksa oli yksi Hansaliiton rakentajista ja vahva kaupantekijä Itämeren alueella satojen vuosien ajan. Englantilaisia ei siellä juuri näkynyt.

      Poista
    4. Ei fasismia eikä natsismia, vaan korkeintaan jotain imperialismin suuntaista.

      Poista
  11. Kieltenharrastajana olen tutustunut vähäisessä tai syvemmässä määrin kahteentoista kieleen, mikä karjalankielen kohdalla tarkoittaa vain kurkistusta kieleen, vaikka ostin sentään sanakirjankin, ja tanskaa ja norjaa tentin 40 tunnin kurssin kumpaakin, mutta se sisälsi kuitenkin kieliopin (jonka olen melkein unohtanut) ja ne parisataa sanaa, jotka eroavat ruotsista. Tämä antoi aiheen abeille pilailla penkkarirallissaan, että "puhuu kymmentä kieltä mutta onko hänellä mitään sanottavaa?" - Valitettavasti on vähän liikaakin, tekee mieli sanoa mielipiteensä joka asiasta.

    Kuka harrastaa mitäkin, minusta on ihan hauska pystyä ainakin silmäilemään eri kielisiä nettilehtiä ja lukea runoja ja laajempiakin tekstejä joillakin kielillä, vaikka ei enää olekaan juuri tilaisuutta puhumiseen. On jotenkin vaikea katsoa elokuvia, joiden kielestä ei ymmärrä sanaakaan. Silloin täytyy keskittyä kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä nykyään ei osata kuin vain englantia ja moisesta "kielitaidottomuudesta" moni on vieläpä hyvin ylpeä.
      Ja kuten tältäkin palstalta huomaa, meistä on tullut kansana pahasti "pakkoenglannin" vankeja.

      Poista
    2. Eija hyvä, taidat olla oikea henkilö vastaamaan tähän. Joskus näen tekstiä joka mielestäni on joko tanskaa tai norjaa mutta en pysty sanomaan kumpaa. Miten ne helpoiten erottaa toisistaan? Norjaahan on kaksi versiota, bokmal ja nynorsk. Miten ne erotetaan? Bokmal on kai se mitä yleensä näkee.

      Poista
    3. Kirjoitetun tanskan ja norjan erottaminen ei olekaan helppoa. Tanskassa on sanan lopussa -d, ud, mad, norjassa -t, samoin af, no av, sanan keskellä tanskassa kirjoitetaan -nd vaikka lausutaan -nn, kvinder, no kvinner, muun muassa. Lukusanat 50 - 70 muodostetaan aivan eri tavoin tanskassa, mutta harvoinhan niitä kirjoitetaan kirjaimilla: 77, no syttisy da syvoghalvtreds.

      Nynorskin ja bokmålin eroista saat seikkaperäisen selostuksen, jos laitat sanan nynorsk googleen. Minulla on aina mielessäni kaksi eroa: bm: ikke, nn:ikkje (äännettäessä suhuäänne keskellä) ja bm jeg nn eg. Nynorsk pohjautuu murteisiin ja siinä on usein diftongi: skreiv kuten suomenruotsinkin murteissa, bm skrev. Nynorskissa käytetään maskuliinia, feminiiniä ja neutria substantiiveista (artikkelit silloin ein, ei ja eit) ja vastaavasti pronomineina han, hon ja det. Kor er boka mi? Hon er her. (Var är min bok) Substantiivin määräinen muoto päättyy joskus a:han.
      Verbintaivutuksessa: kaste, kastar, kasta, har kasta, nn, imperfekti ja perfekti kirjoitetaan kuten suomenruotsia puheessa. Ja paljon muuta!

      Puhetta kuunnellessa päättelen, että tuo on nynorskia, jos ymmärrän tavallista huonommin! Kysyin kerran eräältä luokanopettajalta, kummalla kielellä hän opettaa, ja sanoi opettavansa omalla murteellaan! Ota niistä selvä! Noilla jeg ja ikke sanoilla on murteissa ainakin kymmenen eri muotoa.
      Bokmålin sanotaan olevan ruotsiksi äännettyä tanskaa!

      Poista
    4. Et taida nimetön tätä enää huomata, mutta kirjoitin huolimattomasti, nynorskin persoonapronominin feminiinimuoto, hunkjoen on "ho", bm "hun". Siinä yksi ero.
      Peruskoululaisista noin kymmenellä prosentilla on pääkielenä nynorsk, jossain pohjoisen rannikoilla.

      Poista
    5. Taitaa kyllä olla eteläisemmällä länsirannikolla. Ihan pohjoisessa puhutaan bokmålia. Bergen on sitten vielä aivan omansa keskellä nynorskilaista murrealuetta.

      Poista

  12. Arabikevät on täällä. Mutta US eduskuntavaltaus kuivui kokoon kun piuhat esikuntaan katkaistiin. Olivatko partisaanit vai ketkä asialla ? Tästä passaa revittää eteenpäin. Jos nyt pätkän matkaa meikäkin.

    Kiva rahapeli -toki sököä tylsempi ainakin pelipöydän veran osalta eikä pokan pettäessä niin verisen kammohohdokaskaan. Suomessa Vesa Puttosen pitäisi tietää. Riitun ja Herkon lapsista Manne, Kallen nuorempi veli sai puukosta ja kuoli savotan tilipusseja uudelleen jaettaessa. Uskoisin Puttosen lukeneeksi. Silti hän kielsi eilen TVuutiset 20:30 ilmiön rationaalisuuden. Ja varmemmaksi vakuudeksi ilmoitti myyneensä Nokiansa.

    Tämä on valtiofilosofi-kuninkaan osa ihan Platonin mukaan, valehdella ihmisten yhteiseksi hyväksi. Puttonen ihan oikesti jopa johti yhdessä vaiheessa helsinkiläistä pankkiirifirmaa. Ja vei suomalaissijoittajia Berliinin asuntomarkkinoille 2010-luvulla.

    No mitä tämä sometus edes teknillisesti tällä kertaa olisi ? Sitä että jengiä kutsutaan koolle ja ostamaan shortattua osaketta. Siis mitä ? Lainattua osaketta. Siis mitä ? Ostamalla vähittäiskauppaerissä Nokiaa mm. sellaisesta tallelokerosta kuin American depositary receips. Siis mistä ? Sieltä minne Kairamo vaivihkaa toimitti Nokiaa kaupiteltavaksi, kun julkisempi noteeraus ei passannut säännöstelySuomelle. Amer ja joku muu lähti föliin ja ostajana oli tukkusylillisin Soros.

    En ole huomannut tätä 1980/90 vaihteen lamaselitykseksi. Tässä sitä olisi johtolankaa, ensin taaksepäin vaikkapa heliboriin ja devalvaatio kasvupolitiikan hupsista vaan kuuluttamisesta äkkiä gangsterismiksi. Ydin: Suomi kasvu malli, inflaatio-devalvaatio olisi ristiriidassa IMF City NY finanssi "raha-itsetarkoituksena, rakennemuutos vaikka omanmaan laihdutus mehuntiristys-kaskeamisena". Ja pimeässä.

    Viimeiseen saakka suomalaiseen karhukoplaan lukeutuivat metallin Penttilä, paperin Mäki ja Casimir Ehnrooth. Hävisivät tai siis me hävisimme koko korttipakan ja uudet kortit tuotiin maahan ja niillä yhä pelataan.
    jatk.

    VastaaPoista
  13. jatk.
    Olisiko Nokian tämänkertaisessa jotain erityistä. Voisi olla. Sitä lienee ostettu tavallisten pörssipelikerholaisten toimesta lyhyeksi. Eli täsmällisemmin lainattu vaikka Suomen valtion Sodiumista. Se omistaa 296milj. kappaletta Nokian osaketta. Mutta ovatko osakkeemme kotona. Eivät ole. Niitä on lainattu pelimiehille jotka uskovat vähähappiseksi Nokiaa ja ajattelevat palauttavansa laina-ajan umpeutuessa Nokiansa ja saavansa voittoa kun välissä Nokia olisi menettänyt arvoa. Shorttaus myy kallis, osta halpa. Pidä väli. Välkkyä höh. Sen on siis arveltu olevan alavireinen. Siitä saatu tämä nousukierre ! (Jos se olisi ohi 29.1. niin siellä on sulkuja tai shorttaajat ovat jo paitsi hävinneet rahaa, niin myös vanhat satsit on huvenneet päivämäärien umpeutuessa. Paha selittää sönköttää, mutta usko pois.)

    Tavallisesti lainaajat ja lainaksi ottajat ovat superrikkaita rahastoja. Nyt sinne ryntäsi somerahvas. Ne ostivat rahoillansa osaketta ja kysyntä nosti kurssia. Keiltä noista superrikkaista paukkui aikarajat, "ei saa ryypätä fataaleja", tunnetaan Kemppiseltä. Peli olisi ikään kuin viheltynyt poikki, pelaajat menneet suihkuun ja pelikortit jääneet kouraan. Moni ehti myydä ja rikastua kuohaista.

    No nyt voi kysyä oliko uuden ilmiön takana muutakin kuin uutta pörssinokkeluutta ja kännykän avaamaa raiviota. Jos niin Venäjääkö vai Kiinaa. Olivatko myynneillään edellisaikoina ajaneet noteerauksia halvoiksi ja samaan aikaan tehneet ihan tarkoituksella tappiollisiksi itselleen osoittautuvia lainauksia. Ne tulivat nyt viimeisinä pakko-ostajina pörssiin palauttaakseen lainansa. Nämä ostivat ajoissa somettaneiden nyt jo kalliit osakkeet oikealla rahalla.

    Toiminut niin hyvin että ei jää tähän vaikka voikin nyt ensin asettua. Rahapelit ja reaalimaailma törmäsivät ja olisi aika vetää johtopäätöksiä. Todellisuuden vuoro vetää pisin tikku.

    Jos näin, niin ja jos isostikin Solidiumin pottia lainassa valtion kuntien eläkeKevalla ja Varmalla, niin kuinka isot tappiot -taas kerran- eläkeyhtiö osaajamme tuottivat.

    Paperin lakkokenraali viimeinen mohikaani naurettiin ulos kun sanoi eläkerahaston johtamisen uusrealityssämme olevan niin vaativaa, että herrojen Ilmarisessa sietäsi saada jo isoja palkkojaan isommat palkat. Tuo Kenraalin arvo on ansaittu. Viiden viikon viimeisellä lakolla, kunniaviikoilla entisten sukupolvien näännytyslakoille. Joista nykyiset "koulutetut" polvet sikisivät. Lakki päästä Jouko Ahosen massiivisen hahmon edessä.

    Kumma kun ei saa tietää. Toi Puttosen harhautus on ihan kunniakas ja statusvastuun kantamista. Mutta että miksi asianosattomammat jättävät homman ja älyllisen / älyvapaan huvittelun äänieristettyihin pakuihinsa?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  14. Kommentoijat ovat unohtaneet Googlen kääntäjän, joka nykyään toimii yllättävän hyvin. Eräs mitään muita kuin suomenkieltä osaamaton tuttavani matkasi pakettiautolla Suomesta Espanjaan. Auto hajosi niin pahasti Ranskassa, että hänen oli ostettava uusi. Sen hän teki kaikkine viranomaisvaatimuksineen ja vakuutuksineen Googlen avulla onnistuneesti ja pääsi Espanjaan.

    VastaaPoista