Autoilin kirjastoon saatuani joukon vihjeitä. Hyvin laajojen rakennus- ja purkutöiden vuoksi kirkon kohtaan ei oikein pääse edes jalan, saati autolla. Ilmeinen parkkipaikka on aina täynnä koululaisten autoja ja kiskan kuistilla huokaisee työmiehiä.
Kirjastossa melkein ikäiseni naishenkilö pyysi sijoittamaan itsensä jonotukseen Auvisen kirjan “Maailman viimeinen eläin” lainaamiseksi. Sanoin hänelle seurallisesti: karhukainen, minkä hän myönsi.
Olen itsekin kovin kiinnostunut eläimistä, joita ei näe. Kukaties karhukainen (josta katso Wikipedia) on Jeesus, koska se sikiää myös neitseellisesti ja kestää esimerkiksi radioaktiivista säteilyä viisi tuhatta kertaa enemmän kuin me nisäkkäät.
Olin itse järkyttynyt tässä blogissa mainostamani Macfarlanen “Underworldin” ihailijana lehtiuutista, jonka mukaan Triestessä lähelle Rainer Maria Rilken suosimia karstimaan Duinon kallioita maan alle sukeltava Timavon joki on paljastanut ehkä maailman suurimman luolan. Joka tapauksessa se on muhkean olympiastadionin suuruinen. Tämä on ilmennyt näinä viikkoina, kun taas kirja ilmestyi noin 3 vuotta sitten.
Tuon seudun katabaattinen tuuli puhaltaa välillä samat lukemat kuin maailman tuulisimmaksi nimetty paikka Etelämantereella, mittausten mukaan jopa 220 kilometriä tunnissa.
Nobelisti E. Canetti muuten kuvaili verrattomassa muistelmasarjassaan Rilkeä maailman huonoimmaksi sotilaaksi tämän ilmoitauduttua vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan. Toista se oli Ludwig Wittgenstein, joka osoittautui jalkaväkitaisteluissa liian väkivaltaiseksi ja siirrettiin kansakoulunopettajaksi mutta sai siitäkin toimesta potkut ja joutui sitten siirtymään Cambridgen filosofian professoriksi.
Nyt minulla onkin tilaisuus täydentää listaani maailman kaikkien aikojen parhaista kirjailijoista jo mainittujen lisäksi W.G. Seebaldilla, jota en viimeksi muistanut mainita hurmaannuttuani verkosta ladattavasta Kafkan kootuista teoksista ja luettuani taas kerran hiirisopraanosta, jonka hienonhienoa ääntä edes toiset hiiret eivät kuulleet.
Arvaan, että kun Ruotsin Bonnierit pitivät useaa johtavaa saksalaista kustantajaa ja toimittajaa sodan aikana turvassa Hitleriltä, Otavan ja Tammen ansiokkaasti suomeksi julkaisema loistokirjallisuus (mukana Hesse, Frisch, Grass ja Böll sekä tietysti Thomas Mann) olisi tuota perua.
Niinpä kun lähdin kirjastosta, päätin toteuttaa muutamia vuosikymmeniä vaalimani ajatuksen ja ajaa kotiin väärään suuntaan. En ollut varmaan koskaan ajanut Itäistä kuninkaantietä, joka on oikeastaan alinen Viipurintie ja jonka varrella voi varmaan tänäkin päivänä nähdä Kaarle-herttuan herjaavan Klaus Flemingin ruumista.
Näin tapahtui. Vanha tie Pikkalaan voi olla Suomen kaunein tai ainakin vetää vertoja Inkoosta Fagervikin ohi Snappertunaan johtavalle tielle. Se ti päättyy tylysti Dragsvikiin eli Tammisaaren vankileirille, josta hyvin monilla, etenkin lakimiehillä, oli huolellisesti peiteltyjä muistoja.
Inkoossa on muistomerkki 62 punaiselle, jotka itse itsensä “sotatuomariksi” nimennyt maisteri E. Grotenfelt, Korkeimman oikeuden presidenttinä sitten pitkään toimineen B. Grotenfeltin poika, tuomitsi ja teloitutti toukokuussa 1918. Saattoi muuten olla sama mies, joka erään apteekkarin kanssa ampui suutareiden pikkulapsia, kun jänikset olivat vähissä.
Kirkkonummen historiaa ei muuten ole lainkaan kirjoitettu tuolta ajalta. Puutos ei siis ole yllättävä. Kjell Westön romaanikuvaus (“Missä kuljimme kerran”) taas perustuu tosiasioihin ja kertoo senkin, miten valkoinen joukko löysi maantielle täsmälleen tuossa meidän kohdallamme ja jatkoi siitä sitten aina Upinniemeen asti, jalan.
Asun siis paikassa, joka kuului Porkkalan vuokra-alueena Neuvostoliittoon, ja syntymäpäiviäni vietettiin kerran Majvikin hienossa talossa, jossa oli KGB:n toimipiste ja esikunta. Tosin firman nimi saattoi olla silloin NKVD tai MVD tai GPU, mutta kenraalieversti Zdanov majaili mielellään itsekin siellä, kunnes kuoli.
Eli halusin vain mainita, että kirjastot ja autoilu avartavat. Varsinkin kun on kevät ja ihastuttava ilma. Kuten nytkin. Eikäole puutetta karhukaisista eikä rataseläimistä.

Tämä oli taas vanhaa kunnon Kemppistä, jota lukiessa pitää pitää hatustaan kiinni, niin moneen suuntaan katse kääntyy ja mieli rientää.
VastaaPoistaMinäkin rakastan näitä "De omni re scibili et quibusdam aliis" -aiheisia juttuja.
PoistaSe B.G. taisi itse tahtoa tulla tunnetuksi J.G:nä, kun oli virallisesti B.J.G.
VastaaPoistaNäistä blogeista oppii aina jotakin uutta, tai paljonkin, jos haluaa. Nyt silmä tarttui Rilken kohdalla Triesteen - sieltäkö ne Duinon runot ovatkin lähtöisin? Sielläkö enkeli istui kalliolla ja... tai miten se oli. Olen joskus yrittänyt vähän tutustua niihin elegioihin ja siihen, mitä Rilke niillä halusi sanoa, mutta huomasin, ettei minun aikani tai kärsivällisyyteni riitä siihen. Vaikeita runoja sisäistää mutta kauniita ja rytmikkäitä ja suomalaiset käännökset erinomaisia ja teokset antoisia, kun on vielä alkutekstikin vierellä. Mutta siis Triestessä, siellä olen joskus halunnut käydä luettuani Erkki Toivasen mainion kirjan, ja taisi James Joycekin siellä asua jossain vaiheessa. Varsinaisia Triesten kirjailijoita ovat Italo Svevo ja Claudio Magris, jolle on usein povattu Nobeliakin. Se on jotenkin kiehtova paikka. Ja olikohan Haahtelakin siellä jossain kirjassaan?
VastaaPoistaEnsimmäinen covidin peruuttama matka olisi ollut Triesteen kuusi vuotta sitten. Ehdottomasti täytyy palata asiaan. Käytännöllisintä olisi kai tappaa toinenkin kärpänen menemällä Ljubljanan kautta.
PoistaTrieste on Saksan alueen vanhin kaupunki, keisari Augustuksen perustama. Ja myöhempi suuruus Karl Marx oli sieltä kotoisin.
PoistaSe Toivasen kirja oli "Iltakävelyllä", joku on saattanut lukeakin.
PoistaJaa että Trieste Saksaa?
PoistaJuu, siinä "Iltakävelyllä"-kirjassa on joitakin kulttuurihistoriallisesti hyvin antoisia lukuja. Tuovat mieleen 90-luvun sunnuntai-illat, kun jo vuoteeseen paneutuneena kuuntelin radiosta noita iltakävelyjä. Kirjaa vain ei aikoinaan enää saanut ostettua muuta kuin taskuversioksikin hel-ve-tin (anteeksi!) pieneen pränthiin pantuna.
PoistaTrieste ei ole koskaan ollut Saksaa, mutta vuoteen 1918 asti se oli osa Itävalta-Unkaria, sitä ennen Pyhää Saksalais-Roomalaista keisarikuntaa.
PoistaToivasen samettinen ääni tuli korviini saman tien. Se artikulaatio!
PoistaMämmiä maistoi Kunnaksen Ilkka
Marx on kotoisin Trieristä. Siellä on myös Karl Marx Haus -museo.
PoistaAnonyymi, kirjastoon voi (melkein) aina luottaa! Parissa pääkirjastossa kovakantista "Iltakävelyllä" -kirjaa näyttää olevan meidän Itä- ja Länsi-Uudenmaan alueellamme. Ei kaikkea tarvitse omistaa. Olin kyllä vähän pahoillani, kun pojat olivat siivonneet sen roskiin isänsä jäämistöstä.
PoistaAutoillu niin ihanaa, kohta ei tule köyhiä vastaan ladoissaan, vaan maubachit , porchet ja rolls roycet kulkee kuten ennenkin.
VastaaPoistaKöyhät eivät ole ajelleet Ladoilla enää tällä vuosituhannella. Kulkukelpoiset Ladat myytiin Venäjälle takaisin 90-luvulla. Ladoja on jäljellä "rikkaiden" harrasteautoina.
PoistaJoku turhautunut miljardööri marisee, tuntee hyvin rikkaiden autot muttei tiedä köyhistä mitään. Ladat ovat kaikki kadonneet aikoja sitten.
PoistaTotta maar, ladoilla ei tee enää mitään, ei ole ladoissa heiniä, Limingan latomerikin aaltoilee tyhjyyttään.
Poistahei hey jheinämies, heiluen ei kaatuvi, matkaa tyhjyydestä tyhjyyteen, olemattomasta olemattomaan
PoistaOn ehdoitta tiedettävä kemppisterapian opillinen pohja ja hoitelutulokset. Ovatko kaikki seonneet lopullisesti ja onko hoito aina ollut tauteja pahempaa. Anteeksi jos kaikki olemme olemassa mutta ymmärrettävästi vain digitaalisessa varjotodellisuudessa. To be or not.
VastaaPoistaMiten pitkä se löydetty jalka mahtoi olla, kun se oli noin pitkällä matkalla.
VastaaPoistaÄly- ja muuhun vapauteen hän meidät vapautti.
VastaaPoistaAlkemisti koittaa jalostaa mitä tahansa, mutta hoksnokka ohikulkija tunnistaa tuotteeseen jääneen alkuperän.
VastaaPoistaOnko tämä blogi JKemppisen esikois- ja pääteos?
VastaaPoistaSivu kerrallaan eli sivubisnes.
PoistaOn varmaan vaikeata kun vihaa naapureitaan noin paljon.
VastaaPoistaSokraattista ja karnevalistista voi siis olla samalla kertaa.
VastaaPoistaSuRu-viha vahvistaa K:n persuuden. Aina voittajien puolella.
VastaaPoistaAlkuvuosien ja nykyiset päivitykset ovat erilaisia. Se herättää kysymyksiä. Voisiko Kemppistä haastatella tällaisista asioista? Esim. lähettää kysymyksiä, tai haastatella nauhalle tms. Mitä enemmän tätä lukee, sitä enemmän kokonaisuutta ja yksityiskohtia tajuaa, mutta samalla yhä uusia arvoituksia nousee pintaan.
VastaaPoistaKaupungilla kuiskitaan – päivä päivältä yhä kovemmalla äänellä - että nämä Kemppisen blogikirjoitukset tekee sekalainen joukko emeritusprofessoreita, jotka kokoontuvat salaa erään N.N. nimisen henkilön luona. Talo missä tämä konklaavi kokoontuu on hyvin vaikeasti tunnistettavissa muista ko. alueella sijaitsevista taloista, mutta jos sen ohi sattumalta kulkee, haistaa helposti lempeän piipputupakan hajun. Ja jos satunnainen harhailija sattuu vielä menemään lähemmäksi ikkunaruutuja juuri sinä iltana kun nuo armon proffat ovat koolla, hän voi kuulla sisältä kiihkeää ja monikielistä mutta sitäkin epäselvempää väittelyä. Mutta kuulijan ei silti kannata soittaa 112 numeroon, sillä tapaamiset päättyvät aina moniäänisiin ”bra”, ”hyvä”, ”brillant", "wunderbar“ ”ja well, yeah” huutoihin, joita siivittävät vielä runsaat läiskähtelevät kättentaputukset. – Ja näin on taas uusi blogikirjoitus nähnyt päivänvalonsa.
Poista"Kun tuntee riittävän monta kusipäistä professoria ja vaivoin lukutaitoista tohtoria, oppiarvoja ei oikein osaa kumartaa.” "Kemppinen": ”Matalammat vanhemmat” 9.7.07.
PoistaLukemattomat piipputupakan löyhkästä elinikäisen astman saaneet eivät sano hajua lempeäksi.
PoistaKyllä ihan takapirun mainitseminen riittää, professoriutta ja mielestään ansaitsemaansa nobelia vaille jäänyt psykiatri on kyseessä. "Tämä on myös juridinen kysymys", on blogin taustapiireissä tavallinen lause, ja tähän se sopii kuin se sinne.
PoistaAbsoluutselt hämmastavalt põhjalik selgitus blogipostituste loomise protsessi kohta, suur tänu detektiividele!
PoistaNo niin! Mikispä sen keksi!
PoistaKemppinen tosiaan blogittaa, että ihminen on monta.
PoistaSinimustavalge!
PoistaKun Kemppinen tuntee hyvin sopimusoikeuden, täällä sopinee ihmetellä, mitä aurinkokuningas Trump oikein tarkoittaa diilillä. Diilihän normaalisti tarkoittaa sopimusta, jossa olevat ehdot ovat sitovia. Mutta Trump näköjään aina halutessaan rikkoo niitä ehtoja. Kuten nyt uhkauksensa mukaan Nato-sopimusta ja sen ehtoja. Tai väittää sopimuksen koskevan jotain, mitä se ei koske. Kuka tuollaisen kanssa ylimalkaan voi mitään sopia?
VastaaPoistaOngelmahan onkin siinä, että tuo ”tuollainen” on maailman mahtavimman valtakunnan, joka on meidänkin tukemme ja turvamme, itsevaltias johtaja.
PoistaOnneksemme tätä kestää enää vajaat kolme vuotta. Ehkä seuraava isukki on normaalimpi?
Sopimusoikeus Erkki Aurejärvi
Poista1. Hyödyllinen kuin lujatekoinen ämpäri ja sopivasti pelästynyt miehistön jäsen reippaalla kelillä pikkuveneessä.
- neljillä, osin jopa viisillä alleviivauksilla
2. äyskäri
3. merisää
Hankalinta on sopimaton toiminta, sopimukset ovat hyväksi.
VastaaPoistaJos et ole suuruuden-, olet kenties pienuudenhullu. Mikäli et tajua olet diagnoosijärjestelmässä xyz-sairas ja mikäli luulet tajuavasi, olet xyzz-sairas. Kaikkia toisia diagnosoiva on jokaisen yläpuolella, oikearotuinen ja terve kuin pukki. Suomalainen haluaa sellaiseksi, jotta kaikki palvoisivat ja saisi parhaan palkan ja aseman. On haluttava olla yli-ihminen, muuten ei sellaiseksi pääse. Jos käytät kieltä nerokkaasti, olet sairas. Jos kirjoitat nimesi epäselvästi, ole tiellä yli-ihmiseksi tai jo valmis.
VastaaPoistaKehvelin pehkattu ja juupelinhimpattu.
VastaaPoistaAatojen aeka...
Suomenkielen kauneimmaksi sanaksi on yleisöäänestyksen tuloksena saatu valituksi maetoaato.
Emmekö me mahda olla oikeassa?
Piimää ja ruisleipää.
Hyvää ja toiveikasta alkaneen kesäajan loppupuolta toivottaen, kunnioittavimmin ja sopivasti kiukkua käyttäen.
Lähetetty nuorelle, kuvana ristiinnaulittuikoni XIV vuosisadalta. Sopii vanhuksille.
VastaaPoistaKortti Lassi Nummelta 1975:
"Ei pelkkää murhatta ja kipua,
vaan myös tuskan voittamista,
levitettyjen käsien rauha ja varmuus,
himmeä kultainen valo.
Tämän maan ikonit ja freskot puhuvat
yhä uudelleen, yhä hiljempaa,
yhä intensiivisemmin.
Ja maisema, Ohrid-järvi, Makedonia,
eteläinen laulu.
Tervehdys ilmasta!
Lassi Nummi"