Kun katsoo tarkoin, näkee metsästään kellonajan, kuukauden ja päivän. Tänään päivä alkaa lyhentyä. Varmaan druidit tanssivat taivasalla, koska heillä on ne jättiläiskivet pystytetty ja katettu niin että päiväntasauksen aikaan aurinko paistaa suoraan silmästä sisään.
Kyllä leveyspiirinkin erottaa aamun pituudesta ja illan viipyilystä.
Los Angelesissa, joka on maapalleroisella samalla korkeudella kuin Marokon Casablanca, katsoin kellosta. Vain kuusi minuuttia kesti siitä, kun auringon kehrän alareuna sihahti Tyyneen valtamereen, siihen hetkeen, ettei yläreunaakaan enää nähnyt. Yö tulee iholle.
Hyvin kuuluisa esitys tästä asiasta on Claude Monet’n sarja kirkon kuvia. Ne löytää helposti Wikimediasta (”Rouen Cathedral by Monet”). Hän maalasi parikymmentä taulua katedraalista, kaikki samasta kohdasta ja jokseenkin samalla tavalla rajattuina.
Kirjojen mukaan maalari oli hyvin syvällisesti kiinnostunut valon vaikutuksista. Olisi ehkä hyväsanoa ”ulkovalon”, koska taivasalla maalaaminen tuli tavalliseksi vasta 1800-luvulla.
Tämä taiteilija valitti kirjeessään, että valon kuvaaminen maalaamalla on tse asiassa mahdotonta. Nämä taulut saivat kyllä suurta huomiota; monet katsojat näkivät niissä kirkon, katolilaisuuden tai Ranskan kunnioittamista. Kaupunki ja kirkko tuovat mieleen Jeanne d’Arcin, joka siis poltettiin siellä torilla roviolla. Tarina on tuottanut tunnettuja elokuvia: Dreyer, Victor Fleming, Bresson, Luc Besson.
Itse luulisin, että kirkon seinä ei ollut liian vaikea, kuten metsä on. Lisäksi taitelijalla oli kuitenkin katto päänsä päällä, kun hän oli vuokrannut kämpän siitä vastapäätä.
Tämän kirjoituksen kuva on esimerkki siitä, ettei valaistuksen valokuvaaminen ole ongelmatonta. Kuva on huono. Minulle se on vain muistiinpano auringon suunnasta kesän keskellä.
En vieläkään ymmärrä, mitä ääni on – esimerkiksi kaatuvan puun ääni metsässä. Paineenvaihtelut ymmärrän ja sen, etteivät molekyylit kolise toisiaan vasten, mutta ilmiö on ihmeellinen.
Einstein tarttui taitelijan ongelmaan ja käsitteli sitä parin vuoden kuluttua mullistavasti. Hän selitti mielikuvin mietittyään, miten valo irrottaa kohteesta sähköä. Ajatus oli tietysti uskomaton.
Valistunut lukija tietää, että viittaan kvanttimekaniikkaan ja siihen mielettömään oivallukseen, ettei valo lirukaan auringosta kuin vesi lähteestä, vaan liikkuu paketteina.
Hunningolle menevä valo on kohinaa, ja kohinan voi kuulla. Se on jossain määrin sama asia kuin vanhojen televisioiden ”lumisade”. St. Denis’n katedraali aloitti kirkkojen goottilaisen tyylin. Ajatuksena on tuoda esiin valo, myös se valo, joka loistaa pimeydessä.
Pikkupoikana - niin kuin varmaan moni muukin - luin yöllä sängyssä peiton alla kirjoja. Vedin sinne roikan avulla hehkulampun, että näki. Kiellettyä se tietysti oli, olisi pitänyt nukkua yöt että olisi aamulla virkeä koululainen. No, kerran kun luin jännityskirjaa jonka nimi oli "Mustaa valoa", isä yllätti minut, nuhteli tietysti, otti kirjan käteensä ja selasi sitä. "Mustaa valoa... mitä se semmoten on?". - Ei kansakoulunopettaja tiennyt.
VastaaPoistaOlisiko ääntä ilman ilmaa?
VastaaPoistaOlisi, sillä ääniaallot etenevät muissakin väliaineissa, mm. vedessä.
Olisiko ääntä ilman korvaa?
Ei kai olisi, mutta olisi jotain muuta aistittavaa tärinätä. Tätähän zenin kuulu koan itse asiassa pohtii. No, fysikaaliset ilmiöt ovat olemassa, vaikkei kukaan olisi niitä kokemassa ja nimeämässä.
Mutta miksi vaalitoimitusta kutsutaan yhä "äänestykseksi"? Tiedän kyllä, mutta miksi aallot loiskuvat "Äänisessä"?
Olisiko "Tapsaa" Ilman internettiä ja kommennttipalstoja?
PoistaÄäninen on vepsäläisten, jotka muinoin sen eteläisillä rannoilla asustivat, kielellä Änine. Mahtaakohan nimellä olla yhtään mitään tekemistä suomen "äänen" kanssa? Vaikka ei silti, kyllähän aalloista tosiaan ääntä lähtee, joten mikä ettei...
PoistaGooglailin vähän ja arvoituksena Ääninen pysyi, samoin kuin Laatokkakin. Teorioita toki on erilaisia. Vanhastaanhan meillä on jo Päijänne, jonka edessä tunnustetaan, että ei tiedetä, mitä lie vierasta kieltä.
PoistaÄänekosken katsotaan olevan peräisin isoa merkitsevästä saamen sanasta. Sama sopisi todella hyvin myös valtavaan Ääniseen.
PoistaTartun tietty valon kvanttiominaisuuteen. Valo eli kaikki sähkömagneettinen säteily on samaan aikaan sekä aaltoliikettä että kvantittunut fotoneiksi.
VastaaPoistaFotonin erityisominaisuus on sen keveys eli sen massa on hyvin pieni. Se käyttäytyy melko samankaltaisesti kuin hyvin pieni ja kevyt hiukkanen, Se kuitenkin vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa. Jos se kohtaa elektronin, se saattaa luovuttaa tai saada energiaa. Se saattaa luovuttaa kertaheitolla kaiken energiansa sille ja kadota olemattomiin. Elektroni puolestaan siirtyy ylemmälle energiatasolle fotonin nielaistuaan. Fotonin kohdalla pätevät kaksi säilymislakia, energian ja impulssin. Fotonilla ei ole spiniä eikä muitakaan hienoja erityisominaisuuksia joita taas elektronilla on. Fotoni on siis bosoni ja niitä voi ahtautua samaan kvanttitilaan ja samaan fyysiseen tilaan lähes rajattomasti.
Valo on kuitenkin myös aaltorintama joka etenee avaruudessa valon nopeudella, kuinkas muuten. Sen mukana siis siirtyy energiaa mutta myös informaatiota. Tämä olomuoto valosta onkin paljon mutkikkaampi ja monipuolisempi. Valo voi tuhota interferenssillä itsensä jostain sijainnista ja vahvistaa toisessa paikassa. Ilmiöitä on suunnaton määrä optiikassa. Esimerkiksi valon etenemisnopeus väliaineessa on aina paljon alhaisempi kuin tyhjössä tai ilmassa. Sopivasti valitussa väliaineessa voidaan valo hidastaa etanan vauhtiin.
Eräs mielenkiintoinen valoon liittyvä ilmiömaailma on laser. Siinä on käytössä väliaine joka kykenee tuottamaan uusia fotoneita ja tyypillisesti aineen päädyissä sijaitsevat yhdensuuntaiset peilit jotka heijastavat valoa edestakaisin. Väliaineessa saadaan syntymään spontaani emissio eksitoimalla sitä eri tavoin. Kyseessä voi olla kaasupurkaus tai sähkövirta kiteessä ja kun mennään kynnystason yli, alkaa tapahtua emissiota. Se muuttuu itseään vahvistavaksi ja kaviteetin häviöt huomioiden voi asettua stabiiliin tilaan. Tällä valovuolla peilien välissä on joukko aivan erityisiä ominaisuuksia joita ei luonnosta löydy. Fotonit ovat yhtäkkiä täysin synkronissa keskenään eli valo on koherenttia ja yhdensuuntaista ja teoriassa kaikilla on sama aallonpituus. Toinen peili tehdään yleensä hiukan vuotavaksi jolloin laserin valoa voidaan valuttaa tulos ilman että häviöt kasvavat liikaa. Puolijohdelasereissa peilit ovat alkeellisia kidepintoja mutta heikkoudet korvataan kovalla virransyötöllä jolla varmistetaan että fotoneita syntyy.
Voisiko sen selvemmin sanoa! "Esimerkiksi valon etenemisnopeus väliaineessa on aina paljon alhaisempi kuin tyhjössä tai ilmassa." Lause herättää satunnaiselle lukijalle kysymyksiä siitä, mitä on väiaine, ilma ja tyhjiö ja satunnainen kysyjä epäilee, että vastaukset kysymyksiin herättävät taas uusia kysymyksiä.
PoistaValokvantit vuorovaikuttavat väliaineen varausten eli ytimen ja elektronikuorien (pääasiassa) kanssa. Tämä vuorovaikutus hidastaa fotonin liikettä. Energiaa ei tarvitse vielä kadota mainittavasti näissä prosesseissa. Fotonihan on sähkömagneettinen kentän riekale joka ravistelee kaikkia matkalle sattuvia olioita joilla on varaus. Tästä on oleellisesti kysymys. Siinä voi fotoni hiukan menettää ja saada takaisin pienen energiamäärän. Jos elektronin energiatasorakenne sisältää sallitun siirtymän ylemmälle tasolle vastaten tarkalleen fotonin energiaa, voi energian luovutus ja siirtymä tapahtua todella nopeasti. Silloin fotoni katoaa.
PoistaLaserissa viritys eli pumppaus tehdään joskus toisella laserilla, salamavalolla tai muulla purkauksella, joka kohottaa yhden elektronin energiatasollaan tilapäisesti. Kyse on tietenkin massiivisesta ilmiöstä eli populaatioinversiosta. Atomit ovat silloin virittyneet mahdolliseen koherenttiin tapahtumaan kun jostain vain saisi yhden fotonin kutittamaan reaktio alulle. Kun sellainen ilmestyy tapahtuu reaktio jossa fotoneja vapautuu ja ne ovat koherentteja.
Luimme aikoinaan ArtHouse:n kustantaman kirjan "QED, valon ja aineen ihmeellinen teoria".
PoistaSen perusteella valosta syntyi hyvin ihmeellinen kuva, ..pikaluennalla (puolustus).
Muistanko oikein, valo ikäänkuin kulkee kaikkia mahdollisia reittejä ja lopputulos, "todellinen valonsäde" saatiin kaikista näistä reiteistä summaamalla.
En voi sanoa paljon ymmärtäneeni.
Kaverin kanssa muistaakseni ihmeteltiin (kaveri huomautti) että mitä pitempi reitti se joku niistä kaikista mahdollisista on, niin sitä kauemmin valolta (..sen "osalta") kestää kulkea tuo reitti. Ja reittien pituudella ei liene ylärajaa. Kuitenkin se lopullinen summaamalla saatu "valonsäde" menee nopeasti. Tapahtuuko summaus siis ikäänkuin myös yli kaikkien ajanjaksojenkin (pelkän normaalin 3D avaruuden lisäksi), vaikka kuinka pitkien, joita emme ole edes eläneet.
Varmaankin ymmärsimme väärin. Mutta väärinkin ymmärrettynä vaikutti perin perin oudolta koko valo. Homman outoutta kyllä muistaakseni kirjassa korostettiinkin, ei sii pelkästään otsakkeessa.
Kirjahan oli Richard P. Feynman kirjoittama joidenkin hänen"yleisöluentojen" perusteella.
Aikoinaan, vielä kauemmin sitten suoritin sivuaineena teoreetisen fysssan apron ja ihan hyvällä arvosanalla, mutta enpä tuntenut ymmärtäneeni opetuksen sisältöä. Se, että osaa laskea joitakin laskuja, ei minusta ole ymmärrystä. Liekö oikeat fyysikotkin ovat olennaisesti samassa tilanteessa, ymmärtämättömyys vain on hienostuneempaa.
Kyse on tässä tapauksessa Fermatin periaatteesta joka perustuu variaatioanalyysissä Fermatin integraaliin. Siinä tehdään juuri mainitsemasi eri polkujen mukainen minimointi ja ratkaisuna on polku joka tuottaa minimi kulkuajan valonsäteelle. Feynmanin kirjat ovat hyvää luettavaa edelleen, ei niistä mitään ole oikeastaan vanhentunut ja hänen kirjoitus- ja opetustyylinsä poikkeaa edukseen valtavirrasta.
PoistaVariaatioperiaate ja variaatiointegraalien ääriarvojen ratkaiseminen ovat kriittisen tärkeitä työkaluja klassisessa mekaniikassa. Olivat sitä jo 1800-luvulla ja yhä edelleen niillä on tärkeä sija mm. Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian käsittelyssä. Variaatiolaskenta (calculus of variations) on tukevasti perusteltu matemaattinen konstruktio jolla ovat melkoisen laajat sovellusalueet.
Minäkin olen QEDin lukenut, voipi olla hyllyssänikin. Oleellista ymmärtämisessä on se, että tietää mitä ymmärtää ja mitä ei.
PoistaFyysikot ovat siis periaatteessa samassa tilanteessa, mutta maallikkoa ja harrastelijaa paljon edempänä. Tieteen eturintamassa eteneminen on hapuilua.
En tiedä, tanssivatko druidit kivikehillä, mutta ainakin kehät ovat paljon vanhempia kuin druidit ja kelttiasutus.
VastaaPoistaDruidit ja "uusdruidismi" taiitavat olla parhaita esimerkkejä "tradition keksimisestä" skottien kilttien ja tartaanien ohella.
PoistaSuoritin 1990-luvun alussa työssäkäyvänä keski-ikäisenä huvikseni taidehistorian approbaturin avoimessa korkeakoulussa. (Se tosiaan oli siihen aikaan tuon niminen ja sitä paitsi ilmainen - juuri ennen kuin poliittinen tuuli kääntyi ja alkoi kaikkialle ulottuva "tehostaminen" ja "kehittäminen".) Luennoisijana oli lähes kaikissa kursseissa nuori Tutta Palin, myöhempi professori. Hänen luentonsa olivat ainakin itselleni suurenmoisen selkeitä ja innostavia, niin että niiden anti kohdallani on kantanut näihin aikoihin asti.
VastaaPoistaGotiikan rakennustaiteen osalta lähtökohtana oli luonnollisesti juuri St. Denis, "kaikkien goottilaisten katedraalien äiti". Luennoilla ja Honour - Flemingin paksussa taidehistoriassa käytiin seikkaperäisesti läpi apotti Suger'n konsipioima, uusplatonismista voimakkaita vaikutteita saanut valomystiikka, mikä sitten johti koko keskiaikaisten kirkkorakennusten konstruktioidean perusluonteiseen muutokseen lasimaalauksien koristamine klerestorio- ym. ikkunoineen, joiden lävitse jumalallinen valo "emanoitui".
Jonakin luentoja seuraavista kesistä ajoin sitten Pariisin-matkallani metrolla pitkän taipaleen esikapunkialueelle katsomaan tuota kuulua St. Denis'n basilikaa, joka Ranskan kuninkaiden hautakirkkona oli suuren vallankumouksen aikana joutunut pahan vandalisoimisen kohteeksi. Päällimmäiseksi käynnistä minun ja matkakumppanini mieleen kylläkin jäi paikallisen esikaupunkiväestön ei niin kovin hyväntahtoisilta tuntuneet katseet. Nyttemmin tilanne tässä mielessä ei kuulemma ainakaan ole parantunut.
Muukalaisvihamielisyyttä sait sitten ympättyä tähänkin...
PoistaKäsimerkkejä näytettiin. Paitsi sitä tavanomaista, myös uhkaavampia. Iloinenko olisi pitänyt olla, jotta ei syyllistyisi "muukalaisvihamielisyyteen"? On meitä moneksi...
PoistaMiten niin...? Ahaa, tarkoitat että anonyymi oli siellä esikaupungissa muukalainen, jota kanta-asukkaat katselivat kieroon! Perhanan paristit!
PoistaSe piski ...
PoistaEinsteinin työ valosähköisen ilmiön kanssa muistuttaa kovasti Keplerin työtä. Kepler otti Kopernikuksen teoreettisen planeettamallin ja alkoi käyttää kovaa matematiikkaa muuttamalla ympyräraday ellipseiksi.
VastaaPoistaVastaavaan tapaan kvanttiteoria oli oikeastaan Max Planckin oletus, jolla saatiin infrapunasäteilyn spektrin muoto selitettyä. Hänelle kyseessä oli pelkkä hypoteesi, jolla saatiin aikaiseksi havaintoihin sopiva käyrä. Einstein otti ajatuksen tosissaan ja johti siitä valosähköisen ilmiön selityksen. Sen jälkeen valon hiukkasluonne alkoi olla ihan uskottava teoria.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun olin mukana parin viikon purjehduksella Karibialla pienveneellä, näin sellaisen auringon tipahtamisen mereen minuuteissa, aika mahtavaa. Satamassa piti olla ennen seitsemää.
VastaaPoistaTänään aurinko nousee neljältä ja laskee 22.54. Viideltä aurinko on jo hyvän aikaa sitten sytyttänyt vastapäisen männyn rungon täällä mäellä, mutta laskevan auringon säteetkin siihen osuvat toiselta suunnalta. Hyvin siitä voisi kellonajat opetella sen mukaan, jos viitsisi.
Rouenin katedraali herättää minussa aina pieniä syyllisyyden tunteita. Raahasin kerran entisessä elämässäni, siitäkin jo aikaa, erään koulun oppilaan ruotsin opettajien tilaisuuteen Helsinkiin kaksikielisyydestä haastateltavaksi. Sen jälkeen vein hänet Sinebrychoffin museoon impressionistien näyttelyyn, uusi tuttavuus hänelle. Tyttö viipyi kauan niiden katedraalin kuvien äärellä ja "kympin tyttönä" kommentoi niitä ihmeen hyvin.
Koulun jälkeen hän alkoi opiskella kemiaa isänsä mallin mukaisesti mutta vaihtoi vuoden päästä taideaineisiin ja valmistui maisteriksi, vakinaista työtä vain ei tahtonut löytyä suuresti kilpaillulta museoalalta, ja sitten iski masennus. Päätyi jonkinlaiseksi taiteilijaksi ja kirjoittajaksi. Monet´ko antoi virikkeen pois sieltä kemian parista, ja Rouenin katedraali? No ei kai sentään. Ja ehkäpä se oli oikea valinta.
Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja tämä blogi tuli.
VastaaPoistaHerra on totisesti suonut tänne ystäviä lujittamaan blogistin luottamusta.
PoistaMinäkään en ymmärrä mitä ääni on vaikka siksi kutsuttua olen kuunnellut korvieni soitantana ja monipuolisina "ääni"kuvioina esiintyvänä miltei koko elämässä oloni ajan (63 v). Varsinkin siitä olisin kiitollinen, jos sen mitä en voi ymmärtää mitä se on, saisi lakkaamaan ja kuulisin jälleen vaikkapa heinäsirkan sirityksen vaikka en sitäkään ymmärtäisi, mitä se on.
PoistaValto Ensio