Menand, jonka nimen kirjoitin viimeksi väärin, on sen tason kulttuurihistoriaa Kylmän sodan ajalta, että kollegat historian professorit, etenkin Turussa, saisivat kernaasti sisällyttää hänen uuden teoksensa ”The Free World” tentittäviin kirjoihin.
Ilmoittaudun asiantuntevammaksi kuin moni muu. Jaksot joissa käsitellään euromarxilaisuutta ja esitellään totuus ja taru Sir Isaiah Berlinin ja Anna Ahmatovan tapaamisista Leningradissa sotien jälkeen, käsittelevät asioita jotka muistan itse.
Otavan sarja Jokamiehen korkeakoulu taisi olla taloudellisesti yhtä paha fiasko kuin WSOY:n Antiikin kertojia. Firmojen edelleen jatkuva arvostus on näiden fiaskojen tulos. Tätä eivät nuoremmat nykykustantajat ymmärrä. Jos arvostus, josta Menand mainitsee usein, on käytännössä isompi asia kuin ekonomistien ROI tai ilmoitettu liikevoitto, sitä saa vain uskaltamalla. Siinä asiassa Tammi oli näitä kahta etevämpi, mikä lienee jo unohtumassa.
Jokamiehen korkeakoulu taisi olla ”toimitusjohtajan toimituksia”, joista Otavassa mainittiin vinosti hymyillen, Heikki A. Reenpäällä oli näitä oivalluksia, jotka olivat usein lähtöisin Norjasta tai Tanskasta. Ja Berlinin Karl Marxin elämäkerta (1968) oli ainakin minulle rokotus Moskovan marxilaisuutta vastaan.
Tosin kysymyksessä oli kirja kirjoista tai sanoja sanoista. Sellaisesta ei maailma muutu.
Menand kuvailee sitten pitkän näännytystaistelun, kirjallisuuden ja elokuvan sodan niitä vastaan, jotka viranomaisissa ja elimissä puristelivat luisia nyrkkejään kauhuissaan siitä, että joku altistuisi – epäsiveellisyydelle. Kuvaus on oikea ja kattava. Tuon taistelun Suomen sivurintamalla olin tukka silmillä itse mukana. Vielä korkeimman oikeuden esittelijänä koukkasin istuntoon aseman R-kioskin kautta ja kaadoin jutussa tuomittaviksi ja käyttämättömyyteen saatettaviksi todettujen pornolehtien päälle aamulla ostamani kasan kioskilla myytäviä tuotteita ja kysyin, mikä ero.
Joku oikeusneuvos aina narahti, että sopimattomat julkaisut eivät ansaitse lain suojaa, mihin vastasin aina, että juuri noin sananvapauden kuristajat aina perustelevat ja että muun muassa Lutherin kirkolliset kirjat todettiin sopimattomiksi ja yhteisen kansan kannalta vaarallisiksi vuonna 1519. En viitsinyt jatkaa, että Jeesuskin tuomittiin kansan kiihottamisesta eli sopimattomista puheista. Ja samoin Sokrates.
Menand kertoo saman tarinan. Törkeyksien tuottamista vastustetaan tehokkaimmin tekemällä se taloudellisesti kannattamattomaksi. Totta kai myös Joycen ja Millerin ensimmäiset kustantajat olivat rahan perässä. Joycen ”Odysseus” oli virallisesti katsottu mitä sopimattomimmaksi, ja mielestäni nolostuttavan lapsellinen ”Lady Chatterleyn rakastaja” samoin.
Sitä Menand ei kuitenkaan tiedä, että muutoin hyvin esitelty vapauden käsitteen jako, vapaus jostakin ja vapaus johonkin, esiintyy Lutherilla keskeisenä (”Kristityn vapaudesta”). Se mainitaan augustinolaisena perinteenä mutta löytynee paljon etäämpääkin. Se taas on hyödyllinen tieto, että Martin Luther King Jr. siirsi kansalaisoikeusliikkeessä korostuksen tasa-arvosta vapauden käsitteeseen. Se sopi erinomaisesti myös Kylmän sodan amerikkalaisille ja oli Neuvostoliiton dogmaatikoille ikävä pala. Kirjoittaja ei jätä maininnatta, että vapautta ja tasa-arvoa tärkeämmäksi osoittautuivat kommunistien mailla amerikkalaisilta näyttävät farmarihousut ja Amerikassa naapurin rouvat ja miehet.
Yhdysvalloissa liittovaltio on tukenut hiljakseen hankkeita, joissa suuryritysten tuella vaikutetaan pornografian taloudelliseen kannattavuuteen. Esimerkiksi Visalla on ilmeisesti olemassa aika selkeät linjat sille, millaista pornoa Visalla voi maksaa. Koska tämä on tärkein valtavirtainen maksuväline, rajoitus määrää hyvin pitkälti sen, millaista pornografiaa voidaan kannattavasti tehdä. Asiaan väitetään lisäksi liittyvän sen, miten Googlen hakukone on optimoitu.
VastaaPoistaIlmiöstä on käytetty nimeä "porncalypse", mihin liittyen ei muuten kannata laittaa Google-hakua. Järkeviä tuloksia ei tule. Ducduckgo sen sijaan antaa linkkejä, joiden sisältö ei itsessään ole pornografista.
VastaaPoistaKai tuokin patsas on osunut silmään Pietarissa. Parasta siinä on jalusta varsinkin kun Kiasman edessä ratsastetaan kivikuuution päällä ja jalat maassa, tässähän takajaloille karahtanutta ratsua tukee häntänsä! Se taide se taide.
Kallehan lähti livohkaan Hankinnan savotasta ehkä 1935. Puulaakit olisivat maksaneet karvan verran paremmin mutta valtio ei. Metsävaltio se ei ehkä kuitenkaan ollut, vaan olisi ostanut yksityisiltä ja jotta Maalaisliitosta menisi elvytys läpi, piti maksaa yksityisille metsän omistajille.
Ei riittänyt palkkoihin tässä keynesläisyydessä. Koulutalo nousi pitäjään myös ja sairaala, ensimmäinen kunnanlääkäri ilmaantui laman keskellä. Pystyyn hypännyt ajohevonen tuskastutti Kallea maantierakennuksella, myös elvytystä. Se oli Ahoniemen hevonen ja kun Kalle teki palkatta heinää taloon, hän sai vastavuoroon lainata hevosta ja sai hevosen osasta palkansa. Hevosmies kimppa kirjaimellisesti.
Rahatta mennään ja hyvin, luotolla toinen toiseensa ja Jumalan maksuun. Asiasta otti varteen Brexitin hävinnyt David Cameron. Hän koki irrottaa alihankkijafirmoja pankeistaan, lainlukijoistaan ja meni Lex Greensillin kelkkaan. He hoitaisivat alihankinta arvoketju rahoitusta kirjanpitotulkinnalla jossa tätä velkaa ei luettaisi velkamittariin.
Joku kikka pitää keksiä ja saada läpi. Siihen juuri expäämisteri kävisi. Hänelle luvattiin punnissa 40 000 per päivä herra tarttui puhelimeen. Kohta myös tervaan kun asiatonta lobbausta ja skandaali skandaali.
Tätä kikkaa selvitti Greensillistä Ilkka Tales ja kun kun Mikko Salavaara FT Weekend 17/18 heinäkuussa selvitti pomonsa Nikolay Storonskyn Revolut kuumia meininkejä ja ylistyksiä kaiken rahan ja kaiken säästämisen pusertamisista yhdelle aplille jokamiehen taskuun ja joka nurkaan maapalloa ja kai jokuseen turistirakettiinkin, niin mies on nimi.
FTeen juttu puolisivua. Ja samankaltaista mitä Jack Ma tai FB Diem jotka nekin tuota Taivalkosken väen yhteistajun alkusyntyä hapuamasa ja kvanttipäättelemessä.
Ihan uutta tulee ja tornadon vauhdilla. Sanailen siksikin kun eilen tvuutiset, tuo banaali hienon toimittajakuntansa noloääni, oltiin pantu sanomaan että Nordea meni läpi EKP:n testin. Muu olisikin katasrofia ja nyt vältetty eli kumminkin jo puheissa ollut ?
Nordea meinaa jakaa 3 mrd osingot syksyllä ja vielä nostaa osakekurssia per osake pääoman palautuksella omistajille 4 mrd omien osakkeiden ostoilla. Ja miksikö, no kun raha kelpaa uskolllisille omistajille ja kun kaksi isointa aikoo nostaa kytkintä ja korjata rahansa -mihin vain missä ne ovat euroja eivätkä Nordean "Suomi rakentaa superia" varjopankkia, varjofinanssia rakennusten sivuissa, infraputkien ojissa ja fuusioytimissä ; antautujakorvauksina ja missä vain missä CP rahaa, commercial paper satoine finnTM lajikkeina metropoleissa tehdään ja kierrätetään taloushuuman mielikuvitus kekkauksina ja sitovina keskinäissopimuksina. Myynti/ostokelpoista maksuvälinettä eli likviditeettiä eli rahaa. Palaa tuhkaksi takaisin paperia herkemmin ja helpompi on tehdäkin, jos pääsee sisään.
Uutisssa siis eilen että ei huolta mitään. Eikö viimevuoden -20 whatever it takes pelastus riittänyt ? Nyt meinki on ottaa 7 mrd Nordeasta ja uskotella asia asianmukaiseksi.
Asianmukaista on ollut 150 vuotta. Ne Nordean rahat olivat sen varalta että jos joku kunnanlääkärivastaanottotalon urakoitsija menisikin pyllylleen, ei menisi Suomi. Siihen parhaiden perheiden rahat sovittiin pantaviksi kirkonkokouksessa seuravaliokunnissa ja uudeksi nimeksi Eduskunta. Revi tosta tai jatkan.
Nordean ajankohta juontaa kahden etevän ja työteliään pankkiirin eläkkeelle hakeutumiseen. Olisiko mieskohtaisesti prosenttikaan kummallakaan Wahlroosilla tai Stadighillä, mutta kokeilepa sovittaa prosenttilaskuasi 7 miljardiin. Eihän ainakaan mitään ihteänsä sallita sinun, meidän osata aavistaakaan.Tiede tiede.Jukka Sjöstedt
Onhan tuo vaskiratsastaja nyt omassa lajissaan sankarillinen ja pompöösi. Pushkinin runoelma on kuitenkin maailmanmestaruusluokkaa tuohon pronssiin verrattuna.
VastaaPoistaOmituisin näkemäni ratsastajapatsas on Moskovassa punaisella torilla, kenraali Shukovia esittävä. Katsokaapa jos siellä päin joskus käytte, tai onhan siitä kuvia verkossakin. Siinä on sekä hevonen että ratsastaja varsin luonnottoman oloisia.
Mannerheim hevosineen Helsingin keskustassa sopii tyyliltään paikkaan ja historiaan. Tuhansien kansalaisten hengen vieneen sisällissodan jälkeen ei voisi kuvitellakaan ylipäällikköä takajaloilleen kavahtaneen ratsun selkään. Niin kuin ei Suomessa kyllä oikein muutenkaan. Venäläisten mentaliteettiin taitaa paremmin sopia se, että uhrauksia ja kansan kärsimyksiä ei muistella.
Tämä on sympaattisin ratsastajapatsas mitä tiedän. Kielotien varressa Vantaan Tikkurilassa, Poliisitalon edessä.
Poistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Ossi_Somma_-_Viimeinen_ratsastajapatsas_1974%2B1989-m.jpg