Kilpa

 

Kilparisti siis sijaitsee Kataloilta muutaman kilometrin pohjoiseen, ja vieressä on Hevosenpierettämämäki. Ja itse Lammin kirkonkylä on lähellä eikä Hämeenlinnaan ole pitkä matka, vaikka toisiakin tuntoja on ollut. Isoisäni, josta siis tuli yksityisyrittäjä henkeen ja vereen, yritti kiertää Syrjäntaan, jossa taisteltiin, ja päätyi myös siihen kuuluisaan valokuvaan, jossa vangittuja punaisia istutetaan Lahden Fellmanin kentällä silakkaruodussa. Ja vuosi oli 1918.

 

Saara-mummuni eli isoäidin äiti, jonka mainitse mielelläni esimerkkinä karjalaisesta naisten kohtelukulttuurista, oli hyväpäinen ja viisas ihminen eikä osannut kirjoittaa. Lukutaitoa oli jostain tarttunut niin että huomasi itse, että panin merkille 90-vuotispäivillä, että virsikirjaa hän piteli oikein päin. Ja hän asu evakkona siis siinä vieressä Tanttilassa. Opin jännittävän sanan, kun kuulin, että hänellä oli pernisiöösi anemia.

 

Olen etevä ymmärtämään asioita väärin, ja usein se tapahtuu tuossa tuokiossa. Ajattelin että anemia liittyy tuuleen, koska valkovuokko (anemone nemorosa) on tuulenkukka. Ei se liity. Siellä pohjalla piileskelee ”hemos”, veri, kreikaksi oikeastaan ”eima”. Siitä kreikan sananalkuisesta h:sta huomautetaan aina, ja siltä osin diakriitinen merkki eli kärpäsenpaska kirjaimen yläpuolella on todella merkittävä.

 

Olen ajatellut ehdottaa tuleville vuorineuvoksille klassisen kreikan pakollista kurssia kauppakorkeaan ja Aaltoon kaikkiin teknisiin aineisiin. Latina (nakkikioskiversio) on turhan helppoa.

 

Tunnen itseäni paljon nuoremman väen keskuudesta loistavan graafikon eli kirjataiteilijan, ja erittäin etevän pianistin, joilla on tämä kielitaito. Jälkimmäisellä on maisterintutkinnon pääaineenakin kai latina, kuten jääkärikenraali Taavetti Laatikaisella oli. 

 

Laatikainen oli lukenut huolella Suetoniuksen väitetyt Rooman keisarien elämäkerrat, jotka ovat todellisuudessa halpahintaisia ja aika rasvaisia juttuja eli esikuvallista sensaatiojournalismia; Laatikainen esitti uskottavasti leppoisaa ja hiukan yksinkertaista, Savon murteen hallitsevaa kansanmiestä.

 

Verisen kilpailun maailmassa, kuten kenraalikunnassa tai teoreettisen fysiikan laitoksella, huiput ovat usein niin töpinässä tehostamassa itseään ja ansioitaan, etteivät pane merkille, kuka hiipi hetki sitten tuulensuojaan.

 

Mauno Koivisto sanoi minulle nähneensä liikaa väkivaltaa ja siksi iskevänsä silloin, kun toisilla ei ole mitään mahdollisuuksia. Kovin kilpailija oli Kekkonen, joka oli niin pätevä, että ryhtyi kilpasille vasta kun tiesi voittavansa. Hän siis oli huippu-urheilija. Korkeudessa 185 oli minun nuoruudessani, kun maakunnassakin osattiin jo kierähdystyyli, tosi kova tulos.

 

Kuulin, että vauhditon pituushyppy on edelleen käytössä armeijassa. Sen väitetään kertovan lihaskunnosta hyvin paljon. Taso menee iin, että viimeinen virallinen Suomen ennätys on 343. Janne Ahonen on hypännyt valvotuissa olosuhteissa 320 mutta Juha Isolehto vuonna 1994 362. Epävirallinen maailmanennätys on 373.

 

Takaperin hyppäämisestä (ennätys 287) varoitan. Siinä menee äkkiä akillesjänne. Olen kuullut sen äänen koripallosalilla, eikä se ole miellyttävä.