Eilen historioitsija Braudelin yhteydessä kommentoija osoittaa kiitettävää asiantuntemusta. Hän huomasi, että kuvani oli rajattu kirjan kanteen. Näin on. Kirjan yksi ydin on huomion siirtäminen politiikasta ja sodista ja myös tapahtumista ”ihmisten historiaan”. Siksi kuvassa on kyntämistä ja lampaitten paimentamista. Ajatus on näyttää, mistä vaikeaselkoinen sana ”talous” muodostuu.
Tähän alaamme pian. Nyt vain kehotus ja kehu. Ainakin kustantaa Delphi julkaisee e-kirjoja käsittämättömän halvalla. Pieter Brueghel vanhempi on saanut kirjansa noin 60 kuvan valikoimana ja selittävin tekstein.
Se ei ehkä näy suoraan tähän blogiin pienennetystä kuvasta, mutta kuvien laatu on erittäin hyvä ja hinta – puolitoista euroa. Koko kirja.
Samassa sarjassa on kymmeniä klassikkoja. Otin kaveriksi suuresti ihailemani van Eyckin. ”Arnulfinien avioliittoa” tapasin käydä Lontoon National Galleryssä aina erikseen katsoassa, kun siinä on yhdessä taulussa kaikki, mitä kuvataiteessa on. Ja Gentin alttaritaulusta on lukuisia yksityiskohtia.
Sama kustantaja julkaisee muuten käypäisiä kirjoja säveltäjistä. Tiettyä sävellystä selostettaessa e-kirjassa on linkit keskeisimpiin suoratoistopalveluihin, kuten Spotifyhin, ja lisäksi Internet-arkiston ilmaisiin partituureihin.
Olisiko tämä esimerkki digitaalisesta tuotteesta, joka on hyvin moniin tarkoituksiin todella kätevämpi kuin painettu kirja?
Minulla on vuosien varrella Internet Archivesta muun muassa J.S. Bachin koko tuotanto partituureina. Hiukan alle 100 vuotta vanhat nuotit ovat sopivasti vapaita tekijänoikeudesta ja alkujaan niin hyvin painettuja, että niitä on ilo käsitellä.
Vihjeenä lukijoille: ei tarvitse olla musiikkiarvostelija. Ainakin itse olen nauttinut suuresti joskus opiskeluvuosina hankkimastani taidosta lukea partituuria. Se muuten ei ole mitenkään helppoa, mutta jos on esimerkiksi kilkuttanut Aaronia pianolla niin että osaa nuotit ja nuottiavaimet hyvin, vaiva ei ole suuri.
Jos on vielä jaksanut opetella sointuopin ja soinnutuksen alkeet, esimerkiksi Bachin kantaatit ja Monteverdin madrigaalit aukeat nuottien kanssa aivan uudella tavalla. Kun on kuulevinaan vipatusta tutun duuri-molli-systeemin ja kirkkosävellajien välillä, voi katsoa nuotista, että noinko se tosiaan menee.
Vaikka ihmisellä olisi hyvä muisti, aina on sokeita pisteitä. Minä joudun joko miettimään tai sitten laiskuuttani katsomaan Googlesta alttoviulun avaimen, kun en sitä muka koskaan muista. Nyt kylllä muistan. C on viivalla, jolla tutummin eli G-avaimella on H.
Brueghelin rajaamaton Ikaros-kuva on yllä. Minua se kovasti naurattaa. En ole aivan varma, oliko maalari tarkoittanut vitsiksi tämän, että vahalla siivet selkäänsä kiinnittänyt Daidaloksen poika esitetään edessä oikealla laivan lähellä niin että hänestä näkyy mereen syöksymisen jälkeen vain toinen jalka.
”Siipien polttaminen” taitaa sanontana olla tätä samaa perua. – Ja muuten – jokseenkin kaikki romaanien ja runouden suurimmat klassikot löytyvät mitättömän halpoina e-kirjoina. Siis esimerkiksi Goethen tai Schopenhauerin koko tuotanto. Kuulin juuri tyypistä, joka saapasteli eilen armeijaan mukanaan muhkea määrä alan tavaraa lukulaitteessa (Kindle Paperwhite) – uusin versio on mainoksen mukaan armeijaa kestävä.
Kun vihdoin sain toimivan 10" e-paper tabletin (Boox, piti tilata Saksasta, ensimmäisessä oli vikaa näytössä) olen tykästynyt kovasti kirjoken lukuun siltä. Lähinnä nuukalle henkilölle ongelma on että ainakin Amazonissa kirjat tuntuvat maksavan ainakin saman kuin paperille painetut vaikka kustannukset jakelijalle ovat olemattomat.
VastaaPoistaHumma mennä klompsottelee. Puutarhatöissä. Aurankurjessa astua varvastelee herrasmiesviljelijä. Outo valinta kansikuvaksi. Mikko Niskanen olisi pannut itsensä vetämässä tukkikuormaa yhdessä suomenhevosen kanssa. Se on ikoninen kuva, eläväkuva.
VastaaPoistaMutta Braudelin kirjankansi onkin työnhedelmistä, kuten ne alankomaalaiset hedelmävatiasetelmat ja muut maallisen onnen ikonikuvat, joita museot väsymykseen saakka toistavat. Samaa kai mitä FBssä vai missä sähköautojansa/-kitaroitansa esittelevät.
Tuo aurakaan ei ole se malli, mikä Euroopan käänsi. Euroopan ikimetsät Suomenlahden etelärantaa myöten väänsi kokorautainen raskas aura. Sitä kiskomaankin tarvittiin hevosvoimia useampia. Piti kääntää syvältä sitä muhevaa multakerrosta. Siihen tarvitiin koko kylä, kartano ja alustalaiset. Feodaalisysteemi, kreivi ja maaorjat.
Se ulottui Suomenlahden etelärannalle saakka. Olen ihan käynyt katsomassa. Georg Otsilla mentiin, neukkulentokoneilla risteiltiin Tallinna Riika Vilna. Ja halveksittiin/ihannoitiin isäntiä. Hotelleina olivat tornit. Eka oli Viru ja samanlaiset baarit seuraavissakin rasteissa. Vilnassa sentään kummastelin kun väkeä paineli kirkkoon vaikka piti olla taikauskosta vapautettuja. Mutta maailman terävimmillä silmillä, suomalaisilla pääsi pian tasapainoon.
Sekaisin aloin mennä pääpuolesta kun aloin lukea noita Braudeleita. Aika kirjoittaakin syyte tälle Hesarin kolumnistille yllyttämisestä. Vaihtoehtoisten rikosnimikkeitten rimpsun ehdottelun jätän mediamme oikeustiedelausujille ja maisteritoimittajille.
Kapitalismin sivilisaatio seurasi tuota feodalismia, alkuun tietyin paikoin mutta heti etenkin paikkojen väliin "markkinoina" so. kaupunkeina ja satamina. Braudelin kakkososan kannessa onkin kauppiasäädyn mies kirjoituvälineineen, leimasin ja kirjettä hypistelee. Kirje on säätyveljelle vaikka Lyypekkiin. Kirje menee kuorman mukana ja toinen kirje tulee paluulastin mukana. Tämä internationaali on porvarien kesken, muurien ympäröimien kaupunkiasujien verstaiden, varastojen suojapaikka, rosvoparoonienkin varalta. Näitä ruvettiin sitten ohjaamaan ristiretkille Pyhään maahan ja rikaampaan islamiin, sitten kohta kyöhään Baltiaankin josta tulikin Saksaa kunnes 1900-luvulla monelaista muuta, viimeksi Natoa ja jotain EUta. Tai IMFää. Kohta Pankkiunionia.
Braudel 2 on The Wheels of Commerce ja 3. osa The Perspective of the World. Nämä julkaistiin Ranskassa 1979. Raskaasti lukemani ja osin taskukirjoiksi silppuamani laitokset ovat kukin 700 sivun mittaa ja paljon kuvia. Braudel oli 1949 julkaissut Filip II ajan stoorin Välimerestä. Minulla on siitä 1992 ilmestynyt The Mediterranean laitos. Se mainitaan lyhennelmäksi. Se on kuin kuvakirja ja mittaa silläkin liki 700 sivua. Huomaan pidelleeni sitä siivommin.
Tuossa 3. osassakin, globalisaatio osassa on vielä perspektiivi yksikkömuodossa. Ei olisi enää. Eikä kannen kuvassa olekaan. Itse kuvakaan ei edusta harmoonista näköisyyttä ja sitäkin idealisoivasti kuten 1. ja 2. kannet, vaan sellaista rosa liksomia. Vähän kubististakin ja dadaa. Jännä ja täyttä asiaa. Herkkupöytää palvelevat aasialais/arabikasvoiset länsikuosiin vaatetetut tyypit. Herkkuja nautii pöydän päässä intian indonesian kauppakomppanian herrat ja rouvansakin. Parilla valkonaamamiehillä on ikäänkuin kiinalaisharvainen harsottava parta. Yhdellä knallimainen lierihattu ja alla turbaania. Siis kaksi päähinettä päällekkäin.
Hinnat näyttävät olleen Filipp II 163,00 markaa ja 142,30 markaa osasta 3. ,alennus 30 % hahmottuu tarrasta. Kiva muistella. Luulin kai näistä jotain oppivanikin. Luin kerrankin Seurahuoneen kahvibaarissa kun Juhanna Vartiaisen isä, ahkera poleemikko ja libertalismin asialla, hieno herrasmies ja mieleen jäänyt moikkaustuttu, asteli ohi ja huomaavaisesti kysäisi mitäs luvun alla. Käänsin kannen esiin ja "joo´o, tunnettu nimi".
Nämä kapitalismin miehet, sääntöjen rikkojat ja omiensa asettajat kuninkaille ja piispoille, olivat alunalkaenkin treilaajia, diilien sopijoita, sarmasteita. Ihailen heitä ja kiitän mutta en euroakaan kadehtisi.Jukka Sjöstedt
Itse hain Braudelin sähköllä käyvänä ja PDF-versiona nimeltä tässä mainitsematta palvelusta ameriikissa, josta niitä saa maksamatta mitään. Hirmuinen määrä kirjallisuutta itse ilmeisesti digitoituina (ja suuremmin oikolukematta tekstintunnistuksen jälkeen). En ole moisesta edes varma onko mitään rikosta tapahtunut. Olen itsekin skannannut Saxon erään klassikon ja pannut sen läpi Acrobatin tekstintunnistuksesta, joten nyt mulla on se omana kappaleenani jossa tekstissä toimii Find. Uusi aika, uudet työkalut.
VastaaPoistaUusin konsti muuten sähkökirjoissa: ne on "vesileimattu" -- ostaessa on joka sivulla silmin näkymätön omistuskirjoitus, ostajan nimi siis, estämässä kappaleen levittämistä kenelle tahansa. Entinen tyyli oli käyttää DRM-tekniikoita jotka suoraan estivät kappaleen siirtämisen toisille (ja aiheuttivat käyttäjälle melkein aina vaikeuksia).
Jäin kätevästi johdateltavana tomppelina tuumiskelemaan mikä oli alkuperäinen mainoslause. Kindle Paperwhite - Now available in Military Grade version? Lujaa luettavaa maanpuolustajalle? Uskottava puolustuskyky - nyt uusi entistä uskottavampi?
VastaaPoistaE-paper lukulaite ei oikein taida taipua Military Grade-spekseihin, koska sanovat näyttöä araksi. Minun tilaamani vaihtoon mennyt android-tabletti saattoi vaurioitua matkalla, laatikko oli UPS:n jäljeltä aika tönityn näköinen "handle with care"-tarroista huolimatta.
PoistaNiinku et miks siin lukee ups isoilla vai?
PoistaWhat we have here is a minor malfunction.. better than a major one, innit.
Upseerismiesten edellytettin aiemmin ostavan vyönsä ja raamattunsa. Kaksi oli hyvä määrä, taskuun mahtuva ja helpommin luettava. Sain sellaiset perinnön yhteydessä, vyökin on vielä aivan käyttökelpoinen vaikkei siinä ole alleviivauksia.
Jaska Brown Jaskan pauhantaa -blogissaan taannoin listasi viruskriisin aikaansaamia: kaikki tavoitteet saavutettu.
VastaaPoistaTämäpä kerrassaan törkeää, että täällä saattaa olla joku joka ei edes ole voinut kuvitella olevaksi tilannetta jossas inha pikku virus saa puolueissa aikaan enemmän kuin insinööri jaksaa nauraa.
Maailma tarvitsee tyyppejä. "Kato aina löytyy idiksii vaikkei ois midiksii..."
Luovuus löytää purkautumistiensä, lapsi on terve kun se leikkii mutta poliitikko jossei osaa lopettaa.