Sivun näyttöjä yhteensä

13. marraskuuta 2019

Aikaa taikaa




Malcolm Gladwell ei ehkä ole Suomessa kovin iso nimi. Mustien joutsenten Taleb on, samoin David Kahneman ( Ajattelu, nopeasti ja hitaasti). Uusin kirja ”Sinisilmäiset”  on mainio luettava, mutta minulla on viiruja sukissa. Oli helppo todeta etteivät sukat pyörineet jalassa.

Sitä vastoin ”Outliers” eli ”Kuka menestyy ja miksi” sisältää ainakin kolme ajatusta, ja se on tilastollisesti todella paljon.

Huomasin omaksuneeni tuosta kirjasta pari esimerkkiä. Luin kirjan 2008 enkä tiedä, kenelle sen annoin. Muidenkin paljon käyttämä keskustelun repliikki 10 000 tunnin harjoittelusta on esitetty seikkaperäisesti tuossa kirjassa. Lahjakkuus ja älykkyys ovat harhaanjohtavia ja epämääräisiä käsitteitä.

Samalla kun käsitys älykkyysosamäärästä (ÄO tai IQ) osoittautui riittämättömäksi ennakoimaan edes opintomenestystä, saati pärjäämistä elämässä sana ”nero” lakaistiin nolostuneesti maton alla. Niinpä käytän sitä sanessani ettei Mozartin tai Beatlesien neroudesta tule erimielisyyttä. Gladwell kertoo, että noustessaan suureen julkisuuteen he eli siis Beatlesien joukossa ainakin McCartney ja Lennon, olivat harjoitelleet tuon 10 000 tuntia. Mozart oli ihmilapsi soittajana, mutta ensimmäiset edelleen mestariteoksina pidetyt sävellyksensä hän sai valmiiksi soitettuaan ja tehtyään yli 10 vuotta tavanomaisempaa musiikkia. Ja siis Beatlesilla oli se pitkä Hampurin kausi, jolloin he soittivat seitsemän yötä viikossa kuuden tunnin settejä oluttelttabordelleissa. Voi kuvitella, että joku sanoi toisille että mitä jos opettelisimme aikamme kuluksi neljännenkin soinnun.

Ja kummallinen ympäristö johti omaperäisyyteen, kun ei ollut ketä jäljitellä. – Liian harvoin sain keskustella Toivo Kärjen kanssa kahden. Mutta minulle hän sanoi huutaneensa ääneen nähtyään ”Yesterdayn” ja ”Michellen” nuotit: nero!

Minua viehättää suuresti Gladwellin esitys syntymäajankohdan tarkasta valinnasta. Olen kirjoitellut tekstiä käyttäen esimerkkinä isääni ja toistellut Suomen Ihmettä – kymmenessä vuodessa 100 000 suomalaista perhettä nousi alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan.

Meidän perheemme oli yksi niistä, ja näen paljon vaivaa osoittaakseni, ettei kysymys ollut etevyydestä saati lahjakkuudesta. Hyvä onni alkoi siitä, että isäni oli syntynyt 1921, närväpäisenä äitinsä ja tätinsä leillikki, ja säästyi sodista hengissä, vaikka läheltä piti.

Gladwellin esimerkki on meille etäinen. New Yorkissa toimi vuonna 1900 12 000 juutalaisten maahanmuuttajien ompelualan pikkuyritystä. Taustalla oli vanhassa maassa opittu ammattitaito (ompeleminen). Kirjoittajan esimerkkihenkilö miettii kovasti tuotetta ja hoksaa: essuja pikkutytöille, ja alkaa leikata ja ommella näppärän vaimonsa ja sitten lastensa kanssa.

Pukukangas oli (huonoa) villaa eli loputonta, työlästä pyykätä. Essu oli puuvillaa. Kun menin kansakouluun 1951, esiliina ja sen taskussa suorastaan puhdas nenäliina oli tytöille pakollinen varuste. Opettaja käski.

Suurin osa luutnanteista luki metsänhoitajiksi, osa lakimiehiksi. Hillitön työnteko opiskellessa jäi tavaksi. Isäni asui opintoihin käyttämänsä runsaat kaksi vuotta vanhempiensa yksiössä, jossa majaili myös neljä nuorempaa veljeä, siis 7 henkeä, ja kamarissa vuokralaisia. Valmistuttuaan hän ryhtyi harjoittamaan kahta ammattia ja kuutta aikaa vievää harrastusta kuten mieskuorojen perustamista ja johtamista, kunnanvaltuustoa ja pitkiä tunturiretkiä. Haukkumanimi oli Jokapaikan Kemppinen.

11 kommenttia:

  1. Kuinka sattuivatkin, Lennon & Mccartney syntymään samaan kaupunkiin, ja asuivatkin lähellä toisiaan. Ja vielä Harrison, Ringoakaan väheksymättä. Beatlet, varsinkin Lennon olivat oikeasti kapinallisia, vaikka heitä kiltteinä pidettiin. No rollarit taasen olivat bisnevainuisia yliopistopoikia.

    VastaaPoista
  2. Lahjakkuus voi olla epämääräinen käsite, mutta yhdessä harjoittelun kanssa vain se vie huipulle. Tiedän tämän sekä omasta kokemuksestani että vuosien puuhailusta monenlaisen nuorisourheilun parissa.

    Lahjakkuus liittyy aika isoksi osaksi geeneihin. Esimerkiksi Lauri Markkanen saisi harjoitella vaikka miljoona tuntia, mutta ei pelaisi NBAssa, ellei sattuisi olemaan 213 cm pitkä. Kemppisen mittaisena pääsy kolmosdivariinkin tekisi tiukkaa... (kolmosen pelaajat ovat oikeasti hyviä).

    VastaaPoista
  3. Mistähän tuo ajatus, että suurin osa luutnanteista olisi lukenut metsänhoitajiksi, lienee peräisin? 1940-luvulla metsänhoitajia koulutettiin vuosittain reippaasti alle sata vuodessa. Luutnantteja oli tuhansia, joten ei heistä kuin vähäinen murto-osa voinut omistautua metsätieteelle. Onneksi. Kyllä isänmaa tarvitsee älykkäitä ihmisiä muillekin aloille. Lisäksi metsätiede oli harvinaisen elitistinen ala, koska opiskelijoilta menee kesä, pari kenttäkurssilla, mikä tarkoittaa kesätyötienestien jäämistä sivu suun.

    Luutnantit edustivat kyllä armeijan parasta ainesta. Suurin osa luutnanteista oli sotinut koko jatkosodan läpi upseerin arvossa, koska ei luutnantiksi ihan heti noussut. Käytännössä useimpien oli varmaan pitänyt saada vänrikin natsat viimeistään 1942 eli piti olla viimeistään ikäluokkaa 1921 tai sitten vapaaehtoisena riviin mennyt. Ja ennen kaikkea piti olla onnekas. Monelta jäi sota kesken. Teksti Niinisalon reserviupseerikoulumuistomerkissä koskettaa:

    RUK 1939–1945
    Koulutettiin 16037
    Kaatui 2184
    Haavoittui 8736

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon Niinisalon muistomerkkiin eivät sisälly "tärähtäneet".Isäni (1918-1990), keskikoulun vapaaoppilaana suorittanut, kävi välirauhan aikana Niinisalon. Kivimäellä on kirjassaan "Murtuneet mielet" näitä upseerilukuja. Karkauspäivänä 1944 isäni kyydittiin taakse Tapparin-Lumisuon lohkolta. Virallisen sotapäiväkirjan mukaan vihollisen kaiutinlähetys toitotti silloin "jotain syntymäpäivää". Selvitin, että Stalinin tytärhän se. Asemasotavaiheessa, näennäisen toimettomuuden tilassa, hermot olivat kireällä. "Ltn X sairaalaan", kuului sivistyneen upseeritoverin lakoninen sotapäiväkirjamerkintä. Se päiväkirja on ainut säilynyt isäni yksiköstä. Isäni luki rintamalla Shakespearen koottuja ja opetteli ulkoa Mannisen Homeros-käännöksiä. Odysseuksen ulkoluku jäi häneltä puoliväliin. Lisäksi hän opiskeli siellä jossakin Kansanvalistusseuran kirjeopistossa ranskaa. Kaikki eivät olleet Lampunjalka-Rokkia. Siviilissä isäni sai julkaistuksi kaunokirjallisuutta kaupallisilla kustantajilla (WSOY). Sodasta hän ei kirjoittanut mitään. Sen verran jälkipolviin isän kohtalo vaikutti, että jo edesmennyt vanhin veljeni, rannikkojääkäri, oli Ranskan muukalaislegioonassa kaksi viiden vuoden sopimusta peräkkäin. Minut koulutettiin reserviupseeriksi linjojen väliin, ja keskimmäinen veljemme palveli varusmiehenä ilmavoimissa. Meidän pojissamme on sivareita. Isäni sai yliluutnantin natsat postissa, kun se arvo tuli käyttöön Suomen armeijassa.

      Poista
  4. "Isäni asui opintoihin käyttämänsä runsaat kaksi vuotta vanhempiensa yksiössä, jossa majaili myös neljä nuorempaa veljeä, siis 7 henkeä, ja kamarissa vuokralaisia." Moni suku ei tähän pysty kykenemään.

    VastaaPoista

  5. Asiaan liittyy jos mitä. Ettäkö riski kukkaruukun putoamisesta kadunkulkijan päähän olisi laskettavissa tai se että joku heittää kadunvarresta sähköpotkulaudan auton eteen ifille kimurantiksi. No on kai ne periaatteessa, ja somepuuska yllytettävissäkin ja somettahan se kukkaruukkuasia kai monasti olikin juorupeilien aikoina.

    Taleb irvisteli rahapelaajien itsesuggestiota nämä kun lopettivat piin arvon desimaalien lukemisen tai gaussinkäyrän tihraamisen ennen sitä ääretöntä. Kuolivat kai kesken.

    Ville Niinistö arveli Suomen voittavan 3-0 ja Arhinmäki herkisteli muuten vain. 3-0 kerroin illalle ei korkea ole, eikä 0-3 :kaan. Jotenkin joutava tuo Musta joutsen. Eihän se edes 2008 ollut mikään ylläri. Aika paljon rahaa oli sen ilmaantumisen puolesta pantu likoon. Koska asia tiedettiin vanhastaan. Paniikki seuraa toistaan.

    Joskus natsaa. Ja noilla markkinoilla helppoheikit lietsovat ja kaveri pimennossa pihdillä sohii ankkuriköysiä poikki. The greatest deal ever kirjoittajalta tuli samasta hiekkalaatikosta ihan uutta kakkua. Edellinen oli veto US subrime ja jälkimmäinen Renaissance rahaston erä erältä jatkuneesta voittoputkesta silkkojen taloustilastojen parissa. Tässä ei käy lähtettää kansakoululaista sekatavarakauppaan ja panna tilille vaihtorahasta. Ei rahapohja ole kylätie vaan suo. Ja tulos on leffassa Kiitos tilauksesta.

    Uskoisin että Jim Simonsin Renainssance fundin itu on sen etulyönnissä ymmärtää yksi sula rautalanka yhtälöstä ja se on rahan venyminen masuuunissa BIS realityssä, josta rahakoneen vauhtipyörien erikeskoisuus ja keskipakoisderivaatat on otettu hanskaan. Siis kerrankin oikeasti rahaa rahalla. Eli haudo uusia Mustia joutsenia. Innovoi uusia objektiivisia havaintosarjoja ja pane ne taseeseen -tulkittaviksi. Kohta on lisää rahaa KeskuspankkiValtion kämmenellä. Ime mettä pillisi täydeltä. Iske kivestä vettä.

    Juuri tässä kohtaa matematiikka lyö huttaa ja taloustiede naurattaa. Vain sopimusjuridiikka ja sen ihmisarvo "vapaus" jää kentälle ja vie potin. Lisää säkeitä teknoeliitti leipurien tyrkätä sormensa paisuvaan taikinaan eikä kukaan huomaa mitään, vähiten puuterisokeri-sokaistut post-sosiaalikymmenystensä arvoiset narsistit. Eduskunnassakin 160 hengen enemmistö.

    Nyt on ilmassa muutosta mikä kielii siitä että asiasta on kaiken aikaa tiedetty hienoissa seminaareisa. Vaan onko suomi ollut kyllin selkoa priimuksille ?

    Pitemmittä koittamisitta. Tuo Ken Loachin uusi shakespeare bergman on arkisista arkisin. Ihan kuten sekatavarakauppa käynti. Vaan kun siinä kohtaa toisia ja toinen ihminenhän on taivas tai helvetti ja loiskiehuttaa uutta padallista. Nerokas viheliäisen keikka-postimies-attento-kotikäynti-kikkailu ihmisarvottomuushan sieltä silmille heitetään oli mitä maskaraa tai rähmää vaan. Vaan ei sontakaan nenättä haise.

    Elokuva on täynnä ohimenevästi viskattuja paljastuksia ja asioidentila valokiilojen pyyhkäisyjä. Sen vain sanon ettei näistä selvää saa, siis valkokangas näy ilman vanhanaikaista työlästä sivistystä elikkä raamatunaikaista premissipohjaa.

    Hyvää matsia ja eurolotossa kai 60 milj. jättipotti. Suomeen tulee vaikka asiamme jo komissiossa että eikö nuo muuta tee. Veikkaa löhöö ja haiskahtaa. Ei vissiin kun mustajoutsen osumia fennoille putkeen. Ja esivaltansa?, ottaa rahapeliautomaatit pois.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tässä vuosien takaisia Kemppisen blogikirjoituksia. Siihen aikaan Sjöstedt kirjoitti aivan ymmärrettäviä kommentteja. Nykyään nämä ovat aivan käsittämätöntä sekasotkua. Ei edes tajunnanvirtaa. Kun ei se tajunta virtaa, vaan jumittaa pahasti. Sääli.

      Poista
  6. Kommentoin Erastotenesta "tärähtäneestä" isästäni. Lisäisin vielä, ettei hän siis palannut enää rintamalle. Yliluutnantin natsojen lisäksi sattui toinenkin juttu: isäni ei viihtynyt pitkään missään työpaikassa sotien jälkeen. Oli ahtaajanakin. Vanhempani erosivat. Mutta kun isä tapasi sattumalta 1950-luvulla Erottajan kusiputkassa siviilitöihin siirtyneen sodanaikaisen esimiehensä, urkeni uusi ala ja vastuulliset, hyväpalkkaiset esimiestehtävät. Sellaista se oli silloin. Sotapäiväkirja taas jatkui Vuosalmelle saakka, ja siellä kaatui kaksi nuorta täydennysvänrikkiä samoista tehtävistä, joissa isäni oli ollut. Kaksi haavoittui vaikeasti. Saattaa kuulostaa saatanan tekopyhältä, mutta olen selvittänyt heidän hautapaikkansa... Meikäläisten neljännestä polvesta ensimmäinen oli jo kutsunnoissa ja saapuu Saksasta Suomeen suorittamaan asepalvelustaan. Yläasteella ja lukiossa näyttävät olevan hekin lähtökuopissa kohti Suomen raskasta. Tämän kirjoittaminen oli minulle tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän lukeminen oli minulle kuule liki yhtä tärkeää. Kiitos, että kerroit. Yliluutnantin poika minäkin. Isäni oli tykistössä, selvisi sodasta lievin haavoittumisin, sekä henkisesti että fyysisesti. Tai mistäs minä näistä psyykkisistä haavoista tiedän, en mistään, en hänen päänsä sisälle ikinä päässyt. Mannerheimin kuva oli hänen työhuoneensa seinällä, alla monta sodasta saatua mitalia, tai siis niitä pahvisia kunniakirjoja; kansakoulun johtajaopettajana toimi, mutta sodasta ei ikinä puhunut mitään. Tai ei ainakaan minun kuullen.

      Poista
    2. Isäsi (ja sukusi) tarina kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Kiitos kun kerroit.

      Onko liikaa pyydetty, että kertoisit millaisia kirjoja isäsi kirjoitti?

      Poista
  7. Toennii, minunkin serkuistani yksi vanhimpia valmistui sodan jälkeen metsänhoitajaksi ja hänen pikkuveljensä lakimieheksi. Tämän metsänhoitajan isä oli metsäteknikko ja suuri herra maalla 20-luvulla sivuvaunullisella moottoripyörällä ajellessaan, niin kerrotaan. EG

    VastaaPoista