Valehtelin innoissani. Oikeastaan niitä metsänhoitajia ei
niin hirveästi ollut sotien jälkeen opintonsa aloittaneiden rintamamiesten joukossa,
mutta innostuin kuunneltuani muinoin, miten metsätalon pakollisille luennoille
ei mahtunut edes portaille istumaan.
Vasta nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että mielessäni
varmaan kummitteli sekin vuosi, kun luennoin itse yleistä oikeustiedettä ja
pieni juhlasali oli koko ajan täynnä. Ilmoitin tiedekunnalle, että nyt kyllä
riittää. Joku – muistelen että se olisi ollut Klami – oli määrännyt luentoni
korvaamaan joitakin vieroksuttuja kirjoja. Siksi oli järjestettävä myös
luentokuulustelu, ja joulun ajan luin tenttivastauksia, joita oli 537
kappaletta, laajuus 4 – 12 konseptipaperin liuskaa kukin, käsiala lähes
poikkeuksetta sanoin kuvaamattoman epäselvää ja esitystapa yhtä löysä kuin
omani.
Muistelen että eräät luennoitsijat olivat itse kandia
lukiessani 64-67 keksineet hyvän konstin. He lukivat itse kirjoittamaansa
kirjaa ääneen niin epäselvällä äänellä, ettei kukaan kuullut mitään. Paikka oli
tyypillisesti Porthanian kolmonen.
Pointtini saattoi jäädä epäselväksi. Malcolm Gladwell puhuu
opintojen ”aikaikkunasta” ikään kuin olisi itse keksinyt asian. USA:ssa sodasta
palanneiden opintoja tuettiin monin poikkeuksellisin keinoin. Puheesssa
mainitaan vieläkin ”G.I. laws” eli rintamamieslait. Heillehän rakennettiin,
hyvänen aika, kokonaisia lähiöitä (Levittowns).
Kysyisin ystävällisesti nykykollegoilta, onko tutkimukset
tehty. Suurten sukupolvien pysyvä muutos ylioppilaiden taustaan tuli
1960-luvulla, mutta tämä rintamamiesten buumi oli ehkä vielä rajumpi.
Mannekiinina mieleen tulee Mauno Koivisto. Toinen esimerkki olisi traaginen, Mannerheim-ristin
ritari Paavo Koli, joka luki itsensä sodan jälkeen tohtoriksi, professoriksi ja
josta tuli ylipiston rehtori, mutta mieli murtui. Syntynyt 1921.
Nykyisin haluaan paheksuakin ministereiden ja muiden muka
liiallista avustajakaartia. Ministerit ja ylijohtajat joutuvat ratkaisemaan
asioita, joita heillä ole mahdollisuutta osata. Heillä on parempaakin
tekemistä. Käytännön esimerkki: toimiva verolaki.
Sotien jälkeisen sukupolven lakimies meni usein ensin ASO:on
eli ministeriön asutusasiain osastolle. Se oli Veikko Vennamon putiikki, joka
käsitteli paikallisten lautakuntien ratkaisemat maanhankinta-asiat eli evakkojen
ja rintamiesten asutuksen.
Suuri poliittinen kysymys on nyt, tuhoavatko kokoomus ja
perussuomalaiset liittoutumalla keskustapuolueen rippeetkin. En povaa.
Huomauttele vain virkamiesten tai, se on muinainen nimitys, viran tai toimen
haltijoiden sisäänajosta moniin keskeisiin tehtäviin. Lakimiehiä oli ”ekstroina”
lääninhallitusten lisäksi hovioikeuksissa paljon. Ekstra oli määräaikainen,
ylimääräinen virkamies. Sellaisena aloitin muuten itsekin 1975. Eräs tietämäni
toimi postinkantajana opiskellessaan. Toinen hankkiutui rautatiehallitukseen valmistuttuaan.
Tuo aikaikkunatutkimus on myös vaikea. Sota rikkoi ihmisiä
ja sen vaikutukset näkyvät ainakin kolmannessa sukupolvessa. Pitäisi laskea
epäonnistuneet, mutta milläpä poimit enää juopot pikkuvirkamiehet tai kelmeiksi
tiedetyt nurkkka-asianajajat?
Milläpäs erotat sodan vaikutukset jostain kolmannesta sukupolvesta. Kun on niissä rauhanaikaa kohta kymmenen sukupolvea eläneissä ruotsalaisissa samanlaisia alkoholisoituneita ja elämänongelmaisia kuin suomessakin.
VastaaPoistaSuuresta sotainnosta.
Poista"Suuri poliittinen kysymys on nyt, tuhoavatko kokoomus ja perussuomalaiset liittoutumalla keskustapuolueen rippeetkin. "
VastaaPoistaNielaiseeko tämä politiikan musta aukko myös demarit, kuten nyt vähän näyttää? Miten silloin käy ikimuistoisten demari- ja kepuläänitysten virkakunnassa?
Valtiolla on palkollisia enää puolet siitä mitä 1990-luvun lopulla. Niistäkin vain osa on virkamiehiä, ja näistäkin vain pieni osa sellaisia, joilla on jotakin poliittisesti noteerattavaa valtaa. Muutamat yksittäiset virat kuten Kelan pääjohtaja ja todellinen vallankäyttäjä VM:n kansliapäällikkö vain tuppaavat nousemaan mediahuomioon. Loput merkittävät menisivät nykyistäkin varmemmin kepulle, jos soteen liimattu maakuntahallinto toteutuu.
PoistaEi ole todennäköistä.
PoistaPolitiikan luonnonlain mukaan, kun populistinen puolue, sanotaan vaikka persut, kohtaa kannatuksen kasvun kautta lopulta vastuun, tapahtuu "annihilaatio". Reaktiossa puolue lakkaa olemasta ja jäljelle jää vain myrkyttynyttä mieltä niin kannattajakunnassa kuin toimijoissakin.
Valtaan päästyään persut saattavat konsteillaan puoluepolitisoida epäpoliittisen virkakunnan, esimerkiksi poliisin. Siis sotienjälkeisen punaisen Valpon ja Liikkuvan poliisin härskiin tyyliin. Tai samanaikaisen Tsekkoslovakian. Tällainen Unkarin ja Puolan nykyfyyrereiden tyylinen kaappaus tietysti edellyttäisi myös oikeuslaitoksen haltuunottoa. Persuenemmistö eduskunnassa olisi karmeinta, mitä tälle maalle voi tapahtua. Uhreina eivät olisi pelkästään ps:n kaikissa mahdollisissa yhteyksissä esiin nostamat erilaiset etniset, vaan me kaikki.
Poista"annihilaatio"
PoistaOn siis niin, että persujen hallitukseen pääsyn jälkeen ihmiset heti lakkaavat olemasta mm. sitä mieltä, että
- "sellaista rahaa, jota ei ole, ei voi jakaa" - vai mennäänkö edelleen A. Rinteen mallilla
- Suomi ei voi ottaa rajoittamattomasti sosiaaliturvansa piiriin kaikkia niitä, jotka tänne pyrkivät, vaan että pannaan pientä rajaa tälle vaikka yhteisin EU-toimin, kuten mm. Halla-aho esittää.
- Suomen ei tule ajaa oman suhteellisen puhdasta tuotantoaan maihin, missä saastutus on vahvaa
-päiväkotilasten maitoannoksen puolittaminenn, yms. höpsötteöly eivät ole järkeäviä ilmastotoimia tilanteessa, jossa esim. Puola ja Saksa edelleen polttavat hiiltä huomattavan pidäkkeettömästi - ja paljon.
- yhteiset velat Etelä-Euroopan kanssa ja yhteisvastuut vaikkapa pankeista ei ole kovin hyvä idea - ei myöskään "alati syvenevä" liittovaltiokehitys muutenkaan
- jne.
Vahva juttu siis tuo annihilaatio?
Oisko noin?
PoistaToimin 60-luvulla opiskeluaikana viinakaupan kausimyyjänä. Valmistuttuani jouduin lähettämään rattijuoppoja vankilaan. Enimmillään 15 rattijuoppotuomiota päivässä. Ensinmainittu työ tuntui mielekkäämmältä kuin jälkimmäinen.
VastaaPoistaSeconds Out - avustajat kehästä...
VastaaPoistaKiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)
VastaaPoista"He lukivat itse kirjoittamaansa kirjaa ääneen niin epäselvällä äänellä..." kuulosti jotenkin tutulta. Vanhin poikani sanoi 80-luvun alussa, että Teknillisen korkeakoulun sähkötekniikan luennoilla "vanhat ukot lukee jotain papereista mumisten". Luulisi nyt jo tyylin vähän muuttuneen. EG
VastaaPoista