Rahvaanrunoilija Paavo Korhonen runoili Rautalammilla ja kuoli 1840. Elias Lönnrot poikkesi tapaamassa, kirjoitti muistiin ja julkaisi 1848. Lönnrot valitteli kirjeessään, että tämä Vihta-Paavo oli niin mahdoton juoppo.
Itse arvelen, että kansanrunoutemme suurten nimien takana oli muun ohella laulajien persous päihdyttäville aineille ja lahjonta. Lönnrot itse vieroksui väkeviä.
Lönnrot oli selvästi 1800-lukumme suurin lahjakkuus ja ensimmäinen ja viimeinen mestarismies, joka tuli toimeen sekä suomeksi että ruotsiksi kenen kanssa tahansa. Tänäkin päivänä se olisi korkeammissa piireissä harvinainen saavutus.
Kalevalan poikkeuksellinen arvo ymmärrettiin laajasti. Lönnrot ei viitsinyt lähteä edes Saksaan professoriksi, vaikka pyydettiin. Hänen kirjeenvaihdostaan hahmottuu jotain aivan muuta kuin pölyttynyt pölkkypää.
Lieneekö Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ansiota, että kuin enimmäkseen kaavamaista Snellmania on pidetty esillä jatkuvasti, Lönnrotista on vain 1920-luvun elämäkerta (Anttila) ja sitten vain kumea hiljaisuus.
Tiedän ja ymmärrän, että runomuoto sinänsä ja Kalevalan kieli vaatii nykylukijalta hiukan ponnistelua. Mutta kielen ja kieliyhteisön rakentajana Lönnrot oli samaa uskomatonta luokkaa kuin kiusankappale Kivi. Kalevalassa esimerkiksi loppuruno (Marjatan poika) ja esimerkiksi Kilpalaulanta näyttäisivät olevan hyvin selvästi määrätietoisen kirjoittajan eli siis Lönnrotin työtä.
Nimismies Kokista
Ruunun Kokki, Jämsän Kokki, Rautalammin Kokki,
Reikänuttu, paikkapöksy, takkukarva takki;
Kokki jota kypsen kysyi, kypsen kyllä tiesi,
Reikänuttu, paikkapöksy, takkukarva takki;
Kokki jota kypsen kysyi, kypsen kyllä tiesi,
Kypsen tehdä taitamatta, kypsen kyllä löysi.
Kokki jota koiran juonet kaikki kyllä tunsi,
Kokki jota koplotella miehen taskut taisi.
Kokki jota koiran juonet kaikki kyllä tunsi,
Kokki jota koplotella miehen taskut taisi.
Ruunun roisto, Jämsän jättö, kowan onnen Kokki,
Rahan kurri, welan herra koko tämä Kokki;
Monen miehen mieltä myöten teki tämä Kokki,
Jolla oli, siltä otti, peijakas kun petti.
Rahan kurri, welan herra koko tämä Kokki;
Monen miehen mieltä myöten teki tämä Kokki,
Jolla oli, siltä otti, peijakas kun petti.
Siinä armo sekä hirmu rinnatuksin pantiin,
Että aiwan äänetönnä iso aika oltiin;
Kaikki pere pelästyypi: "mitähän nyt tehdään,"
Kokki kovin wihastuupi: "kyllä se nyt nähdään".
"Elä suutu, hywä herra, kyllä minä annan,
Kun ma katson kassojani, tasan tästä pannaan".
Että aiwan äänetönnä iso aika oltiin;
Kaikki pere pelästyypi: "mitähän nyt tehdään,"
Kokki kovin wihastuupi: "kyllä se nyt nähdään".
"Elä suutu, hywä herra, kyllä minä annan,
Kun ma katson kassojani, tasan tästä pannaan".
Itse Kokki rahat luki, näitä meillä nähtiin,
Halttunen se wärkit hankki, joilla kirjat tehtiin.
Heti kohta kestinkihin ukko akkoinensa
Kutsuttihin kirkkotieltä, wanhin poika kanssa.
Halttunen se wärkit hankki, joilla kirjat tehtiin.
Heti kohta kestinkihin ukko akkoinensa
Kutsuttihin kirkkotieltä, wanhin poika kanssa.
Piti wiedä wiinakannu, josta suuhun saatiin,
Kuiwa ol´ se kahwipannu, mitäs sille taittiin.
Eipä Kokin kestingissä haihtun´t miehen hattu;
Se ol´ harwa wiinaryyppy, joka siellä sattui.
Kuiwa ol´ se kahwipannu, mitäs sille taittiin.
Eipä Kokin kestingissä haihtun´t miehen hattu;
Se ol´ harwa wiinaryyppy, joka siellä sattui.
Wiekää weikot welkakirjat, kyllä Jaakko jaksaa,
Yhtä haawaa saatte rahaa, Kokki kaikki maksaa;
Mutta pienet welkamiehet yksitellen menkää,
Ett´ei Kokki, welan herra, paljoutta pelkää!
Weitset, piiput, wiinaryypyt, kaikki hän ne maksaa,
Säkit, kontit, saawit, pytyt, tämä welkasaksa,
Yhtä haawaa saatte rahaa, Kokki kaikki maksaa;
Mutta pienet welkamiehet yksitellen menkää,
Ett´ei Kokki, welan herra, paljoutta pelkää!
Weitset, piiput, wiinaryypyt, kaikki hän ne maksaa,
Säkit, kontit, saawit, pytyt, tämä welkasaksa,
Woit ja talit, kenkäparit, waikka mitä otti,
P a l s a r i n se poikinensa ottamassa woitti.
Tämä Kokki Kokin poika Kokin koulut käynyt
Konstillisen Kokin mahdin koulusta on tuonut.
P a l s a r i n se poikinensa ottamassa woitti.
Tämä Kokki Kokin poika Kokin koulut käynyt
Konstillisen Kokin mahdin koulusta on tuonut.
Jämsän joki, Rautalampi tämän Kokin tietää,
Ett´ei tämä Kokki ole, joka puuron keittää.
Kokin pitää pitäjästä ahkerasti ajaa,
Ett´ei tämä Kokki ole, joka puuron keittää.
Kokin pitää pitäjästä ahkerasti ajaa,
Kerustella keittämistä, särwintä ja suolaa,
Muuta kanssa kaikenlaista, josta soppa syntyy;
Kokit ne ei paljon puista, keittohon ne tyytyy.
Muuta kanssa kaikenlaista, josta soppa syntyy;
Kokit ne ei paljon puista, keittohon ne tyytyy.
Ad Omnia: kirjoitan väärän päivän ja asian kohdalle -
VastaaPoistakas kun kukaan ei ole maininnut oululaisen prfoessorin toimista Mannerheimin kuvan poistamiseksi opiskelijatilan seinältä, että Mannerheim oli Suomen tasavallan presidentti.
Näitä kuvia - kaikki presidentit, on seinällä muun muassa Korkeimmassa oikeudessa ja Valtionevostossa.
Rivissä on mukana yksi rikoksesta vankilassa istunut, Ryti.
Itse hahmotin asian näin: Opiskelijatilassa, joka on kaikkien ohikulkijoiden nähtävissä, on pidetty seinällä sotilasasuisen
Poistamiehen kuvaa. Kyse on opettajaksi opiskelevista, ja kansalaisten tulkinnat seinällä olevan miehen merkityksestä eivät ole yhdensuuntaisia. Siksi.
"...kansalaisten tulkinnat seinällä olevan miehen merkityksestä eivät ole yhdensuuntaisia. Siksi."
PoistaOnko siis ajatus se, että opettajiksi opiskelevat leimautuvat yhteen sotilashenkilöön ja entiseen presidenttiin, jonka kuva sattuu olemaan käytävän seinällä, niin voimakkaasti, että he eivät sen jälkeen pysty suhtautumaan hänen toimintaansa kriittisesti?
Tarkistuskysymys: olisiko tilanne yhtä vakava,jos käytävän seinällä olisi sattunut olemaan vaikkapa toisen entisen presidentimme Tarja Halosen kuva? Eivät kansalaisten tulkinnat Halosestakaan ole alkuunkaan "yhdensuuntaisia".
Aikanaan Pahkasika-lehti yritti tehdä parodiaa tämän tyyppisestä toilailuista, mutta joutui toteamaan, että ei pärjää, koska tyypit tekevät sen niin paljon hurjemmin itse.
Varmuuden vuoksi sanon, että olen kaukana kaikesta persuilusta, mutta tuollainen entisen tasavallan presidentin yksittäiseen kuvaan puuttuminen on paitsi perusteetonta, myös hölmöä ja epäviisasta, eikä taida myöskään kuulua minkään opetusvirkailijan valtuuksien piiriin.
PoistaMonihan siitä on maininnut, ihan niissä uutisissakin, minäkin muualla, mutta en täällä Kemppilän puustellissa. Täällä kun on niin fiksua väkeä, että sitä olettaa jokaisen sen tietävän muutenkin.
PoistaProfessori P perusteli vaatimustaan sillä, että eräs hänen sukulaisensa oli teloitettujen joukossa. Aika omituinen perustelu... samoin kuin sekin, että Mannerheim olisi ollut talvisodan jälkeen rotuajattelun kannattaja. Miksei jo ennen?
Mutta kyllä saatana se niin on, että Mannerheimin ratsastajapatsas Kiasman edessä on kaadettava. Tai ei helkkari... syytönhän se hevonen siihen on. Riistetään vain Murha-Kustaa alas ja nimetään patsas Suomalaisfasistien sortamien tammojen rauhanpatsaaksi.
Yleensä entisten presidenttien kuvat ovat ryhmissä jossain huoneessa, koska niille ei parempaakaan paikkaa ole löytynyt.
PoistaJoten, jos seinällä on yksittäinen entisen presidentin kuva, niin toki siinä ryhtyy miettimään mitä ripustaja haluaa sanoa.
Onko kyseessä esim. post-modernistinen vitsi, jolla halutaan halventaa kuvan palvontaa?
Huono historian tuntemus?
Aito "palvonta"/kunnioitus?
Jälkimmäisestä voisi olla esimerkkinä T.Halosen, ensimmäisen naispresidentin, kuva naisopiskelijoiden yhdistyksen seinällä.
Toki siitäkin joku demari-kaunainen (persu) ottaisi huolia.
Kiitos Elias Lönnrotin mainitsemisesta. Kiitos Elias Lönnrotille suomen kielestä, kasvitieteestä, lääketieteen kansanomaistamisesta, sanakirjatyöstä, virsien teksteistä, ja suomennoksista, mesenaattina toimimisesta - ja Kalevalasta.
VastaaPoistaMonipuolisia ihmisiä meillä ei ole arvostettu, lähinnä siedetty. Eikä Elias Lönnrot ollut poliittinen, vaikka köyhän kansan puolta pitikin.
Lisää Lönnroteja!
".. Pitoin, ja erinomattain häihin oli Korhonen aina toivottu vieras, joissa hän, tuopin ääressä, useen iloisia lauluja lateli: niinkuin tämän juoma veisun: Noh miehet, miehet veikkoset, j. n. e., joka on jo monasti räntätty.
VastaaPoistaKoska Paavo kerran havaitti tämän voiman luonaan, tuli vähitellen sen harjoittaminen hänellen tarpeelliseksi, ja niin kokoon pani hän ne runot, joitenka sisällenpito ja rikkaus tulevaisinakin aikoina tuottavat hänelle niin suuren ja etuisan nimen Suomen runoseppäin joukossa.
Isänsä kuoltua tuli hän, niinkuin vanhin poika, isännäks taloon. Vaan koska hän luontonsa jälkeen, rakasti huoletointa elämätä, antoi hän vapaehtoisesti isän viran nuoremmalle veljelleen Ristolle, yksi rehellinen ja uuttera maamies. Ehkä tähän myös oli syynä hänen onnetoin taipumuksensa viinaan, joka keski ijästä seurais häntä hautaan asti. Yhyessä runossa valittaa hän että runoin teko ja laulaminen oli saattanut hänen päällensä turmeluksen. ”Aina lapsuuestani,” sanoi hän, ”opin minä runoja laulamaan. Tästä sain halun opetella kirjoittamaan, ja rupeisin läkillä kuvailemaan yhtä ja toista muillekin annettavaksi. Mutta kuitenkin täytyi minun viikko määrät kyntää, kaivaa korpia, viertää, poltaa kaskea ja leikkuu aikana sirppi käissä liikkua, sunnuntaina sitten panin paperille, mitä makais mielessäni. Viikolla taas tuli kynäni kovaksi, ja tytsyi kuin aarrani kärki; läkki muraksi muuttui, aatran kuressa jäykkenit sormeni ja savu silmäni sokaisi; en sittenkään miehuullisest jättää taitanut tätä turhaa työtä (nimittäin kirjoittamista.) Pahat pojat kehottivat minua, ja vieläpä viinalla viettelivät kirjottamaan runoja, ja tällä tavalla tuli minusta juomari ja kylän juoksia, ja lauluni, niinkuin sepän työ, joka itte poikessa pajastaan antaa ahjossa rauan palaa.” Vaikka Paavo ei kajonnut kovempata työtä, rakasti hän enimmästi kulkea metässä ja olla järvellä; ja näitten yksinäisiin vaelluksiinsa alla kokoonajatteli hän usiat parahimmista runoistansa. Onnellinen Ketun tappaja hankki hän taloon monta Ruplaa niihen nahoilla. Nämät rahat viepi hän rehellisesti äitinsä korjuuseen, vaan välipuheella, että eukon toisinaan piti omasta käestään poikaansa ryypyllä virvottaman. Tätä äitiään rakasti ja kunnioitti Paavo lakkaamata. Kysytty tästä asiasta, vastais hän Kajaanin Lääkärille Lönnrotille, joka 15 vuotta takaperin kulki Sonkarinsaarella, Korhoista tervehtimään; ”kyllä Paavo on hyvä lapsi (hän oli 55 vuoen vanha): en koskaan, vaikka lienen jo yli kaheksan kymmenen ole häneltä pahaa sanaa saanut.” Aina eli hän suosiossa kotiväkensä, naapuriinsa ja tuttuinsa kansa, sillä hänen syämmensä oli hellä, hänen luontonsa hiljainen.
Paavo Korhonen kävi ahkerasti kirkossa ja kuunteli siellä tarkasti saarnan päälle, jonka hän sitten selitti kotiintultuaan. Mutta, sen jälkeen kuin hän ensikerran 18 vanhana kävi Herran kork. Ehtoollisella, ei hän koskaan enää mennyt armon pöydälle. Rovasti B....t Raut:min silloin oleva Kirkkoherra koetteli vakuuttain ja kehoittain muuttaa hänen mielensä. Sanat ja varoitukset olivat mitättömät. Hän piti ittensä ja tunsi mahottomuudensa tähän pyhään toimitukseen, eikä kukaan taitanut rikkoa hänen päätöstänsä. Ehkä Luojalta terävällä järjellä lahjoitettu, oli hän kuitenkin autuuden asiassa pimiä, ja tästä hänen uppiniskaisuestansa ja pimeydestä seurais, että hänen ruumiinsa hiljaisuuessa haudattiin. P. K. kuoli Köyripäivänä 1849, 65 vuoen vanhana."
Maamiehen Ystävä 20.4.1844 ja 27.4.1844.
Lönnrot on poikkeusyksilö suurmiestenkin joukossa. Hän oli paitsi huippulahjakas ja ahkera, myös sävyisä ihminen. Se on harvinainen yhdistelmä. Oma suosikkini on Jakov Grotin kuvaus Suomen-kiertomatkastaan Lönnrotin seurassa. Tämä oli mitä ilmeisimmin hyvää seuraa pitemmällekin taipaleelle. Ranskalainen Le Duc puolestaan kehui oman kokemuksensa perusteella "vaatimatonta maalaislääkäriä".
VastaaPoistaVanhuuden päivänsä Lönnrot sitten vietti harvinaisen esimerkillisesti virsirunoilijana. Sanoisinpa, että jos meillä luterilaisia olisi tapana nimetä pyhimyksiä, niin kyllä Lönnrot olisi esimerkillisen elämänsä ansiosta parhaita uskon esikuvia, mitä meillä suomalaisilla on.
Yksi mahdollinen selitys: Snellmanilla on runsaasti eläviä jälkeläisiä, Lönntotilla ei tiettävästi yhtään.
VastaaPoistaIhan suomalaisia enimmältään nuo Snellmanin jälkeläisetkin, vaikka ukko itse oli Pohjanmaan ruotsinkielisiä. Ns. isänmaallisten rotuopin mukaan tuskin kuitenkaan ylittäisivät rimaa. Aivan riippumatta siitä, että sen kansallismielisempää vaikuttajaa kuin Snellman saa Suomesta hakea. Ja oli kaiken lisäksi johdonmukaisen rakentava, vailla näiden nykyisten joukkioiden vihapuhetta. Siksi tuskin heille kelpaisikaan.
PoistaPerimätieto kertoo, että Snellmanit polveutuvat savolaisista Virkkusista. Juuri siksihän muutamat Snellmanit isänmaallisuusaallon myötä suomensivatkin nimensä Virkkusiksi.
PoistaToisaalta Snellmanin suku on kuulemma ihan alkujaan peräisin Saksasta... eli rotuopillinen rima ylittyy niin että heil-ahtaa.
”… jälkeläisiä, Lönnrotilla ei tiettävästi yhtään.” Sitkeän perimätiedon mukaan lappilaisessa pitäjässä eräs suku on suoraan alenevassa polvessa Lönnrotin jälkeläisiä. Kajaanin suunnassa piikomassa olleen tytön, suvun esiäidin, olisi Lönnrot saattanut siunattuun tilaan. Suvun kuvataiteilijajälkeläinen kertoi tämän kirjoittajalle Lönnrotin mahdollistaneen jälkeläisensä kanttoriopinnot. Suvussa on ollutkin kanttoreita useammassa sukupolvessa ja myös kuvataiteilijoita. Myös arkkitehtuuriin suuntautunut henkilö löytyy. – JRi
PoistaSnellmanillakin on ansionsa. Olkoon hän sitten hyvä kakkonen, mutta vasta maalikameran tarkistuksen jälkeen.
VastaaPoistaSnellman karkotettiin "yleisistä syistä" Kuopioon, jossa hän työskenteli yläalkeiskoulun rehtorina, ansiokkaasti. Palkka oli ihan hyvä, mutta pääosan tuloistaan Snellman vetäisi Kuopiossa sanomalehtityöstä. Hän toimitti Saimaa ja Maamiehen Ystävää - jälkimmäistä upealla ja kansanomaisella suomen kielellä.
Snellmanin Maamiehen Ystävän artikkeleita on yhä nautinto lukea. Hän osaa hyvän toimittajan tavoin asettua uutisissa ja kolumneissa lukijan tasolle, asemaan.
Ja Snellmanhan se oli, jonka ansiosta Suomi sai oman rahayksikön, markan.
Snellman uskalsi ajaa suomen kielen asemaa rohkeudella, joka muilta puuttui. Hän näki, että ei tästä mitään tule. Ruotsin kieli jyllää. Niinpä Snellman marssi järkähtämättä tsaarin vastaanotolle, ja sai tämän vakuuttuneeksi suomen kielen tärkeydestä. Tsaari suostui suomen kielen aseman edistämiseen.
Paljon muutakin Snellman sai aikaiseksi, mutta jo noilla teoilla mies ansaitsi hyvän kakkossijan, ja lusikan - maalikameran tulkinnan jälkeen. Moni tarkastelija on nostanut Snellmanin ykköseksi.
Ymmärrän heitä.
Minä olen joskus pohtinut sitä, miten historiankirjoitus heijastaa vahvasti helsinkiläisen yliopistomaailman arvoja. Ei Kuopion yläalkeiskoulun rehtoraatti ollut mitenkään erityisen paha "karkotus". Sehän on oppikoulun rehtoraatti! Eläkevirka. Moni vähäisempi yksilö unelmoisi moisesta karkotuksesta, ja Snellmanillekin Kuopion aika oli ilmeisesti elämän onnellisin vaihe.
PoistaYhdyn anonyymin käsitykseen Snellmanista ja kaikkien käsityksiin Lönnrotista. Toinen loi Suomen, toinen suomalaisuuden. Siis sellaisina kuin ne nyt tunnemme.
PoistaSuurta iloa ja ahaa elämyksiä on tuottanut Lönnrothin kokoama suomalais-ruotsalainen sanakirja, jonka hän kaiken muun ohessa sivuharrastusenaan matkoillaan kokoili ja myöhemmin julkaisi. Hagelstamin kaupassa olin nähnyt kirjan alkuperäisversion. Se jäi ostamatta. Myöhemmin tuli Turussa vastaani vuonna 1958 tehty pienennetty näköispainos. Kirjassa on paljon vanhoja suomen sanoja, joiden merkitys ilman ruotsinnosta jäisi nykylukijalle hämäräksi. Hauskimpia löytöjä on on ollut "ontto" sanan taustalla oleva verbin löytyminen ja siihen liittyvä "sanapesue".
VastaaPoistaPekka T.
Niin ja Ukko-Pekka Siperiassa, rangaistuna karkotettuna.
VastaaPoistaMitähän Ukko-Pekka mahtaisi tuumata näistä meikäläisistä oudoista porukoista, jotka palvovat samaan aikaan sekä talvisotaperintöä että putinilaisia Yön susia?
PoistaUskovat luultavasti, että Siperiaan karkoittajina toimivat "vihervassarit".
PoistaYön supia.
PoistaMikä mahtaa olla tämä lopussa oleva runo, Lönnrotiako? Onko tuolla Kokilla jokin esikuva todellisuudessa? Runon perusteella hän näyttää olevan herra, joka oli kruunun palveluksessa ja vaikutti Jämsän ja Rautalammin seuduilla. Rautalampi oli keski- ja uudenajan alussa hämäläisten, siis myös jämsäläisten nautinta-aluetta.
VastaaPoistat. Esko Rantanen
Eiköhän se ole tämän rahvaanrunoilijan tekemä.
PoistaKun tuolla ylempänä puhuttiin jälkeläisistä, niin minäpä tunnen yhden Paavo Korhosen jälkeläisen. Taiteellisia lahjoja on hänelläkin.
Nimismies Kokki oli virassa Rautalammilla Paavo Korhosen eläessä.
PoistaEdellä Eero Raunio siteeraa Maamiehen Ystävä-lehteä.
Saman kirjoituksen alussa on kerrottu nimismiehestä:
https://fi.wikisource.org/wiki/Paavo_Korhonen_(Maamiehen_Yst%C3%A4v%C3%A4)
Paavo Korhosen sukujuurista kiinnostuneen kannattaa tutustua Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseuran erinomaisiin kotisivuihin:
http://rautalamminkorhoset.fi/
Olisi muuten mukava tietää, oliko Mika Waltari lukenut Paavo Korhosesta ja onko ylietsivä Väinö Kokki jotain "sukua" nimismies Kokille?
" Lönnrot itse vieroksui väkeviä."
VastaaPoistaVieroksui enimmäkseen, mutta kyllä hän myös viinakasken viertämisen taisi jos niikseen sattui, mutta ei koukuttunut terveyttä tuhoavasti. Tämä käy ilmi hänen omista kirjallisista merkinnöistään mm. Kajaanin ajalta kun sen aikaisen pikkukaupungin eliitti pirtusta tirmoolibooleja alkoi rakennelle.