Mannerheiminkatu

Vain Kekkonen sai Mannerheimin ohella eläessään nimikkokadun Helsingistä. Katuja vertaamalla saa käsityksen henkilöiden historiallisesta ominaispainosta. Urho Kekkosen katu on siis se entinen Kampinkatu, joka menee Hämiksen ohi. Mannerheimintie oli sotavuosiin asti alkupäästään Heikinkatu ja sitten Turuntie, entinen Läntinen viertotie.

En usko, että Hämeentiestä tulee Otto Ville Kuusisen katua.

Mannerheimin oivalluskyky, jota H. Meinander näyttää esittelevän oikein uudessa kirjassaan, on Paasikiven linjan keksiminen 25 vuotta ennen Paasikiveä.

Tämän hetken salakielellä sanotaan ”maantieteelle emme mahda mitään”. Mannerheimilainen ajatus oli että sekä suurvallat että pienvallat ajavat omia etujaan, ja siinä on syytä olla tarkkana, ettei se tupesta silmäänsä.

Tuon maantiede-hokeman vika on tietenkin välimatkojen ja kulkuyhteyksien huomiotta jääminen. Siis: Itämeren alueen suurvallat ovat Venäjä ja Saksa. Muinoin tuossa asemassa oli vähän aikaa Ruotsi ja ennen sitä Puola-Liettua.

Suomi aloitti toisen maailmansodan. Veljesten Hitlerin ja Stalinin hyökkäys Puolaan 1939 tosin toi sodanjulistuksen Ranskalta ja Englannilta, muttei ihmeempiä sotatoimia. Stalinin siivousoperaation epäonnistuminen Suomessa talvella 1939-1940 oli ajaa nämä herrat samalle puolelle länsivaltoja ja niiden varustajaksi ja lainoittajaksi tiedettyä Yhdysvaltoja vastaan. Se oli Stalinille kaamea ajatus – tulevaisuus Hitlerin Saksan siirtomaana. Eivät hitleriitit olisi Stalinia mihinkään tarvinneet, koska hänen valtansa perustui väkivaltakoneistoon, ja sellainen saksalaisilla oli omasta takaa.

Mannerheim käsitti 1917, että Suomi, jossa hänkin oli käynyt syntymässä, oli pysyvästä Venäjän jalkamaa. Itsenäistyminen maassa, jolla ei ollut ulkopolitiikkaa, armeijaa eikä rahaa, oli tietenkin omituinen tapaus.

Saksa rahoitti Leniniä miljoonilla kultamarkoilla. Harvoin on kuultu niin hyvästä investoinnista. Tarkoitus oli lisätä bolshevikkien kautta yleistä sekasortoa Venäjällä. Menetelmä oli siis juuri sama kuin V. Putinilla nyt. Ja se toimi. Brittien ja ranskalaisten olisi tietenkin pitänyt tukea romahtanutta liittolaistaan Venäjää, mutta niillä oli täysin tekeminen Saksan kanssa.

Suomen niin sanottu sisällissota oli Saksan sotatoimi Venäjää vastaan. Tarkoitus oli varmistaa, että venäläiset tappelevat lähinnä keskenään. Hyvä tuli. Bolshevikkien aloitteesta sotamiehet vaativat rintamilla 8 tunnin työpäivää. Ylityökorvauksista en tiedä.

Vallankumous Suomessa oli poliittinen siirto tilanteessa, jossa Saksan armeija tunkeutui yhä syvemmälle Venäjälle. Joskus mainitun ”maailmanvallankumouksen” näkymät juuri Saksassa, josta sellaisen sosialismin piti muka alkaa, olivat erittäin huonot 1917-1918. Suomen työväenliike väläytti hölmöyttä aloittamalla aseellisen toiminnan vailla aatteellisia tai asiallisia edellytyksiä. Eiväthän he osanneet edes käyttää maassa valmiiksi olevia linnoituslaitteita eivätkä saaneet venäläistä sotaväkeä mainittavasi taakseen. Suomesta nähtynä kansalaissodan sanominen amatöörien sodaksi on juuri oikea luonnehdinta.