Yhteinen piilotajunta

Puhe ei ole C.G. Jungista, vaikka Jung oli hyvä mies, tosin herkkä innostumaan ja välillä turhan luulevainen. Vaimokin hänellä oli jysky. Martti Siirala ketrtoi miten he pääsivät G. Benedettin kanssa Sveitsissä ihanneoppineen tambuurin, mutta siinä tuli stoppi. Rouva Emma oli tänäkin päivänä erittäin arvostetun luksuskelloja valmistavan IWC:n perijätär. Hän siis todella tiesi, mitä kello oli lyönyt.

Ohimennen: itsensä Freudin ohella Jung on erinomainen esimerkki vanhentuneesta ja virheelliseksi osoittautuneesta tietokirjallisuudesta, joka on edelleen tavattoman lukemisen arvoista.

Sama koskee suurta osaa kertomakirjallisuudesta: suurenmoisia väärinkäsityksiä.

Ihmisellä joka etsii totuutta ja vain totuutta on meneillään lohduton elämä – ellei hän sitten ryhdy suoraan tämän tai tuon salaisen poliisin palvelukseen. Hienoa on epävarmuuden etsiminen ja keskeneräisyyden kestäminen.

Ja humanistilla on aihetta omahyväiseen myhäilyyn luonnontieteilijöiden seurassa. Esimerkiksi biologiassa ja fysiikassa on runsas ja edustava valikoima inspiroivia oivalluksia, jotka ovat osoittautuneet uskottavissa kokeissa selvästi ja lopullisesti virheellisiksi. Ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Kuten jatkuvasti toistamme, se on tiedon ja tieteen vakavasti otettava tunnusmerkki: siis se ominaisuus, että ajatusrakenne (hypoteesi tai teoria) on osoitettavissa vääräksi.

Miksi emme pane merkille suuria muutoksia?

Puhelimeen useimmat vastaavat nykyisin ainakin kotona tai tien päällä etunimellään. Myös ”niin” on yleistynyt. Vuosikymmenet vastasin itse sukunimellä, kuten kai muutkin. Eräs vanhempi kollegani vastasi kotoaan ”Setälässä”. Luulen että Niskavuoressa vanha emäntä, Aarne ja Loviisa vastasivat ”Niskavuoressa”. Ja isoisäni vastaasi ”itte”.

”Olkaa hyvä”. En kai minä rupea toisen toivotuksista hyväksi enkä pahaksi! Mitä tuo tarkoittaa. Olkaa hyvä? Ja vanhanaikainen vastaus kiitokseen: eipä kestä. Mikä tai kuka ei kestä?

Arvaukseni: lyhenne ajatuksesta ”voisitteko pelkästään ystävällisyydestä ja suosiollisuudesta tehdä näin tai noin mielikseni”. Ja käytännössä sanonta ei tietenkään tarkoita mitään, koska pukeutuminen, ilmehtiminen, sijoittuminen suhteessa toisiin ja sanonnat ovat eräänlaista sosiaalista nikottelua.

Käytöstä jäänyt ”käykää peremmälle” oli selvä, mutta ”tervetuloa”? Vihjataanko tässä tulija terveyteen vai onko ajatuksena esittää toive, että hän olisi terve ja pysyisi sellaisena?

Muinoin tulija sanoi ”hyvää päivää” ja toinen vastasi ”jumal’ auttakoon”. Saksassa, ainakin etelämpänä, sanotaan lähes vieraillekin ”Grüss Gott” eli siis täsmälleen laestaediolaiseen tapaan ”Jumalan terve”.

Tutkijoiden mukaan tervehdyksen ”moi” tausta on epäselvä. Se esiintyi Helsingin slangissa jo sata vuotta sitten ja selitettiin lyhentymäksi ruotsin ”morgon”-sanasta. Myöhemmin tutkijat ovat pakittaneet alasaksan ja hollannin saman tyyppisiin sanohin. ”Moro” ei liene latinaa, vaan nimenomaan morgon tai Morgen. Pitäisi saada tieto Pietarin katukielestä; vanhan katukielemme venäläisvaikutukset yleensä unohdetaan.