”Tiedosto” on hyvä sana, koska tiedostossa ei yleensä ole
tietoja.
Oli hyviä kommentteja kirjoitukseeni funkis-runoudesta.
Olisiko minun ollut aihetta korostaa, että Haavikko on edelleen oma
aivokuoriaiseni.
Pidän aivan tavattomasti niin monista hänen runoistaan, ja
ne ovat seuranneet minua läpi elämän.
Toiseksi olen yksi varsin harvoista hengissä olevista, joka
tunsi Haavikon ja työskenteli paljon hänen kanssaan, myös runoja ja proosaa
kirjoittaen. Paavolla oli suorastaan vimma siepata etenkin runon käännöksiäni,
joita sitten mietittiin päivä tai viikko, joskus kuukausi. Kiivainta tämä oli
1975, kun suomensin Arja Saijonmaalle Oopperassa barokkiorkesterin kanssa
esitettäväksi kymmeniä lauluja kymmenestä kielestä.
Minusta tuli runoilija ja vapautuneempi suomentaja, kun
pääsin eroon ihminen-Haavikosta eli noin 1982. Meidän piti tavata hänen pyynnöstään
kun hän oli jo pahasti sairas. Emme ehtineet. Ehdin ilmoittaa, että tulen heti.
Se ei ollut läpihuutoasia, koska Paavo oli väittänyt kirjallisesti,
että olen hänen julkinen vihamiehensä sen takia, mitä hän oli kirjoittanut
hiljan kuolleesta vaimostani.
Tuon aforismin sisältö ei auennut kenellekään.
Kauneusarvoakaan ei erotu. Donner muuten oli ennen, kun olimme paljon
tekemisissä, toinen samanlainen. Hän kysyi jotain ja suuttui, jos vastaus oli toinen
kuin hänen viisautensa.
Tämäkin tuli mieleen, kun istuin eilen mieleen painuvan
illan professori-kaverini kanssa. Tietenkin me kaksi tieteellisen koulutuksen
saanutta arvohenkilöä kerroimme toisillemme ikäviä ja hyvin ikäviä asioita
hyvin monista muista henkilöistä…
Mutta ystävystyttävää oli että kuuntelimme ja puhuimme koko
ajan valmiina hämmästymään ja yllättymään. Se on mainiota seurustellessa
kaltaistensa kanssa, ettei tarvitse ajaa mitään ohjelmaan, vaan voi nauttia.
Seuraavalla kerralla kerron ystävälleni maan viimeksi kuluneen 130 vuoden ajan
tuomarikunnasta laatimaani muistilistaa ”kuuluisia kusipäitä”. Vaikka esittelyt
olivat ennen usein suullisia ja muistioita ja lappuja on vähän, kyllä tuhansia vanhoja
asiakirjavihoja ja siis etenkin konsepteja ja niihin kynällä tehtyjä muutoksia
lukiessa syntyy käsityksiä. Esimerkiksi muuankin 20-luvun Lilius, joka eräitten
elämäkertateosten mukaan oli varsin pisteliäs ja hankala ihminen, näyttäisi
olleen aivan fantastinen juristi ja epätavallisen älykäs. Itse muistamani
Ekholm oli samanlainen, Havanita-pikkusikareita tupruttava mököttäjä, joka
livautteli myrkyllisiä huomautuksia, ja löysi kuin noita asian ytimen vaikeimmissakin
jutuissa ja ratkaisi oikein.
Ja sitten oli niitä hyväntahtoisia tai suorastaan hyviä
ihmisiä, joiden seurassa olisi ollut mielikseen – mutta kun he sotkivat omista
kengännauhoistaan alkaen kaiken.
Esitän tieteellisen teorian. Some-raivoaminen voi liittyä
siihen, että fyysisesti lähellä eläen ihminen oppi kantapään kautta, ettei
kannata ”puhua suutaan puhtaaksi”, koska sama tyyppi tulee vastaan huomenna ja
ensi viikolla ja tulevana vuonna. Ja niinkin voi käydä, että joutuu tahtomaan
apua samalta ihmiseltä, jonka nyt haluaisi haukkua suut ja silmät täyteen.
Sähköinen viestintä on katkeilevaa. Siitä eivät koirat perään hauku, mitä kirjoittaa verkkoon
nimettömästi. Ennen ne koirat haukkuivat, ja aina syystä. Se on koirien tapa.
Hei! Uskaltaudun kysymään ihan aiheen vierestä, kun en pikagooglauksella löytänyt varsinaisesti Sotaa ja rauhaa käsittelevää postausta sinulta. Että kun WhatsApp-lukuryhmähaasteen tukemana luen teoksen ensi vuonna, viisi sivua päivässä, niin ilkeätkö suositella jotain käännöstä? J.A. Hollon näkyy olevan tuo, joka hyllystä löytyy. Wikipedia tietää, että Eero Balk (Tammi) on kääntänyt alkuperäisversiosta, joka on kuulemma lyhyempi, vuonna 2005 suomenkielisen laitoksen. Mihin tarttuisin? Nyt voit vaikuttaa.
VastaaPoistaBalk on hyvä, Hollo aina luotettava mutta joskus hiukan loistoton.
PoistaKokemukseni mukaan suomennos on riittävän hyvä eli kelvollinen, kun sen pian unohtaa. Se voi olla kuin ikkunalasi. Lukemaan keskittyen se alkuteksti alkaa "näkyä läpi", vaikkei lukija sitä osaisi.
Olen sattumalta lukenut näinä aikoina Tolstoita viidellä tai kuudella kielellä, joihin venäjä ei valitettavasti kuulu. Jopa kiistellyt vanhat englanninnokset (ilmaisia verkossa) ovat ihan OK. Olisin utelias ymmärtämään, miten Tolsstoin tekstiin vaikutti se, että hänen äidinkielensä oli englanti ja toinen kielensä ranska. Venäjää nuori kreivi alkoi oppia palvelusväeltä vasta vähän vartuttuaan. - Venäjällä paremmat ihmiset puhuivat ainakin koko 1800-luvun kotona keskenään jotain muuta kuin venäjää.
Pisin versio on paras ja alkuperäisin. Lyhyt versiokin on autorisoitu.
PoistaMiksi natsien kanssa ei kannata pelata pokeria? Natseilla on aina kaksi ässää hihassa.
VastaaPoistaVitsi oli oikein hauska, mutta sitten kun erehdyin etsimään kuvia joissa natseilla olisi ässät hihassa, ei niitä löytynytkään. Kauluslaatoissa ne ässät ss-miehillä olivat. Jos ei sitten käsivarsinauhan hakaristiä tulkitse kahdeksi ristissä olevaksi s:äksi.
PoistaPuoliksi oikein, kaksoissalama oli vain oikeanpuoleisessa kauluslaatassa.
PoistaNatsipokka. Pitää olla tarkkana.
"pitää olla tarkkana" ... kun joku pilkkunatsi aina löytyy!
PoistaGooglenatsipokka pitää.
PoistaAllaoleva ei ole aivan evidenttiä tiedettä, mutta perustuu 1961 alkaneeseen pikkusikareiden tupakointiin (loppui 354 päivää sitten) ja 1967 alkaneeseen taipaleeseen väestön henkisen kärsimyksen parissa (Valkealan, Hesperian, Kuopion ja Lapin alueilla: kymmeniä tuhasia ihmisiä, satoja tuhansia tapaamisia, miljoonia kilometrejä).
VastaaPoistaIhminen ohjaa toimintaansa komentosillalla (järki, kokemus, lahjakkuus, tekninen osaaminen, koulutus).
Ihmisen laiva pysyy liikkeessä (siis ohjauskelpoisena), jos konehuoneessa pyöritetään laivan potkuria. Konehuoneen sylinterit ovat a) vastaus kysymykseen "kuka minä olen" ja b) tunteet.
Tunteista yksi on tärkein (kertoivat kuulo- ja kivipuheiden mukaan Aristoteles, Sokrates ja Platon, Zenon, Wittgenstein & perässähiihtäjät).
Siis "ilo, mielihyvä, pelko, inho, suru, viha ja thaumazei".
Jouluvirren (21) ensimmäiset rivit ovat tuttuja niille, joiden lapsuuden koulussa tuota piti laulaa: "Enkeli taivaan lausui näin / Miks .... ".
Näyttää siltä, että omassa elämässään Kemppinen on vähän samaa mieltä: niin kauan kuin on hämmästystä, pysyy propelli pyörimässä ja laiva on ohjattavissa.
Kokonaisuus toimii vain, jos komentosillan ja konehuoneen välillä on puheputki. 100 miljardin aivosolun 100 000 kertaa sekunnissa värähtelevä muovautuva verkko.
Ihmettely ei ole tunne. Se voi liittyä tunteeseen, vaikkapa itserakkauteen, kun henkilö ihailee itseään onnistuttuaan itsekehullaan ja potaskan puhumisella vakuuttamaan kuulijat.
PoistaOlen paennut tähän blogiin viihteellisempien sivustojen (esim. Suomi24:n julkkisjuorujen) nihilismiä, pikkumaisuutta ja skandaaleja vesilasissa, mutta täällähän on hurjempi meno kuin Maisa Torpan ja Jari-Matti Latvalan kihlauksen purkautumisen uutisoinnissa. Kiitos siitä. Kai. Tai ei. Tai no: ehkä äärimmäisyyksiin jalostunut hyvyys, viisaus ja toisille ihmisille vinoilemattomuus kävisi ajan mittaan meille kaikille tylsäksi. Ainakin se taitaa olla meille mahdotonta. Olkaamme siis ihmisiä. Ainakin jonkin verran. Jota rajaa postauksessa ei ylitetty.
VastaaPoistaEdellisen postauksen itsekään-en-tunne-oloani-kaikin-ajoin-hyväksi-kommenttiin liittyen toivon kirjoittajalle joka tapauksessa hyvää terveyttä. Enkä pelkästään kai.