Sivun näyttöjä yhteensä

25. lokakuuta 2019

Romukauppa



Media vaatii ihmiskauppaa. Köyhät rahapeliriippuvaiset olisi myytävä Boris Johnsonin hengenheimolaisille, esimerkiksi jollekin Englannin suurista vedonlyöntitoimistoista, jotka ovat jo saavuttaneet mainetta muun muassa vaatimalla tekijänoikeutta jalkapallo-otteluihin…

William Hill Ltd.:llä, jonka pääoma-arvo näyttäisi nyt olevan noin 5 miljardia puntaa, oli sellainenkin oikeusriita vireillä. Silloin suomalaiset rahapelifirmat, etenkin Veikkaus, onnistuivat pitämään pintansa.

Olemme tottuneet sivuuttamaan vaieten sen valheen, että tupakka olisi suurin kansan tappaja, kun se on todellisuudessa alkoholi, jonka asemaa uhkaa pian metamfetamiini ja kovasti kirivä oman elimistön tuottama endorfiini.

Olettehan lukeneet, miten tappaminen voi tulla tavaksi? Lukekaa sotakirjallisuutta. Juuri näinä aikoina on esitelty Suomen ja naapurimaiden vuosien 1917-1922 tapahtumia. Ei ole perustetta väittää valheeksi erään James Ellroyn kirjan henkilön puuskahdusta: killing is fun. Tappaminen on hauskaa.

Tappamisen huuma on aina esitelty eräänlaisena mielen sairautena tai ainakin häiriönä tai poikkeuksena.

Ellei se olekaan totta?

Ensimmäisestä maailmansodasta on merkintöjä, miten pettyneitä jotkut olivat, kun tappaminen ja toisten kuoleminen ei ollutkaan kivaa eikä edes sankarillista. Jostain näkymättömistä tuli vain kranaatti, ja siinä kaikki. Toisesta maailmansodasta on paljon kuvauksia, miten mielenkiintoisen järkkymättömästi sotapäällikkö suhtautui omiinkin kaatuneisiin. Jotkut kyllä – myös Suomessa – kilpailivat siinä, kuka onnistuu tapattamaan eniten omia.

Miksi kirjoin näin kauheita ja silmin nähden perättömiä asioita? Muistuttaakseni että sosiaalinen järjestelmä muistuttaa aina enemmän romukauppaa kuin virtaviivaista ja välkkyvää tehdasrakennusta. Kykymme ohjata itseämme ja toisia ovat valitettavan alkeellisia.

Minusta on selvä, että rahapeleille ja niiden aiheuttamille menetyksille ja vahingoille on tehtävä jotain. Minusta on selvä, ettei se ole ajan suurimpia ongelmia. Ongelmiksi nousevat helposti käsitettävät asiat ja poliittisesti hyvin suosittuja ovat asiat, joissa voidaan perimmältään paheksua muita ihmisiä ja korostaa omaa hyveellisyyttä.

Mikä ei lainkaan vaikuta talvirenkaiden tarpeellisuuteen eli siis jatkuviin ja monen muotoisiin sääntöihin, kieltoihin, käskyihin ja ohjeisiin. 

Endorfiini on siis kemiallisesti morfiini. Oma huumeeni on kirjallisuus ja kiksit ovat rajuja. Luin jo puoliväliin aivan mainion Eric Vuillardin kirjan ”L’ordre du jour”.  Se sai Goncourt-palkinnon. Aihe on Hitler ja maan korkeimmat teollisuusmiehet helmikuussa 1933. 

Voi olla että se ilmestyy nyt suomeksikin. Viis siitä – Vuillardin vanhanaikainen syvään hengittävä ranska pitkine imperfekteineen ja subjunktiiveineen huumaa. Ja kirjoitustapa on se korkea: miten vähällä voi sanoa paljon; millaisen runsauden tunteen tuottaa viisas valikointi.

9 kommenttia:

  1. Vuillardin kirja on jo ilmestynyt suomeksi tittelillä Päiväkäsky. Kustantaja on Siltala. Oli saatavissa ainakin eilen kirjamessuilla.
    t. Esko Rantanen

    VastaaPoista
  2. Ilmestyi Siltalalta, Lotta Toivasen suomennoksena, nimellä Päiväkäsky - eli kustantaja ei alkanut muokata nimeä uusiksi..
    Hitlerin valtaannousu, sitä asiainkulkua voisi peilata oman aikamme menoon. En tarkoituksella sano kehityskulkuun, joka edellyttäisi edes hitusen kehitystä, eikä vain kollektiivista taantumista, regressiota.

    VastaaPoista
  3. Hesari esitti komean graafin Veikkauksen rahavirroista. Minut yllätti ja jäi mietityttämään se asia, että pelaajien rahoista vain n.40% palaa voittoina heille takaisin. Onko minkään ulkomaisen nettikasinon voittoprosentti noin huono? Eikö pelihaittoja vähentäisi myös se jos pelaajat häviäisivät vähemmän? Paremmalla prosentilla hedelmäpelaaja saisi istua samalla rahalla koneen ääressä kyllästymiseen asti .

    VastaaPoista
  4. Britanniassa, Englannissa jne, enemmistö kannattaa jo väkivaltaa vastapuolta tai vastapuolen kansanedustajia vastaan. Englannissa brexitiläiset 70%:sti, ei-brexitiläiset 57%.
    https://yle.fi/uutiset/3-11036660

    Kansa saa köyhtyäkin kunhan itsenäinen (eikä muukalaisia?) ajattelee brexitiläiset.

    Mrrr...

    VastaaPoista
  5. Monelle itsensä muitten yläpuolelle kammenneelle toiset ovat roskia. Ihminen on joko auttaja tai hyväksikäyttäjä. Miten eri ammattien, ryhmien ja asemien edustajat sijoittuvat tässä suhteessa? On lukemattomia kyynärpäillä huippuasemiin nousseita, jotka huippupalkan jälkeen nauttivat huippueläkettä. Kuka heistä edes eläkkeellä kun olisi aikaa ja varoja, keskittyy auttamaan ja nostamaan sortamiaan? Ja moniko käyttää aikansa itsepönkitykseen, rahan ja klikkausten keräämiseen, koskaan loppumattomaan paskan jauhamiseen itsensä korottamiseksi? Tyhjät tynnyrit kolisevat. Eivät koskaan huomaa miten säälittäviä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottaisin aikuismaista käytöstä eli sen huomioon ottamista, että vain kunnianarvoisa hra professori-etc-blogisti saa haukkua muita. Kaikkien toisten on millä pseudonyymeillä tahansa julkaistava oodeja ja epodeja adressaattinaan hänen ylhäisyytensä.

      Poista

  6. Juha Sipilän nykyilmeen vuoksi asetuin kuuntelemaan Risto Uimosta. Ei ilmaantunut Sipilä paikalle vastoin luuloani. Hyvä sekin. Tuli Unto Hämäläinen. Sekin hyvä. Kukaan ei kaivannut Anne Berneriä. Minäkin vasta äsken.

    Uimonen oli seurannut kuin hovikronikoitsija Sipilää. Upea oli yksikin puhelinsoitto virka-auton takapenkille ja että tekstaan kohta -nyt on vierasta väkeä autossa. Ja pianhan se tekstari tulikin. Paatosta, itsensäuhraamista oikean asiansa puolesta, tihkuvaa uhoa.

    Tuo kirjoittajan ja kohteen likeinen tuttavuus jo Oulun ajalta Uimonen Kalevassa, herautti Uimosen piikittelemään metodipuritaaneja. Tuntuu kuin vain pöytäkirjat ja dokumenteiksi tarkoitetut julistukset kävisivät lähteistä. Eikä muka harjoittamani matkakirjaajan silmin-korvin ansaittu todistusaineisto. Nyt kun tämä on kirjankansissa, tämäkin alkanee kelvata joko aikalaistodistuksena tai sitten subjektiivisena värityksenä ja alaviitteeseen ahdettuna kivensiruna kengässä kun uljasta koskitukin tarinaa taas kerrataan.

    Jotenkin noin se meni Kirjamessuilla ja siis selväksi tuli että Juha Sipilä oli vakuuttunut markkinauudistusten oikeutuksesta ja lähetystehtävästään panna Suomen asiat kuntoon. Universaalisesti ja tieteen kannalle.

    Siihen mittaan että pani omat rahansa kirjekuoreen sääntöpohjaisen globaalin ulkosaarille. Ja loukkaantuneena ynseili Iltalehden lehtineekerille asian perään utelemisesta. Voi voi.

    Tänään asianomaisen objektiivisella asiantuntemuksella Olli Rehn selittää komissaarikauttaan johon osui eurokriisi amerikanpakettina kai. Se purettiin välineillä ACB GEF jne.
    Ja singolla 2012 Draghin olkapäävaralta. Vähän kuin Manu lonkallaan pk-Emma.

    Minäpäs tiedän toisin. Yksissä bileissä JPMorganilla keksitty CDS ("atomipommi" Buffetin luonnehdinta) eli palovakuutus naarurin taloon+stidit levisi sitten kuitenkin. Morgan jätti sen baaripuheeksi kai kuten Cityn Tony, John Lanchesterin profetaalisten LRB ja Newyorker aikalaisjournalismin syväkurkku.

    Isoin kirjaimin eteenpäin. WSJ osui stoori silmiin jossa ekstrektikko oli ostanut tätä feikkitouhuna pidettyä vakuutusta, se antoi kuitenkin reitting nousua ja siten velkarahaa. No mies meni kehumaan kuinka hän oli tienannut paperinsa arvon noustua vastapuolten, myyjien kadotetessa. Kohta kuultiin lisää GS oli ujuttanut omiinsa kynnyksiä joilla vastapuoli heille AIG joutui maksamaan etumaksua vahingonvaaran kasvaessa. GS teki isoa rahaa. Ja AIG meni konkurssihallintoon lokakuussa 2008. Ja rytinä yltyi.

    Euromaa Kreikalle tai Saksalle tai Suomelle sai tätä vakuutusta penneillä. Syksyllä 2009 Kreikka valikoitui uhriksi kun sen uusi pääministeri meni ja morkkasi edeltäjäänsä pimityksestä, valehtelusta. Se tuli kalliiksi.

    Markkinavastuuton normaali, legitiimispekulantti ahneus ja havittelu jatkui ja jatkui. Pääministereitä vaihdettiin Italiassa ja Kreikassa entiisin EU teknokraateihin. Mikään ei auttanut vaikka legolaiset rahaleikki-tärkeät kuinka instrumenttiä hioivat. Junapelurit olivat jo seuraavalla asemalla, kässäämässä edellisiä voittoja. Ja taas junaan vaikka Madridiin.

    Sitten kai Berliinin ja Pariisin pankit komensivat EKP:n kehiin. Draghi sai tehdä mitä tarvittiin eikä vain keksiä mandaattiin sopivavaa LOTRO lorinaa. Lupa tuli QE toimiin kun äänestäjät jytkyttivät ja Occupy telttailijat pitivät hauskaa. Hesassakin kunnes Oodin kauhu-ri röyhtäili paikalle, itsenäisyyden juhlavuotta skoolaamaan. Voi itku. Lue lisää Rehnin kirjasta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1) Sipilähän pani maan asiat kuntoon, vaikka kaikki harasivat vastaan kynsin hampain. Väärin sammutettu?

      2) Sipilän vakuutuskuori on ihan samanlainen, jonka kuka tahansa minkä tahansa pankin asiakas on voinut valita varojensa sijoituskohteeksi. Nyt tämä mahdollisuus tulee köyhälle ja kateelliselle kansallekin, mutta eipä taida enää kiinnostaa.

      Poista
  7. ”Hitler ja maan korkeimmat teollisuusmiehet helmikuussa 1933.”
    Sehän antoi aiheen asetelmaan julisteessa ja tämän kaksimerkityksiseen tekstiin ’Millionen stehen hinter mir’.

    VastaaPoista