Vanhojen tanssi

Mentorointi on lähivuosien iso asia.

Vanhuuseläkkeelle siirtyneistä voi olla todellista hyötyä. Tällä hetkellä heitä pidetään vain ongelmana ja huolestuttavana kulueränä. Hyväsydämiset ajattelevat, että heille pitäisi käydä loppusijoituspaikoissaan joskus laulamassa esimerkiksi Hämähämähäkkiä.

Se tiedetään, että sekä koulutus että rikkaus ”periytyvät”. Valitettavasti myös syrjäytyminen ja köyhyys siirtyvät sukupolvelta toiselle. Selityksiä on. Ne ovat kaikki huonoja.

Mutta vähemmälläkin tutkimisella tietää, että sekä raha että kyky kestää koulutusta tarttuvat vaatteisiin.

Amerikkalainen käsitys hyväntekeväisyydestä on levinnyt Eurooppaan, erikoisesti Suomeen. Perustetaan esimerkiksi säätiöitä, otetaan asiamies ja asiantuntijoita ja poimitaan ne, joille on jo paljon annettu, ja annetaan sitten heille lisää. Loput saavat jäädä kaljalle, jos onnistuvat hankkimaan siihen toimintaan rahaa.

Kauan sitten tein itse tutkimuksen. Kävin läpi 246 henkilöä, jotka olivat olleet erään erittäin korkean tuomioistuimen jäseniä, ja sitten saman viraston alemmista toimihenkilöistä ne, jotka toimivat esittelijöinä. Yli 50 prosenttia oli saanut virkaan mallin sukupiiristään. Mutkattomasti ja itsestään selvästi puhutaan pappissuvuista, lääkärisuvuista ja vastaavista. Sosiaalihistoriassa pidetään selvyytenä, että käsityöammatit ”periytyvät” nekin. Sepät, suutarit ja nikkarit ovat toisten samanlaisten lapsia.

Satun tuntemaan muutamia kymmeniä ihmisiä, jotka ovat näennäisen yllättävästi päätyneet vaikealle alalle. Hyvin monissa tapauksissa taustalta löytyy mentori, useissa oman piirini tilanteissa maksava mentori. Joskus toiminta on tietoista, joskus ei. Isäni haaveili biologiaan liittyvästä alasta, mutta käytäntö eli muun muassa pieni vauva eli minä, viittasi viisauteen, joka tiesi lakimiehille löytyvän töitä monelta taholta, ja niistä töistä sai selvää palkkaa.

Pakollinen eläkeikä on hyvä asia siltä osin kuin puhe on vastuullisista tehtävistä. Esimerkiksi opettajat, professorit tietenkin mukaan luettuna, vaikuttavat toisten kohtaloihin hyväksymällä ja hylkäämällä.

Ihmettelen järjestelmän joustamattomuutta taitopuolella. Muistutan sodan loppuvaiheessa merkittävin osa valtiollisesta ja sotilasjohdosta oli eläkeiän ylittänyttä.

Erinomaisena esimerkkinä mahdollisuuksista on nyt muille pakollisen eläkeiän sivuuttanut Sauli Niinistö.

Vastaväite ehdotukselleni, että vaativien alojen opetusta voitaisiin antaa palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, on opettajan tietojen vanhentuminen. Tuota asian puolta sietäisi miettiä. Niin sanottu hiljainen tieto voi olla hyvin tärkeää. Minusta ei olisi erikoisen outoa, että joku veisi romaanikäsikirjoituksen tai väitöskirjan version tosi vanhalle viisaalle. Tietääkseni tätä tapahtuu ”siviilissä” nytkin, ja saisi tapahtua nykyistä useammin.