Selitys

Yle on suoriutunut hyvin mutavyöryistä, joita nimitetään median murroksiksi. Ammattimaisuus näkyy ja kuuluu. Nyt nähtiin koko aamu ohjelmaa USA:n tärkeistä välivaleista. Toimittajakunnan henkilökohtaisista tuntemuksista ei jää epäilyä. Trumpin fanittajia ei taida olla.

Sanomalehti eli Helsingin Sanomat on parantanut jatkuvasti, vaikka esimerkiksi nimityselä ”asiantuntija” kunnioitetaan jatkuvasti henkilöitä, jotka joutuvat suorastaan kohtalokkaasti yksinkertaistamaan kirjoituksiaan.

Siksi joudun yrittämään selitystä. Trump tekee ”diilejä”. Euroopassa monet, erikoisen painokkaasti Sauli Niinistö, puhuvat sääntömääräisistä menettelytavoista.

Trumpin ”diili” on siis hänen vanhasta televisio-ohjelmastaan, jonka kohokohta oli kädenpuristus. ”Kauppa on tehty.” Sinänsä havainnollinen kuva on harhaanjohtava. Hevoskauppiaat ja esimerkiksi kiinteistöalan ihmiset saattavat toimia noin Huomio keskittyy hinnasta sopimiseen.

Trumpilla on se ongelma, että liikemiehenä hänen taloudellinen ajattelunsa on jäänyt alkeelliseksi. Laajemmassa liiketoiminnassa esimerkiksi transaktiokulut määräävät paljon: sopimuskumppanin etsiminen, sopimuksesta neuvotteleminen, sopimuksen valvominen ja toteuttaminen viime kädessä oikeudenkäynnillä jne. Asiasta Nobeleja saaneet Coase ja Williams korostivat, että nuo kulut liittyvät liikeyrityksen teoriaan. Joskus on halvempaa tehdä itse, esimerkiksi moottorit autotehtaalla, joskus on halvempaa ostaa markkinoilta.

Osan suunnilleen arvioida, että tavallisen matkapuhelimen rakenneosat tulevat kymmenestä tuhannesta eri paikasta, joista muutama on todella suuri. Olkoon esimerkki muistikortti ja toinen näytön lasi.

Kauppaliikkeessä sisäänostohinta voi olla tärkeämpi kuin ulosmyynnissä veloitettu hinta. Väitetään että maailman suurimman kaupan Wal-Martin ja kuulemma myös Amazonin menestys perustuu tavaran tai palvelujen myyjien järjestelmälliseen ja säälimättömään potkimiseen.

Niinistön ”sääntömääräisyys” on juristin puhetta. Vapakauppasopimukset ja yhteenliittymät (kuten EU) ovat sääntömääräisiä. Rajusti yksinkertaistaen vuoden tarve työstökoneita voi olla kuin lottokupongin täyttämistä, paitsi että lopputulos on varma. Arpomista ei tarvita.

Win-win -termiä käyttävät ahkerimmin ne, jotka eivät ymmärrä sitä. Peliteoria on aika mutkikas alue. Mutta taas kärjistäen: kauppasota aiheuttaa maailmansodan mutta vapaakauppa lisää liiketuloja, eikä tuo onni kohtaa vain sopimuksessa mukana olevia.

Termi on ongelmallinen, koska myös kartelli eli kilpailunrajoitus on sääntömääräinen sopimus. Ja myös noudatettaessa sääntöjä, esimerkiksi irtaimen kaupan järjestelmiä, voi tulos olla huono. ”Lock-in” eli lukittuminen voi tappaa firman. Muistelen että Bellin suuruus oli sitä perua, että puhelinfirmoille myytiin yhtiön hienoja vaihteita edullisesti, ja vasta kun hinta alkoi nousta, ostaja käsitti, ettei markkinoilla ole korvaavaa tuotetta. Että sen kuin maksaa mitä myyjä suvaitsee vaatia. Trump on surullinen esimerkki ulkopoliittisen kokemuksen puutteesta. Ennen kuin suututtaa Iranin tai Kiinan, diplomaatti osaa laskea, paljonko se maksaa. Ympärilleen Trump on koonnut sisämarkkinahemmoja. Missä ovat nyt Nixon ja Kissinger, jotka osasivat myydä pingispalloja Kiinaan?