Sivun näyttöjä yhteensä

15. marraskuuta 2018

Linkkuveitsi



Georges Perec pohti asioita ja esineitä. Hänen nimestän puhuttaessa, hän kannatti virheitä ja harrasti niitä. Oikeinkirjoituksesta – OuLiPo-ryhmän uskollisena jäsenenä hän julkaisi myös romaanin, jossa ei käytetty kertaakaan kirjainta ”e”. Kun nimessä on niitä jo neljä, vastenmielisyyden käsittää.

Epäilen muuten, että sukunimi oli kotona Puolassa Peretz.

Tulkintani Platonin ja Aristoteleen käsityksistä taas nojaa Carlo Rovellin kirjoihin silmukkapainovoimasta. Hän on teoreettisen fysiikan johtavia nimiä ja silti hyvin kiinnostunut antiikin kreikkalaisista ajattelijoista. Anaksimandros  on hänen johtotähtensä. Hän hakee vastausta kysymykseen, miten ajatella, jos ”aika” kvanttiaaltoina onkin väärinkäsitys. Yksi mahdollisuus voisi olla Hawkingin huomaamien mustan aukon ominaisuuksien kummallisuus ja siis todennäköisyyteen tai lämpöön (termodynamiikkaan) perustuva suhteellinen aika.

Pereciin hänet selvästikin yhdistää radikaali epävarmuus ja siitä johtuva vimma hakea uusia epävarmoja vastauksia syvien salaisuuksien pilvistä.

Tiedossa ei ole hyvää syytä jättää Rovellia lukematta. Hänen uusin, perimmäistä matematiikkaa edellyttämätön kirjansa on ”The Order of Time” (Penguin Books, 2018.)

Järkähtämätön lukija tietää mielenkiintoni puukkoihin ja veitsiin. Mielelläni todistelisin erehdykseksi Pälsin ja hänen hengenheimolaistensa lapsekkaan väitteen puukon erikoisesta suomalaisuudesta.

Englannissa Sheffieldin museoissa on esimerkinomaisesti paikkakunnalla 1600-luvulla valmistettuja puukkoja, joita ei hevin erota suomalaisista. Mainontoja niistä löytyy jopa Chaucerilta, joka kuoli vuonna 1400. 

Museosta löytyy mm. roomalainen linkkuveitsi. Silti sytkähdin, kun kävi ilmi, että Melvillen ”Moby Dickissä” mainitaan sheffieldiläinen linkkari (”multis in parvo”), ja löysin tutkielman, jossa romaanin rakennetta verrataan järjestelmällisesti Sveitsin armeijan linkkuveitseen. Sen valmistaminen ja toimitukset jokseenkin nykyisessä muodossa aloitettiin vasta 1893, mutta Wangerin ja Victorinoxin yhdistymisen jälkeen kauppa käy.

Vahinko että veitsien löytäminen verkosta on vaivalloista. Tosin siinä sivussa käy entistä selvemmäksi amerikkalaisten outo intohimo. Kymmenillä tehtailla on ”taktisia veitsiä”. Nimitys peittää ihmisen vahingoittamisen tarkoituksen. Joissakin kääntöpääveitsissä on karbidinuppi, jollaisella voi kolhaista poliisin hengiltä.

Keskipolvi muistaa Rambon (First Blood) Bowie-tyyppisen veitsen, jonka kahvassa oli kätevästi neula ja lankaa, joilla pystyi hoitelemaan pienemmät lihashaavatkin.

”Moby Dick” on kirjoitettu 1851. Eräässä sheffieldiläisessä veitsessä on mukana myös malspiikki. Samalla käsitetään kääntöpääveitsen ja valaan onginnan yhteys. Koluaminen mastoissa tuppi lonkalla ei tunnu lainkaan hyvältä ajatukselta. Mutta romaani ja monitoimiveitsi – siinä on ajatusta. Paha on kuitenkaan mennä sanomaan, onko ajatus kuin valkoinen valas. Mielikuvitusta ja mieltä uhkaava.

31 kommenttia:

  1. Rovelli on hyvä tieteen popularisoija. Seitsemän lyhyttä luentoa oli ihan myyntimenestys meilläkin (löytyy hyllystäni) ja tarkoitus on tietysti hankkia myös Ajan luonne, jouluksi.

    On niitä hyviä saman alan miehiä Suomessakin. Valtaojan ja Enqvistin ohella mainostan nyt suurelle yleisölle hieman tuntemattomampaa Heikki Ojaa. Hän on kirjoittanut juuri pari erinomaisen valaisevaa ja tiiviistä tietokirjaa - Universumi sekä Maailmankaikkeuden rakenne.

    Suosittelen jokaiselle, joka haluaa saada käsityksen maailmasta jossa elämme.

    VastaaPoista
  2. Kuvasta päätellen työkalulla on jynssätty piipun pesää. Tapio Wirkkala käytti siihen tarkoitukseen karhun siitinluuta.

    Norjalaisen linkkarin omistaja Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  3. Dementikko-vanhusten vaikea ongelma

    Kun geriatrit määräävät dementikoille dopamiini-aineenvaih-
    duntaan neuroleptejä ja serotoniiniä dementian tuottamaan vakaavaan mielianlanlaskuun, he eivät tule ajatelleeksi,että kyse on huume-mekanismilla toimivista lääkkeistä -- ns.laillistettuja huumeita----- ovat aivoissa keskeisissä tehtävissä-välittäjäaineina hermo-impulssien välillä. Purettaessa kys. lääkkeitä,saa vanhus taakakseen vielä huumevieroitus-oireet.Dementikko suistuu ikäänkuin henkiseen ja sosiaaliseen kuolioon.Eikä apua löydy mistään---ei kukaan tiedä -
    ei edeshenkilökunta, vanhuksen kohtaamasta tuskasta.Hän on kuin autisti - vanki omassa maailmassaan.
    Hän tuskin edes pystyy äärimmäisen heikolla tahdollaankaan ilmaisemaan sosiaalisesti itseään--aloitekyky on tipotiessään(kenties Hippocampus tuhoutunut).Kärsimys dementikolla lähentelee jo sietokyvyn rajaa, kun mielihyvää, (jota terveillä luonnostaan erittyy) tuottavia suuria dopamiini-
    eriä dementitkolta on poistunut aivoista
    Jopa käy niin, että ulkopuolisista dementikko-vanhus voi näyttää suorastaan tyynen-tyytyväiseltä, huolta-vaillaolevalta onnelliselta ihmiseltä-voi tilanne olla kuitenkin totaalisesti päinvastoin.
    Jo itse perustaudista johtuen mielihyvää tuottavan dopamiini-erityksen puute tekee hänestä hermoraunion - sisäisesti
    rikkinäisen ja romahduksen-partaalla-olevan.Tällasta ei
    soisi yhdenkään vanhuksen saavan kokea.
    Johtuen dementikon aivojen vakavasta sairauden -tilasta,on hä-nellä,kuten kaikilla nuoremmillakin mielenterveyspotilla, totaalia puutetta dopamiini-ja serotoniini -aineenvaidunnas-
    saan.
    Myös dementikot tarvitsevat näitä aineita, ehkä vain pienempinä päiväannoksina kuin nuoremmat.Kyllä hoidettavat ikä-ihmisetkin edelleen kaipaavat tahdon -ja tunne-elämän tasapainottavaa stimulannsia.Jos ei muuten, niin vaikka dopamiiniini ja serotoniini-lääkkeillä,kun niiden oma tuotanto uupuu.Niitä ei pidä potilaalta noin vain mennä purkamaan.
    Toistaiseksi niden käyttö on koko elämän pituinen -
    kunnes paremmat metodit löytyvät dementioiden hoitoon.Ilman välittäjäaineita dementikkokin riippuu ns."löysässä hirressä" kunnes elämä vihdoin ja viimein
    päättyy.Dementikko-vanhukset eivät kykene enää itse asiaansa
    vaikuttaamaan - täysin toisten armoilla.Kysessä dementikolla on henkinen- ja sosiaalinen- kuolema, mutta sydän se siellä vain herkeämättä rintakehässä irvokkaasti tahtia lyö.

    VastaaPoista
  4. No semmoinen kahvanpääpiikki on enemmänkin ajateltu lasiovista pääsemiseen. Pitääkö alvariinsa pohtia poliisin työturvallisuutta, pöh, vaarallisempia töitäkin on.

    Jos hyviä tuppiveitsiä kaipaa on Ruotsissa mainioita. Merkki on Fällkniven.

    VastaaPoista
  5. Vuosikymmeniä sitten hankin Lapin vaelluksia varten sveitsinveitsen josta löytyivät sahaa myöten kaikki työkalut, joita on totisesti myös tarvittu reissuilla. Se on narulla vyössä kiinni ja heti saatavilla. Puukot jäivät pois siitä hetkestä.

    VastaaPoista
  6. Linkkuveitsien kehitys on edennyt jo pihteihin saakka, saa nähdä milloin saadaan aikaan jotain todella käyttökelpoista kuten sähkölläkäypä vasara linjalaserilla ja puukonterällä.

    Sellainen poliisinkolhimisnuppi on oikeastaan karkaistun lasin läpäisemiseen. Ja mikä kumma se aina panee poliisin kolhimista miettimään?

    Ruotsissapa on kelvollisia veitsityyppisiä puukkoratkaisuja. Fällkniven on aivan kelpo merkki, ei ole halvimmasta päästä mutta minkä laatukapineen saa halvalla?

    Pitäisi olla tuhannen euron tai ainakin useamman satasen roskakirjoja. Niitä kanniskelisi lystikseen lähijunissa nonchalantisti. Että on, varoja on. Mutta eipä näitä muuten, ajankuluksi vain. Virkkailisi siinä kalastajanlangasta mellakkapampun tuppea samalla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos amerikkalaiselle veitsiä arvostelevalle sivustolle harhautuu, huomaa kyllä, että veitsen soveltuvuutta ihmisten vahingoittamiseen arvioidaan yleensä positiivisessa mielessä. Eli kyllä semmoinen ponsinuppi on tarkoitettu sekä lailliseen että laittomaan käyttöön.

      Yleisesti ottaen voisi todeta, että amerikkalaisten harrastamat veitset ovat pääasiassa käyttökelvottomia vuolemiseen. Terä pilataan laittamalla siihen sahalaita juuri tyven tuntumaan, jolla saisi muuten tehtyä tarkkaa jälkeä.

      Kyse lienee hyvin pitkälti siitä, että Yhdysvaltain kaltaisessa erittäin kaupungistuneessa maassa veitsille ei ole järkevää käyttöä. Suurin osa niitä ostavista hankkii lähinnä välineen, jolla kuvittelee voivansa tehdä jotain, jos joskus jostain syystä lähtisi luontoon tai sattuisi joutumaan tappeluun. Näistä jälkimmäinen on todennäköisempi, sillä ne tyypit, jotka hankkivat veitsen itsepuolustustarkoitukseen, joutunevat paljon normaalikansalaista useammin tappeluun. Eli veistä ei hankita työkaluksi vaan kalunjatkeeksi.

      Jos haluaa lukea jotain ihan hullua, niin laittaa Googleen hakusanaksi "tactical tomahawk". Tuolla nimellä myydään sotilaalliseen käyttöön tarkoitettuja murtotyökaluja, ja arvostelijat pohtivat näiden välineiden soveltuvuutta "itsepuolustukseen". En ymmärrä, miksi. Jos sellaiselle välineelle on laillista käyttöä, on mukana todennäköisesti myös rynnäkkökivääri. Jenkeissä tuollaisia välineitä ostavat suunnilleen samat ihmiset kuin puukkojakin. On varsin luultavaa, että suurella osalla iso pyörä heittää pahasti.

      Poista
  7. Minulla on kaksiteräinen pikku linkkari,änkyttävän kuninkaan kruunajaisten muistoksi valmistettu.Sheffieldin terästä.Teroittelen sillä joskus kyniä. Zorro-lehdistä muistan
    sellaisen kuin Viisi tuuma Toledon terästä. Millaista se lienee, toledon teräs.

    VastaaPoista
  8. Puolalaisten vokaali-inho on muutenkin legendaarista.

    VastaaPoista
  9. Peretz-arvaus on oikea.

    Tämä selviää David Bellosin erinomaisesta Perec-elämäkerrasta, jonka mukaan Perec näki toisaalta paljon vaivaa vakuuttaakseen kustantajansa Paul Otchakovsky-Laurensin siitä, että hänen romaaninsa nimi on tarkalleen La Vie mode d'emploi, täysin ilman välimerkkejä: suomeksi siis Elämä käyttöohje. Suomennoksessa tätä ei kuitenkaan ole noudatettu...

    VastaaPoista
  10. Tosiaan Ursa on julkaissut Carlo Rovellin Ajan luonteen (L'ordine del tempo) tänä vuonna Hannu Karttusen hyvänä suomennoksena. Teoksen nimi voisi olla myös Kadonnutta aikaa etsimässä, ja Proustia sivutaankin.

    VastaaPoista
  11. Ameriikan ihmemaassa on vallalla teräaseissa kumma kiinnostus kaikenmaailman kaihareihin, luokkaa hybertantokukribowie. Oikeasti justiinsa tuon nimistä mainostettiin 80-luvulla pyssy-alan lehdissä. Mitää järkevää ei näillä voi tehdä, vesakonraivuuseen ovat liian hentoja ja makkaratikun vuolennan estää terän tyven lattarauta-osuus. Ja hammastus. No, naruja niillä voi katkoa ja pahvilaatikoita avata, sveitsinlinkkari näihin kumminkin parempi.

    Kartiomainen ponsi tulee englantilaisten kommandojen tikarista, sillä ponnella oli tarkoitus pontevasti kolhia vihulaisten kalloja. Tikari sopii vain pistämiseen, eikä edes tee kunnon haavaa. Lisäksi sillä ei siis saa edes makkaratikkua tehdyksi. Nähdäkseni oikeisiin kommando-puuhiin sopisi paremmin vaikka tommipuukko.

    Kun Survivalveitset olivat kuuminta hottia juttelin pahvinpuhkontakisan jälkeen parin ukkelin kanssa ja näistä henkiinjäämisveitsistä olivat mieltä, että paremman saa kun laittaa vyöhön raksit ja niihin sahanterän. Ripustaa vyöhön tuppiroskan, laittaa lakinreunan alle siiman jossa pari haulia painona. Ja lakinlieriin pari koukkua. Väittivät mokomaa joskus kantaneensa ja kokeilleensa.
    Myöhemmin minua valistettiin, että toinen ukkeli oli jonkun entisen ryssänkenraalin ristillä koristeltu kaukopartiolainen.

    - Taktinen pavinpuhkoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Motoorisahan ketjun taittelee poikki ja päihin kahvat niin siinä on. Ultra-light mobiilisaha. Ja vielä eko.

      Näitä sotapäihinlyömisiä rajoittaa jonkinverran kypärä mutta sehän ei ole selviytymishenkinen, sivistyskaupunkivihollinen kulkee housut roikkuen huppari päällä tennareissa talvetkin.

      Poista
  12. Kymmenen miljoonaa käyntiä blogissa lähenee, mutta viime- aikaiset kommentit ovat kovin kehnoja...? Nyt tarkkana aiheiden kanssa Kemppi, jotta päästään kunnialla maaliin!Riuskin terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehnojahan ne, mutta onneksi pekka s-to osaa aina nostaa tasoa!

      Poista
    2. Mitä, jos Kemppi olisi saanut 50 senttiä per käynti, sehän olisi aika monta senttiä. En sano, että hän on senttien perään, mutta mitähän hän tekisi niin monella sentillä...?

      Poista
    3. Minustakin on aivan upeaa että joku (omalla ajallaan?) jaksaa neuvoa "Kemppiä"? Koska syytähän siihen ny aina löytyy. Ja pakina pakinnalta yhä enemmän ja enemmän, piru vie.

      Poista
    4. Edellinen oli siis satiiri-irooniaa, tms. Arvostan herra Kemppistä erinomaisen paljon, olen kai ennenkin sen sanonut, ja mitäs minulla pekka s-to:a vastaan olisi? Ei mitään.

      Poista
  13. ”Moby Dick” on kirjoitettu 1851.
    ja jos kohta uudempaa historiaa, biisin nimi rockmaailman räjäyttäneellä albumilla Led Zeppelin II (1969).
    Se ei ruostu - oman aikansa juttu, nyt klassinen.

    VastaaPoista
  14. Moby Dick kirjalla oli käyttöä myös hurjalla 1970-luvulla. Myöhemmin kävi nimittäin ilmi, että saksalainen vallankumouksellinen terroristijärjestö (RAF) käytti Moby Dick romaanin henkilöhahmoja keskeisten jäsentensä henkilöllisyyden peittämiseen. Lisäksi kirjaa käytettiin satunnaisesti viestien salaamiseen. Romanttisen amatöörimäistä, saattaisi tämän päivän nettinörtti ajatella. Vaikka kalenteria ei ole noista ajoista kulutettu kuin viitisenkymmentä vuotta niin kyseiset salausmenetelmät olivat silloin aivan toimintakelpoisia.

    Mainittakoon vielä, että samainen järjestö ei koskaan käyttänyt postia tai puhelinta viestitykseen vaan luotti minikokoisiin kirjelappuihin, jotka rutistettiin pieneksi palloksi ja toimitettiin perille nk. nyrkkipostissa. Tähän ei edes uusi tiedustelulainsäädäntömme purisi.

    VastaaPoista
  15. Yleiskatsaus niin blogistin kuin kommentoijienkin puukkoaiheisiin suoltamien lauseiden virrasta on, että siinä puhuu porukka, joka ei ole veistä/puukkoa/linkkaria/jne. oikeasti koskaan tositoimeen, saatika töihinsä tarvinneet, kunhan ovat vain vuoleskelleet, tai niitä keräilykohteinaan seinille ripustelleet, joutavaa harrastaneet. Tunnetaan kyllä esine tekijää, vuosilukua, nimekettä ja teräksenlaatua myöten prikulleen, mutta käyttötarkoitus, saatika luonteva ote po. työkaluun on vain sivelevää haparointia, arastelevaa ihailua sen muotoiluun käyttöön nähden toisarvoista roskaa kohtaan.

    VastaaPoista
  16. Puukot, linkkarit ja Bowie-vitsit (sisältää lapinleu'ut) ovat homoille. Tosi mies ottaa mukaansa kirveksen ja veistää sillä asumuksen ja kaikkea muuta. Jos tarkoitus on nylkeä ja perata eläin, otetaan kirveksen pariksi nylkyveitsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puukko on sitä varten että sillä tehdään höylä ettei pirtin lattiasta tule tikkuja.

      Poista
    2. Homot sanoo "kirveksen", tosimiehet "kirveen".

      Poista
    3. Kyllä näin on. Ja kielioppikin on homojen hommaa.

      Poista
    4. Kirves- kirveen
      vrt. penis - peniksen ; perkeles - perkelehen

      Poista
  17. Kyllä kirveksestä tosiaan on hyötyä, jos on vaikka lammakselta henki otettava. Ihan sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.

    VastaaPoista
  18. 50 senttiä/käynti - siitähän tulisi useampi milli

    VastaaPoista