Sivun näyttöjä yhteensä

18. lokakuuta 2017

Kieli ihmettelee



Hammaslääkärini sanoi aamulla, että kieli aikansa ihmettelee korjattua hammasta. Se entinen hammas oli mennyt eriä poikki, mutta syvältä.

Pakkoruotsi on hyvä ja tehokas nimitys. Itse olen pakkosuomalainen. Kukaan ei ole koskaan kysynyt mielipidettäni siitä asiasta.

Pakkoruotsalaiset eivät ole keksineet kampanjaa ”on hienoa osata ruotsia”.

Olisiko se pakkosaamea, se kieli, jolla luetaan uutisia televisiossa ennen viittä iltapäivällä? Ajatus on peräisin pakkovenäjästä, joka tuli oppikouluihin vähän yli sata vuotta sitten. Vielä minunkin tuntemani vanhat miehet kehuivat, miten he kieltäytyivät oppimasta sanaakaan keisarin pakottamaa kieltä ja paiskoivat opettajaa venäjän kielioppikirjoilla.

Pakkosaksa ei nostattanut tunteita. Käytännössä saksa oli ainoa pitkä kieli vuoteen 1944. Se aloitettiin toisella luokalla ja sitä luettiin seitsemän vuotta. Saavutettu kielitaito oli yleensä vaatimaton. Jos ranskaa tai englantia oli tarjolla, niitä ei suosittu. Pitkä latina oi muutamassa klassisessa lyseossa.

Tuo venäjän vastaisuus ei ole ainakaan helpottanut asioita. Poliittisista syistä siinä mentiin niin pitkälle, että venäjän osaamista pidettiin epäilyttävänä maanpetturuuden oireena.

Luultavasti pakkoruotsin vastustajat ovat oikeilla jäljillä. Se on pitkä perinne, että kieltä käytetään poliittisen vallan ja myös sorron välineenä. Tuo äsken mainittu pakkovenäjä oli sitä avoimesti. Sotien välisen ajan kiistelty ruotsin kielen asema yliopistoissa sisälsi ainakin vihjauksen, ettei suomen kielellä voi esittää mitään riittävän tieteellistä.

Uskonpuhdistus merkitsi Saksassa, Alankomaissa ja Skandinaviassa kansankielen murtautumista kirkkoon ja hengelliseen kirjallisuuteen. Englannissa tuo kehitys oli alkanut oikeastaan jo hiukan aikaisemmin.

Katolisen kirkon latina on oikeastaan erikoinen valinta. Raamatusta pätkääkään ei ole kirjoitettu sillä kielellä. Toinen kirja on hepreaa ja toinen hyvinkin kansanomaista kreikkaa. Silti paavinkirkko piti yli tuhat vuotta kiinni ajatuksesta, että Jumala kuulee vain latinan kielisen huokauksen.

Juutalainen uskonto käytti hepreaa vuosisatoja itse kielen kadottua muusta käytöstä. Heprea elvytettiin toisen maailmansodan jälkeen poliittisena tekona. Ei Koraanikaan mene toteen muilla kielillä kuin arabiaksi, vaikka esimerkiksi Turkista tuli suuri ja Persiasta muuten merkittävä uskontokunnan jäsen. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa monet erikoisen pyhät kirjat ovat sanskritiä, jonka merkitys on ollut viime vuosisadat lähinnä seremoniallinen.

Tulkitsisin että meillä eli Ruotsissa ja sen Itämaassa Suomessa kansankieliin kääntyminen oli poliittinen teko. En usko Kustaa Vaasan edes suosineen tai kaikin ajoin sallineen Lutherin tähdentämää henkilökohtaista hurskautta. Vielä 1800-luvulla sellaista pidettiin Suomessa pahana. Oli uskottava niin kuin pappi ja piispa käskevät, ja pulinat pois.

Kansankieltä käyttävä papisto oli uusi poliittisin perustein valittujen hallintovirkamiesten luokka, jonka turvin ainakin täällä saatiin aikaa hyödyllisiä valloituksia ja muutettiin yhteiskunnan toimintatapoja perinpohjaisesti. Rinnalla tulivat kansankieliset lakitekstit, jotka nekin korvasivat entisen latinan. Näin ajatellen tähdentäisin, että pakkosuomi on sekin läpikotaisin poliittinen ratkaisu, ja edelleen toimiva.



16 kommenttia:

  1. Joskus kymmenisen vuotta sitten kouluun vakavissaan suunniteltiin pakkoetiikkaa ja pakkodraamaa, luultavasti perimmäisenä ajatuksena työllistää jotain akateemista ongelmajätettä. Jos pakkoruotsin vastustajat olisivat rehellisiä ja johdonmukaisia, siitä olisi varmaan noussut melkoinen meteli, mutta nyt idea vain kuoli hiljaisuudessa omaan järjettömyyteensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esiintymistaidon oppimisesta jo peruskouluaikana olisi kyllä ollut paljon hyötyä myöhemmin elämässä. Sitä opin vasta myöhemmin käytännössä töiden ohella. Etiikkaa tuli opittua lajinsa uskonnon, psykologian ja yhteiskuntaopin tunneilla.

      Poista
  2. jag mej tycker att skriva om vad jag tänker på.
    inte så att någon läsare inte förstå sig härmä-språk.

    VastaaPoista
  3. Ehkä tässä ei ollut tarkoitus houkuttaa ketään vuodattamaan katkeruuttaan pakkoruotsista, mutta tuntuu, että on ihan pakko.

    Viime keväänä hesarissa kielten ja kansainvälisyyskasvatuksen grand old ladyt, kaksi opetusneuvosta julkaisivat avoimen kirjeen: Kielitaitotarpeet ovat muuttuneet radikaalisti – ruotsin kielen pakollisuudesta pitää luopua
    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005116136.html

    He sanoivat kohteliaasti mutta suoraan sen, minkä me vanhemmat ja lapsemme jo tiedämme, mutta mikä jyrätään merkillisellä kaksikielisyysliturgialla.

    Pohjimmiltaan ainoa peruste pakkoruotsille on korkeakoulututkintoihin asetuksella kirjattu virkaruotsi. Edes tarpeelliset vapautukset eivät onnistu, koska katsotaan, että lapsen mahdollisuudet korkeampaan opiskeluun katoavat ruotsin puuttuessa.

    Vastaavaa pientä pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon ei näytä olevan missään, ei Kanadassa, ei Irlannissa, ei Sveitsissä,...

    Miksi pakkoruotsi meillä vain lisääntyy (alkaa jo alakoulussa, esim. monikielistyvä Helsinki nosti ruotsin tuntimäärää peruskoulussa kolmanneksella), vaikka yhä useammalla ei ole ruotsista mitään hyötyä.

    Opetusneuvokset kirjoittivat: "Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin." - Kiitokset heille, sillä useimmat eivät ota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlannissa on kyllä tietääkseni pakkoiiri.

      Poista
    2. Iirin kielen pakollisuus ei ole lainkaan samaa luokkaa kuin Suomessa ruotsin pakollisuus. On paljon kouluja, joissa iiri ei ole pakollinen, monet maahanmuuttajat lukevat muita kieliä ja mitään yliopistoissa kaikille pakollista virkaiiriä ei ole.

      Tausta ja nykytilannekin ovat erilaisia. Irlanti on englanninkielinen maa, jonka asukkaiden esivanhempien oma kieli, iiri, katosi englantilaisten valtakaudella. He puhuvat siis maailman ehdotonta lingua francaa, englantia ja näin ollen esivanhempien kielen elvyttäminen ei olekaan kohtalokasta muulle kielitaidolle. Meillä pieni alakoulusta yliopistoon pakollinen kieli oman pienen kielemme parina on todella rajoittava yhdistelmä.

      Poista
    3. He siis puhuvat englantia, tuota ehdotonta pakkojunttikieltä ja suurinta estettä aidolle kansainväliselle kommunikaatiolle

      Poista
  4. Suhtaudun myönteisesti kieliin, myös ja etenkin toiseen kansalliskieleemme ruotsiin, mutta siitä huolimatta pakkoruotsista olisi poistettava se pakko. Etenkin kun sitä on puolusteltu ruotsinkielistemme oikeudella saada palvelua äidinkielellään - tämän argumentin upotti viimeistään keskussairaalan siirto Vaastasta Seinäjoelle: suomenkielisen opettelema ruotsi ei ruotsinkielisille kelvannutkaan!?

    Sen sijaan kannatettavaa on, että koko ikäluokalle esikoulusta lähtien opetettaisiin kaikkien naapurimaidemme kieliä plus muutamaa muuta, kutakin ainakin vuoden parin verran. Onkin käsittämätöntä ettei niin tehdä. Eihän usean kielen opiskelu lapsena ole mistään pois, vaan päinvastoin ne tehostavat toisiaan, avartavat maailmankuvaa ja lisäävät kielellisiä kykyjä ylipäätään.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittämätöntä ja käsittämätöntä - oppikirjateollisuus on suurin jarru sille, että jo esikoulussa tms. ilman kirjojen pänttäystä opittaisiin. Taas kielipedagogia katsoo, että juuri niin tulisi menetellä.

      Poista
  5. Lapset ovat kieltenoppijoina todella erilaisia. Siinä missä yhdellä kielet eivät ole mistään poissa ja viisi vierasta kieltä omaksutaan muun ohessa, osalle jo koulukielen ja yleisenglannin omaksumisessa riittää työtä koko peruskoulun ajaksi - silti he voivat esimerkiksi tekniikassa olla lahjakkaita. Kielten opiskelussa yksilöllisyys on avainsana.

    VastaaPoista
  6. Lukusuositus: René Nyberg: Luther, der wichtigste Finne, Frankfurter Allgemeine 11.10.2017

    VastaaPoista
  7. Pakkoruotsista alati valittavat ovat lähes poikkeuksetta ääliöitä. Pakkosuomi pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. suomella ei tee yhtään mitään - kymmenine sijamuotoineen yksi vaikeimpia kieliä. Löysää paskaa.

      Poista
  8. Olen lueskellut kouluhistoriikkiä 1600-luvulta 1940-luvulle asti. 1800-luvun lopussa lyseolaisille opetettiin latinaa, kreikkaa, saksaa, ranskaa sekä ruotsia ja suomea. Muita erikoisempia kieliä olivat englanti ja venäjä. Umpiruotsinkieliset lyseolaiset joutuivat siis opettelemaan pakkosuomea ja aika monet hyvin sen oppivat kuten umpisuomalaiset ruotsia; kukin yhteiskunnassa aikanaan pärjätäkseen.

    Oli hämmästyttävää lukea että latinan ja kreikan opiskelijat enimmäkseen innolla kieliä oppivat ja opettajat suurella ilolla heitä opettivat. Venäjää ei oltu halukkaita oppimaan koska kieli edusti Venäjän sortovaltapolitiikkaa, joka oli suomalaisuushengen vastainen. Ajat olivat jo silloin vaikeita ja yhä vaikeammiksi muuttuivat 1917 asti tässä suhteessa. Mielenkiintoisemmaksi sen ajan koulunkäynnin nykynäkökulmasta tekee se, että lyseolaisille opetettiin muitakin aineita joita ei nykyisin enää tunneta. Siis niiden pakollisten aineiden lisäksi joita nykyisinkin on. Oppilailla oli melkoinen läksyjen työkuorma ja opetus oli monen opettajan johdolla aika ankaraa. Jotkut opettajista olivat edistyneitä eivätkä lyöneet oppilaita vaan saivat heidät kovasti innostumaan oppiaineesta, erinomaisin tuloksin. Oppilaatkin rakastivat sellaisia opettajia ja muistivat heitä vielä vanhoina eri tavoin. Sensijaan ylen ankarat opettajat saivat kuulla pahuudestaan lopun elämäänsä, joutuen usein samalla paikkakunnalla elämään. Jotkut käsittivät menneensä liian pitkälle ja muuttivat kauas eläköidyttyään.

    VastaaPoista
  9. Suhtautumiseni pakkoruotsiin oli neutraalia. Mutta kun luin Itä-Karjalan lapsille sota-aikana järjestetystä suomalaisesta oppikoulusta ja siitä, että heillekään ei annettu vapautta olla opiskelematta pakkoruotsia, suhtautumisen muuttui. Miksi muutenkin onnettomassa asemassa olleen kielivähemmistön piti opiskella heille vieraan pääkielen (suomi) lisäksi toisen kielivähemmistön kieli täyttääkseen opintovaatimuksen.

    VastaaPoista
  10. Oikeastaan maassamme on vain yksi pakkokieli ja varsin paha sellainen: englanti joka kohta syrjäyttää molemmat kielemme, ensin suomen ja sitten huomattavasti paljon myöhemmin ruotsin.

    VastaaPoista