Sivun näyttöjä yhteensä

29. lokakuuta 2017

Keskustelun kesto



Lukemani mukaan joissakin länsimaissa puolisot puhuvat toisilleen noin puoli tuntia viikossa. Puhe on ylemmästä keskiluokasta ja onnellisista avioliitosta.

Ranskan tuntijoista paras, Th. Zeldin, pohtii aika pitkään, miksi käytännössä kaikki pitävät (pitivät) Pariisista, mutta turisteista noin 3 % pitää ranskalaisista.

Tuosta prosenttimäärästä minulla on suunnilleen sama kokemus, mutta esitän tärkeän rajauksen: turistiympäristössä. Kollegat, ystävät ja sukulaiset ovat toista.

Zeldin huomauttaa, että Ranska on ehkä ainoa maa maailmassa, jossa keskustelu on suosittua. Heillähän oli maailman parhaat moralistit Montaignesta alkaen, mutta Madamede Ramboillet’n nimiin viety salongin keksiminen oli ratkaiseva ero. Salongeissa, sellaisissa kuin esimerkiksi Proustin kuvaamat, oli täysin sallittua puhua asiaa ja esittää kiinnostavia näkökulmia, mutta oikeaa vastaus ei etsitty.

Englannin kuuluisin ja huonoin keskustelija oli tohtori Samuel Johnson. Hän oli niin hyvä huomaamaan ja niin tavattoman etevä muotoilemaan asiansa, että kun hän oli sulkenut suunsa, aihe oli loppuun käsitelty, eikä mitään keskustelua syntynyt.

Koska Zeldin on itse britti, hän ei jätä huomauttamatta, että päivänpolttaviin ja yleisinhimillisiin asioihin briteillä on yhteensä neljä vastausta, mahdollisesti viisi. Nice, jolly, charming, bore ja siis poikkeuksellisesti fond.

Ne ovat hyviä sanoja, koska ne sopivat, oli kysymys säästä, ManU:n maalista,, naapurin vauvasta tai vanukkaasta.

Englanista ja osittain USA:sta löytyy runsaasti kirjallisia todisteita käsityksestä, jonka mukaan eri yhteiskuntaluokkien on mahdotonta keskustella ja usein myös ymmärtää toisiaan. Oman yhteiskunnallisen aseman korostaminen on helppoa. Mahdollisimman paljon alkujaan vierasperäisiä, monitavuisia sanoja, kuten ”polysyllabic” (monitavuinen).

Joku yleislääkäri sanoi suosivansa lääkärinkielisiä termejä, jottei potilas suotta sekaantuisi asiaan, ja tunnusti, ettei hän ymmärtänyt tuon taivaallista potilaan omasta selityksestä, mihin sattuu ja miten. Meillähän oli Suomessa mainio lääkäri Pertti Pakarinen, joka kirjoitti siitäkin, mitä kunnanlääkärin tulee ymmärtää, jos savolaista potilasta juilii ja öllöttää.

Siinä asiassa ranskalaiset ovat varmasti ainutlatuisia, että kun he taas kerran 1789 päättivät panna pystyyn vallankumouksen, annettiin ”Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus”.

Kaikissa muissa maissa olisi tyydytty työläisiin, proletariaattiin, oman uskontokunnan edustajiin tai todistettavasti oman maan kansalaisiin. Ranskalaisille on jollain salaperäisellä tavalla selvää, että he puhuvat koko maailman puolesta, eikä asioista niin ollen tule koskaan valmista.


Tämän blogin ohella minulla on ollut keskustelukumppaneiden ilo. Mielestäni onnistuneen juttu tuokion merkki ei ole se, että olisin osannut sanoa jotain fiksua tai kerjäämään aplodeja, vaan se, että läimäytän itseäni otsaan ja sanon ääneen, että noinhan se on. Tuota en olisi tullut ikinä edes ajatelleeksi. – Tähän ilmiöön perustuu tieteellinen tutkimus. Kaksi tai kaksikymmentä tyhmää saa joskus aikaan jotain fiksua.

17 kommenttia:

  1. Turistiympäristön pariisilaisissa oli mielestäni tapahtunut iso muutos 80-luvun puolivälin ja 2000-luvun välillä. Kohtelu oli tullut paljon ystävällisemmäksi, ja jos en osannut huonolla kouluranskallani selittää asiaa, saattoi vaihtaa englanniksi ja tulla ymmärretyksi. Osansa saattoi kyllä olla sillä että viimeksi liikuin kauniin nuoren naispuolisen lähisukulaisen seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen havainnut saman yksinkin liikkuessa. Kenties turistia on ruvettu arvostamaan uudella tavalla.

      Poista
    2. Ranskakin on siis pilattu pakkoenglannilla. Ennen se oli yksi harvoja maita jonne pääsi pakoon kaiken kattavaa pakkoenglantia.

      Poista
  2. Joskus riittää se, että selittää huikean ideansa tai ajatuksensa kollegalle. Siis sellaiselle, jolla on mahdollisuus ymmärtää. Kun joutuu jäsentämään ajatuksensa jotenkin järkevältä kuulostavaan muotoon huomaa itsekin, että mikä meni pieleen.
    Sekin on sitä joukkovoimaa, jota tieteessä tarvitaan. Pelkästään omassa päässä pyöritelty ajatelma tuppaa jäämään vajaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin jää kiertämähän kehää.

      Poista
  3. Blogikirjoituksen viimeinen lause kuvaa myös demokratian olemusta, parhaimmillaan. Eri mielipiteitä ja näkökulmia kannattaa kuulella huolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta entäs jos nuo eri näkökulmat ovat vihapuhetta?

      Näkevät esim. jotakin pientä korjaamista vaikka EU:ssa tai maahanmuuton joissakin yksityiskohdissa? Tai menevät vaikka niin pitkälle, että vaativat, että kansallisvaltion väestön laillisissa vaaleissa esittämää selkeää enemmistömielipidettä olisi kuultava?

      Itse olen sitä mieltä, että ehdoton nollatoleranssi yllä kuvatun kaltaiselle vihapuheelle. Sormet korviin, silmät kiinni ja kova lällätys päälle vain.

      Poista
  4. Koin skandinaavista mielenlaatuani ärsyttävän yllätyksen Etelä-Espanjassa kun jouduin samalle puistonpenkille usein näkemäni tyylikkään ladyn kanssa. Hetken keskusteltuamme hän julisti minut erinomaiseksi englanninpuhujaksi ja kysyessäni syytä siihen hän vastasi julmasti, etten puhu kuin nuo muut englantilaiset alaluokkalaiset turistimoukat. No, olinhan kirjoista opinut tarpeeksi monitavuisia sanoja, joita en osannut korvata lyhyemmillä ilmaisuilla.

    VastaaPoista
  5. On totta, että ranskalaiset saattavat olla vähän tympeitä turisteja kohtaan, varsinkaan jos nämä eivät puhu eivätkä edes yritä puhua kielien kieltä.

    Toisaalta olimme vaimoni kanssa viime vuonna tilaisuudessa vierailla Pariisissa tyttäremme kanssa ja tavata siellä hänen opiskeluaikaisia ystäviään (tytär kun opiskeli taannoin vuoden Pariisissa). Nämä nuoret ranskalaiset olivat vallan ällistyttävän fiksuja, sivistyneitä ja kohteliaita ihmisiä. Moista ystävällisyyttä tällainen jo vähän vanhempi ihminen ei kyllä Suomessa nuorison osalta kohtaa.

    Paljonkohan sitä tulee viikossa vaimonsa kanssa haasteltua? Varmasti enemmän kuin tuon puoli tuntia, vaikka ilmeisesti kuulummekin tuohon ylempään keskiluokkaan ja tulemme jopa toimeen keskenämme. Toisaalta kovin mukavaa vaimon kanssa on sekin, ettei tarvitse koko ajan seurustella. Saatamme viettää yhdessä koti-iltaa juuri juttelematta ja silti tunnelma on miellyttävä ja luonteva.

    VastaaPoista
  6. Olen blogistin kanssa samaa mieltä siinä, että hyvä keskustelu on elämän suuria iloja.

    Olen joskus tullut miettineeksi sitäkin, että miksi minä näille toisten pitämille blogeille kirjoittelen. Yksi syy on epäilemättä se, että kirjoittamalla ajatuksiaan ylös niitä saa samalla muotoiltua ja selkeytettyä. Sen sijaan lopullista totuutta en pyri julistamaan, sillä moista ehdotonta tietoa minulle ei ole suotu. Sen sijaan ja ennen kaikkea pidän siitä, että hyvän keskustelun kautta elämän ja maailman monitahoiset ilmiöt ja ongelmat hahmottuvat itsellekin paremmin.

    Siksikin olen vähän ihmetellyt sitä, että näillä blogeilla sittenkin keskustellaan melko vähän. Kunnioitettu bloginpitäjämmekään ei enää aiheensa viritettyään juuri keskusteluihin osallistu.

    Täsmennettäköön vielä sen verran, että toisten sättimistä ja väheksymistä, jota somemaailmassa kyllä riittää yli kysynnän, en keskustelun piiriin laske.

    VastaaPoista
  7. Kuvassa töölöläistyyppinen päättämiskeskeinen keinohiusmalliharjoittelija yrittää jyrkästi saada selvää miksi päivystävä kesävälskäri on kirjoittanut reseptiin (latinaksi) "kommeeta urkujen jyttyytystä ja jos ei syämen rylykkyyminen meinoo hellittöö suapi ottoo potusta kulauksen taekka kupin eekä kahta", huomaamatta että:

    a) on sunnuntai
    b) jyly kuuluu kyökinpuolen ikkunasta
    c) merkintää pro auctore, vihreällä musteella

    Saa nähdä kuinka välskärin käy ja joutuuko hän ostamaan uuden peruukin itselleen (pro auctore), vai saako sekä tekosatikutia että luomutukkapöllyä.

    VastaaPoista
  8. Sokrates oli sitä mieltä, että vain dialogissa sana elää; kirjoitettuna se kuolee.

    VastaaPoista
  9. Minä yksin olen totuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ehkä totus, mutta et yksin. Minulla on myös totuus, toinen kuin sinulla. Ja kaikilla ajattelevilla olennoilla myös. Kissallanikin.

      Poista
  10. Kuva on James Boswellin kirjoittaman, Samuel Johnsonin elämänkerran kansikuva. Johnsonin synnyinkoti on museona Lichfieldin kaupungissa n.40 km koilliseen Birminghamista, jos jotakuta kiinnostaa tietää.

    VastaaPoista
  11. Viimeinen kappale on äärettömän viisas.
    On pakko läimäyttää itseään otsaan. - Noinhan se on!
    Jo tuon oivalluksen ansiosta tätä blogia kannattaa ehdottomasti lukea.

    VastaaPoista
  12. Suomessa riittää yksi sana noihin mihin britit käyttää neljää. Nätti.

    VastaaPoista