Vihlaisi mutta
miellyttävästi, eilen. Kukaan ei ruvennut kutsumaan viranomaisia, kun lankesin,
ja nyt olen siis langennut mies. Tiesin nimittäin hyvin, että kuisti on juuri
purettu, ja asettelin askeleitani edeten pitkin vuoliaista pidellen ovea
toisella kädellä, toisessa kädessä kamera.
Katso kuvaa. Avaamisen
estävää laudanpätkää oltiin juuri tuomassa, mutta minäpä olin nopeampi.
Mielestäni valokuva esittää kuitenkin metafyysisiä kuiluja, joiden yli
tanssimme päivästä toiseen.
Ei siinä tullut kuin
polvenhaava. Luut ovat ehjät. Toinen käsi sivuutti täpärästi parrun ja otsa
vielä niukemmin piirun. Nousin ja kummastelin ja otin valokuvan. Tunteja
myöhemmin sielunelämän psykodynamiikka alkoi avautua.
Television setä ja täti
kertoivat, miten sopivia henkilöitä Trump ja Clinton ilmoittavat olevansa
presidentin virkaan. Niin.
Minulla on levyllä
Rubinsteinin ja Horowitzin ja etenkin Arraun vanhatestamentillisessa iässä
äänittämiä esityksiä, mutta pianonsoitto on kuitenkin samaa motoriikkaa
vuodesta toiseen.
En ole sattunut näkemään
edes 50 vuotta täyttänyt aitajuoksijaa, en myöskään korkeushyppääjää. Ehkä
heitä hyppää ja juoksee, mutta minusta tuntuu, etten välittäisi olla katsomassa.
Sirkus ja akrobatia eivät näytä kuuluvan edistyneeseen ikään.
Paralympialaisissa näkee uljaita suorituksia, ja siinäpä se. Kilpailijat,
esimerkiksi raajojaan menettäneet, ovat nuoria ihmisiä.
En ole itse ollut
Yhdysvaltojen presidenttinä. Kuvittelen että tuohon tehtävään kuuluu kyky
toimia riuskasti ja myös yllättävissä tilanteissa. Lehdessä kerrottiin
vartioidusta salkusta, jossa on laukaisukoodit. Ajatus on epämiellyttävä –
pitäisi päättää muutamassa minuutissa, tuhoaako maapallon ja joukon asteroideja
kaupan päällisiksi.
Ehkä kielikuva on
paikallaan: se on kuin kulkemista lankun särmää pitkin, pitäen silmällä ympäristöä,
muka valmiina reagoimaan.
Lähettämistäni
kutsukirjeistä julkistamistilaisuuteen joko päivä, kellonaika tai paikka oli
väärin. Oikaistuissa kutsuissa oli edelleen virheitä.
Tämäkin on kiinnostavaa.
Aivan mekaaniset tehtävät sujuvat, siis esimerkiksi päässälasku.
Keskittymiskyvyssä ei sinänsä ole ongelmia. Vaikeaa on mutkikkaiden ja
vaihtuvien tilanteiden hallitseminen.
Seitsemänkymmentä
täyttäneestä miehestä ei olisi 30-vuotiaaksi perheenäidiksi. Kun seuraan
lapsiperheitten virittäytymistä, mykistyn ihailusta. Riuskat vanhemmat
hallitsevat kevyesti liudan lapsia, jotka kiitävät äänen nopeudella tangentin
suuntaan.
Eilen mietiskelin
makuulla. Välillä nousin katsomaan ikkunasta. Jason M. Barrin kirja
Manhattanista ja pilvenpiirtäjistä näyttää avaavan yhdellä iskulla asian, jonka
ymmärtämiseen olen itse liian hidasjärkinen.
Remontin ydinvaiheessa,
josta vastasi erinomainen Nupumies Oy, totesimme ensin kaivinkoneen avulla,
että kun minullakin on kuusen juuressa kivi, josta on eri vuosilta varmasti sata
valokuvaa, kun siinä kasvaa päällä niin mielenkiintoista jäkälää ja köynnöstä,
ei se olekaan kivi.
Kysymyksessä ei siis ole
siirtolohkare, vaan kallion kulma. Kymmenen metrin päässä peruskallio on
näkyvissä, ja sama kallio löytyy yhden talon alta. Raakaa nerokkuutta käyttäen
maansiirtomiehet ja putkimies löysivät kalliosta lohkeaman, johon uudet
vesijohdot vedettiin.
Jo ennen olin hakenut
verkosta Kirkkonummen kallioperäkartan ja tietoja maaperästä. Tuossa naapurissa
eli Espoossa ja Helsingissä kallioperä on kohdittain dramaattisen näköistä. Maaperästä
näemme, miten Salpausselkä jatkuu pitkälle mereen, varmaan Jurmoon asti.
Tämä kylä on tietenkin
entistä rantaviivaa eli siis myös entistä merenpohjaa. Ikkunastani näen
ilmiselvän kallioluodon. Edes mielikuvitusta ei tarvitse nähdäkseen sen karuna,
märkänä ja tuulen pieksämänä.
Joidenkin kokeilujen
jälkeen tiedän, että meidän pellolla ei peruna asu ja että tuohon niitylle on
turha yrittääkään. Maa on veden vaivaamaa ja emäksistä.
Vasta kun luin, miten
Jason M. Barr lyttää useimpien opaskirjoen tiedon peruskalliosta Manhattanin
pilvenpiirtäjien ”syynä”. Sinne on voinut rakentaa tuollaisia ennen
näkemättömiä virityksiä alkaen 1890-luvusta, koska kaiken voi ankkuroida
kallioon.
Selityksessä on se
ongelma, että suurin osa pilvenpiirtäjistä ei ole lähelläkään peruskalliota.
Manhattanilla on tuota kaikin puolin kiitettävää liusketta saaren kärjessä ja
sitten uudestaan ylempänä. Välissä on pitkiä pätkiä hötöä. Ja kiveä on hyvin
monenlaista, pehmeitä hiekkakiviä ja marmoriakin.
Barrin mukaan
pilvenpiirtäjien kertyminen kahteen eri paikkaan on taloushistoriallinen ilmiö.
Yhteys geologiaan oli etäinen. Samalla hän kertoo maanalaisen rakentamisesta
asioita, joista Espoon kaupungin olisi ollut hyvä olla selvällä. Helsingissä
kalliiksi osoittautunut Kluuvin ruhje ei ole mikään poikkeus, vaan sääntö.
Peruskallio ei ole umpikiveä, kuten luulisi. Siellä on kaikkea-. Siellä on
erilaisia jokia ja esimerkiksi moreenia. Teepä siihen sitten tunneleita.
Mutta mielenkiintoisin ajatus
on kallioperän ja irtainten maalajien mutkikas yhteys, joka vastaa heti
siihenkin kysymykseen, miksi Helsinki perustettiin niin myöhään. Ei ole
peltomaata, lainkaan. Kuka siellä olisi elänyt. Eikä ollut metsääkään. Eli nyt
kuvittelen historiallista maaperäkarttaa.
Kuten proffakin varmasti tietää, Helsinkihän perustettiin alun perin Vantaanjoen suulle väkisin asuttamalla. Vajaat sata vuotta myöhemmin paikka todettiin merenkulun eli kaupan kannalta hankalaksi ja kaupunki siirrettiin Vironniemelle eli käytännössä kaiketi nykyisen Kruununhaan tienoille. Luonnonolot ja talouden tarpeet ovat siis hyvin luonnollisesti kaupungin paikkaa ohjanneet kun sellaisen perustamiselle oli kerran käsky käynyt.
VastaaPoistaKotimaan matkailua kummasti rikastuttaa kun osaa nähdä miten historialliset vaiheet näkyvät ympäristön ja maiseman muokkaantumisessa. Nykyaika vaan tuppaa kovin tehokkaasti jyräämään omilla talouden lainalaisuuksilla ja teknisillä mahdollisuuksillaan vanhan alleen ja hävittää näkyvän historian.
t. Leka-Antti
En ole sitä Helsingin maaperäkarttaa nähnyt, mutta aika erikoista se maasto on. Kallioluodot ovat olleet pääosin tosi pieniä - vähänkin isommissa vanhoissa rakennuksissa tuntuu sääntönä olevan, että toinen pää taloa on perustettu kalliolle jota on vähän käsipelillä louhittu, ja toinen pää onkin sitten syvään pehmeikköön lyödyillä paaluilla.
VastaaPoistaAW
Kun ruotsalaisia alkoi ilmestymään etelä- ja lounaisrannikolle seitsemisensataa vuotta sitten he totesivat rannikon alueet tyhjiksi ihmisistä ja asutuksesta. Tästä ilmeisestikin syy nimelle Nyland. Joku on veikannut tyhjyyden syyksi viikinkien ryöstöretkiä, mutta mitä ryöstettävää täällä raukoilla rajoilla olisi ollut? Ilmeinen selitys on, että rannat eivät soveltuneet suomalaisten kaskiviljelyyn. Ruotsalaiset kuitenkin osasivat jo vuoroviljelyn ja heillä oli nopeat purjeveneet kauppaa ja kalastusta varten.
VastaaPoistaOn aika pysäyttävää, että olemme saaneet empiiristä evidenssiä mannerjäätikön sulamisprosessista vasta aivan viimeisten vuosien aikana. Voimme havaita, että mannerjää ei sula nätisti reunasta vaan jäätikön päälle kertyvät sulamisvedet kaivertavat sen täyteen reikiä ja jäämassat ikään kuin mätänevät. Risto Isomäen jännittävä teos Salpausselistä kannattaa lukea. Sen kirjan jälkeen et näe ympäristöäsi samoilla silmillä kuin ennen.
Jukka hyvä, eiliseen kuvaan viitaten, totean, että Salakirjat on julkaissut tuosta teoksesta yhden painoksen. Sen tiedot löytyvät osoitteesta: http://www.salakirjat.net/product/203/malleus-maleficarum---noitavasara-1486
VastaaPoistaOscari
Salakirjat on sellainen kustantamo että sen tuotteita pitää lukea paksut rukkaset kädessä ja nenästä kiinni pidellen.
PoistaSääli ja häpeä että Paulaharjun kirjat päätyivät heille.
paljon asiaa, mutta ihan tuossa alussa ...
VastaaPoistamä olen joutunut makeilemaan isokenkäisen kanssa, jolle kukaan ei vain uskaltanut kirjoittaa mielenterveys 3 -lähetettä.
Monet, monet tiesivät että auktoriteetin oma paikka olisi ollut lukkojen takana.
Pianhan hänen hillittömät rötöksensä paljastuivat (osin), ja dynastia romahti. Tämän eliitin ilmapiiriä kuvattiin, ja koin sen itsekin, sanoin, joista tuli mieleen kertomakirjallisuudessa kuvattu natsirollisten sisäpiirin oma hype.
c'est la vie.
Päijänne-tunneli kulkee monen monituisen ruhjeen läpi ja on se hieman sortunutkin. Suomen kallioperä on kuitenkin ihan ok verrattuna esimerkiksi Alppien rapakiveen, joka nimensä mukaan on rappiolla ja tahtoo pysyä seinässä vain betonin ja teräksen myötävaikutuksella.
VastaaPoistaKalliossa myös kuhisee, lito- ja kemotrofien elämä se vasta onkin mielenkiintoista, aivan kuin toiselta planeetalta.
Meidänkin jo melkoisen monta auringonlaskua nähneiden tulee pitää mielessä:
VastaaPoistaelämä ei ole pelkkää ruuusuilla tanssimista - se on myös samppanjan nauttimista.
Kun on juuri päässyt seitsemännen aidan yli, voi aluksi jopa naurahdella äkkiä ilmestyneelle kömpelyydelleen. Kouluaikanani voimistelu ja urheilu oli aina 10. Siksi ei ota uskoakseen, ettei jalka tai käsi osukaan automaattisesti aiottuun kohteeseen. Tai tielle ilmestyy jostain tuntemattomasta maailmasta outoja kulmia ja tasoja.
VastaaPoistaTodennäköisesti hymähtely loppuu aika pian. Kun avaruudellisuus käy entistä yllätyksellisemmäksi, voi aina syyttää uudehkoja silmälasejaan. Niin ja tietysti saamatonta hallitusta kikyineen.
Olen kuullut sellaista, että Salpausselkä jatkuu tänne meille asti, Vänernjärveen - ellei sitten pidemmällekin.
VastaaPoistaLuin loppukesästä Helsingin yliopiston emeritus-ympäristögeologian professori Pentti Alhosen (2007) kirjan Planeetta Maa käsissämme: mielenkiintoinen ja perusteellinen esitys geologisesta historiastamme. Kannattaa lukea.
VastaaPoistaNiin, tuo ovi näyttää äkkinäiseen perin laadukkaalta. Neljä saranaa ja riittävä lämmöneristys. Onko hinta ja valmistaja salaisuus? -Murphy_
VastaaPoistaMinulla on pitkään ollut tapana tehdä ensin fillari- ja nyt rappetuneemmalla iällä autoajleua Helsingin ympäristössä, siis kehyskunnissa. Mielenkiintoista, kuinka paljon täällä on erämaata.On ja on ollut. -
VastaaPoistaVarsinkin Vihdintien (entisen Porintien)I varrella. Mutta se rakennettiinkin kai vasta sotien jälkeen, jos oikein olen tutkinut karttoja.
Tie tunnetaan myös Tannerin tienä, koska se vei Tannerin kartanoon Vihdin Sorkkiin. Suomalainen kateus kun ei voi sietää sitä, että toinen hyötyy vaikka itse hyötyisi enemmän..
MafH
Mikäli Herra Trump valitaan Yhdysvaltain presidentiksi on hän vanhin koskaan ensimmäistä kertaa tuohon tehtävään valituista. Rouva Clinton olisi toiseksi vanhin. Toistaiseksi ikäennätystä pitää hallussaan Ronald Reagan, joka täytti 70 pari viikkoa ensimmäisten virkaanastujaisten jälkeen. Donaldilla tuli tuo pyöreä luku täyteen kesäkuun puolivälissä eli jo ennen kuin häntä oli edes virallisesti nimetty puolueensa ehdokkaaksi. Ensimmäisenä päivänään virassa Donald olisi melkein 8 kk vanhempi kuin Ronald. Tuossa kunnioitettavassa iässä melkein vuoden ikäero saattaa jo olla ihan merkittävä. Lisäksi on otettava huomioon, että Trumpille kyseessä olisi ensimmäinen kerta missään poliittisessa johtotehtävässä. Reagan oli ehtinyt harjoitella jo pitkään Kalifornian kuvernöörinä ja republikaanien ehdokas ehdokkaana vuoden 1976 vaaleissa. Trump aloittaisi siis ammattipoliitikon uransa yli 70-vuotiaana suoraan tehtävästä, jossa voi aiheuttaa yhdellä määräyksellä maailmanlopun. Vähän yli nelikymppinen Kennedy selvisi Kuuban ohjuskriisistä vain amfetamiinin voimin. Ylipäänsä poliittinen johtajuus on hyvin erilaista kuin liike-elämän johtaminen. Ehkäpä Reaganin ura näyttelijänä oli parempaa harjoitusta poliittiselle uralle kuin Trumpin yrittäjyys. Toisaalta ei Hillaryn terveyskään ehkä kovin hyvää lupaa. Tiedä sitten paljonko kaikessa puheessa on äärioikeiston propagandaa "vanhaa naista" (reilusti vuoden Trumpia nuorempi) vastaan. God Bless America! Se tarvitsee sitä nyt todella.
VastaaPoistaMinua ei Trumpin ikä niinkään huolestuta, vaan hänen luontensa sekä kokemattomuutensa maailman asioista ja politiikasta. Venäläisen propagandan tehon tietäen pelkään, että he vievät Trumpia kuin pässiä narusta.
PoistaTietysti USAn presidentillä on pätevät virkamiehet ja neuvojat, mutta kuunteleeko ja uskooko erinomaisuuttaan pursuava paksu poika niitä? Ydinnapin painamista en pelkää, vaan sitä, että saamme nähdä uuden "rippentrumpin" sopimuksen, jossa Venäjä saa vapaat kädet "puolustaa" maanmiehiään lähialueillaan. Meilläkin heitä on jo riittävästi.
Reagan oli näyttelijä, mutta pahoin pelkään että Trump ei ole.
Ad Tapsa:
PoistaMinä pelkään pahoin samaa. Lisäksi on katsottava vastanäyttelijää. Reaganin vastinpari ensimmäisinä aikoina oli toveri Leonid Pysähdys, joka oli Reaganin virkaanastujaisten aikaan 75-vuotias ja ilmeisesti jo vakavasti heikentynyt kognittivisilta kyvyiltään. Samoin Nikita oli ohjuskriisin aikaan parikymmentä vuotta vanhempi kuin John Fitzgerald. Putin on täysin kokematonta Trumpia kuusi vuotta nuorempi kokenut ja kyyninen kansainvälisen politiikan pelimies.
Väittävät, että perunaa voi kasvattaa nurmikon päälläkin tai hiekassa, kun vain panee päälle aina uusia kerroksia ruohosilppua, josta tulee ravinteet. En ole kyllä kokeillut, mutta ainakin se ruohokate kasvattaa lehtikaalin, valkosipulit ym. huimiin kokoihin, kun vain vedestä ei tule pulaa, ja sitähän on tänä kesänä riittänyt. Kosmoskukat kasvoivat kaksimetrisiksi! Tove Jansson kasvatti perunaa ulkosaarellaan kallionkoloissa, jonne laittoi runsaasti rakkolevää. EG
VastaaPoistaUllanlinnassakin räjäytettiin kallioita 110 vuotta sitten kun piti rakentaa kerrostaloja.
VastaaPoista"1854 räjähytettiin ilmaan Hangon linnoitukset. Elokuun 27 p. räjähdytettiin Gustafsvärn 600, Gustaf Adolf 200 ja Meijerfelt 150 ruutipuudalla ilmaan. Vanhojen muurien jäännöksistä on vielä osa nähtävänä."
PoistaOma Maa, IV nidos, 13 vihko, WSOY Porvoo, painatus lopetettu 29.9.1909.
Vanhan lumoissa Kunnaksen Ilkka