16. syyskuuta 2016

Vaaraksi itselleen, ehkä muillekin


 
Myös Katri sanoi olleensa järjestämässä tuttavaansa hullujenhuoneeseen, eikä halunnut jatkaa keskustelua asiasta. Tiesin tarkoin syyn. Ainakin aikaisemmin niin sanottu tahdonvastainen hoito oli vaikeiden esteiden takana. Kerran olin ottanut veitset tuttavan salkusta pois ja puhuin hänet menemään itse Hesperiaan. Kuljimme neljä tuntia ympäri puistoa ja opin käytännön tilanteessa, miten terveenä sairaat saattavat pitää itseään.

Vihlaisi mutta miellyttävästi, eilen. Kukaan ei ruvennut kutsumaan viranomaisia, kun lankesin, ja nyt olen siis langennut mies. Tiesin nimittäin hyvin, että kuisti on juuri purettu, ja asettelin askeleitani edeten pitkin vuoliaista pidellen ovea toisella kädellä, toisessa kädessä kamera.

Katso kuvaa. Avaamisen estävää laudanpätkää oltiin juuri tuomassa, mutta minäpä olin nopeampi. Mielestäni valokuva esittää kuitenkin metafyysisiä kuiluja, joiden yli tanssimme päivästä toiseen.

Ei siinä tullut kuin polvenhaava. Luut ovat ehjät. Toinen käsi sivuutti täpärästi parrun ja otsa vielä niukemmin piirun. Nousin ja kummastelin ja otin valokuvan. Tunteja myöhemmin sielunelämän psykodynamiikka alkoi avautua.

Television setä ja täti kertoivat, miten sopivia henkilöitä Trump ja Clinton ilmoittavat olevansa presidentin virkaan. Niin.

Minulla on levyllä Rubinsteinin ja Horowitzin ja etenkin Arraun vanhatestamentillisessa iässä äänittämiä esityksiä, mutta pianonsoitto on kuitenkin samaa motoriikkaa vuodesta toiseen.

En ole sattunut näkemään edes 50 vuotta täyttänyt aitajuoksijaa, en myöskään korkeushyppääjää. Ehkä heitä hyppää ja juoksee, mutta minusta tuntuu, etten välittäisi olla katsomassa. Sirkus ja akrobatia eivät näytä kuuluvan edistyneeseen ikään. Paralympialaisissa näkee uljaita suorituksia, ja siinäpä se. Kilpailijat, esimerkiksi raajojaan menettäneet, ovat nuoria ihmisiä.

En ole itse ollut Yhdysvaltojen presidenttinä. Kuvittelen että tuohon tehtävään kuuluu kyky toimia riuskasti ja myös yllättävissä tilanteissa. Lehdessä kerrottiin vartioidusta salkusta, jossa on laukaisukoodit. Ajatus on epämiellyttävä – pitäisi päättää muutamassa minuutissa, tuhoaako maapallon ja joukon asteroideja kaupan päällisiksi.

Ehkä kielikuva on paikallaan: se on kuin kulkemista lankun särmää pitkin, pitäen silmällä ympäristöä, muka valmiina reagoimaan.

Lähettämistäni kutsukirjeistä julkistamistilaisuuteen joko päivä, kellonaika tai paikka oli väärin. Oikaistuissa kutsuissa oli edelleen virheitä.

Tämäkin on kiinnostavaa. Aivan mekaaniset tehtävät sujuvat, siis esimerkiksi päässälasku. Keskittymiskyvyssä ei sinänsä ole ongelmia. Vaikeaa on mutkikkaiden ja vaihtuvien tilanteiden hallitseminen.

Seitsemänkymmentä täyttäneestä miehestä ei olisi 30-vuotiaaksi perheenäidiksi. Kun seuraan lapsiperheitten virittäytymistä, mykistyn ihailusta. Riuskat vanhemmat hallitsevat kevyesti liudan lapsia, jotka kiitävät äänen nopeudella tangentin suuntaan.

Eilen mietiskelin makuulla. Välillä nousin katsomaan ikkunasta. Jason M. Barrin kirja Manhattanista ja pilvenpiirtäjistä näyttää avaavan yhdellä iskulla asian, jonka ymmärtämiseen olen itse liian hidasjärkinen.

Remontin ydinvaiheessa, josta vastasi erinomainen Nupumies Oy, totesimme ensin kaivinkoneen avulla, että kun minullakin on kuusen juuressa kivi, josta on eri vuosilta varmasti sata valokuvaa, kun siinä kasvaa päällä niin mielenkiintoista jäkälää ja köynnöstä, ei se olekaan kivi.

Kysymyksessä ei siis ole siirtolohkare, vaan kallion kulma. Kymmenen metrin päässä peruskallio on näkyvissä, ja sama kallio löytyy yhden talon alta. Raakaa nerokkuutta käyttäen maansiirtomiehet ja putkimies löysivät kalliosta lohkeaman, johon uudet vesijohdot vedettiin.

Jo ennen olin hakenut verkosta Kirkkonummen kallioperäkartan ja tietoja maaperästä. Tuossa naapurissa eli Espoossa ja Helsingissä kallioperä on kohdittain dramaattisen näköistä. Maaperästä näemme, miten Salpausselkä jatkuu pitkälle mereen, varmaan Jurmoon asti.

Tämä kylä on tietenkin entistä rantaviivaa eli siis myös entistä merenpohjaa. Ikkunastani näen ilmiselvän kallioluodon. Edes mielikuvitusta ei tarvitse nähdäkseen sen karuna, märkänä ja tuulen pieksämänä.

Joidenkin kokeilujen jälkeen tiedän, että meidän pellolla ei peruna asu ja että tuohon niitylle on turha yrittääkään. Maa on veden vaivaamaa ja emäksistä.

Vasta kun luin, miten Jason M. Barr lyttää useimpien opaskirjoen tiedon peruskalliosta Manhattanin pilvenpiirtäjien ”syynä”. Sinne on voinut rakentaa tuollaisia ennen näkemättömiä virityksiä alkaen 1890-luvusta, koska kaiken voi ankkuroida kallioon.

Selityksessä on se ongelma, että suurin osa pilvenpiirtäjistä ei ole lähelläkään peruskalliota. Manhattanilla on tuota kaikin puolin kiitettävää liusketta saaren kärjessä ja sitten uudestaan ylempänä. Välissä on pitkiä pätkiä hötöä. Ja kiveä on hyvin monenlaista, pehmeitä hiekkakiviä ja marmoriakin.

Barrin mukaan pilvenpiirtäjien kertyminen kahteen eri paikkaan on taloushistoriallinen ilmiö. Yhteys geologiaan oli etäinen. Samalla hän kertoo maanalaisen rakentamisesta asioita, joista Espoon kaupungin olisi ollut hyvä olla selvällä. Helsingissä kalliiksi osoittautunut Kluuvin ruhje ei ole mikään poikkeus, vaan sääntö. Peruskallio ei ole umpikiveä, kuten luulisi. Siellä on kaikkea-. Siellä on erilaisia jokia ja esimerkiksi moreenia. Teepä siihen sitten tunneleita.

Mutta mielenkiintoisin ajatus on kallioperän ja irtainten maalajien mutkikas yhteys, joka vastaa heti siihenkin kysymykseen, miksi Helsinki perustettiin niin myöhään. Ei ole peltomaata, lainkaan. Kuka siellä olisi elänyt. Eikä ollut metsääkään. Eli nyt kuvittelen historiallista maaperäkarttaa.

19 kommenttia:

  1. Kuten proffakin varmasti tietää, Helsinkihän perustettiin alun perin Vantaanjoen suulle väkisin asuttamalla. Vajaat sata vuotta myöhemmin paikka todettiin merenkulun eli kaupan kannalta hankalaksi ja kaupunki siirrettiin Vironniemelle eli käytännössä kaiketi nykyisen Kruununhaan tienoille. Luonnonolot ja talouden tarpeet ovat siis hyvin luonnollisesti kaupungin paikkaa ohjanneet kun sellaisen perustamiselle oli kerran käsky käynyt.

    Kotimaan matkailua kummasti rikastuttaa kun osaa nähdä miten historialliset vaiheet näkyvät ympäristön ja maiseman muokkaantumisessa. Nykyaika vaan tuppaa kovin tehokkaasti jyräämään omilla talouden lainalaisuuksilla ja teknisillä mahdollisuuksillaan vanhan alleen ja hävittää näkyvän historian.

    t. Leka-Antti

    VastaaPoista
  2. En ole sitä Helsingin maaperäkarttaa nähnyt, mutta aika erikoista se maasto on. Kallioluodot ovat olleet pääosin tosi pieniä - vähänkin isommissa vanhoissa rakennuksissa tuntuu sääntönä olevan, että toinen pää taloa on perustettu kalliolle jota on vähän käsipelillä louhittu, ja toinen pää onkin sitten syvään pehmeikköön lyödyillä paaluilla.

    AW

    VastaaPoista
  3. Kun ruotsalaisia alkoi ilmestymään etelä- ja lounaisrannikolle seitsemisensataa vuotta sitten he totesivat rannikon alueet tyhjiksi ihmisistä ja asutuksesta. Tästä ilmeisestikin syy nimelle Nyland. Joku on veikannut tyhjyyden syyksi viikinkien ryöstöretkiä, mutta mitä ryöstettävää täällä raukoilla rajoilla olisi ollut? Ilmeinen selitys on, että rannat eivät soveltuneet suomalaisten kaskiviljelyyn. Ruotsalaiset kuitenkin osasivat jo vuoroviljelyn ja heillä oli nopeat purjeveneet kauppaa ja kalastusta varten.

    On aika pysäyttävää, että olemme saaneet empiiristä evidenssiä mannerjäätikön sulamisprosessista vasta aivan viimeisten vuosien aikana. Voimme havaita, että mannerjää ei sula nätisti reunasta vaan jäätikön päälle kertyvät sulamisvedet kaivertavat sen täyteen reikiä ja jäämassat ikään kuin mätänevät. Risto Isomäen jännittävä teos Salpausselistä kannattaa lukea. Sen kirjan jälkeen et näe ympäristöäsi samoilla silmillä kuin ennen.

    VastaaPoista
  4. Jukka hyvä, eiliseen kuvaan viitaten, totean, että Salakirjat on julkaissut tuosta teoksesta yhden painoksen. Sen tiedot löytyvät osoitteesta: http://www.salakirjat.net/product/203/malleus-maleficarum---noitavasara-1486

    Oscari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salakirjat on sellainen kustantamo että sen tuotteita pitää lukea paksut rukkaset kädessä ja nenästä kiinni pidellen.
      Sääli ja häpeä että Paulaharjun kirjat päätyivät heille.

      Poista
  5. paljon asiaa, mutta ihan tuossa alussa ...
    mä olen joutunut makeilemaan isokenkäisen kanssa, jolle kukaan ei vain uskaltanut kirjoittaa mielenterveys 3 -lähetettä.
    Monet, monet tiesivät että auktoriteetin oma paikka olisi ollut lukkojen takana.
    Pianhan hänen hillittömät rötöksensä paljastuivat (osin), ja dynastia romahti. Tämän eliitin ilmapiiriä kuvattiin, ja koin sen itsekin, sanoin, joista tuli mieleen kertomakirjallisuudessa kuvattu natsirollisten sisäpiirin oma hype.
    c'est la vie.

    VastaaPoista
  6. Päijänne-tunneli kulkee monen monituisen ruhjeen läpi ja on se hieman sortunutkin. Suomen kallioperä on kuitenkin ihan ok verrattuna esimerkiksi Alppien rapakiveen, joka nimensä mukaan on rappiolla ja tahtoo pysyä seinässä vain betonin ja teräksen myötävaikutuksella.

    Kalliossa myös kuhisee, lito- ja kemotrofien elämä se vasta onkin mielenkiintoista, aivan kuin toiselta planeetalta.

    VastaaPoista
  7. Meidänkin jo melkoisen monta auringonlaskua nähneiden tulee pitää mielessä:
    elämä ei ole pelkkää ruuusuilla tanssimista - se on myös samppanjan nauttimista.

    VastaaPoista
  8. Kun on juuri päässyt seitsemännen aidan yli, voi aluksi jopa naurahdella äkkiä ilmestyneelle kömpelyydelleen. Kouluaikanani voimistelu ja urheilu oli aina 10. Siksi ei ota uskoakseen, ettei jalka tai käsi osukaan automaattisesti aiottuun kohteeseen. Tai tielle ilmestyy jostain tuntemattomasta maailmasta outoja kulmia ja tasoja.

    Todennäköisesti hymähtely loppuu aika pian. Kun avaruudellisuus käy entistä yllätyksellisemmäksi, voi aina syyttää uudehkoja silmälasejaan. Niin ja tietysti saamatonta hallitusta kikyineen.

    VastaaPoista
  9. Olen kuullut sellaista, että Salpausselkä jatkuu tänne meille asti, Vänernjärveen - ellei sitten pidemmällekin.

    VastaaPoista
  10. Luin loppukesästä Helsingin yliopiston emeritus-ympäristögeologian professori Pentti Alhosen (2007) kirjan Planeetta Maa käsissämme: mielenkiintoinen ja perusteellinen esitys geologisesta historiastamme. Kannattaa lukea.

    VastaaPoista
  11. Niin, tuo ovi näyttää äkkinäiseen perin laadukkaalta. Neljä saranaa ja riittävä lämmöneristys. Onko hinta ja valmistaja salaisuus? -Murphy_

    VastaaPoista
  12. Minulla on pitkään ollut tapana tehdä ensin fillari- ja nyt rappetuneemmalla iällä autoajleua Helsingin ympäristössä, siis kehyskunnissa. Mielenkiintoista, kuinka paljon täällä on erämaata.On ja on ollut. -

    Varsinkin Vihdintien (entisen Porintien)I varrella. Mutta se rakennettiinkin kai vasta sotien jälkeen, jos oikein olen tutkinut karttoja.

    Tie tunnetaan myös Tannerin tienä, koska se vei Tannerin kartanoon Vihdin Sorkkiin. Suomalainen kateus kun ei voi sietää sitä, että toinen hyötyy vaikka itse hyötyisi enemmän..

    MafH

    VastaaPoista
  13. Mikäli Herra Trump valitaan Yhdysvaltain presidentiksi on hän vanhin koskaan ensimmäistä kertaa tuohon tehtävään valituista. Rouva Clinton olisi toiseksi vanhin. Toistaiseksi ikäennätystä pitää hallussaan Ronald Reagan, joka täytti 70 pari viikkoa ensimmäisten virkaanastujaisten jälkeen. Donaldilla tuli tuo pyöreä luku täyteen kesäkuun puolivälissä eli jo ennen kuin häntä oli edes virallisesti nimetty puolueensa ehdokkaaksi. Ensimmäisenä päivänään virassa Donald olisi melkein 8 kk vanhempi kuin Ronald. Tuossa kunnioitettavassa iässä melkein vuoden ikäero saattaa jo olla ihan merkittävä. Lisäksi on otettava huomioon, että Trumpille kyseessä olisi ensimmäinen kerta missään poliittisessa johtotehtävässä. Reagan oli ehtinyt harjoitella jo pitkään Kalifornian kuvernöörinä ja republikaanien ehdokas ehdokkaana vuoden 1976 vaaleissa. Trump aloittaisi siis ammattipoliitikon uransa yli 70-vuotiaana suoraan tehtävästä, jossa voi aiheuttaa yhdellä määräyksellä maailmanlopun. Vähän yli nelikymppinen Kennedy selvisi Kuuban ohjuskriisistä vain amfetamiinin voimin. Ylipäänsä poliittinen johtajuus on hyvin erilaista kuin liike-elämän johtaminen. Ehkäpä Reaganin ura näyttelijänä oli parempaa harjoitusta poliittiselle uralle kuin Trumpin yrittäjyys. Toisaalta ei Hillaryn terveyskään ehkä kovin hyvää lupaa. Tiedä sitten paljonko kaikessa puheessa on äärioikeiston propagandaa "vanhaa naista" (reilusti vuoden Trumpia nuorempi) vastaan. God Bless America! Se tarvitsee sitä nyt todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei Trumpin ikä niinkään huolestuta, vaan hänen luontensa sekä kokemattomuutensa maailman asioista ja politiikasta. Venäläisen propagandan tehon tietäen pelkään, että he vievät Trumpia kuin pässiä narusta.

      Tietysti USAn presidentillä on pätevät virkamiehet ja neuvojat, mutta kuunteleeko ja uskooko erinomaisuuttaan pursuava paksu poika niitä? Ydinnapin painamista en pelkää, vaan sitä, että saamme nähdä uuden "rippentrumpin" sopimuksen, jossa Venäjä saa vapaat kädet "puolustaa" maanmiehiään lähialueillaan. Meilläkin heitä on jo riittävästi.

      Reagan oli näyttelijä, mutta pahoin pelkään että Trump ei ole.








      Poista
    2. Ad Tapsa:

      Minä pelkään pahoin samaa. Lisäksi on katsottava vastanäyttelijää. Reaganin vastinpari ensimmäisinä aikoina oli toveri Leonid Pysähdys, joka oli Reaganin virkaanastujaisten aikaan 75-vuotias ja ilmeisesti jo vakavasti heikentynyt kognittivisilta kyvyiltään. Samoin Nikita oli ohjuskriisin aikaan parikymmentä vuotta vanhempi kuin John Fitzgerald. Putin on täysin kokematonta Trumpia kuusi vuotta nuorempi kokenut ja kyyninen kansainvälisen politiikan pelimies.

      Poista
  14. Väittävät, että perunaa voi kasvattaa nurmikon päälläkin tai hiekassa, kun vain panee päälle aina uusia kerroksia ruohosilppua, josta tulee ravinteet. En ole kyllä kokeillut, mutta ainakin se ruohokate kasvattaa lehtikaalin, valkosipulit ym. huimiin kokoihin, kun vain vedestä ei tule pulaa, ja sitähän on tänä kesänä riittänyt. Kosmoskukat kasvoivat kaksimetrisiksi! Tove Jansson kasvatti perunaa ulkosaarellaan kallionkoloissa, jonne laittoi runsaasti rakkolevää. EG

    VastaaPoista
  15. Ullanlinnassakin räjäytettiin kallioita 110 vuotta sitten kun piti rakentaa kerrostaloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "1854 räjähytettiin ilmaan Hangon linnoitukset. Elokuun 27 p. räjähdytettiin Gustafsvärn 600, Gustaf Adolf 200 ja Meijerfelt 150 ruutipuudalla ilmaan. Vanhojen muurien jäännöksistä on vielä osa nähtävänä."
      Oma Maa, IV nidos, 13 vihko, WSOY Porvoo, painatus lopetettu 29.9.1909.

      Vanhan lumoissa Kunnaksen Ilkka

      Poista