Kysymyksiä

Voisiko joku kertoa minulle, onko 700 kävijää ja tuhat näkijää päivässä kovinkin paljon blogille? Näyttääkö Site Meter siis kaikki? Blogilista kai näyttää ainoastaan sitä kautta menneet? Tässäkin tietotekniikan asiassa minulla on samea tai mahdollisesti sumea käsitys xml-operaatioista.

Jos nuo määrät tarkoittavat lukijoita, minusta tuntuu että se on samaa luokkaa kuin Kanava tai Parnasso tai jopa Hesarin kulttuuri - ilman näkyvyyttä ja merkittävää yhteiskunnallista asemaa.

Olen tänään käynyt keskustelua kommentoijan kanssa, jolla on hämmästyttävän samanlaiset pitämykset Mozartin pianomusiikista kuin minulla. Yksi tapa viettää ennen pitkää tulevia eläkepäiviä olisi perustaa lähipiirejä, että voisi lähetellä harvinaisen merkillisiä tulkintoja esimerkiksi Chopinin nelosballadista. Niitä voi olla lähemmäs kaksikymmentä, ja Rubinstein on aina ykkönen, vaikka eivät nämä nuoret venäläiset tosiaankaan huonoja ole, sellaiset kuin Demidenko. Ja etenkin Bachissa on Tatjana Nikolajevna, jonka levyjen saanti on vähän huonoa. Minua hänen Goldberg-variaationsa miellyttävät enemmän kuin kumpikaan Glenn Gouldin levyhtyksistä. Tatjana oli torimuijan näköinen ja Gilelsin ja Richterin aikalainen ja Neuhausin oppilas, jota ei juuri päästetty länteen konsertoimaan.

Voisi skannata kirjoja ja polttaa levyjä ja lähetellä niitä ilmaiseksi tekijänoikeudellisesti tulkitun lähipiirin kanssa. Sitten voisi sanoa sinunkaupat irti.

Tottakai siinä on jotain itsensä korottamista, että tulee hyvä mieli, kun onnistuu osoittamaan jollekin innostuneelle henkilölle kirjan, levyn, musiikin tai kaupungin, josta tämä tulee tosissaan hyvilleen.

Nyt luen kuvassa näkyvää kirjaa. Peter Watson on sitä biologista lajia, johon olen kiintynyt, Oxfordin don typiltään, kirjoittaa kadun filosofian tohtorille, ja tämä kirja on mahdollisesti yhtä hyvä kuin Egon Friedell hamassa nuoruudessani. Tosin Friedell oli väärässä melkein kaikissa väitteissään, mutta historiatieteessä se ei ole niin suuri puute. Watsonin edellinen iso kirja, Making of Modern Mind, oli häikäisevä. Luimme sitä Martti Mäntylän kanssa. Martti tsekkasi musiikin, fysiikan, matematiikan ja tietotekniikan ja minä muun. Arvioimme oli sama: pitää kutinsa. Nuorempi poikani luki kirjan myös ja taisi pitää kovastikin.

Watson, joka mainitsee myös suomalaisia tutkijoita, osaa panna kaalin kihisemään. Blogin esimerkiksi keksivät kreikkalaiset - vaikka ei hän niin sano.

Yksi historian arvoituksista on Kiinan tieteellinen ja taiteellinen ylivoima, joka ei sitten kuitenkaan johtanut 1500-luvun jälkeen mihinkäkään erikoisempaan. Kirjoittaessaan akseli-aikakauden eli korkean hellenismin, Zarathustran, Buddhan ja Konfutsen samanaikaisuudesta Watson mainitsee sivulauseessa, että viimeksi mainitut olivat sävyisää väkeä, joilla oli maine ja asema varjeltavanaan, kun taas kreikkalaiset olivat röyhkeitä itsetehostajia ja aina valmiita lyömään läskiksi tai esittämään mitä hillittömimpiä ajatuksia maailmankaikkeuden rakenteesta tai kaupungin oikeasta hallinnosta. Ja niinpä he etenivät tieteessä ja taiteessa ja perustivat järjellisyyden. Ja ovat blogin keksijöitä.

Kirjoitan Watsonista tuonnempana asiallisemmin Hesariin ja ehkä Kanavaan. Tämä on eräänlainen ennakkovaroitus.

Suureet suomalaiset kustantajamme ovat menettäneet kykynsä löytää merkittäviä tietokirjoja ja suomennuttavat sitkeästi toisarvoista kamaa etenkin Yhdysvaltain myyntitilastoihin tukeutuen. Sekä WSOY:llä että Otavassa sisältälukutaito saattaa olla hiukan heikoissa kantimissa. Sitä vastoin Pietiläisen Terra Cognita ja eräät muut pikkukustantajat ovat kärppänä merkittävien kirjojen kimpussa. Outo tilanne.

Suhtaudun hiuka kaunaisesti suurkustantajiin, vaikka olen palvelut heitä vuosikymmeniä. Palvelin minä rikasta miestä, rikasta miestä ja viisasta. Sain minä kukon palkakseni...

Olen kymmenen vuotta jankuttanut Braudelin kolmiosaisen Kapitalismin historian suomentamisesta ja kerran kai tarjouduin kääntämään sen ranskasta ilmaiseksi. Ei kiinnostanut. Tiedämme nyt, että se oli viime vuosisadan merkittävimpiä tietokirjoja. Mutta ehkä kustantajat ovat oikeassa, kun eivät kuuntele minua. Yleensä olen nimittäin väärässä. Ei minulla ole kirja-alalla kuin muutama oma löytö, Le Roy Ladurie, Foucault ja Popper suomeksi, ja jotain sellaista, 70-luvulta. Nytkin kuvittelen tietäväni kaksikymmentä kirjaa, jotka kärsisi suomentaa - sellaisia kuin Alain Peyrefitten selonteko historiallisesta ja poliittisista ajattelusta ja luottamuksesta ihmissuhteissa ja kaupallisissa suhteissa.

Höpöä ja hypeä sitä vastoin kyllä kännetään.

Johtopäätös on selvä. Sibelius sanoi, että Suomessa on noin 74 musikaalista ihmistä. Jos meillä on noin 400 lukevaa ihmistä, kannattaa ponnistella ainakin blogissa. Ei sitä koskaan tiedä, milloin onnistuu turmelemaan jonkin viattoman mielen.

Arvelen, mitä tulee vaalimatematiikkaan, että tietyt luvut ovat absoluuttisa eivätkö prosentuaalisia. Korkeatasoista kirjallisuutta myydään vähän alle 2 000 kappaletta Yhdysvalloissa, Venäjällä, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Borges sanoi, että maailma pysyy pystyssä niin kauan kuin on hengissä samanaikaisesti 40 vanhurskasta. Itse en heihin kuulu, mutta näykin ja räksytän heidän maisemassaan.

Nyt yritän keksiä, miten kaivaisin esiin tästä Applestä avainnippuun kuuluvan sähköpostiohjelman salasanan. Se mokoma lukee kolumbusta mutta ei lähetä. Siihen on varmasti jokin yksinkertainen keino. Pitäisi ehkä kysyä Nikanderin Pekalta. Tai jospa raahaisi Windows-värkit takaisin työmaalla ja keräisi omat ja varastetut rahata ja ostaisi G5 iMacin.

Onhan tämä toista kuin PC;t, ja virtuaalikoneen avulla voi ajaa PC-ohjelmia, sellaisia joita kuitenkin kaipaa.