Sivun näyttöjä yhteensä

29. syyskuuta 2026

Sulho


 


Tarnoiden taika on salaperäisyys. Juuri sitä tutkijat pyrkivät pilaamaan. Kuten minä.

Eilinen Sulhon haamu, jossa joku seisoi Mariaanan ovella ja hiljalleen kolokutti, on kansanrunoudessa ATU 365. Kirjainyhdistelmä on Aarne-Thompson-Uther. Alkuperäinen suuroivaltaja oli suomalainen tutkija Antti Aarne. Hän käsitteli satutyyppejä jo väitöskirjassaan 1910 ja kuoli 1925 ja unohtui, mutta hänen ja Stith Thompsonin luokitus oli käytössä vuosikymmeniä. Sitä täydensi Uther, ja nykyisin yllä mainittu koodi tarkoittaa “Kuollut sulhanen vie mukanaan morsiamensa”. Esimerkkejä on Englannista (The Suffolk Miracle), Saksasta, Balkanilta, Kreikasta ja niin edelleen kirjojen keksimisestä asti, ja on aivan selvää, että tuo balladi, joka on joidenkin mielestä kaikkien aikojen komein, on vanha tai ikivanha suullinen kertomus.

Itse aloin käyttää 1960-luvun lopulla tarinoiden luokittelua Aku Ankan ja sitten muiden sarjakuvasankareiden ruumiinavauksiin. Huomasin kohta, että myös James Bondit noudattavat ikiaikaisia tarinakaavoja: mahdoton tehtävä, peloton matkaan lähtö, yllättävä avustaja, Bondeissa Q, jolta sankari saa taikakaluja, vihollinen (Smersh, Spectre. Blofeld) asettaa ansoja, mutta sankari tunkeutuu hänen linnaansa, surmaa sankarin ja pelastaa neidon, tai länsimaisen sivistyksen, tai muuta sellaista.

Tarinakuviot löytyvät myös niistä Internetin välittämistä peleistä, joista sinänsä aiheellisesti puhutaan paljon.

Minä katselen karttojani ja tietäen, että hupsut kirjoittavat Lönnrotin kokoaman Kalevalan sammosta mietin Baltian jääjärveä ja Ancylushrveä ja tiedän, että vesistöjen tärkein käyttö oli jäätienä. Esimerkiksi täältä meiltä pohjoiseen ei oikein päässyt kesäkeleillä, mutta talvella sitäkin paremmin.

Niinpä mietin, että jospa Väinämöinen oli “virolainen” ja “suomalaiset” ja saamelaiset savolaisia, tulkitsijat olivat kukaties liian fiksuja.

Ellei seppä (Ilmarinen) takonutkaan rautaa, vaan sepitti. Huomatkaa sana! Arkelogien mukaan jo vanhemmalla kivikaudella kehittivät myös tekniikat, jotka vaativat ammattilaisen. Säleiden lyöminen kivellä kivestä ei ole todellakaan helppoa, mutta tulos on aivan mainio keihäänkärki. Sellaisia on löydetty vaikka mitkä määrät.

Ja tiedämme löytöjen perusteella, että täällä tapettiin syötäväksi myös mammutteja. Se on tosi iso ja kukaties vihainen eläin. Sen kaatamiseen tarvittiin sopiva joukko ja taitavasti mietitty menetelmä. Pohjoisessa Lapissa on löydetty jopa kumpareitten rivejä, jotka supistuvat kapenevaksi kuruksi niin että lopulta ahdistettu eläin ei mahdu kääntymään ja saa sitten rinteestä kiviä ja keihäitä niskaansa.

Ympäristöstä eläminen vaatii aina jonkin verran porukkaa. Eli jo kivikaudella huolto ja logistiikka olivat ratkaisevan tärkeitä.

Sammon tarina ja sen edellä torjumani ajattelemine jonkinlaiseksi koneeksi, kuten myllyksi, taitaa olla paha ajoitusvirhe. Ja mtsästyksen sijaan panisin kalastuksen. Kun kerran piti pysyä hengissä jääkauden jälkeen, kai siinä tulivat ensin mieleen hylkeet ja sillit, silakat ja kuivatut hauet. Jäämeren varhain sulaneissa rantavesissä liikkui herkullinen turska.

Siis Kemppisen ajatus: kaipa sampo “oli” Antrean verkko tai Porin Tuorsniemen verkko. Kuin esihistorian kertauksena minun nuoruusvuosinani elokuvien alkufilmeissä näytettiin joka vuosi nuotanvetoa Rymättylässä. Ja uutisissa mainittiin, että sillejä kuljettava laiva Saukkko oli lähtenht Islannin vesiltä koht kotimaata. Mutta valtamerikelpoisen purren keksivät vata viikingit.

Huvittavaa, että kun Ilmarinen sepittää Sammon, Väinämöinen turvautuu rautaan ja ensi töikseen lyö pahasti polveensa.

Vuoksen kautta noussut Laatokan lohi oli kuulemma niin hyvää, että se kelpasi keisarillekin. Arvattavasti myös Kymijoen rantaan riitti onkimiehiä ja verkon viskojia.

Joten kysyn vain tyhmästi, ovatko arkeologia ja kansanrunouden tutkimus sittenkin samaa asiaa. Ottaen huomioon, että myös meillä ja koko Skandinaviassa hallitsijat ja heitä pienemmät herrat tekivät parhaansa julistaakseen vanhat tarinat ja uskomukset kauhistuttaviksi synneiksi, joiden toisteleminen oli noituutta, siitä aiheutuvine seurauksineen…


19 kommenttia:

  1. Myyttikritiikki on hyvä lähestymistapa taruihin, kertomuksiin, taiteisiin ja kognitioon.

    VastaaPoista
  2. Olit Kemppinen väärässä roolissa siellä Otavassa, onneksi löysit monenlaiset tarinat myöhemmin. Eräällä teollisuusvierailulla oli ihmetelty, mitä teki mies siellä sohvalla. Hän on tämän kaiken sielu, pohdiskelee, vastattiin. Tarina sekin. Marimekkoa rakastetaan siksi, että sillä on selkeä sanoma.

    VastaaPoista
  3. Olen vuositolkulla tolkannut alku-kalavaletta ja päätynyt tulkintaan, jossa väinämöinen tulee väinäjoelta jatkamaan kauppasuhteita, mutta pienellä ja kiukkuisella varsijousimiehellä syrjäseuduilta on kalavelkoja, jotka hän perii ampumalla kaupon.

    VastaaPoista
  4. Aika monta rikos- ja kauhuleffaa tulle päivittäin telkusta. Haamu Marjaanan ovella on niiden edelläkävijä.

    VastaaPoista
  5. Vanhat pohjoiset myytit ovat oikea aarreaitta. Selvittelin vuosia sitä tarinaa jota täällä elettiin ja jonka merkkipäiviin vanhat vuotuiset juhlat liittyivät. Aiheesta on lähes mahdoton kirjoittaa tietokirjaa, joka olisi "totta", niin rikas ja paikassa ja ajassa vaihteleva tuo myytti on. Kirjoitin siksi aiheesta romaani: Jama ja vuodenkierto https://jamakirja.com

    VastaaPoista
  6. Myyteistä on moneksi. Esimerkkejä ei tarvi etsiä kaukaa, varsinaisista haamuista. Fryen teoria on hyvä apu blogin ja professorin kaunokirjallisuuden ym. hänen asioittensa selvittelyssä. Mitä siis professorin arvostama ironia pohjaltaan ja kätkettyjen piirteittensä nojalla on, käy Fryen turvin selväksi. Professorin tapa käyttää näpertelemissään kokonaisuuksissa ihmisiä kuin Pharmakos-tyyppiä avautuu Fyen avaimilla salaisena yrttien puutarhana. Yrteistäkin on moneksi.

    VastaaPoista
  7. Tieteen ja kirjallisuuden aave- ja merirosvolaiva liikkuu ja saalistaa vapaasti kaikissa tyyli- ja aikakausissa. Kirjailija on Paavo Haavikon kokemuksen mukaan suurvaras, joka ryövää miten paljon vaan mistä vaan. No jaa, tiedemies pyrkii omalla vaatimattomalla alueellaan samaan kaunokirjailijan etäisenä sukulaisena. Tätä kuvaa se, että kaikki satojen kirjoittamat kommentit tietoineen ja ideoineen hän rohmuaa nimiinsä. Hänellä on oikeus kaikkeen.

    VastaaPoista
  8. Kuin päivän uutisia lukisi. Juuri niin toimii "sulho" Marjaanan tappajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykypäivän myrkyttäjät ja kuristajat ovat usein naisia. Entisaikaankin naiset toimivat mieluiten myrkyttäjinä.

      Poista
    2. "Nykypäivän myrkyttäjäkuristajalle" tiedoksi, että tuoreimman tilastotiedon valossa lähisuhdeväkivallassa (yleensä muissakin) suhdeluku on: naisuhrit 92%, miesuhrit 8%.

      Poista
    3. USAssa on tehty vastikään tutkimus jossa juuri näitä selvitettiin. naiset olivat enemmistönä väkivallan tekijöinä. Näin on myös Suomessa mutta tapaukset eivät johda tutkintaan koska kukaan ei halua uskoa että perheenäiti voisi hakata lapsiaan tai miestään tänä päivänä. Ehkä pitää miesten tehdä ilmoitus jokaisesta väkivallan teosta jotta naiset joutuisivat edesvastuuseen.

      Poista
    4. Lapsuudessani lapsia hakattiin rajusti 1950-1960-luvuilla. Itseäni ei kotona hakattu mutta nuorempaa veljeäni kyllä, syytä en voi käsittää. Sain todistaa erilaisia sadistisia tilanteita joissa veliraukka oli kärsijänä. Kun 7-vuotias pikkuveljeni kirjoitti äidille syntymäpäiväkortin, laittoi hän allekirjoituksen päätteeksi: "Äiti älä lyö minua enää".

      Poista
    5. Tiedän aikaisempia junkaamisia seuranneena kuinka turhaa on edes yrittää keskustella salaliittoteoreetikkojen kanssa, mutta kaivelinpahan kuitenkin netistä asiaa USA:n "tutkimuksesta", jota eräs kommentoija kertoi tavanneensa. Poimin tähän po. väitteen kumoavaa tietoa muutamat rivit:

      "Tutkimukset ja viralliset viranomaistiedot (kuten Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n tilastot) osoittavat, että vakavassa, toistuvassa ja kontrolloivassa väkivallassa miehet ovat selvä enemmistö tekijöistä.

      Lähes 75–80 % parisuhdeväkivallan vuoksi poliisin tietoon tulleista uhreista ja sairaalahoidon tarpeessa olevista on naisia. Lisäksi miesten tekemä väkivalta aiheuttaa huomattavasti vakavampia fyysisiä vammoja."

      Poista
  9. On anakronismia liittää mammutit ja kalevalainen kansanrunous toisiinsa. Tuo runous kehittyi useassa vaiheessa puolentoista vuosituhannen aikana ajanlaskumme alun jälkeen. Mammutit olivat jo silloin kaukaista arkeologiaa (jos siis joku olisi silloin niitä tutkinut).

    VastaaPoista
  10. 80-luvulla yhdessä elokuvaseminaarissa arvovaltainen tutkija - saattoi olla Jerker Eriksson - ihmetteli siihen aikaan virinnyttä kiinnostusta kauhuelokuvaan. Ehkäpä pitäisi aihetta relevantimpana nyt.

    VastaaPoista
  11. Näin nousi miehen voima tähtiin. Vielä kuolemansa jälkeen hän pystyy murhaamaan äksänsä.

    VastaaPoista
  12. Mammutit kuuluvat pikemminkin paleontologiaan (paleozoologiaan) kuin arkeologiaan. Ihmisen katsotaan ilmaantuneen "Suomeen" noin 8850 eKr., mikäli tätäkin ajoitusta ei ole jo varhennettu. Kasvillisuus muodostui lähinnä lehtimetsistä, mikä on mammutille ekologisesti sopimaton elinympäristö. Kokonaan eri asia on, että nyky-Suomen alueelta on tavattu mammutin hammas- ym. fossiileja. Metsästivätkö siis neandertalilaiset "täällä" mammutteja - kuka sen tietää, ei yksikään hurtta.

    Oliko koko juttu siis Kemppisen oma fibaus vai tarkoituksellinen silmään..vetäisy, jotta taas kerran (muka) testattaisiin "yleisön" hoksaavuutta?

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia ./. J.K.
    Helsingin Vuosaaren satamatöiden yhteydessä
    löydettiin syksyllä 2005 mammutin kyynärluu
    (ulna). Paleontologi Pirkko Ukkonen (Lundin
    yliopisto, Ruotsi) käynnisti tutkimukset luun iän
    ja alkuperän selvittämiseksi. Suomesta on löydetty
    aiemmin yhdeksän mammutin jäännettä, edelli-
    sen kerran Helsingin Herttoniemestä vuonna 1954.
    Ensimmäinen tiedossa oleva mammuttilöytö on
    Iijoelta vuodelta 1750.
    Vuosaaren luulöytö on Suomen vanhin tai
    toiseksi vanhin. Radiohiiliajoitusmenetelmällä
    Vuosaaren kyynärluu todettiin yli 40 000 vuotta
    vanhaksi, eli vanhemmaksi, kuin kyseisellä me-
    netelmällä kyetään ajoittamaan. Geologi Arto
    Miettinen (Helsingin yliopisto) tutki piilevät
    mammutin luuhun kiinnittyneestä sedimentistä
    tarkemman iän määrittämiseksi. Sedimentti oli
    harmaata savista silttiä. Sedimentin piilevät ovat
    mariinisessa ympäristössä esiintyvää lajistoa, joka
    vaatii korkeaa, yli 20 promillen suolapitoisuutta.
    Kyseistä piilevälajistoa ei ole esiintynyt Itämeressä
    viime jääkauden jälkeen. Sen sijaan lajisto vastaa
    täysin Karjalan kannakselta tutkittujen Eem-inter-
    glasiaalikerrostumien piileväkoostumusta. Näillä
    perusteilla Vuosaaren löytö on alustavasti arvioitu
    noin 120 000 vuotta vanhaksi.
    Ajoitetut mammuttilöydöt ovat herättäneet uusia
    kysymyksiä Suomen jääkausihistoriasta. Mammut-
    tilöydöt ja niiden ikä tukevat käsitystä jäättömästä
    ympäristöstä alueellamme keski- ja myöhäis-Veik-
    selissä. SK.
    Lähde: Helsingin yliopiston lehdistötiedote 26.6.2006

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että 2000-luvulla on esitetty uusia käsityksiä Veiksel-jääkauden luonteesta Pohjois-Euroopassa. Reijo Pitkärannan väitöstutkimuksessa (2013) on ainakin lehtitiedon mukaan (HS 31.10.2013) päätelty, että "Veiksel-jääkausi olikin valtaosaltaan jäätön". En tiedä, paljonko tässä on mukana toimittajille tyypillistä "raflaavuutta", koskapa en itse sen koommin ole huomannut asiasta lehdissä kirjoitettavan. Pitkärannan väitöstutkimus "Lithostratigraphy and age of pre-late Weichselian sediments in the Suupohja area, western Finland" on vieläkin luettavissa UTUPub-sivustolla:

      https://www.utupub.fi/server/api/core/bitstreams/bcb78bd1-8288-4507-8075-4d1d8a96855e/content

      Kun HS:n toimittaja 2013 kysyi Pitkärannalta, vahvistaako tämän tutkimus sitä, "että neandertalinihmisiä olisi hyvinkin voinut asua Suomessa 120 000 vuotta sitten, Pitkäranta vastasi: "Siihen on mahdoton ottaa kantaa."

      Vuonna 2023 menehtynyt etevä paleobiologi ja faunahistorioitsija Pirjo Ukkonen kirjoitti yhdessä Kristiina Mannermaan kanssa vuonna 2017 julkaistun teoksen "Jääkauden jälkeläiset. Suomen lintujen ja nisäkkäiden varhainen historia" (Museoviraston julkaisuja 8). Satuin silloin ostamaan tuon teoksen Aboa vetus & nova -museosta. Lainaan: "Ajalta ennen ihmisen saapumista meillä on melko vähän todisteita täällä eläneistä eläimistä - eniten Suomesta on löytynyt mammuttien jäänteitä." Siis: "ajalta ennen ihmisen saapumista". Ja toisaalla samassa teoksessa: "Löytöjen radiohiiliajoitusten perusteella mammutteja eli Suomessa ainakin 37 000 - 27 000 vuotta sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että Veiksel-jäätiköitymisen on keskeyttänyt tuolloin yksi tai useampi leudompi jakso eli interstadiaali.

      Ymmärtääkseni edellä sanotun perusteella ei siis mitenkään voida väittää tiedettävän, että mammutteja on metsästetty nykyisen Suomen alueella.

      Poista