Sivun näyttöjä yhteensä

16. huhtikuuta 2026

Kauko


 

En minäkään Koskenniemen “Vanhaa Kaukoa” löytänyt verkosta, ja hänen hyvin mielenkiintoiset ja laajat Kootut teoksensa päätyivät hyllystäni divariin. Mutta tiedän tietämällä, että Aarre Merikannon säveltämä teksti löytyy teoksesta “Laulu-Miesten lauluja”, mutta paha kyllä, en muista, onko se niteessä yksi, kaksi vai kolme. Isältäni talteen ottamani kirjat annoin nuoremmalle pojalleni, joka on kovettu kuoromies. Ainakin Polyteknikkojen kuoron esitys on verkossa.

“Varjoisassa valkamassa liinain huske huima on / Käsi pieni ikkunassa Saaren suuren kartanon…” 

Kun olin nuorempi, oli tapana sanoa, ettei Koskenniemellä ole yhtään hyvää runoa. Taustalla oli ai ajatus, että hän oli sotien jälkeenkin kova vehkeilijä, piilovaikuttaja ja entinen Saksan kannattaja.

Mutta tämä ei mielestäni liity runoihin. Mielestäni “Siell’ on kauan jo kukkineet omenapuut” ja “On suuri sun rantasi autius” ovat suurenmoisia.

Purrakseni nyt kättä, joka on minuakin ruokkinut - “anhavalaisuus” on mielestäni legitiimikäsite.  Tuomas A. ja Eino S. Repo kilpailivat noin vuoteen 1950 modernistien merkkihenkilön asemasta. Repo, joka muuten oli sekä lahjakas että kiero, jävisi. Nuorempi Jouko Tyyri oli vailla alan paavilta edellytettyä lahjakkuutta ja Pekka Lounela vielä enemmän. Osmo Hormia on valitettavasti unohdettu

WSOY:llä oli päätetty, että johtavia runoilijoita ovat Aila Meriluoto ja Aale Tynni, kun taas Otavassa oli päätetty, että Marja-Liisa Vartio. Viralliseksi valtionrunoilijaksi päätyi kuitenkin juuri Anhava tuella Paavo Haavikko, kun taas lahjakkaampi Eeva-Liisa Manner vaiettiin hyväntahtoisesti. Valitettavasti en tiedä, kuka keksi Otavaan Pentti Saarikosken Otavaan 1958. Pitäisi katsoa elämäkerrasta. Mutta hän oli runoutemme toistaiseksi viimeinen lahjakkuus, joka valitettavasti joi päänsä sekaisin hyvin varhain.

Isän suku on Kauhavalta, jossa on sen niminen kyläkuntakin. Korviini tarttui jo varhain maininta, ettei suvussa ole vaivoiksi asti täysjauhoisia. Mainitsin tämän Pentille itselleen, joka oli samaa mieltä.

Tuohon menneeseen aikaan kaikkien eli muidenkin kuin Anhavan ja Revon oli määrä kirjoittaa väitöskirja runoilija Juhani Siljosta. Sellaista ei koskaan ilmaantunut.

Ei sillä. Kuka olisi arvannut, että etenkin Poundiin ja Eliotiin tukeutuva modernismi on ohimenevä villitys? Suomen runouden suuret nimet ova olleet kaikki lauluntekijöitä, kuten Juice, Juha Watt Vainio, Eppu Normaali, mutta ei Jarkko Laine, joka laiskistui hyvän alun jälkeen.

Minun piti kirjoittaa tänään luonnosta, ja siksi kuvana on “ättestupa”. Kun katselen eräitä vieraiden maiden presidenttejä, tuikkii mieleen, miten kätevä olisi tuollainen jyrkänne, josta etenkin vanhat päälliköt voisi tyrkätä alas. Kuten on jo mainittu, Islannin saagoissa on tällaisesta yhteensä yksi maininta. Kysymyksessä lienee tarina, ei tosiasia.

Sama on asian laita japanilaisen runoilija  Fukazawan kokonaisuudessaan fiktiivinen teos, joka tunnetaan Euroopassa saksankielisenä käännöksenä “Schwierigkeiten beim Verständnis der Narayama-Lieder” eli Narayama-laulujen vaikeaselkoisudesta.Siinä esitellään tämä sama keino vanhuksissta eroon pääsemiseen. Ja muistelen himmeästi, että jotkut Amerkan intaanit kiipesivät itse vanhoina viimeisillä voimillaan puuhun, kukaties punapuuhun, ja jättäytyivät siellä kotkien ja korppien ateriaksi.

Suomalaisessa modernismissa on se erikoinen piirre, että luonto ja koko näkyvä ja näkymätön ympäristö puuttuvat. Se on outoa, koska Aleksis Kivi oli myös runoilijana (Tuonen lehti, Timon laulu jne.) oli niin tavattoman hyvä tässä, vaikka jopa Ruotsissa nerokas Bellman näki luonnossa ranskalaistyyppisen paimenidyllin. Ja Leino oli niin hyvä myös tässä. (...kaipaan kangastuksen maata / pääskyn virttä viiripuussa / kotikummun kultasantaa / laituria lahden suussa / heleätä heinärantaa…) Kuitenkin - Risto Rsa kirjoitti kauniisti, että metsän seinä on vain vihreä ovi. Mutta hän on vaiennut. Ja Pertti Niemisen luonto kiertää suomeksi kiinan kautta.

Ehkä tuo “ättestupa” oli viikinkien huumoria, jota Frans G. Bengtsson on esitellyt (keksinyt) ansiokkaasti.

“Vielä eivät kaikki joms-viikingit ole kuolleet”, jupisi yksi mestauskirveen tehdessä jo työtään.


24 kommenttia:

  1. Laulu löytyi. Odotin malttamattomasti kohtaa jossa hänet nuijitaan tai pudotetaan jyrkänteeltä, mihin päivitys viittasi. Mutta oli kyseessä ensimmäinen lauluesitys, jossa ei saanut selkoa yhdestäkään sanasta. Oliko sensuuri iskenyt vai oliko Kauko tai kuoro jo niin vanha ett ei pientäkään tolkkua ilmennyt.

    VastaaPoista
  2. "Ja muistelen himmeästi, että jotkut Amerkan intaanit kiipesivät itse vanhoina viimeisillä voimillaan puuhun, kukaties punapuuhun, ja jättäytyivät siellä kotkien ja korppien ateriaksi."
    Tämäkin on ilmeisesti legenda, mutta että ruumis "haudattiin" näin oli/on totta eräillä heimoilla. Tämäntyyppistä "hautaamista" tapahtuu vieläkin eri puolilla maailmaa ja perustuu kuoleman luonnolliseen tapahtumaan; että myös me ihmiset olemme vain osa elämän/luonnon kiertokulkua.

    VastaaPoista
  3. Risto Rasalle metsän seinä oli vihreä ovi. Helvi Juvonen kirjoitti nimikkoeläimestään karhusta, häkkiin vangitusta pienestä villieläimestä, jolle "aukea ei koskaan metsään ovi", mikä on koottujen runojenkin nimikkeenä. Kai Laitinen piti Juvosta 1958 Haavikon ja Mannerin veroisena uuden lyriikan taitajana, mutta hänen uransa jäi kesken, kun oli köyhyyttä, ulkopuolisuutta ja sairautta, psyykkistäkin. Luontorunoja on, mutta niissäkin on usein kipua ja ahdistusta, ja sitten on varsinaisia kärsimysrunoja, Ristin runoja. "Iloni on pohjajäätä," mutta "Honka" alkaa reippaasti: "Puolukoilla on punainen ilo, /kirjava riemu on kattanut kankaan."
    Metsä, puut ja kivet luovat kuitenkin lapsuuden turvaa: "Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,/ olkoon se sallittu minulle. Se on minun lapsuuteni kalliopohja, ". "Kalliopohja" on komea runo, joka avautuu avaruuteen.

    Juvosen runot ovat usein yksinkertaisia ja pelkistettyjä, ja vaikka en jaakaan hänen ahdistustaan, ne puhuttelevat minua. "Jäkäläpikarin" muistan nuoruudesta.

    VastaaPoista
  4. Eikö eskimokulttuurissa historiallisesti vanhusten itsemurha tai sukulaisten suorittama avustettu kuolema ollut toisinaan kunnioittava ja sovittu tapa? Toteutustapa, vanhusten hylkäämisestä jäälohkareille lienee osittain myytti.

    VastaaPoista
  5. Laatikaamme yhdessä tuumin huoli-ilmoitus luulevaisista, jotka luulevat ja kaiken kukkuraksi väittävätkin Suomen olevan maailmassa vasta toiseksi onnellisin. Nyt vain oman- ja oikeudentuntomme ja suurenmoisuutemme valtavin inspiraatioin (sisäänhengityksin) ja suureellisin voimin nostetaan maailmassa putinistis-trumpilaiselta kuulostava mutta meiltä ainoa oikea ja paikkansapitävä julistus jokaisen ulottuville ja ainoaksi kognition, emootion, ymmärryksen, älyn, ruumiillisuuden, sielullisuuden ja hengellisyyden sisällöksi että siis o i k e a s t i olemme maailman ylionnellisimmat, jopa oikeutetummin kuin venäläiset ja yhdysvaltalaiset. Häpeärangaistus jokaiselle älyttömälle ja vastuuttomalle, joka muuta väittää. Huoli-ilmoitus on ainoa oikea rangaistus joka väittäjäsorkalle. Suomea ei saa mustamaalata, se miten vanhuksia kotimaassamme kohdellaan on maailman ylivoimaisesti parasta. Yksi kansa, yksi mieli on totuus joka ei pala tulessakaan. Luulevaisuus on omalla numerollaan tunnistettavissa oleva sairaus, ja sitä potevat on vaiennettava, eristettävä ja lääkittävä omaksi parhaakseen vaikka pakolla edeten. Niin huolestuttavia luulevaisista on tullut.

    VastaaPoista
  6. WSOY julkaisi vuonna 2010 V. A. Koskenniemen kootut runot kahdeksantenatoista painoksena. Ostin sen tuolloin, koska nide ei ollut hinnalla pilattu ja koska minua kiinnosti se, miten Koskenniemen tunnettu poliittisuus näkyi hänen runotuotannossaan. Näkyihän se, ainakin kohdittain. Lisäksi yleisellä tasolla kiinnitti huomiota kreikkalais-roomalaiseen antiikkiin jo pelkästään aihepiiriltään liittyvien runojen tavaton runsaus. 1900-luvun klassismihan on usein liitetty totalitaaristen aatteiden nousuun; tästä kattava yleisesitys "Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa". Toim. Marja Härmänmaa ja Timo Vihavainen. Atena Kustannus 2000.

    Se "Vanha Kauko" kokoelmasta "Tuli ja tuhka" (1936) löytyy mainitsemani niteen sivulta 512.

    VastaaPoista
  7. En väitä mitään, ihmettelen vain: Jos tuo "ättestupa" on pelkkä vanha uskomus, niin ihmeen sitkeästi sana ("ättestupa" 'sukujyrkkämä, -jyrkänne; (suvun)surmakallio' ") sinnitteli ainakin vielä Knut Cannelinin toimittamassa "Ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa", neljäs, lisätty painos 1930.

    Heikkoja aihetodisteita:

    "Mutta suku ei ollut biologinen veriveljeys vaan yhteiskunnallinen instituutio. Sukuun oli tapana ottaa outoja jäseniä - -." - "Jos jotain -valtaan päättyvää yhdyssanaa on käytettävä sitä [muinaispohjoismaista yhteiskuntaa] kuvaamaan, ei muuta attribuuttia jää jäljelle kuin väkivaltainen." (Jutikkala, Pohjoismaisen yhteiskunnan historiallisia juuria). - Else Roesdahl puolestaan on "Viikingit"-teoksessaan maininnut tavasta jättää "vialliset" vastasyntyneet luonnon armoille. - Dick Harrison (Sveriges historia 650 - 1300) toteaa, että ennen 1200- ja 1300-lukua erilaisista marginaaliryhmistä on useinkin mahdotonta saada mitään tietoa, koska lähteitä ei yksinkertaisesti ole jäänyt.

    Ja mitä sitten jonkinlaisen "Tarpeian kallion" kätevyyteen nykyaikana tulee, ei aina tarvitsisi olla kyse niin "vieraistakaan" maista tai vanhoista johtajista. Tarpeeseen sellainen ainakin symbolinen "Tarpeia" tulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se "ättestupa" ihan käypä sana nykyäänkin ja löytyy ainakin isommista sanakirjoista kuten SKL:n julkaisemasta Isosta ruotsalais-suomalaisesta sanakirjasta. Ivar-Lo Johansson, joka kirjoitti muistelmia lapsuutensa Fattig-Sverigestä, on arvellut, että köyhät ottivat mieluusti tuon sanan käyttöönsä ilmauksena yhteiskunnan nuivuudesta.

      Jotain todellisuuspohjaa sillä luulisi olevan jossain kaukaisessa historian hämärässä, josta se olisi kulkeutunut suullisesti myyttisenä perinteenä. Viikinkiajan saagat kertoivat lähinnä uroteoista, raihnastuneiden (iso)vanhempien Valhallaan lähettämien olisi voinut olla häpeällistä.

      Jossain kerrottiin, että Ruotsissa olisi kaikkiaan 127 jyrkännettä, joiden nimi liittyy jotenkin kuolemaan tai jopa häpeään, kuten:
      Skams Häll, 2 kertaa Dödarspringet (dödssprånget), Hedningahällan, 3 kertaa Valhall, Ättastupan monta kertaa j.n.e. Edellisestä kommenttikentästä ymmärsin, että niitä olisi Suomessakin ruotsinkielisillä alueilla.

      Poista
  8. Anteeksi kaikkien vanhusten puolesta, että vielä olemme olemassa. Asiantuntija on sanonut sen täytyvän mistä vaan poistua, jota ei siedetä, muuten on masokisti. Ehkä tieto meidän pian tulevasta kuolemasta auttaa meitä vihaavia eli asioittemme ja kaiken muun tuntijoita. Me olemme jo lapsena oppineet: huomasimme olevamme silloinkin liikaa ja haitaksi. Emme olisi halunneet tänne mutta ilkeyttämme vaan synnyimme, ja meidän synnyttämisemme oli paljon vaikeampaa kuin esikoisen. Hyvän hyvyyttämme kuolemme. Onneksi kukaan ei tule hautajaisiin. Odotan milloin meidät työnnetään jyrkänteeltä kuten blogissa kirjoitettu on. En olisi koskaan ajatellut näin mutta tulin lukeneeksi eilispäivän tekstin. Kiitos että siinä pudotettiin maan pinnalle kuilun reunalle. Täytyy kiittää kun en keksi mitä muuta voisi.

    VastaaPoista
  9. Niin nousivat hirsipuuhun, sitä hän tarkoitti ohjeellisesti.

    VastaaPoista
  10. Mestarimme opettaa kuolemaan innoissaan ja riemulla. Kuoleminen on ihanaa, sanoi Arvid Järnefelt tyttärelleen, kun oli kuolemassa.

    VastaaPoista
  11. Ei häitä mitiä. Pelko pois Rousmari. Laajennetun lääketieteen osaaja tietää, mikä auttaa traumatisoitua tilanteen uusiutuessa, mikä muutoksen pelossa, mikä pelon tuomaan kuumuuteen ja makeanhimoon, mikä halvaannuttavassa pelossa, mikä ilta- ja yksinäisyyspelkoon, muutaman esimerkin mainitakseni. Sellaista vaivaa ei ole, mitä laajennettu lääketiede ei hyvin ja turvallisesti parantaisi, vieläpä ilman kovan lääketieteen kovia otteita, kovia lääkkeitä, kovia omakantoja, kovia lääkärien kiipimisiä kaikkien yläpuolelle ja kovia laskuja.

    VastaaPoista
  12. Jonkunlaista erikoisuutta on yrittää pelotella, jotakin sen taka on. Ei kun riemuin riennä kohti harjannetta josta sinut tyrkätään, kuole nauraen. Miksi teeskentelet olevasi kuin roskalehdissä ja rappiopolitiikassa kelluvat pelolla hallitsevat ihmisjätteet? Yrität soittaa ihmisiä kuin kapellimestari konsanaan ja Hamelnin pillipipari.

    VastaaPoista
  13. Manner yäk, Meriluoto yäkyäk. Mainituista käy sorttiin että Kivi, Haavikko ja Siljo poikkee torppiin ja kartanoihin mielin määrin vaikka sitä moraalinvartijat lyriikanhaukkujat kadehtivatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manner jees, Meriluoto jees, yäkkääjät yäk, moraalinvartija lyriikanhaukkuja sullon housuissas.

      Poista
  14. Kuoleminen on viikinkejä paljon vanhempaa humooria. Parempi vitsi kuin elämä konsanaan.

    VastaaPoista
  15. Bukoliikka tekee uutta tuloaan. Sen edustajia on kaiken ikäisissä, eikä heistä ainoakaan pelottele eikä pahenna ihmisen vaivoja lääkinnällä ja puukolla.

    VastaaPoista
  16. Ikäihmisenä mainitsen että eräs tunnettu yksityinen suuri terveysyhtiö tarjoaa lääkäripalveluja kansalaisille. Siihen sisältyvät myös etälääkäritoiminta netin tai puhelimen kautta. Palvelu on kielletty yli 70-vuotiailta.

    VastaaPoista
  17. Suecia:

    "Ättestupa, ättestörta eller ättestapul var ett hiskligt stup från en hög klippa ned i ett gapande djup, dit personer störtade sig ned, som av någon orsak tröttnat leva; härigenom hoppades de att fortare komma till gudarnas sälla hem i Glysisvall, Valhall, Gimle eller andra platser, som folkets blinda vidskepelse uppdiktat. Torstens källa, fordom beprisad för sin förmåga att bota sjuka, till vilken offer framburos och pilgrimsfärder företogs under de hedniska och katolska tidevarven".

    https://suecia.kb.se/F/B5N8QYGYLTLHF1X4YJJVEVI4L6BECGV7G6YIIVIX5B7UKSIPD7-14867?func=full-set-set&set_number=170415&set_entry=000001&format=999


    VastaaPoista
  18. Kauhavalla on minunkin juureni ja Pentti löytyy äidin puolen sukukirjasta. Risto Rasasta pidän kovin. Muistokirjoituksekseni haluan Rakel Liehun runon jossa kuvataan miten "tämäkin käsi on kerran multaa, mullasta nouseva hiljainen kukka." Juice, Junnu ja Eput....sana ja sävel hallussa. Päätän kommenttini Eppujen sanoihin "miks kaikki kaunis on niin naivia ja markkinoiden voimissa vain draivia, miks kaikki kaunis on vain vitsiä, onni rihkamaa ja kitsiä" (Hipit rautaa)

    VastaaPoista
  19. Sakari Pälsi matkaili joskus Kamtsatkalla tsuktien parissa. Elämä oli ankaraa ja jossain vaiheessa mies ei enää pystynyt elättämään itseään. Silloin järjestettiin kemut jonka jälkeen hänen vanhin poikansa surmasi hänet. Pälsi kertoo että joku ei ollut pystynyt tätä tekemään ja hänelle jäi trauma siitä ettei pystynyt tekemään isänmurhaa.

    VastaaPoista
  20. Saako ihminen tietää, mitä viranomainen on kirjoittanut hänestä virallisiin papereihin? Uutisessa oli tänään, että huoli-ilmoituksen takia tehdyistä teksteistä, toimista ja päätöksistä ei ihminen itse saa tietää.

    Omaishoitaja potilaineen joutuu yhä uudelleen näkemään, että potilaasta mutta jopa hänestä on potilaan omakannassa täyttä palturia. Siihen ei kukaan puutu, ehkä yhden tai kaksi virhettä saa potilas korjautetuksi, vaikka on eri tahoihin asioista yhteydessä tarkoin, suuren työn tuottanein selonteoin. Ainoakaan heistä ei vastaa. Saako palkkahoitajista ja lääkäreistä vastaavasti kirjoittaa syyttävää ja valheellista soopaa virallisiin papereihin??? Eivätkö omaishoitaja potilaineen ole minkään arvoisia - heidän arvoisiaan eivät tietenkään. Palkansaaja on kingi, mutta mitä ovat potilas, omaishoitaja ja vanhus?

    Uutisesta tuli mieleen vanha merkillinen tapaus. Monisairas potilas, jolle oli määrätty lääkkeitä rankoin sivuvaikutuksin, oli herättyään unenpöpperössä luullut, että kodissa on oman perheen lisäksi muita ihmisiä. Hän soitti hädissään 112:een, ja siitä alkoi soppa.

    Seuraavana päivänä oli kaksi hoitajaa käynyt ovemme takana. En muista, olivatko he sairaanhoitajia vai jostakin sosiaalipuolen yksiköstä. Olimme sinä päivänä matkalla, joka oli sovittu jo kauan aikaisemmin. Hoitajat ottivat sen jälkeen yhteyttä ja kuulustelivat minua vihaisina ja kuin rikollista: miksi emme päästäneet heitä sisään emmekä vastanneet? Asiasta tehtiin valtava "rikosjuttu". Miksi?

    Eikö viranomaisilla ole tervettä järkeä ja ymmärrystä sairasta vanhusta kohtaan? Kuka tahansa voi unenpöpperössä erehtyä asioista, sitä suuremmalla syyllä jos hänellä on rankkoja sairauksia ja niihin kovat lääkkeet.

    Tämän päivä uutinen pani ihmettelemään, mitä tapauksesta lukee jonkin virallisen tahon papereissa, tai nykyään tietysti netissä. Lukeeko siellä, että emme päästäneet heitä kotiimme emmekä vastanneet heille?

    Lukeehan potilaani omakannassa varmaan edelleen seuraava teksti myöhemmiltä vuosilta, yksi useista puolisoa koskevista moitteista: "... ei vastaa kännykkään". Minulla ei ollut silloin kännykkää eikä ollut koskaan ollut!

    Onko palkattomalla, korvauksettomalla, vapaahetkettömällä ja hoitajia ja lääkäreitä korkeammin kouluttautuneella, potilaan hyväksi kaikkensa tekevällä omaishoitajalla mitään oikeuksia? Tuo tapaus on yksi lukemattomista sattuneista (ja sanan toisessakin merkityksessä sattuneista: kipeästi koskeneista) asioista niiltä monilta vuosilta.

    Miksi laki ja oikeus eivät ole kaikille samoja?

    VastaaPoista
  21. Koskenniemen nostatus ei onnistu. Vanhan pullan murskaaminen, hiivan sotkeminen sekaan ja uusi paisto ei tuota hyvää tulosta. Harvoin näkee tällaista oksettavaa lyyrikoitten pahoinpitelyä, tarkoitan tietysti tässä mainittuja lyyrikoita eli Kiveä, Vartiota, Haavikkoa, Siljoa, jotka suljetaan samaan tyrmään renkuttajien ja politiikalla aivonsa tärvelleitten kanssa. VAK on sen lisäksi itsensä kanssa samaa alinta kastia kaunokirjailijana, esseistinä, tiedemiehenä ja professorina. En olisi luullut Kemppisen änkeävän tällaisella tekstillä samaan sakkiin. Valitsee sielu seuransa. Huumoria on hyvääkin. Ironia ei ole hyvää huumoria mutta ei huonoakaan. Eikä sarkasmi.

    VastaaPoista
  22. Useammin kuin edes rahan, nimen ja ääripuolueensa poliittisen kannatuksen himoinen kustantaja, runoilija itse valitsee itsensä suuruudeksi. Toteutus tapahtuu hänen hemaisevien omakuviensa, häneen päicittäin kohdistuvan kateuden ja ala-arvoistavan kohtelun, fyysisten vaivojensa, köyhyytensä, karmean lapsuuden, puuttuvien palkintojen ja kriitikkojen olemattoman ymmärryksen ja surkeitten asunto-olojensa suoltaminen netiin milloin sidottuna läjänä, milloin läärynä da capo de all fine, pääasiana ikuisesti kertautuva itsekehu. Surullisen yleinen ilmiö. Yleensä näissä kehutuissa runokokoelmissa on kyse kirjoittajan omakustanteista arvottoman kustantajan julkaisemina. Hans Selo on muuttanut ja monistanut nimensä.

    VastaaPoista