“Digitaalinen” liittyy historiallisesti sanana sormeen ja luultavasti sanomiseen. Monta sataa vuotta tuo sana tarkoitti numeroita yhdestä kymmeneen, siis sormilla laskettaviin. Lyhyen aikaa sana on tarkoittanut “numeroin ilmaistavaa”, jolloin takana on etenkin tietokoneiden binaaarinen järjestelmä. On vain kaksi tilaa, virta päällä tai virta pois. Näistä eli ykkösestä ja nollasta voi ketjuttaa numerot ja välillisesti kirjaimet.
Olen miettinyt, saanko koiran puruluun lisälahjaksi, jos menen ostamaan itseäni varten paikannuslaitteen. Sellainen on tarkoitettu kiinnitettäväksi koiran pantaan, mutta näemmä se sopisi myös ihmiselle, esimerkiksi kellon remmiin.
Hinta on alle viidesosa halvemmista älykelloista. Asentamisen jälkeen kelloni eli minut voi löytää puhelimella asennuksen mukaan esimerkiksi vaimo, lapsi tai naapuri. Tässä ei ole puhe eksymisestä, vaan esimerkiksi kaatumisesta.
Äitini vietti yhden yön sohvan ja seinän välissä. Siellä ei ollut hauska olla. Olen katsellut paljonkin ihmisiä, jotka eivät kylpyhuoneessa käytyään löydä takaisin huoneeseensa. Kävin vuosia laitoksissa katsomassa vanhempiani, joilla oli onni itsellään säilyä mieleltään kirkkaina korkeaan ikään.
Yllättävän moni ystäväni on kaatunut kotona ja rikkonut luitaan ja joissakin tapauksissa saanut odottaa tuntikausia, että joku tulisi. Minulla on mielestäni aina puhelin mukana - mutta entä jos sitä ei tarvittaessa saakaan esiin rintataskusta?
Turvarannekkeista ajattelen vähän niin kuin anoppi-vainaja, joka valitti painavansa sitä vähän väliä vahingossa, etenkin siivotessaan, ja sitten kone mylvähti eteisessä ja halusi tietää, mikä on hätänä.
En siis asu yksin, mutta ainahan välillä toisella on muuta menemistä. Naapurin poika on sellaisissa hommissa, että joutuu joskus menemään asuntoihin sivullisten hälyttämänä. Minulla on siis käsitys siitä, miten kauan ihminen voi olla huoneissa vahingoittuneena tai kuolleena.
Poliitikot rähisevät etenkin vanhusten digitaalisista palveluista kertomatta lainkaan, mistä on kysymys.
Kokemuksesta tiedän, että myös pääkaupunkiseudulla on myös minua nuorempia ihmisiä, jotka ovat täysissä järjissään mutta eivät osaa soittaa kännykällä eivätkä vastaanottaa tai lähettää sähköposteja eivätkä tietenkään käyttää verkkopalveluja.
Eräs minulle tärkeistä verkkopalveluista on lääkereseptit. Yksi, flimmeriin tarkoitettu lääke on kallis ja sitä saa apteekista vain yhden pakkauksen kerrallaan, pari viikkoa ennen edellisen pakkauksen loppumista. Syy on Kela-korvaus eli hinta eli täysin järkevä. Katson reseptini verkosta ja jos jokin jatkuvaksi määrätty lääke on hupenemassa, lähetän verkon kautta uusimispyynnön. Tyypillisesti täällä Kirkkonummella samana päivänä tulee puhelimeen tekstiviesti: resepti uusittu; lääke noudettavissa apteekista.
Yksi tietokoneiden ja puhelinten heikko kohta on näppäimistö. Läheskään kaikki eläkeikäiset eivät osaa “kirjoittaa koneella”. Minustakin tekstin kirjoittaminen puhelimeen on ikävää. Konekirjoituksen kymmensormijärjestelmän sokeana opettelin lukiolaisena. Valitettavasti jouduin nuorena kustannustoimittajana oikolukemaan vuosikausia kaiknlaisia kirjoja ja kyllästyin siihen puuhaan pahasti. Olen aina tehnyt paljon lyöntivirheitä, ja nykyisin entistä enemmän. Rakastin etäältä erästä ruttuista tätiä, joka heitti keikkaa Espoon tuomiokunnalle vielä 1970. Hän kirjoitti viheettömästi puhtaaksi viittä - kuutta liuskaa tunnissa, neljänä kappaleena, hiilipaperien kanssa. Kirjoituskoe oli Olivetti Lexis, joskus Rheinmetall. YHksi sukulaiseni ja viisi tuttavaani oli saanut konelatoljen opin. Etenkin Linotype oli huikeaa katsottavaa. Väittävät että konelatoja Reino Helismaa suunnitteli omia lauluja ja luki Outsideria latoessaan jotain maamiesseuran kalenteria.
Tiedän että puheohjaus on ja paranee - mutta sekin on oikoluettava. Ja huomautan kommentoijille, että hyvin vanha tapa pitää vain ruumiillisia töitä oikeina töinä on ymmärrettävä mutta ei ihan oikea.
Äitini, joka ei kirjoittanut koneella, teki kymmenessä minuutissa lippukunnallemme jutun kuvan solmutaulun, josta saimme sitten katsoa mallia.
Itse olin kouluaikoina kahtena kesänä rakennustyömaalla. Tehtävä oli kantaa lautoja ja tiiliä ja auttaa koukulla kottikärryillä lillinkiä laanille. Kun elokuussa tuli joku uusi timpuriporukka, työnjohtaja sanoi minulle, että älä sitten Kemppinen puhu kovin ruokottomia, etteivät kirvesmiehet opi sopimattomia.
Kannattaa opetella hirttosilmukka, ainoa joka ei petä.
VastaaPoistaKäsitys on parempi. Käsi tekee ihmisestä ihmisen, eivät aivot.
VastaaPoistaKentiesi vain aniharva partiopoika solmusi yhtä monta kuin lyyrikko K. Vaikka kuka sen tietää. Joku ehkä muistaa.
VastaaPoistaMeripartiolaisena huomautan yst.että taulussa ei ole ainuttakaan luotettavaa ja turvallista solmua.
VastaaPoistaLieneekö umpisolmu ainoa luotettava solmu meripartiolaiselle? Kuvan solmuilla on kaikilla oma käyttötarkoituksensa joskaan ei ehkä juurikaan meripartiolaisille.
PoistaOtetaanpa vaikka alin oikealta: mikä vika siinä on?
PoistaAlin oikealta on kahden köyden liittämiseen käytettävä "merimiessolmu l.reivisolmu".Vikana on se,ettei se tosipaikan tullen pidä.Merimies käyttää tarkoitukseen "jalussolmua".
Poista"Otetaanpa vaikka alin oikealta: mikä vika siinä on? "
PoistaJalussolmu pitää paremmin, toimii myös eripaksuisille köysille ja aukeaa helpommin.
Niin monta, niin monta on taistoissa kaatunut. Jo ennen sitä viimeistä lankeamista, joka on kuolemaksi. Näin kuoli juuri eräs tuttava, oikeastaan omainen. Kaikki naispuoliset omaisvanhukseni ovat olleet lottia ja tai pitkään omaishoitajia, huomaan kun tässä tulee puheeksi. Olen heistä jokaisesta kiitollinen ja onnellinen, samoin siitä ettei ainutkaan heistä ollut lääkäri eikä palkkahoitaja. Itse teen ennätyksen kuolleena kodissa makaamisessa, joka on uusi kilpalaji. Omaishoidettavani siunaukseen ei ainoakaan päivittäin tukemistamme poliitikoista "ehtinyt" hautaansiunaajaksi tai muuten, olihan samaan aikaan puolueen katutilaisuus. Se ei tapahtunut edes vaalien alla vaan joulukuussa.
VastaaPoistaKemppisen kirjoitukset ovat suosittuja, juttuja kommentoidaan jopa tuon puoleiselta
PoistaEi pidä morkkaaman poliitikkoja. Joka sorkka on nyt uudestisyntynyt. He eivät ehdi soittaa/viestittää läheisimmillekään vanhuksille saati pistäytyä edes merkkipäivinä tai jouluna, mutta nyt heidän puheessaan solisevat tämän maan rakentajat, arvokas vanhuus ja jokaiselle kuuluva hyvä hoito kuin pelastuksen virrassa, johon poliitikot haluavat upotuskastaa wannabeäänestäjät.
VastaaPoistaHalaan joka vanhusta, joka ei vihaa itseään vaikka kaikki häntä vihaavat. Tulisemmin rutistan vanhusta, joka vihaa itseään koska kaikki muutkin.
VastaaPoistaPuolestani kartan vanhuksia jotka ovat katkeria ja muiden mielten myrkyttäjiä. Mitään hyvää ei heistä säteile. Aurinkoiset vanhukset taas ovat ihmiskunnan siunaus.
PoistaVanhoilla ihisillä on aika yleisesti hauraat kylkiluut. Tulinen rutistus halatessa saattaa murtaa kylkiluita ja ambulanssi on soitettava paikalle.
PoistaHauraiden vanhusten lisäksi pitää muistaa myös pulleita vauvoja. Opin tämän aikoinaan kun eräässä TeeVee -lastenlähetyksessä pieneltä tytöltä kysyttiin mitä talosta pitää pelastaa tulipalon syttyessä? Tyttö mietti vähän aikaa ja vastasi sitten: "Jos talossa on esimerkiksi pieni vauva niin yksi tärkeimmistä asioista on että se kannattaa ottaa mukaan." - En ole eri mielträ... "yksi tärkeimmistä"...
PoistaReseptit on helppo uusia verkkopalveluna ja tilata vaikka hammas- tai silmälääkäri. Täällä reseptit luvataan kahdeksan päivän sisällä, joten siinä pitää olla tarkkana. Tietokoneeltaan voi sitten lukea myös kaikki terveystietonsa, verikokeen tulokset ja lääkärin tai omahoitajan lausunnot.
VastaaPoistaToinen tärkeä ja hyvin toimiva palvelu on kirjojen tilaus. Ne toimitetaan määrätylle hyllylle omalla nimimerkillä varustettuna ja kuka tahansa voi käydä ne sieltä poimimassa ja samalla tipauttaa palautusluukusta luetut.
Läheskään kaikkia lääkereseptejä ei voi uusia netiitse, eikä edes apteekin kautta. Aika monella paikkakunnalla (sote-alueella) ei myöskään voi varata lääkäri- tai hammaslääkäriaikaa verkossa. Ei edes kaikille yksityislääkäreille; osa vaatii soittoa ajanvaraukseen.
PoistaNiin, minulla on henkilökohtainen ongelma joka näkyy kyllä monellakin olevan -havaintoni mukaan. Kun ostaa uudet lenkkarit niin niiden nauhat ovat liian pitkät ja pujoteltu normaalilla perinteisellä tavalla joka matkaansaattaa solmujen irtoamisen kävelyn aikana mikäli solmin ne itselleni perinteisellä tavalla. Nyt olen alkanut tekemään umpisolmun joka kiristyessään hidastaa kenkien riisumista huomattavassa määrin. Mikähän lienee omiin kengännauhoihinsa kompastuneiden vuosittainen lukumäärä onnettomuustilastoissa?
VastaaPoistaPitkät nauhat mahdollistavat sen, että kun solmit nauhoista rusetin lenkkarien päälle, niin voit solmia toisen rusetin tai ainakin puolirusetin niistä ylimääräisistä pätkista sen ekan rusetin päälle.
PoistaNiin a vot ei tarvita umpisolmuja.
Kansanmiehen neuvo: osta sakset.
PoistaRatkaisu: sakset.
PoistaTuli mieleen yksi juttu noista silmukoista. Yksi kaveri päätti tehdä lopullisen ratkaisun ja teki köyteen hirttosilmukan ja pujotus kaulaan ja korkealle tuolille seisomaan. Sitten potkaisi tuolin alta pois, mutta köysi olikin niin laho jo, että katkesi. Kaveri siellä maassa nurin ollessaan noitui kovasti, että noiden huonojen köysien kanssa tappaa vielä itsensä. Joo sellaista. Binäärilaskenta on aika helppoa, kun sen tajuaa.
VastaaPoistaIhan näin vain sormituntumalla ihmettelen missä viipyy perustualakiasiantuntijoiden moitteet siitä, että Stubb menee liian pitkälle ohi pääministerin?
VastaaPoistaEikö Stubbin pitäisi pysyä passiivisena kotonaan Suomessa eikä hillua ulkomailla?
No ei tietenkään vaan loistavasti Stubb edustaa Suomea joka paikassa.
Ensitöikseen pitää uusien lenkkarien nauhat pujotella uudelleen: https://www.fieggen.com/shoelace/straightbarlacing.htm
VastaaPoistaja seuraavaksi on syytä opetella tekemään parempi eli avautumattomampi solmu: https://www.fieggen.com/shoelace/secureknot.htm
Muuten: aitajuoksija Edwin Mosesin solmu petti kesken Helsingin MM-kisojen finaalin ja kun häneltä voittajahaastettelussa kysyttiin eikö hän pelännyt kompastuvansa, hän totesi rauhallisesti ettei, koska hänen askelpituutensa on roimasti auki ollutta kengännauhaa suurempi.
Meillä taviksilla, etenkin vanhemmilla ja vaivaisilla, asia voi tietysti olla toinen.
Missä voisi uusia äidin ihanat kakku- ja torttureseptit? En tosiaankaan tiedä, mihin ne johkaantuivat.
VastaaPoistaKokeile apteekkia.
PoistaJossain laulussa sanotaan suunnilleen: "Käsi opettaa päätä, pää kättä opettaa. Ja kun käsi tekee työtä, kasvaa taito työnteon myötä". Ensimmäisen pilkun kohdalle ajattelen aina mielessäni käyrätorven glissandon alhaalta ylös.
VastaaPoista