Mietintö

Quin-dynastian aikana Kiinassa asiaa pohdittiin laajasti. Myös Jokilaaksojen maasta Lähi-Idästä on kirjallisia mainintoja, jotka ovat tuota pari tuhatta vuotta vanhempia.

Hallitsija laittautuu näkyvien ja näkymättömien voimien eli taivaan ja maan välittäjäksi. Hyvyys, kuten runsas sato, ovat sitten hänen ansiotaan. Pahat asiat, kuten rankkasateet ja tulvat ovat vihamiesten tekoa.

Ihmiset ovat viisaita. Tätä menetelmää ei yleensä epäillä, ainakaan ääneen.

Itse en kummastele Yhdysvaltain nykyisen presidentin toimintatapaa. Se on siis todistettavasti 5 000 vuotta vanha, ja luultavasti eli ilman todisteita arvaten 50 000 vuotta käytössä ollut. Silloin mukaan luetaan pienet ryhmät.

Kaikille opetetut suuret keksinnöt ovat usein kojeita eli laitteita, kuten pyörä. Menetelmät voisi myös mainita. Suomessa on kartoitettu ja eräin paikoin kaivettu näkyviin johdeaitoja (hangas), joita mutoiltiin myös kaivamalla kumpareita. Lauma tai saaliseläin peloteltiin tällaiseen yhä ahtaampaan käytävään niin ettei se mahtunut lopulta kääntymään. Sitten sen päälle voitiin pudotella kiviä tai käyttää keihästä käyttäjälle turvallisempaa jousipyssyä.

Myös tuossa toiminnassa tarvitaan päällysmiehiä eli kymppejä, ja ehkä päällikkö. Vaikka tiedän poliisinkin joutuvan pohtimaan, onko hiukan huono hiirenloukku nyt myös lainvastainen, ihailen silti tuota pyyntitaitoa. Jos tulisi mammutti vataan ja ruuissa pysyminen olisi se lihasta kiinni, minusta ei kyllä olisi apua. Ei ehkä nuorempanakaan. Tuon nykyisen Suomenkin alueella viihtyneen kärsänkäyttäjän säkäkorkeus oli 3 metriä, eräillä lajeilla jopa neljä. Painoa oli useita tonneja.

Äänestäjien teurastaminen ei liene tätä nykyä tapana, mutta vihjailen tietenkin, että menetelmä on edelleen käytössä.

Parikin hyvin kuuluisaa ja edelleen suosittua kirjaa kertoo matkasta, jonka aikana kukin osallistuja kertoo tarinan. Decameronessa mennään kulkutautia pakoon ja Canterburyn tarinoissa olleen pyhiinvaelluksella.

“Yksityiselämän historiassa” Ariès ja Duby esittelevät hyvin esimerkein keskiajan yhdessä porukassa elämistä ja todistelevat, että jopa kaupungeissa, mutta etenkin metsäisillä teillä yksin kulkevaa pidettiin vastuuttomana tai hulluna. Itse olen fundeerannut, liittyiikö Suomessa lyhyehkön ajan raivonut tukkilais- ja kulkuriromantiikka tähän. Aika poika se joka yksin kulkee! Haanpää tosin mainitsee (Heta Rahko) myös ilmiön “maantietäti”.

Pössö-Manta kyllä kuljeskeli kylillä, mutta hänellä oli talossa hyvä keskustelun avaus:” Ostaisitteko vasikanlihaa, jos olisi?”

Tunsin yhden kulkurin. Hän ei ollut hiukkaakaa Tapio Rautavaaran näköinen. Tietääkseni tällaisia ei sairaita mutta peräti omalaatuisia ihmisiä oli ennen joka paikassa. Anoppini käytti luultavasti hämäläistä sanoessaan jostakusta puheeksi tulleesta, että hän on sellainen… vähän hauska. Pysyäkseni vielä politiikassa, sanan “pähkähullu” alku tarkoittaa pahkaa eli verhottu ilmaus on “puupää”.

Käsillä olevassa lähdekirjallisuudessani viitataan monin kohdin kysymykseen sielun kuolemattomuudesta ja jälleensyntymistä. Sana “hindu” muuten näyttäisi olevan sama kuin “intialainen”, ja olin kiinnostunut lukiessani, että luiden ja kollageenin DNA-tutkimusten perusteella “arjalaiset” muuttivat nykyiseen Intiaan Induksen varsille vuorten takaa Keski-Aasiasta ja keksivät sitten joutessaan indoeurooppalaiset kielet, joiden pyhä kantamuoto on sanskrit. Kantakieli näyttäisi hyvinkin olevan lähtöisi nykyisen Ukrainan seuduilta (kurganit). Eikö se tämä Putin olekin kielimiehiä?

Se askarruttava ajatus on, että Zarathustra olisi vaikuttanut voimakkaasti Platoniin, jonka metempsykosis tarkoitti, että ruumiin kuoltua sielu jää ja kykenee ajattelemaan ja syntymään uudelleen. Pythagoras olisi myös vaalinut näitä ajatuksia, ja sitten ollaan lähellä tulkintaa, että juutalaisuutena, kristinuskona ja islamina pidetyistä ajatuksista eräät keskeiset ovat tuota perua ja siis juolahtaneet mieleen pronssikauden lopulla.Waltari sijoitti “Sinuhe egyptiläisen” aikaan juuri ennen vuoden 1 000 eaa suuria hulinoita, jotka puolestaan johtivat klassisen Kreikan kautta moniin asioihin, jotka ovat tänäkin päivänä maailmankuvassamme.