Leuku

Kuvan kirja, jonka luin enkeliskan kielellä, huvitti minua kovin ja oli taidollisesti sitä, mikä on tämän hetken mielikuvituskirjallisuuden loukkauskivi. Lukija ei palaa jäljilleen, ellei hänen mielensä kuvitu.

Aleksilla minut houkutteli sekatavarakauppaan näyteikkunassa oleva yksi huono ja kaksi keskinkertaista leukupuukkoa, kunniamerkkien ja vanhojen setelien välissä.

Menin sisään, raapaisin jalkaa ja sanoin, että te olette täällä varmaan tottuneet harhaileviin dementikkoihin.

Olisivat tahtoneet Marttiinin tavallisimmasta teräaseesta 150 egeä eli suunnilleen saman kuin tavaratalo, mutta myyjältä meni sekunti koota ilmeensä, kun mainitsin, kuten muidenkin höperöiden tapana on, että minulla on vaivoinani puukkomestari Antti Rannanjärven tekemä ja nimikirjoituksellaan varustama härmäläinen kaksineuvoinen puukko, ja sitten ennen kaikkea Kustaa Lammin keisarin juhlapuukko, joka edustaakin sitten alan käsityötaidon huippua.

Lammi asui Kauhavan Kettulassa ja piti hyvänä ajatuksena, että kehuin häntä kirjassani “Puukot”. Kirjan kannessa on juuri sen puukon kuva.

Hipsin siitä matkaani, koska puukko-aatteeni on horjunut pahan kerran sen jälkeen kun terroristit alkoivat käyttää aseenaan etenkin leipäveitsiä. Itse olin jo ehtinyt kummastella rautakaupassa, miten tiukasti tuiki tavallinen Mora oli kiinni pitimessään ja hyllyssään. Jottei joku sieppaisi hyllystä asetta ja ryöstäisi kassaa. 

Kerroinhan aikoinani, miten komiteaa johtanut oikeusneuvos Miettinen sai minut vakuuttumaan silloin säädetystä laista, joka kielsi teräaseen kantamisen julkisella paikalla, ellei se selvästi kuulu työkaluihin.

Minuakin ujostuttaa autoon kätkemäni tuppipuukko, jota käytän kirjakaupan pakettien viiltelemiseen auki, jottei tarvitsisi viedä jätepaperia sisään asti.

Täten perun tai ainakin panen piikkiin pahat puheeni Akateemisesta kirjakaupasta. Tiedättekö - siellä on kirjoja!

Silmälääkäri oli juuri tutkinut silmäni, koska suvaitsen täyttää kuukauden kuluttua 80, ja ajokortti menee uusiksi. Saan kuulemma edelleen ajaa autoa, en kuitenkaan poliisin varpaille. Omaiset ovat kieltäneet minua ajamasta Itikseen, ja jo kuvaamani käynti konsertissa osoitti, että ydinkeskustan ei liioin pidä ängetä pimeällä ja sateella. Missä mahtaa sijaita se sikala, josta kaikki nämä betoniporsaat ovat kotoisin? Mieleeni tuli vanha Aku Ankka, jossa oli liikennemerkki “jos haluatte oikealle, ajakaa vasemmalle”.

Akateemisessa uutuudet olivat taas heti ulko-oven edessä ja lyhyessä ajassa löysin kymmenen kirjaa, jotka haluan heti paikalla ja luen ahmien. Rouvaani silmällä pitäen totesin kummakseni, että kaupassa oli suorastaan runsaasti hyvin merkittäviä ja sievästi valmistettuja kirjoja, jotka olivat aitoa paperia. Ostakaa tädillenne Jane Austinin kootut teokset, yksissä kansissa, hintaan 31 euroa. Jos siis tätinne on eläkkeellä oleva painonnostaja.

Tämän blogin lukijoita miettien nielaisin kolme kertaa syvään, kun havaitsin, että englanninkieliset historia-pokkarit olivat hyviä. Keskiajan matkaopas (Anthony Bale). Nähkää tekin yksijalkaisia ihmisiä, magneettivuoria, lentäviä mattoja ja ilmieläviä yksisarvisia!

Kirjoittaja näyttää olevan kunniallisen yliopiston historian professori. Ja juuri kun olin Beninin ja Nigerian ihmeellisiä rautaveistoksia ajatellen puhunut, että pitäisi viedä pikkutytöt Lontoseen British Museumiin, jossa varmaan on myös oikea ja alkuperäinen Nalle Puh.

Valitettavasti poikani tai hänen poikansa oli juuri maininnut kävelleensä Brüggessä päivän aikana 20 kilometriä niin etteivät sillä kertaa ehtineet edes Gentin, jossa on maailman toiseksi paras taidemaalaustaulu.

Henkilökohtaisesti teen niin kuin lentomestari Lemponen Ilmasotakoululla kaikkien huomattua, että kohta lentokentän pinnassa rysähtää. Hän kääntyi selin ja sanoi:” Katson juuri muualle.”